Martti  menee Muonaan 9.9.2016

9.9.
Yksi juttu vielä eilisestä kaupunkivisiitistä. Kuvitelkaapa tilannetta, että menette ihan outoon paikkaan, kävelette kadulla, yhtäkkiä vastaantulija huikkaa ”Good morning, how are You”. Täysin tuntemattomat ihmiset. Miehet ja naiset. Ja heitä oli paljon. Ensimmäinen kerta häkellytti, mutta ehdin vastaamaan. Jos istahdin jollekin penkille, tilanne oli sama. Tuosta taidetaan puhua silloin kun Malawia  sanotaan Afrikan lämpimäksi sydämeksi. Kokeilkaapa joskus Suomessa;)

Toisaalta tilanne, kun joku kauppias yrittää herättää huomiota, kuuluu huuto ”Boss”. Kuvastaa syvällä yhteiskunnassa olevaa epätasa-arvoa; valkoinen mies on aina pomo.

Eilisestä tuli lopulta sittenkin matkapäivä, erinäisten sekaannusten seurauksena. Auton vuokraus onnistui, arkkitehtimme vapautui sopivasti opettajan toimestaan, maanmittari samoin, Regina auton rattiin ja menoksi. Ja voin kertoa, että suomalaiset rallikuskit olisivat olleet kyytiin tyytyväisiä.

Tie kiipesi alkumatkalla huomaamattomasti ja kun se lähti kiemurtelemaan alas vuorenrinnettä, oli näkymä huikaisevan kaunis, vaikka samalla karmea. Tuota tietä kannattaa ajaa huhti- toukokuussa, sadekauden jälkeen. Uskon että kiire jäis tuonne vuorenhuipulle, Shirejoen laakso ja ympäröivät vuoret ovat näkemisen arvoisia.

Karmeus johtuu siitä, että noita rinteitä peittänyt puusto on ulkomaisten suuryhtiöiden toimesta hakattu, voitot viety ulkomaille. Moni teistäkin on ostanut jalopuupintaisia huonekaluja. Ei hakkuissa mitään, täälläkin laki velvoittaa istuttamaan kaadetun puun tilalle, peräti kolme uutta. Kyse on siitä, miten istutukset tehtiin: taimet maahan, virkamies tarkistamaan että asia on hoidettu, ja sillä hyvä, vaikka keskellä kuivaa kautta. Eikä kukaan huolehtinut niistä jatkossa. Seurauksena täystuho, 99 tainta sadasta kuoli….näky on lohduton.

Loppuosa tiestä oli kuljettajan mukaan hyvässä kunnossa. Huippunopeutemme oli kuuskymppiä tunnissa -enpä usko että Suomesta löytyy yhtä huonokuntoista metsäautotietä. Pohjakosketuksia tuli matkalla kymmeniä, muutaman kerran jouduttiin peruuttamaan. Syyllinen huonoon kuntoon on sadekausi. Tie kulkee tasaisella maalla, vuoristosta vyöryvien tulvavesien tuomat kivet täyttävät uoman, suurimmat niistä rantapallon kokoisia.

Monen pienen kylän, ihmisjoukkojen, kotieläinten ja yhden rengasrikon jälkeen oli vuorossa Muona. Kuumuus siellä ei yllättänyt, olihan siitä ollut puhetta. Se yllätti, että nouseminen muutama kymmenen metriä vuorenrinnettä aski lämpötilaa varmaan kymmenisen astetta. Pieni talo, muutama pieni lisärakennus, paljon puita, ystävällisiä ihmisiä, tervehdyksiä.

Hyvin lyhyen pysähdyksen jälkeen lähdimme luvatulle rakennusalueelle. Kun pysäytimme auton ja lähdimme nousemaan loivaa rinnettä ylös, kertyi seurueeseen koko ajan lisää ihmisiä, lapsista vaariin. Rakennusalue on kumpuilevaa maastoa joen rannassa on kallioita, jotka eivät ole antaneet periksi tulvavesille. Nousua korkeimmalle kohtaa kertyy alun toistakymmentä metriä, hyvin harvaa puustoa,  kuivia pensaita.

Alueen kiertämisen ja ryhmäkuvan jälkeen tulostamme iloitsevat ihmiset pistivät tanssiksi, Regina mukana, olihan kyse hänen kotikylänsä ihmisistä. Aurinko putosi alas, viimeiset kuvat melko hämärässä, siirtyminen Reginan äidin tarjoaman päivällisen ääreen, matkalla sinne poimittiin kyytiin paikattu auton rengas ja paikkaaja, joka ruokailumme aikana vaihtoi renkaan. Riisiä, maissipuuroa, paistettua kanaa, paistettuja vihanneksia. Hyvää paikallista ruokaa.

Kotimatka sujui melkein ilman kommelluksia, joenuomien ylitys valtavan sammakoiden kurnutuksen kannustamana, nuorisojoukkoja kokoontuneena viikonlopun tansseja aloittelemaan ja sitten se ”melkein”: ilmeisesti huumejengi, parikymppisiä miehiä, huomasivat kuskin kännykän ja lähtivät perään, äkkiä kaasu pohjaan, onneksi sattui tasainen tienkohta, ikkunat kiinni, karkuun. Kuljettaja kertoi kilometrin päästä vapisevansa vieläkin.

Minut jätettiin pajapaikkaani varttia vaille kaksitoista. Kun käynnistin kännykän, huomasin viestin majapaikan isännältä: ” If you can, let us know you are okay.” En ollut huomannut, täytyy kiittää huolehtimisesta…. Aamuyöllä oli taas sähköt katkenneet, akusta päätellen neljän viiden maissa.

Päivän saaliina kuvia, mielikuvia, tietoa paikasta; pääsemme töihin. Ensi viikolla seuraava vierailu, soranäytteitä valtion laboratorioon tutkittavaksi, toivottavasti kelpaavat tiilien tekoon, maanmittari laatii alueesta kartan, arkkitehti laskee alustavat kustannusarviot, jotka loppujen lopuksi kertovat, päästänkö rakentamaan. 

Best Regards
Terveisin

Martti

Martin matka jatkuu 5.9.2016.

Martin matka Malawissa jatkuu 5.9.2016

Lisää juttua :)

Tuo viileys tarkoittaa noin plus kymmentä. Kuuma, savun ja pakokaasujen täyttämä, seisova ilma, lämpätila nousi kolmeenkymmeneen, kunnes puoliltapäivin alkoi kertyä pilviä ja virisi tuuli. 

Istuminen taksissa, eli vuodelta 1992 peräisin olevassa riisikupissa, ulkona äsken kuvattu ilma, liikenne kuin kaikki Kajaanin ruuhkat kymmeneltä viime vuodelta, käveleviä ihmisiä paikoin tungokseen asti, eli käynti Lilongwen keskustassa, asiana sim-kortin vaihto sopivan kokoiseen, vierailu yhdessä toimistossa ja käynti kirjakaupassa. Opettavainen reissu. 

Ensinnäkin: kaupunki on todella laaja, välimatkat pitkiä. Toiseksi; neljän tunnin taksimatka, kujettajan toimiessa samalla oppaana ja tulkkina, maksoi kolmetoistatuhatta (×0,008), kolmanneksi: Anjalta saatu taksikuskin osoitetieto oli äärettömän hieno juttu. Luotettavan ja kaupungin tuntevan ihmisen kanssa on monin verroin turvallisempaa liikkua. Suurkiitos Anjalle. 

Iltapäivä kului vierailulla Reginan rakentamalla yksityiskoululla. Siellä sai käsityksen siitä millaiseen tehopakkaukseen Pirkko on täällä tutustunut. Vaikuttava kokemus oli kun seitsemänvuotiaalta pojannaskalilta kysyin englanniksi, tiedätkö missä Suomi sijaitsee, tuli vastaus heti ”Tiedän”. Kädessä hänellä oli Chicsewan kielen oppikirja, josta en ymmärtänyt sanaakaan.  Koulutuksen merkitys pomppasi silmille. 

Päivän päätteeksi kävimme katsomassa Reginan autoa, oli pahus joutunu rosvojen kynsiin, osia kadonnut, ei hyvä. Paluumatka Lilongwen keskustan läpi... jokaisen joka valittaa ruuhkista, pitäis tulla kokemaan tällaista. Noin viiden kilometrin matkaan kuluu yllättävän paljon aikaa, kun auto nytkähtelee eteenpäin puoli metriä silloin tällöin, ympärillä kuhisee ihmisiä, ilma täynnä nuotioiden savua, noin +30. Lilongwessa ei ole muuten vaivauduttu maalaamaan mihinkään suojateitä, enkä ole vielä nähnyt yhtään suojatien merkkiä. Jalankulkijoita varoitetaan lyhyellä tuuttauksella, eikä kukaan näytä keskisormea;) 

Illan päätteeksi tavarat kasaan, taksi tulee aamulla kello 6. 

6.9. 

Aamusumussa nousee aurinko punaisena pallona. Sumu on savua, yöllä tuhansien poltettujen nuotioiden savua. Vähän vaikea kuvitella olevansa maan pääkaupungissa.... 

Matkalla kysäisin Anjan taksimieheltä, josko hän tuntis Blantyressa turvallista taksinkuljettajaa. Pari puhelua, asia kunnossa: kentälle tulee vastaan taksimies. Suhdetoimintaa. 

Lentokenttä toimii, palvelu pelaa, lentolippu Blantyreen vaati vain maksun, kuitti tulee joskus meiliin. 45 minuuttia lentoa, eipä ehtinyt turvavyön merkkivalo sammua. 

Kentällä oli vastassa taksimies, kädessä etunimelläni varustettu kyltti. Hienoa. Matkan aikana sain tietoa paikoista, joiden läpi ajoimme. Käytimme muuten vanhaa tietää, koska uusi tie Blantyreen on huonossa kunnossa. Tien varsi on pullollaan siirtomaakauden aikaisia taloja. Liwingstonen instituutti täyttää toista kilomtria tienvarresta. Rikkaus näkyy heleänä vihreytenä, omistajilla on varaa palkata väkeä hoitamaan puutarhoja ja varaa kastella niitä. Kukkalistoa, kukkivia puita. 

Blantyre yllätti, se on mielestäni Lilongwen vastakohta,. Siisti, hyvn hoidettu, eikä samaa tungosta. Syy erilaisuuteen on melko raaka: itsenäistymisen tapahtuessa (1984?) päätettiin, että pääkaupunki on Lilongwe, ei Blantyre. Kaikki valtion toiminnot pakkosiirrettiin Lilongween. Taksikuskin mielestä Blantyre on kuoleva kaupunki. Todella sääli, ero Blantyren hyväksin on järisyttävä. 

Pankkiautomaatilla on nostorajoitus, kertanostolla saa nostaa vain vavaiset 40 000 Malawin kwatsaa. Kone suoltaa vain tuhatlappusia, pienenpää rahaa ei ole valittavissa. Suomalainen lompakko ei riitä täällä mihinkään, olkalaukku vähintään. 

Raskinkohan edes kertoa majapaikastani. En. Käyn kuitenkin aamulla uimassa tuossa altaassa... 

Iltapäivääl pidimme paikallisten toimijoiden, arkkitehtimme Gracen ja ”olen vain autokuski”- Georgen kanssa. Yksimielisenä päätöksenä oli, että lähdemme mahdollisimman pian, eli ehkä jo perjantaina, käymään koulun rakennuspaikalla Muonan kylässä. Pääsemme siellä käsitykseen rakennuspaikasta, tontin muodoista ja maaperästä. Matkaa kylään on noin 170 kilometriä. Ensimmäiset 70 hyvää tietä, loput ei hyvää, eli matkaan kuluu 45 minuuttia / 2,5 tuntia. 

Sähköt poikki noin kello 13:30, akku tabletista tyhjänä  - ”Olemme tottuneet tähän”- paikan omistajan kommentti. Hän yritti illan tullen käynnistää aggregaattiaan, mutta se sanoi sopimuksensa irti. Tuloksena kynttiläillallinen, seuraavaksi ainoa järkevä tapa hyödyntää tilanne; vaakatasoon ja silmät kiinni. Aukesivat kello 23:42 , tabletin latausasteesta saattoi päätellä, että sähköt oli palanneet joskus yhdeksän maissa. Nyt kello on 03:02. Käsi hieman puutunut kirjoittamisesta. 

7.9. 

Osa äskeisestä tekstistä on jo räntätty tämän vuorokauden puolella. 

Tänään menen kaupungille. Täytyy löytää rautakauppa, tutustua valikoimiin, löytää tavaroita. Täällä uskaltaa lähteä kaupungille, Lilongwe pani miettimään kahdesti.

********* 
Kuumaahan siellä oli, taksikuski sanoikin mennessä, että Blantyre on paljon kuumempi kuin Limbe, koska sieltä on puut ja puistot hakattu niin vähiin. Ihmisiä paljon vähemmän liikkeellä kuin Lilongwessa, kaupunki kaikin puolin siistimpi, roskakoreja käytettävissä. Kenenkähän älynväläys on ollut siirtää pääkaupunki Lilongween.

Vapaat markkinat, eli kaikkien käytettävissä oleva torialue, on sanoin kuvaamaton paikka. Luultavasti Intian kaupunkien basaarit ovat saman tyyppisiä. Myynnissä kauikkea mahdollista, mausteena laaja vihannestori.

Majapaikkaan tuli sähköt vasta kello 16, pitkiä ovat katkot. Sähkömarkkinat ovat kuulemma avautumassa, toivottavasti yhtiöt tuvat tänne aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Kuuman päivän jälkeen oli mahtavaa pulahtaa uima-altaaseen. Ja aggregaatti on korjattu, virtanen pysyy hereillä.

Äsken yritettiin Pirkon kanssa saada toistemme puheesta selvää Skype-istunnossa. Linjoja ei voi vahingossakaan kehua. (Näin muuten kaupungilla Nokian mainoksen). Asiat kuitenkin tuli puhuttua. 
Huomenaamulla starttaamme kohti Muonan kylää...

Muutokset ovat Afrikassa arkipäivää, varsinkin aikatauluissa. Tällä kertaa muutos tulee vain tähän tekstiin. 

Emme lähde tänään, vaan huomenna. Sähkökatko, puhelimen akun tyhjeneminen ja oma ajatusvirhe.  Sovimme nimittäin palaverissa tiistaina, että lähdemme perjantaina, mutta kun virtanen palasi töihin, sain viestin Reginalta. Hän kertoi istuvansa bussissa matkalla tänne. Ajattelin tuosta, että muut ovat keskenään sopineet lähtöpäiväksi huomisen, koska tiedän hänen olevan kiireinen liikenainen, ei tullut mieleenkään, että hän olisi saanut järkättyä yhden ylimääräisen vapaapäivän. 
Tuo ajatusvirheeni oikaistiin vasta illalla kymmenen aikaan, kun Georgen työpäivä oli päättynyt. Siis menemme vasta huomenna. 
**** 

Hyvää päivän jatkoa.

Martti

MARTIN MATKA MALAWIIN ALKAA TÄSTÄ!

Tästä se alkoi... 1.9. kello 6:33 Kajaanista

Roomaan asti asiat rullasivat länsimaisen sivistyneesti, täsmälleen aikatauluissa, mutta sitten...

Sen piti olla vajaan tunnin välilasku, mutta yksi matkustaja väitti hukanneensa matkalaukkunsa: hän ei sitä koneesta löytänyt. Asiaa vatvottiin, lentoemot kaivoivat kaikki paikat, loppujen lopuksi kaikki matkustajat joutuivat ottamaan omansa pois laukkuhyllyltä ja lentoemäntä tarkisti, jäikö sinne ylimääräistä. Eihän sitä laukkua löytynyt. Ihmisten rauhallisuus yllätti: kone oli täynnä, Boeing 747 vetää paljon väkeä, 9 penkkiä rivissä. Kukaan ei hermostunut. Tunnin keikasta tuli hieman yli kaksi.

Laskeutuminen Addis-Ababaan alkoi valoisasti, täysikuu mollotti ja juuri hetkeä ennen laskeutumista aurinko pomppasi esille. Kentälle päästiin tuurilla ja taidolla, sumu peitti kaiken ympäristöstä. Rooman kaksituntisen vuoksi aikataulu oli tiukilla, vessakäynti ja äkkiä portille. Ihmisiä oli noin yhden Kajaanin verran.

Lähtö Lilongween onnistui, no, melkein. Kone kääntyi portilta rullatakseen, mutta tulikin käsky takaisin...taas kerrottiin, että  joku matkustaja oli syyllinen paluuseen, mutta päätellen siitä, että suuri osa kentän henkilökunnasta vieraili ohjaamossa, taisi kyse olla teknisestä viasta.

Kaksi kertaa ehdittiin laskuportaat vetää irti koneesta, mtta aina tuli seuraava herra paikalle - portaat takaisin. Hieman yli kaksi tuntia myöhässä päästiin liikkeelle. Tässä koneessa osa matkustajista jo pakkas hermostumaan, lentoemoilla töitä.

Autiomaan dyynit näyttävät pieneltä aallokolta, Kenian tasankojen pääväri on jo ruskea, Kilimanzaron huipulla on vielä muutama lumikinos, Tansanian eteläosassa on joku rakastunut geometriaan; valtavaan suuri kolmio, keskellä pieni neliö, väri sulautui muuhun ruskeaan. Kenen lienee aikaansaannos. Malawinjärvi on uskomattoman kirkkaan sininen.

Melkein tunti meni vielä kentällä, viisumin anojia oli kolmattakymmentä, virkaijoita kaksi paria. Molemmat osasivat luultavasti kirjoittaa, mutta vain toinen laskea, koska peri maksun.

Kentällä vastassa nuori mies, kertoi olevansa Reginan koulun assistentti. Käynti paikallisen tulisielun kotona, hänen kanssaan vielä hänen koulunsa mainoselokuvaa katsomassa. Perillä majapaikassa 2.9. noin kello 18.  Majatalon vastaanotto näytti erinomaista esimerkkiä malawilaisesta sydämellisyydestä, ansaitsee täydet sata pistettä. Edellisyön parituntinen torkkuminen takasi makeat unet.

3.9.
Aamuherätyksenä linnunlaulukonsertti, ei hassumpaa. Päivä täydellisen levon kannalta. Sim-kortti oli iltapäivällä tuotu, mutta osoittautui liian isoksi, eikä siinä ollutkaan mahdolisuutta micro-simmiin, menee vaihtoon. Hotellin wifi on lähinnä mainostemppu. Voi kuvitella miltä satojen megojen nopeuksiin tottuneesta tuntuu parinsadan kilobitin nopeus, tai täydellinen toimimattomuus

4.9.

Varislinnun tunnistaa täälläkin äänestä. Aamupalapöydässä vastapäätä kolme pastoria, yksi Zimbabwesta, yksi Kanadasta, yksi Blantyresta, kokouksessa Lilongwessa... kielitaito karttuu pakkotilanteissa parhaiten;) Wifi täräytti aamulla postia laatikkoon ja sammui pois... naamakirjan saa näillä yhteyksillä unohtaa. Iltapäivällä luvassa kokous yhdistyksen paikallisten jäsenten kanssa.
....
iltapäivä vierähti loppujen lopuksi puoli seitsemään, parin tunnin tiivis palaveri, täynnä asiaa.

Majatalon portsari tarjosi ( pyysin;) paikallisen ruuan maistiaiset, maissipuuroa sormiruokana..saa nähdä mitä maha tykkää. Lohkoperuniita, teetä ja paahtoleipää illalliseksi ja nukkumaan.

5.9.

Aamu, kello kuusi,  linnunlaulu ja yön viileys

Jatkuu...

KIRPPUTORI 3.10.-13.11. JA MYYJÄISET 9.11. OULUSSA SEKÄ JOULUMYYJÄISET 16.-17.12. KEMPELEEN ZEPPELIINISSÄ

Hei ihmiset,

olemme saaneet täällä Oulussa viritetyksi yhdistyksemme tapahtumia seuraavasti.


KIRPPUTORI/MYYNTIPÖYTÄ 3.10.-13.11 JÄRKIKIRPPIKSELLÄ RAKSILAN MARKETILLA, Alkon vieressä.

Nyt, hyvät ihmiset, lahjoittakaa kirpputorille myytävää: talvivaatteita, lasten vaatteita, leluja ja kirjoja, taloustavaraa jne. Tavaroiden pitää olla ehjiä, puhtaita/tuuletettuja, siletä/silitettyjä ja ylipäätään sellaisia, joita itsekin voisi ostaa kirppikseltä. Höyhtyän Kaisu, p. +358 405633…53589, on luvannut ottaa vastuun kirppiksen organisoinnista. Ahmad ja Helena avustavat kuljetuksissa.

Katselkaa siis kaappejanne sillä silmällä, että mitä voisitte lahjoittaa Malawin lasten ja nuorten koulun rakentamista varten. Koko myyntitulo menee suoraan koulun rakentamiseen, koska olemme saaneet lahjoittajan, joka maksaa pöytävuokrat yhdistyksemme puolesta!

Kirppistavarat kootaan Kaisun kotiin Tuiraan hinnoiteltavaksi ajalla 26.9.-1.10. Soita ensin Kaisulle ja sovi tavaroiden tuomisesta. Toivomme aktiivista osallistumista. Tämä on 1. kerta, kun kokeilemme kirpputoria täällä Oulussa ja onkin kiinnostavaa nähdä, että paljonko ja millaista tavaraa löytyy.




MYYJÄISET/MYYNTIPÖYTÄ HYVINVOINTIA YHDESSÄ - TAPAHTUMASSA 9.1.2016, OAMK:n Sote-yksikössä.

Olemme osallistuneet tapahtumaan jo useamman kerran ja saaneet joka kerta mukavan tulon. Ja sitä toivomme nytkin! Eli lahjoittakaa käsitöitä, onnenpyöräpalkintoja, etikka- ja kalasäilykkeitä, kakkuja, pullia yms. leivonnaisia myytäväksi. Joulukin on silloin jo lähestymässä, joten joulukoristeet ja - kortit ovat myös hyviä tuotteita.

Innostakaa myös perheenjäseniänne, sukulaisianne, naapureitanne, työ- ja/tai harrastuskavereitanne, yhteistyökumppaneitanne tulemaan mukaan ja lahjoittamaan myyjäis- ja onnenpyörätavaroita. Vastuuhenkilönä toimii Helena Siira, p. 050 3312311. Tavarat toimitetaan Helenalle 6.-8.11. Soita ja sovi tuontiajankohdasta. Voit tuoda tavarat suoraan myös myyjäispaikalle heti aamulla. Ilmoita siitä kuitenkin myös ennakkoon Helenalle.

Näissä myyjäisissä on se hyvä puoli, että myyjäispaikasta ei tarvitse maksaa erikseen, joten tuotteen koko hinta menee lyhentämättömänä koulun rakentamiseen!

JOULUMYYJÄISET 16.-17.12. ZEPPELIINISSÄ, ALA-AULASSA, KEMPELEESSÄ

Tämä on myös uusi viritys ja aika jännä homma. Meillä on 2 pöytää 180 x 60 16.-17.12. eli viikko ennen joulua, kovimpana joulusesonkina siis! Zeppelinihän on auki myös myöhäiseen iltaan! Eli tarvitsemme paljon lahjaksi ja omaan käyttöön tarvittavaa tavaraa. Eli sama homma kuin noissa 9.11. myyjäisissä, mutta luultavasti tähän sessioon tarvitaan huomattavasti enemmän tavaraa. Käsitöitä, leivonnaisia, säilykkeitä, joulukortteja ja -koristeita. Meillähän on tarkoitus pitää täällä myös onnenpyörää, myydä aineettomia/eettisiä lahjoja ja arpoja, mutta paljon muutakin siis tarvitaan.
Eli itse kukin voi laittaa luovuutensa liikkeelle ja toteuttaa itseään ja tehdä myytävää. Samoin innostaa läheisiään, ystäviään, työtovereitaan jne. lahjoittamaan tavaraa myytäväksi.

Vastuuhenkilönä tässä myyjäissessiossa toimii Anja Tolonen, p. 040 834 1508. Eli hänen kanssaan voi keskustella tavaroista, samoin toimittaa hänelle myytäväksi tarkoitettu tavara 12.-14.12. välisenä aikana. Pöytien taakse tarvitsemme myös useita myyjiä, koska kauppa onnistuu aina paremmin mitä enemmän myyjiä on. Lisäksi olisi hyvä, jos voisimme sopia vuoroista, niin ei tulisi ihan 12 tunnin päivää kenellekään.

Näistä myyntipöydistä joudumme maksamaan 80 euroa/2 päivää, jonka maksamme näillä näkymin myyjäistuloista. Muilta osin tuotto menee suoraan koulun rakentamiseen.

Tulkaa siis mukaan, tutut ja tuntemattomat. Kun marjat on kerätty ja säilykkeet tehty, ruskat nautittu ja kesästä/syksystä arkeen palattu, niin siitä vaan luovuus liikkeelle. Lokakuu on hyvää aikaa tehdä käsitöitä ja askarteluja. Sitten myyjäisiä edeltävänä päivänä vielä leipomaan ja tekemään lempileivonnaisia tai kokeilemaan jotain uutta.


Mukavaa ja luovaa syksyä toivotellen
Anja, Kaisu ja Helena

Yhteenvetoa yhteisörahoituskampanjasta

Yhteisörahoituskampanja toteutettiin 2.4.-8.5. välisenä aikana. Minimitavoitteena oli 1000 euroa. Lopputulemana voi todeta, että yhteisörahoituksen saaminen hyväntekeväisyystarkoitukseen on ilmeisesti huomattavasti haasteellisempaa kuin jonkun tuotteen kuten esim. kirjan tai levyn tekemiseen. Tämän päätelmän voin tehdä seurattuani sekä tätä meidän yhdistyksen että muiden hyväntekeväisyysyhdistysten joukkorahoituskampanjoita kuluneen vuoden aikana. Moniin muihin hyväntekeväisyysprojekteihin verrattuna onnistuimme kuitenkin hyvin.

Sinänsä kampanjan tekeminen - varsinkin kun teimme sitä ensimmäistä kertaa - vei yllättävän paljon aikaa. Kun päädyimme siihen ratkaisuun, että vastineet ovat ns. aineettomia, niin kuvausten tekeminen sekä suomeksi ja englanniksi valokuvineen otti  aikaa. Oma problematiikkansa oli myös toimintaa ohjaavien sääntöjen selvittämisessä sekä tietoteknologiassa. Se hyvä puoli tässä kutienkin oli, että opin ja opimme taas paljon uutta. Uuden oppiminen kyllä myös innosti todella paljon! Mesenaatti.me - sivuston ylläpitäjiltä sai kyllä helposti apua. Ja joukkorahoituskampanjan ollessa käynnistymässä saimme yhdistykseemme myös jäseneksi todellisen tietoteknologia-asiantuntijan, jolloin helpotti tosi paljon!

Käytännössähän perustimme joukkorahoituskampanjaa varten ns. nettikaupan, joka jäi myös pysyväksi toiminnaksi. Eli käykää aineettomien / eettisten lahjojen nettikaupassamme.   https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/ Täällä on tosi kiinnostavia tuotteita myytävänä. Voit myös jakaa linkkiä sosiaalisessa mediassa, siitäkin meille on iso apu.

Jännittävää oli myös Pirkon kanssa seurata, että miten kauppa käy ja saavutetaanko minimitavoite. Sääntöjen mukaan, mikäli minimitavoitetta ei saavuteta, rahat on palautettava takasin, mutta siitä huolimatta on maksettava 7 % provisio sivuston ylläpitäjälle. Tätä jännätessä taisi siinä välillä käydä niinkin, että kävimme Pirkon kanssa lisäostoksilla, jotta "kassa karttuisi" ja minimitavoite saavutettaisiin.

Kokemuksen perusteella näyttää siltä, että sosiaaliset verkostot ovat tosi tärkeitä tällaisessa hyväntekeväisyyskampanjassa. Meitä auttanee myös eritysien paljon se, että toimimme ruohonjuuritasolla, hallintokuluja ei ole ja toimintamme on läpinäkyvää. Ihmiset haluavat tietää, että mihin ja miten rahat menevät, miten toimitaan Malawissa ja millaista siellä on. Eli näistä suorista ja suht´ välittömistä yhteyksistä ja tiedonkulusta kannattanee huolehtia erityisesti myös tulevaisuudessa. Se on vahvuutemme mm. rahankeräystilanteessa. Sellainen vaikutelma on myös tullut, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Meidän on vain löydettävä nämä ihmiset! Se on se meidän homma eli kokoamme yhteen ihmiset, jotka haluavat olla rakentamassa koulua Malawiin.

Tässä yhteydessä tekee mieli kuitenkin sanoa, että tarvitsemme myös isoja organisaatioita kuten esim. SPR, Unicef jne. Eritysiesti tällaiset isot organisaatiot voivat toimia ns. katastrofitilanteessa. Meidän yhdistyksemme voi toimia erinomaisesti ja tehokkaasti rauhan tilanteessa ns. kansalaisyhteiskuntaa tukien ja rakentaen. Eli isot ja pienet organisaatiot/järjestöt täydentävät toisiaan omine vahvuuksineen.

Yllätys minulle oli, että päivälehdet eivät olleet järin kiinnostuneita meidän kampanjastamme. Ei, vaikka tarjoilimme niille valmiita tekstejä ja kuvia. Ainoastaan Kainuun Sanomat julkaisi jutun aiheesta. Esim. Kaleva, Oulu-lehti ja Forum eivät julkaisseet aiheesta mitään. Kalevassa tosin oli kevättalvella juttu meidän yhdistyksestä, mutta ajattelen, että muutaman rivin olisivat voineet kirjoittaa myös meidän rahoituskampanjasta.

No kaiken kaikkiaan rahoituskampanjaa voi pitää onnistuneena. Rahaa kertyi vajaa  2700 euroa 37 lahjoittajalta, jolloin keskimääräinen lahjoitus oli 72 euroa. Kaikkein suosituin tuote olivat sementtisäkit, jota meni lähes 1000 euron edestä. Varjo- ja hedelmäpuut pitivät seuraavia tiloja. Uutiskirjeet olivat myös suosittuja. Ainaisjäsenkin saatiin, samoin kunniatauluja meni kaupaksi.

Porakaivolle löytyi myös lahjoittaja pian rahoituskampanjan päättymisen jälkeen. Kaivon nimeksi tulee Irenen kaivo. Olen ja olemme leikkineet ajatuksella, että kun kummitoimintamme alkaa, niin olisihan se tosi hauskaa, jos ennen pitkää jollakin olisi mahdollisuus saada pieni muonalaistyttö, nimeltään Irene, kummilapsekseen! Kyläläisethän toivoivat itselleen kaivoa eli sitä odotetaan.

Bonuksena rahoituskampanjasta saimme myös lisää uusia aktiivisia jäseniä sen lisäksi, että yhdistyksemme tunnettuus kasvoi myös. Voimavaramme näyttävät siis myös kasvaneen rahoituskampanjamme seurauksena.

Mesenaatti.me - ohjeistuksen innoittamina järjestimme myös arvonnat osallistujien kesken sekä leikkimielisen Suurin lahjoittaja - kilpailun halukkaille osallistujille. Palkintona näissä on potretti/kuva koulun Lahjoittajien kuvagalleriaan. Koulun luokkien seinille sijoittuvan Lahjoittajien kuvagallerian ideana on tehdä konkreettiseksi ja kertoa ja kuljettaa mukanaan tarinaa siitä, että ihmiset haluavat tehdä hyvää toisilleen ja auttaa toinen toistaan. Kuvagalleria muistuttaa nykyistä sukupolvea  samoin kuin tulevia sukupolvia siitä, että voimme olla ja tulla autetuista auttajaksi ja laittaa hyvän ikään kuin kiertämään - myös globaalisti. Sama idea on myös kunniataulussa, johon lahjoittajien nimet kirjataan, samoin ns. nimikkopuissa, joita voi ostaa molempia aineettomien lahjojen kaupasta.

Arvonnoissa onni suosi Esko Piippoa ja Mervi Mustosta Kajaanista. Suurin lahjoittaja - kilpailussa perhesarjan voitto meni Johanna ja Markku Väänäselle, yrityssarjassa oli 2 osallistujaa, mutta kumpikaan ei halunnut osallistua kilpailuun. Yksilösarjassa voitto meni allekirjoittaneelle ja 2. sijalla muutaman euron erolla oli Pirkko Carpenter. Eli tässä mainittuja henkilöitä pyydetään toimittamaan potretti/valokuva kehystettynä Pirkolle. Kuva voi olla korkeintaan noin A4 kokoa. Kuva voi olla perinteinen potretti tai sitten jokin muu, esim. jokin tilannekuva, jossa lahjoittaja/lahjoittajat näkyy/näkyvät. Pirkko tai joku muu vie kuvat sitten Malawiin. Ensimmäisten luokkarakennusten pitäisi olla valmiina ensi kevättalvella, jolloin kuvat voidaan kiinnittää seinälle.

Tässä vielä linkki yhdistyksemme www-sivulle http://malawinlapset.com . Yhdistyksen uusi esite löytyy myös sivulta. Esitettä voi jakaa sekä yhdistyksestämme että aineettomista/eettisistä lahjoista kiinnostuneille. Kaupan linkki on tässä https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Hyvää elokuun jatkoa kaikille

Helena

Hienoa:

LÄMPIMÄT KIITOKSET MARKKINAKADULLA TUKEAAN OSOITTANEILLLE. 

​

Saimme kokoon mahtavat 1100 euroa!

​

K I I T O S

****************************************************************************'
SUURKIITOS kaikille joukkorahoituskampanjaan osallistuneille, kaikille jotka levittivät tietoa kampanjasta, kaikille jotka  innostivat ystäviään ja tuttaviaan tulemaan mukaan rahoittajaksi.

Saimme kokoon noin 2600 euroa, mikä on todella hyvä saavutus vain kuukauden kestäneelle rynnistykselle.

Samat tuotteet jotka olivat myynnissä Mesenaatissa, ovat nyt saatavilla varsinaisessa nettikaupassamme:

https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Tuonne on tullut jo muutama tuote lisää.

Rahoituksen kerääminen seuraaviin rakeennusvaiheisiin jatkuu.

Tervetuloa mukaan.

ANJAN KIRJEET MALAWISTA, HUHTIKUU 2016

Hei kaikki,

oheisena on kolme Anja Luoman kirjettä Malawista. Anja on ollut koko huhtikuun Malawissa eli kirjeistä saa varsin ajankohtaista tietoa/kuvaa siitä, millainen tilanne Malawissa on tällä hetkellä, jos ajatellaan malawilaisten elämäntilannetta ja/tai koulun rakentamista Malawiin. Anja toimii Porvoossa ja Porvoon seudulla - joitakin kummeja hänellä on ympäri Suomea.

Olen ollut Anjan yhdistyksen kautta kummina 3 vuotta yhdelle Samuel-pojalle, joka pääsi aloittamaan koulunkäyntinsä vasta 11 vuotiaana. Kummi maksaa kummilapsensa koulunkäyntiä 15 e/kk ja 180 e/vuosi. Tällä rahalla kummilapsi saa koulutarvikkeet, koulupuvun ja kouluruuan. Joskus Anja myös auttaa hätään joutuneita, tarkoituksena turvata lasten kulunkäynti. Meillä meidän Malawin lasten ja nuorten avuksi ry - yhdistyksessämmehän kummitoiminta käynnistyy suunnitteluvaiheella vuoden 2017 alussa siten, että syksyllä 2017, jolloin koulun toiminta alkaa (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan), meillä olisi riittävästi kummeja lapsille. Anjalla kummeja on toista sataa.

Taustaksi vielä sen verran, että Anja on aloittanut koulurakennushommansa Malawissa 9 vuotta sitten. Nyt hän on aloittamassa 3:tta rakennusvaihetta. Alun alkaen hänen Malawi-hommansa  käynnistyi jopa yllätyksenä hänelle itselleenkin. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Anja  matkusti malawilaisen ystävänsä kanssa 1. kerran Malawiin hankkiakseen syntymäpäivälahjakseen saamillaan rahoilla malawilaisille naisille jotain sellaista, mitä nämä naiset itse kokivat tarvitsevansa/ haluavansa.

Kylän naiset halusivat maissimyllyn ja niinpä Anja  hankki synttärilahjarahoillaan myllyn kylän naisille. Mutta Anja tuli myös siihen tulokseen, että koulunhan nuo ihmiset tarvitsivat ja niinpä Anja tempautui koulun rakennushommiin. 

Anjan koulun oppilaan kummina on ollut todella mielenkiintoista lukea Anjan Malawista lähettämiä kirjeitä, joissa hän kuvaa kouluhommien etenemistä, malawilaisten ihmisten elämää sekä omia hommiaan ja sattumuksia, joita on myös ollut yllin kyllin. Kun meidän yhdistys on nyt tosi toimin ryhtymässä koulun rakentamiseen, niin ajattelin, että ehkäpä meidän jäsenemme ja mesenaattimme olisivat kiinnostuneita kuulemaan siitä, miltä ruohonjuuritasolla tekeminen ja  oleminen Malawissa näyttää. Kysyin Anjalta lupaa, että saanko laittaa hänen kirjeitään blogiimme. Suurisydämisenä ihmisenä Anja antoi luvan. Joten kiitos Anja tästä!

Jospa nämä kirjeet myös innostaisivat meitä kaikkia Malawin lasten ja nuorten (ja samalla heidän perheidensä) auttamistyöhön.

Ja tässä ovat Anjan kirjeet suorana sitaattina:

---------

7.4.2016 Bangula

Kävimme tänään torilla laihoin tuloksin. Meinasin ostaa lihaa, mutta ei siellä ollut. Taas näkyy nälänhädän aika olevan käsillä, kun siellä myytiin joesta nostettuja liljankukan sipuleita . Joessa on myös krokotiilejä ja silti nämä ihmiset uskaltautuvat sipuleita nostamaan. Olen edellisen nälän aikana niitä maistanut keitettynä. Niissä on paljon tärkkelystä kuin perunassa, mutta vähän kitkerä maku jää suuhun.

Polkupyöriä oli tytöille kolme kappaletta ja ne kaikki huomenna ostan niiden kummitytöille, jotka sitä ovat pyytäneet. Tilaamalla saimme elävän kanan toimitettuna syötäväksi. Ei nämä kanat mitään broilereita ole, mutta pari suullista kullekin ja sehän riittää. Pyysin asiamieheltä ostaa neljästä helmikanasta yhtä. Nämä matkakaverit kun eivät ole sitä ikinä syöneet. Mikäli aamulla isäntä saa niiden ulosrynnätessä yhden kiinni, niin huomenna onkin herkkuateria tiedossa.

Tänään olemme Lettucen kanssa diskuteeranneet oikein olan takaa. Olen kuullut kummilasten tarinoita mitä erilaisimpia. Kaksi viime vuonna naimisiin mennyttä ja lapsen saanutta yläkoulutyttöä, on nyt sitten menetetty. Eivät ole palanneet kouluun. Kaksi secundarischoolilaistyttöä, jotka asuvat Bangulassa vuokralla olivat pyytäneet kotikylästä maissia ruuaksi. Maissia sieltä ei ollut antaa ja olivat sanoneet tytölle, että tule takaisin kotiin ja lopeta koulu. Onneksi tytöt tulivat mun asiamieheltä pyytämään maissia ja jatkoivat koulunkäyntiä. Emelie, jolla yllättäin oli viime vuonna kahden viikon vanha tytär, oli mennyt takaisin kouluun ja pikkusisko hoitaa nyt lasta. Emelien kohdalla kaikki hyvin saa suoritettua koulun loppuun, mutta pikkusisko ei pääse tänä aikana kouluun. Tämmöistä tämä on.

Em. kana on syöty, samoin tuo helmikana. Oli kyllä harvinaisen sitkeä, mutta syöty on. Todettiin Irmelin ja Helinän kanssa, että nyt lopetetaan lihan syönti täällä etelässä, muuten kylään ei jää enää lihaa kun mzungut (neekerin vastakohta) syö kaiken. Ensimmäisen kerran näiden kymmenen käynnin aikana Malawissa näin, että nyt on tosi kysymyksessä. Olin jo matkakavereille kertonut, että sitten ostetaan Bangulassa kärpästen keskeltä juuri teurastettua vuohta. Tiskillä on vuohi paloina, sorkat ristissä ja pääkin esillä. Paikallinen markkinapaikka mistä aina olen ostanut lihaa oli lihan osalta totaalisen tyhjä, ei yhtään myyjää. Viime vuoden ennen kokemattomat tulvat veidät ihmisten talot mennessään ja eläimet krokotiilien ruoaksi. Kaksisataatuhatta menetti kotinsa ja tuhansia ihmisiä hukkui. Tämä kaikki on pohjalla ja nyt vielä katovuosi kuivuuden takia.

Kolme kummityttöä on saanut lottovoiton. Olivat pyytäneet kummilta pyörän ja nyt on onnellisista tytöistä valokuvia kummeille näytettäväksi. Toissapäivänä oli muutaman tunnin neuvottelu rakennettavasta koulurakennuksesta. Yksi timpuri ja kaksi muuraria alkavat rakentaa uutta kaksiluokkaista koulua periferian kylään Nanchiriin. Siellä kun vielä on neljä luokkaa puun alla. Varmaan valtio sitten taas antaa koulutetut opettajat kunhan me rakennamme koulun ja myöhemmin opettaja-asunnot. Kyläläisillä on jo tiilet valmiina ja saavat alkaa kantaa niitä ja hiekkaa koululle. Palkaksi lupaan maissinjyviä pienen pesuvadillisen päivän työstä. Teimme kontrahdin rakentajien kanssa: Rakennusaika 2 kk, 1,8 miljoonaa Malawinkwachaa (n. 2500 € ) yhteensä kolmelle miehelle. Urakkahinta maksetaan kolmessa erässä sitä mukaa kun valmistuu ja loput kun on valmiina. Kunhan palaan viemästä naisia pääkaupungin lentokentälle, alkaa metsästys, sementtiä 400 sk, puutavara n 220 jalkaa, 46 kpl kattopeltiä, nauloja kymmeniä kiloja (täällä ei ole peltikattonauloja), maalitarvikkeita (ei ole valmista maalia) ym. Sitten kun koulu on valmis, alamme myydä taas pulpetteja netissä, niitä tarvitaan 60 kpl kahden istuttavaa, mutta käytännössä neljän istuttavia.

Tänään aamulla menimme African Evankeliseen kirkkoon asiamies Lettucen kanssa. Siellä Helinä kuvas messua. Taas mietin, että kyllä me Suomessa vähällä pääsemmekin kun messu on vain runsaan tunnin. Täällä menimme kirkkoon kello kahdeksaksi ja messu loppui kello kaksitoista. Paljon laulua ja tanssia ja vieraat huomioitiin mainitsemalla meidät ja pieni esittely pyydettiin. Iltapäivällä kävimme vielä kylällä amerikkalaisen naisen aviomiehen luona. Tämä mies on nuori pappi ja vaimo on Amerikasta tullut valkoinen nainen. Muutaman vuoden vuoden on vaimo asunut täällä. Viime kesänä tuli mitta täyteen tästä kuumuudesta, ja nyt hän mulle facebookissa kertoi, että aikoo olla täällä vain kerran vuodessa kuten minä.
Kesä-heinäkuun ajan täällä olisi ilma kuin meidän kesällä (täällä talvi). Mulle vain se aika ei passaa kun sinä aikana pitää tienata rahat mitkä tämä Malawi-harrastus multa vie.

Tämä mun mokkula ei toiminutkaan täällä Bangulassa. Onneksi tuolla papilla oli ns kansainvälinen mokkula mikä toimii täälläkin silloin tällöin parhaiten yöllä kun on vähän liikennettä. Lähin antenni on viidenkymmenenkilometrin päässä. Hän lainasi mulle mokkulaansa pariksi päiväksi. Sairaanhoitajat Irmeli ja Helinä lupasivat tälle papille (nuori, komea ja erittäin miellyttävä) kehittää hänelle jonkinlaista ensiapuasemaa. Antoivat alkutarvikkeet ja ostetaan vielä vähän lääkkeitä ym. samoin kuin periferian koululle. Papilla on neljä orpoa ottolasta ja 67 orpoa käy päivittäin heillä koulussa ja ruokailemassa ja sitten menevät kotiin.

Huomenna menemme tutustumaan paikalliseen terveysasemaan, missä mun asiamiehen tytär on työssä tekemässä AIDS-testejä. Se kun on näiden kehitysmaiden yksi suurista ongelmista.

Suunnittelen kouluruokailua kun nälänhätä on suuri. Yritän päästä valtion ruokaohjelmaan ja saada sieltä ostaa maissia. Toinen vaihtoehto on että tämän talon tytär Omega lähtee Mozambikiin ostamaan mulle maissia mikä on siellä paljon halvempaa kun ovat saaneet sadetta. Töitä riittää.

Ompelukurssin naiset olivat mulle ommelleet neljäkymmentä kassia ja hattua. Vähän naisten kanssa korjailimme kasseja ja annan ne pääkaupungin kummilapsille kunhan sinne asti pääsemme. Lähetin kotoa pääkaupungin taksikuskille 2,5 miljoonaa rahaa ettei tartte ”turistireissulla” niitä kuljettaa mukana ja mitkä annan palatessa siellä lapsille. Nyt kun laskin paljonko pitää rahaa varata tuolle reissulle ja että vielä pääsen takaisin tänne etelään, niin kumminkin pitää ottaa pankista taas runsas miljoona paikallista rahaa mukaan. Tuhat kwachaa on suurin raha ja se on n 1,3 euroa.

Kuten olen ennenkin sanonut, tämä kirjoittaminen on mulle terapiaa täällä toisessa maailmassa. Puhumattakaan siitä ajasta kun Irmeli ja Helinä lähtevät Suomeen ja jään tänne kuukaudeksi yksin. Kenenkään kanssa ei voi kunnolla vaihtaa ajatuksia, kun eivät tiedä mistä puhun. On tämä niin totaalisen toinen maailma!

Koittakaa kestää mun vuodatuksia

terveisin Mamaa Anja

ja kumppanit Helinä ja Irmeli

Aamu Pholomben laaksossa (kuva Anja Luoma)

12.4.2016 Bangula

Tiistai kului periferian kylässä. Aamulla varhain lähdimme Toyota-maastoautolla Nanchirin kylään. Onneksi tie oli siinä kunnossa, että perille päästiin. Kolmekymmentäkolme kilometriä meni aika sukkelaan vain puolitoistatuntia ja olimme perillä. Minä en näitä rotkoja enää kauhistele, mutta ensikertalaiset eivät uskaltautuneet etupenkille.

Koululla meidät otettiin iloisesti vastaan. Miksipä ei? Aina on paljon hyvää tulossa kun meikäläinen kerran vuodessa on paikalla. Koulu sai 500 työvihkoa ja kynää, opettajat laatikollisia liituja. Porvoon Futuran jalkapallopoikien lahjoittamat pikkusen käytetyt peliasut ja minulta pallon. Niin vain teki vaatteet taas miehen ja oli komeata mustaa porukkaa valkoisissa peliasuissa. Koulukomitean ja kyläpäälliköiden kanssa pidimme kokouksen. Kerroin, että olemme tehneet parin muurarin ja yhden timpurin kanssa diilin ja kolmas koulurakennus alkaa ilmestymään heti kun materiaalit saamme ostettua. Samoin lupasin kouluruoan koululle. Pari isoa alumiini, lähinnä pönttöä pitää ostaa maissipuuron valmistukseen. Ruokavastuuopettaja näytti, miten entiset kaksi olivat palaneet pohjasta puhki.

Taputuksia ja alkuasukashuutoja riitti joka väliin. Yritin heille takoa sitä, että tämä on yhteinen projekti saada kylän oloja paremmaksi. Raha ei yksin auta vaan siihen liittyy paljon muuta. No kyllä he ovat tehneet tiilet tuleviin rakennuksiin ja kantavat ne kolmesta kylästään koululle ja samoin kärräävät hiekan rakentajille. Sanoin, miten pahan mielen se aiheuttaa minullekin kun kuulen, että suurin toivein secundaryshooliin lähetetyt tytöt joutuvat naimisiin. Irmeli oli kyllä löytänyt koulun ohjelmasta sukupuolivalistusta ja se jo kuulostaa lupaavalta. Mutta, mutta ajaako luonto tikanpojan puuhun ilman sen kummempia ajatuksia?

Kohtuullisessa ajassa saatiin meetinki vietyä läpi. Olin tehnyt meille eväitä matkaksi, mutta emme siellä kehdanneet niitä syödä kun muilla ei ollut mitään syötävää. Sovimme, että pysähdytään matkalla sopivaan paikkaan murkinalle. Sen syömisen esti se, kun saimme kuulla saavamme matkaamme vuohivarkaan. Nuori mies kylästä oli varastanut neljä vuohta ja jäänyt kiinni. Meitä pyydettiin ottamaan varas mukaan Bangulan poliisille. Niinpä miehet lähtivät hakemaan varasta ja hänet tuotiin kädet sidottuna ja tuojilla oli raippa kädessä. Vieläpä eräs mies kantoi sitä todisteena olevaa vuohtansa sidottuna paikalle. Onneksi meidän ei tarvinnut ahtaa autoon sentään vuohta, vain varas ja hänen isänsä. Mun viiden hengen autossa oli kaikkiaan 10 henkilöä. Näihin täällä tottuu. Ei sitä tyhjinpäin ajella.

Varas jätettiin poliisin haltuun ja isänsä tuli tähän taloon yöksi. Huomenna tulee tuomio miten pitkä ”aresti” pojalle tulee elikkä vankilatuomio. Samalla tuli mun neljän viikon lisäviisumi ostettua poliisilta ja 9.5. on poistuttava maasta. Me kolme naista kyllä tippa silmässä kuunneltiin, kun nälkä oli ajanut pojan vuohivarkaisiin. Mutta rikos on rikos täälläkin. Tuon näytelmän kattominen kylläkin toi mieleen Isoontalon Antin ja Rannanjärven ajat.

Aamulla ennen lähtöä meidän lihansyöntiboikotti kumottiin. Huhu on kulkenut, että täällä asustaa rikkaita mzunguja ja nuori mies tuli kaupalle ämpäri täynnä vuohen lihaa. Ostin meille maksaa ja muille lihaa illaksi. Nyt on nautittu sweetpotatos maksakastikkeella. Hyvää oli. Naisilla on viimeinen ilta täällä etelän helteessä ja huomen aamuna alkaa turistimatka kohti pohjoisempia osia maata.

13.4. Aamulla kymmeneltä lähdimme Low-Shire joen laaksosta. Meillä on ollut kylläkin hyvä onni, että lähes joka päivä on ollut pilvistä ja välillä muutama pisarakin tullut ja näin lämpö ei noussut paljoa yli kolmenkymmenen. Otimme matkaan myös asiamies Lettucen Chaloon ja yhdessäsä siellä kyselimme parista paikasta koulurakennustarpeiden hintoja. Muutama miljoona siihen suttaantuu rakentajien 1,5 miljoonan palkkion lisäksi. Viikon päästä kun palailen etelään, aletaan hankintahommiin.

Nyt olemme vuorella Blantyren kaupungissa Lodgessa yötä. Täällä on jo huomattavasti viileämpää, melkein kuin Suomen kesä. Meidän taksikuski Felton saapui pääkaupungista meitä täältä Blantyrestä kuljettamaan eteenpäin. Aamupäivällä käymme Mulanjen vuoristossa ihmettelemässä vihreitä teeplantaaseja. Britithän ne omistavat, mutta saahan paikalliset työtä muutaman kympin kuukausipalkkaa vastaan.

Sieltä lähdemme taas vuorelle Zompan kaupunkiin. Siellä on tosikaunis Sunbird-hotelli ja kuvaamisen arvoinen ympäristö. Tuon jälkeen lähdemme suistoalueelle Liwonden luonnon- puistoon. Tiedän sen olevan kallis paikka, mutta voinhan sen itselle kerran suoda kymmenes Malawin matka kun on menossa. Yövymme Liwondessa ja sieltä matkaamme Malawijärvelle porvoolaisen Liinun bambutaloon pariksi päiväksi.

Sunnuntaina ani varhain lähdemme kohti pääkaupunkia tapaamaan kummilapsia. Etelän ompelukurssin naiset olivat ommelleet 40 kassia. Täytimme kassit kontissa tulleilla vaatteilla ja rahakirjeet jaamme lapsille. Tänä vuonna varmaan suurin osa koulutarvikerahoista menee maissinostoon. Eihän sitä kouluakaan jaksa käydä jos ei ole mitään mahassa.

Kokeilen jos vaikka netti toimisikin ja saisin tämän kirjeen lennätettyä sinne Koto-Suomeen.

Öitä!

Mamaa Anjai

Kuudes kirje alkaa Blantyresssa ti 19.4.2016

Naiset ovat varmaan jo onnellisesti kotona huokailemassa. Ten points heille voi antaa, kun selvisivät hyvin tästä kehitysmaashokista. Tämä ei todellakaan ole mitään viidentähden hotellin rantaelämää lasi kädessä.
Kaksi viikkoa on maksimi minkä ensikertalaisen tarttee kestää.

Mulla tämä on lähes suorittamisvaihetta. Just mitään en enää hätkähdä. Kylläkin yllätyksiä aina tulee kuten tunti sitten, kun olin nuorten miesten kanssa ostoksilla. Sanoin Chifuniro Chikafumbwa-kummipojalle, joka käy Poly-tecnikiä ja opiskelee journalistiksi, että vietkö nämä naisten kortit viereiseen postiin. Hän kysyi, että eikö posti vaadi rahaa. Korteissa oli merkit jo ostettuna ja siten maksettu. Sit tajusin, että eihän hän ole eläissään vielä mitään lähettänyt. Täällä ei postia edes kanneta, kenellekään ei tule lehtiä tai muuta postia. Joillakin harvoilla on yhteinen postilokero toisten kanssa. Mun asiamies Lettucen posti menee entisen työpaikkansa postilokeroon. Chifuniro tuli hakemaan ja sai käytetyn läppärin ja saa multa turhaan ostetun mokkulan, mutta mistä hän saa rahat käyttää nettiä?

Taksi haki aamulla kuudelta ja rohkenin kysyä mitä vuosimallia hänen Toyotansa on? Oli kuulemma 1992 vuodelta. No täällähän ei mikään ruostu kun suolaa ei tarvitse käyttää. Bussimatka pääkaupungista sujui muuten hyvin, mutta musiikkivideota esitettiin koko matkan ja kovaan ääneen. Pyysin puolivälissä vähän hiljentämään ääntä, mutta ei sitä viittä minuuttia kauempaa suotu. Olin sopinut Goljatin kanssa, että on vastassa 11.30. Kun ei ruvennut kuulumaan istahdin avoimeen kirkkoon. Hetikös sieltä pappi tuli kyselemään kuulumisia. Oli Gideonin kirkko ja on kuulemma Suomeen yhteyksiä. Tunnin kerkisin messua kuunnella ja ainut mitä mesomisesta ymmärsin oli, että kaikki vain tavoittelevat rahaa. Sen mukana yhteisöllisyys ja lähimmäisestä huolehtiminen katoavat (täälläkin). Kahden tunnin odottamisen jälkeen tuli noutaja. Oli kuulemma saanut akun ladattua autoon ja sitä asensi. Nämä on niitä Afrikan aikoja, mitä yritän Porvoossa kitkeä kongolais-ystäväperheeltä.

Ostin terassin toisen pään aukkoon sementtikuvioita ja tilasin yhden rautakehikon ikkunaan ja toisen hellapään aukkoon. Saan ne hakea huomenna klo 12. Kolmasosan piti kottia antaa, että voivat materiaalia ostaa ja aloittaa työn. Täällä on kaikki monikerroksista. Samassa paikassa on materiaalin myyjä ja tekijät. Kenelläkään ei ole varaa mitään varastoja pitää. Nämä kaikki maksavat mittojen mukaan tehtynä ja maalattuna 50 €. Täällä saa tuntea olevansa rikas, kun pitää terassia koristella niin ettei kanat pääse sisään. Kun hain ostoksiani, miehet olivat kaikki pistelemässä maissupuuroa sormin suuhunsa. Ei ole ihme, ettei tuo työntekoi ole kovin pakkotahtista. Mitä itse kukin jaksais tehdä kun ruoka on pelkkää puuroa.

Yritin kysellä tukusta Sibusisoa isoja määriä ja siihen alennusta. Kävin jopa tehtaalla, mutta sieltä ei myyty. Olen päättänyt ostaa kaikille etelän kummilapsille tuota vitamiinirikasta ainetta ja samoin kouluruoan mukana voi antaa lusikallisen kaikille niin kauan kuin riittää. Näyttää tulevan pahin nälänhätä näiden yhdeksän vuoden aikana mitä täällä olen ollut. Taistellaan.

Pääkaupungin Felton taksin lisäksi mulla on onni olla tämän Goljat (muslimi, joka voi käydä meidänkin kanssa kirkossa) kuskin ystävä. Kun tulimme maalta, maksoin hänelle sovitun palkan ja totesin, että tarvitsen sua kyllä uudelleen maalle, mutta en tiedä voinko koko ajaksi palkata. Hän sanoi, että dont worry mamaa, sinä olet minulle kuin äiti, ei sinun tarvitse enempää maksaa, tulen silti. Arvaatte että mamaan silmät kyyneltyi.

Yö täällä Blantyressä Lodgessa, meni kuin voi odottaa. Kello puoli yksi koputtelin jonkun intialaisen oveen ja sanoin maksaneeni nukkumapaikasta. Jos hän pitää niin kovaa meteliä telkkarilla, hän saa maksaa huoneeni. Tulihan hiljaisuus. No sama täällä kuin maalla viimeistään puoli viisi alkaa tämä vinkuintiaanien ja kiljuhanhien risteytysten huutaminen. On hyvä olla suomalainen kaikessa hiljaisuudessa ja umpimieli- syydessä mistä meitä aina syytetään. Ainakin naapurit tulee huomioitua paremmin.

Pääsimme vasta iltapimeällä Bangulaan. Täällä taas tämä helle syöksyi vastaan. Ei tuulenhenkäystäkään, mutta onneksi on sähkö ja tuuletin sisällä. Eihän se jäähdytä, mutta ainakin ilma kiertää. Saimme kaikki ostokset tehtyä, paitsi olisin ostanut Sibusisoa 200 purkkia, mutta sain tukusta vain 78. Talon emäntä on lähtenyt minibussilla kauas maapalstalle istuttamaan maissia. Heillä on kahdessa paikassa veden äärellä mahdollista viljellä. Heillä ainakin on sitten toiveita vielä saada satoa, vaikka muualta on jo ohi. Kysyin missä emäntä sitten nukkuu. Kyllä hän varmaan jonkun talon löytää, oli vastaus.

Tuli mieleen kun olin hoitsuja viemässä pääkaupungin lentokentälle. Kuului kova paloauton valitus kentältä. Mun ylivilkas mielikuvitus jo ehti maalata piruja seinälle ja ajattelin, että joku palava kone on tekemässä pakkolaskua. Pian kuitenkin selvisi, että kentällä juoksenteli irtokoira ja paloautolla sitä metelin kans häädettiin pois. Tuokin on täällä mahdollista, kun kenttää ei ole aidattu.

Toinen kumma juttu oli tänä aamuna, kun Goljat tuli mua hakemaan lodgesta. Autossa oli joku tuntematon poika, joka aina vain kaupungissa oli mukana. Kun kysyin kuka hän on, niin sain yllättävän vastauksen. Goljat oli joutunut tankkaamaan auton, eikä hänellä tietty ollut rahaa. Poika oli autossa vakuutena, että varmasti luvattu mamaa löytyy joka maksaa naftan. No kyllähän mamaa löytyi ja poika lähti viiskymmentätuhatta taskussa takaisin työpaikalleen. Täällä kun aika ei ole rahaa niin voi näinkin olla vakuutena.

Tämän kuuman päivän iltana saimme lisätietoja Mozambikin sodasta. Tuonne Nanchiriin, missä koulurakentaminen on aloitettu, on saapunut vuorten takaa Mozambikista ihmisiä sotaa pakoon lehmät ja vuohet mukanaan. En ymmärrä, että sinnekään voisivat jäädä kun paikallisillakaan ei ole ruokaa. Tietty karjaa voi syödä jonkin aikaa, mutta tarvitaan edes sitä maissipuuroa=nzimaa lisäksi. Onko Suomessa puhuttu mitään Mozambikissa olevasta sisällissodasta?

Huomen aamulla rakentajat tulevat isontamaan ikkunaani klo 6. Me Goljatin kanssa aletaan hioa ruostetta kontin sivulta ja maalaamme sen. Nanchirista tulee puuseppä Maclorenz tekemään mulle muutaman kaapin. Täällä kenelläkään ei ole kaappeja – mitä he sinne panisivatkaan. Olen antanut naisille noita kontissa tulleita vanhoja matkalaukkuja säilytyspaikaksi.

Sain taas papilta dongon lainaksi, koska mulle ystävä myi menneen ajan Air-Tel dongon ja se ei enää toimi.
Tulee tarkistus ollaanko vielä ystäviä? Jos ei osta sitä yhdeksällä tonnilla takaisin, minkä maksoin siitä, yya-sopimus irtisanotaan. Tämä huijausyritys kun ei ollut ensimmäinen eikä vielä toinenkaan. Kuorma-autoa ei ole vielä löytynyt, että saisimme ostaa ja kuljettaa koulunrakennustarpeet kylään. Täällä niitä ei voi vain tilata.

Nyt torstaina ei millään dongolla pääse nettiin. Ootellaan jospa yöllä jaksaisin kokeilla, usein silloin on vähemmän ruuhkaa ja onnistuu.

Tämä tällä kertaa Mamaa Anja

------

Eli tältä tilanne näyttää Malawissa. Jos haluat auttaa, lahjoita https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Innosta myös perheesi ja sukusi jäseniä,  työ- ja harrastuskavereitasi, naapureitasi sekä työnantajaasi ja muita yhteisöjä/organiaatioita lahjoittamaan.

Helena

TOIMINTASUUNNITELMA JA -KALENTRI VUODELLE 2016

Hei ihmiset,

Yhdistys piti sääntömääräisen vuosikokouksensa 16.4. Oulussa. Kokouksessa hyväksyttiin mm. vuoden toimintasuunnitelma ja -kalenteri. Ne löytyvät kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.

Entiset työmuodot jatkuvat ja jokainen niistä on edelleenkin tosi tärkeä. Ja tulostahan ne ovat tuottaneetkin! (Monet yhdistyksemme ulkopuoliset ovat ihmetelleetkin, että miten olemme näin hyvin onnistuneet.) Samoin jatkuu se idea, että jokainen osallistuu omien mahdollisuuksiensa ja innostuksensa mukaan. Jokainen panos ja jokaisen panos vie koulun rakentamista eteenpäin ja on tärkeä kokonaisuuden kannalta.  Kun toimimme tällä tavoin suht´ pienenä "putiikkina"  ruohonjuuressa, niin yksilötoimijoiden panos korostuu  tietysti entisestään.

 Kuitenkin nyt, kun rakentamisprojekti konkreettisesti on käynnistymässä, varain keräämisen osalta on kehitettävä ja käynnistettävä uusia toimintamuotoja, jotta 8-luokkaoinen koulu saadaan aikaiseksi. Toisaalta kun työtä on tehostettava, niin yhdistystoiminnan rakenteita ja prosessejakin on yritettävä parantaa.

Uusina toimintamuotoina ovat mm. aineettomien lahjojen ja pop up - tuotteiden  kaupan perustaminen nettiin ja yritys- ja yhteisö-yhteistyön kehittäminen. Samoin kummitoimintaa aletaan suunnitella vuoden 2017 alusta. Tiedottamista vahvistetaan niin yhdistyksen sisällä kuin yhdistyksen ulkopuolellekin. Lisäksi on huomattava, että ideoita ja aloitteita uusista toimintamuodoista otetaan koko ajan vastaan. Samoin ehdotuksia entisen toiminnan parantamiseksi. Yhteyttä voi ottaa hallitukseen ja lokakuun alussa meillä on myös yleinen kokous, jossa näitä asioita käsitellään.

Kurkkaa toimintasuunnitelmaa ja -kalenteria ja liity konkreettiseen toimintaan, jos et vielä ole ollut menossa mukana. Voit liittyä jo olemassa olevaan toimintaan tai luoda itse sinulle sopivat toimintatavat ja -muodot joko yksin tai yhdessä toisten kanssa.

Toimintasuunnitelma ja -kalenteri on ladattavissa www-sivulla
http://malawinlapset,com/ , siellä valikko koti/home


Hyvää viikonloppua toivotellen Helena

Tässä vielä kiinnostavan ja melkeinpä pelottavan näköinen puu (lieneekö apinanleipäpuu, jonka Pirkko kuvasi viimesyksyisellä Malawin matkallaan.

ESITE JOUKKORAHOITUSKAMPANJAN TUOTTEISTA - AINEETON LAHJA

JOUKKORAHOITUSKAMPANJAN TUOTTEIDEN ESITTELY - aineeton lahja

Oheisena on linkki joukkorahoituskampanjan tuotteista tehtyyn esitteeseen.
https://drive.google.com/drive/u/0/folders/0B3P9l5fsp5DydzQ4NFdUa05Jd1U


Mitä sitten tehdä esitteellä?

Voit esim.

1) lähettää esitteen sähköpostin liitetiedostona perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville, työtovereille ja harrastuskavereille ja innostaa heitä hyvän tekemiseen ja koulun rakentamiseen. Kampanjamme tuotteet käyvät myös erittäin hyvin ns. aineettomaksi lahjaksi tai eettiseksi lahjaksi.

2) esitellä joukkorahoituskampanjaa erilaisissa kokouksissa, palavereissa ja tapaamisissa

3) tulostaa esitteen ja kiinnittää sen esim. työpaikan, harrastuspiirin tai lähikaupan ilmoitustaululle tai antaa sen ihmisille, joilla ei ole tietotekniikkaa käytettävissä

4) panna pystyyn kimppakeräyksen ja koota kavereiden kanssa enemmänkin rahaa saada esim. oman nimikkoporakaivon

5) esitellä hanketta työnantajalle ja/tai liikekumppaneille ja innostaa myös heitä osallistumaan koulun rakentamiseen

6) tulostaa esitteen ja jakaa sitä sopivissa massatilaisuuksissa ihmisille

7) miettiä, että mitä tuotteita itse ostat, nimittäin sen jälkeen on mukava innostaa myös muita osallistumaan kampanjaan

8) jne. eli jokainen voi myös itse keksiä uusia tapoja hyödyntää esitettä

JOUKKORTAHOITUSKAMPANJA KÄYNNISTYI - TUE KOULUN RAKENTAMISTA MALAWIIN - hanki aineettomia lahjoja täältä

Joukkorahoituskampanja käynnistyi tänään ja se jatkuu 8.5.2016 saakka. Tavoitteena on saada 20 000 euroa. Lähes samankokoinen rahasumma on jo kasassa perinteisillä tavoilla kerättynä. Tässä ensimmäisessä vaiheessa tasataan tontin maasto rakentamiselle sopivaksi, rakennetaan porakaivo, 2 luokkahuonetta, asunto 2:lle opettajalle sekä keittiö- ja ruokailukatos.

Tule mukaan kampanjaamme, tutustu ja osta tuotteitamme, jaa sivustojamme sosiaalisessa mediassa. Mesenaatti.me - sivuston linkki on tässä  https://mesenaatti.me/koulu-malawin-lapsille/

Tuotteemme sopivat myös erittäin hyvin aineettomiksi lahjoiksi. Jokaisesta ostetusta tuotteesta saa lahjakirjan. Voit tutustua lahjakirjoihin tässä osoitteessa

https://drive.google.com/folderview?id=0B3P9l5fsp5DyUTZrUmNab1h4Wnc&usp=sharing


Osallistu myös kilpailuihin, jotka näet Mesenaatti.me - sivustolta. Seuraa myös facebook-sivujamme https://www.facebook.com/MalawinLastenJaNuortenAvuksiRy/?fref=ts

ja www-sivut löytyvät täältä http://malawinlapset.com

OSALLISTU KAMPANJAAME - tuo mukaan perheenjäsenesi, sukulaisesi, ystäväsi, työtoverisi, harrastuspiirisi ja naapurisi.

LUO ILOA ITSELLESI JA MUILLE!





.