Sadekausi alkaa - lähtötunnelmissa

28.11.

Viimeinen kokonainen päivä Malawissa. Tunnelmat ovat jotenkin sekavat.
Päivällä oli keskustelu Georgen, Blantyressa asuvan Trustin jäsenen kanssa. Sovittiin muutamista perusasioista.

Sadekausi on täällä Limbessä alkanut, iltapäivisin taivas peittyy pilviin, ukkosen jytinä alkaa ja sade ropisee, oikeastaan se jyrisee, ainakin peltikatoilla. Viime yönä satoi koko yön, aamulla sankka sumu ja satele hiljalleen.

Maa vihertää päivä päivältä yhä enemmän, uusia kukkia työntyy esiin. Myös lintuja on ilmaantunut moninkertainen määrä, haikarat kävivät tarkistamassa, rakentaisko pesän tähän pihaan. Illan hämärtyessä liittyy kaskaiden koko päivän jatkuneeseen konserttiin linnuista yölaulajia, sekä sammakoita, sirkkoja, korviahuumaavaan konserttiin sekoittuu vahtikoirien haukunta ja useina iltoina aggregaattien hurina. Viikonloppuisin pääsee aistimaan Liwingstonen aikaisia tunnelmia, kun nuoriso herää tanssimaan, rumpujen kumina kaikuu monesta suunnasta.

Kun kävimme Muonassa viime maanantaina, siellä ei ollut vielä satanut yhtään. Joet olivat saaneet jonkin verran vettä vuoristosta. Maclean on saanut ohjeita, miten toimia Muonassa. Hänellä ja kyläläisillä on meneillään hiekan siirto turvaan jokiuomasta, sadekausi veisi sen muuten mennessään ja etsiminen täytyisi alkaa uudestaan.

Huomenna starttaa kone kohti Suomea, noin yhden aikaan iltapäivällä. 24 tuntia menee matkalla. Mukana olevat talvivaatteet on pakattu käsimatkatavaroihin, täytyy viimeistään Helsingissä vaihtaa hihaton paita paremmin säähän sopivaan.

Pieni toivomus matkan päätteeksi: Holvi-kauppaan tulee kohta uusi tuote, ehkä kaikkein tärkein tällä hetkellä, 100 päivän ruoka työmiehelle, hintaa 20 euroa. Tuote on tärkein sen vuoksi, että vaikka sadekausi on alkanut, uuden sadon kypsyminen vie kuukauden, pari, ja ihmisillä on ihan oikeasti N Ä L K Ä.

Best Regards
Terveisin

Martti

Koulurakennuksille paikat

21.11. 

Matkaan lähtö myöhästyi kaksi tuntia, kuski ilmoitti kuuden maissa vaihtavansa autoon jarrukenkiä. Hyvä niin, koska tarkoitus oli kiemurrella vuoristosta alas Shirejoen laaksoon. Lähtiessä kysyin, toimiiko myös käsijarru, koskaan ei saa näissä maisemissa luottaa pelkkiin jarruihin. Thabwassa tervehdin autosta edellisenä päivänä passia kysellyttä virkailijaa, hän vastasi tervehdykseen, jäi varmaan ihmettelemään, minne tuo nyt on menossa;) Kuski ajoi varovasti, koska auto oli hänen omansa, ei jonkun kuljetusfirman. Tie oli alkuosalta huonossa kunnossa, pelkkää nimismiehenkiharaa ja teräviä kiviä. Perillä oltiin kello 12. Soitin Macleanille Muona Citystä, hän aikoi hommata kyydin ja tulla koulutontille. 

Väkeä oli paikalla runsaasti, aikuisia kolmisenkymmentä, lapsia saman verran. Grace sai tällä kertaa toimia tulkkina. Kerroimme lyhyesti, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Hiekan siirtämisestä sukeutui taas keskustelu, lähinnä siitä, olisiko siirto vapaaehtoistyötä. Tarvikkeiden varastointi tuli myös esille, lähinnä sementin ja muiden tarvikkeiden. Puhuttiin varaston rakentamisesta. 

Grace selvitti omaa osuuttaan, kertoi, että olemme viimein saaneet kartat, joihin tällä reissulla on tarkoitus sijoittaa koulurakennukset ja muut tarvittavat tilat. Kerroimme myös, että projekti jatkuu soran siirtämisellä joesta, turvaan sadekaudelta, maansiirtourakoitsijan hankkimisella ja piirustusten laatimisella. Maclean sai tehtäväkseen esitellä siirrettävät massat Gracen ohjeiden mukaisesti. Hiekalle löytyi varastopaikka, sen valuminen veden mukana estetään matala muurilla.

Kokouksessa oli havaittavissa ihmettelyä ja jonkinlaisia kyllästymisen merkkejä, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut tontilla. Kun siirryttiin tontille - parikymmentä kyläläistä seurasi mukana - alkoi kiinnostus herätä. Grace sai aikaan todella vilkkaan keskustelun kyläläisten kanssa rakennusten sijoittelusta, kaivon ja keittiön paikasta, sekä siitä, että varataan yli puolet tontista varsinaiseksi koulualueeksi, johon jää myös tilaa mahdolliseen laajenemiseen. Opettajien asunnot sijoitetaan tuon alueen ulkopuolelle, samoin kasvimaa. Olimme hänen kanssaan tehneet päätöksiä jo etukäteen, hän esitteli ne kyläläisille ja tehtiin muutama muutos keskustelujen perusteella. Sadekauden vesimassojen kulku tontilla täytyy ottaa todella tarkoin huomioon, koska vettä tulee niin paljon, että kokonainen talo voi huuhtoutua tulvan mukaan, vedet on ohjattava kulkemaan rakennusten ohi. 

Tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että maansiirtotyöt kannattaakin tehdä ennen sadekautta, päästään seuraamaan veden kulkua ja korjaamaan mahdolliset virheet ennen rakentamista. Sadekautta hyödynnetään muutenkin: tiilien tekemisen ehkä tärkeimpään vaiheeseen, tiilien kasteluun usean päivän ajan, tarvitaan vettä. Ne täytyy suojata vedeltä yhdeksi päiväksi, sen jälkeen jokainen vesipisara parantaa niiden laatua. 

Parin tunnin palaveri päättyi kuvauksellisesti, otin kuvia toimikunnasta, joka hoitaa töiden järjestelyjä ja tarvikkeiden varastointia, vartiointia ja ruokailun järjestämistä. Muutama nuori mies halusi myös ryhmäkuvan. Täytyy tulostaa kuvat paperille. Lapset halusivat videokuvaan;) 

Kävimme syömässä lounaan, todella hyvää ruokaa. Sen jälkeen sanoin että nyt lähdetään kuin mustalaiset. Paluumatka kesti 3,5 tuntia

Maailman parhaat mangot

20.11. 

Eilen oli ukkosmyrsky, vettä tuli noin 5 senttiä, salamoita kymmeniä, mutta ei tuulta tällä kertaa. Sadekausi alkaa pikkuhiljaa. 

Tänään, noin 9 maissa, majatalon isäntä sanoi ” Jump on the board, let’s go to buy some mangos”. Mikäs siinä, auton kyytiin ja menoksi. Olin ensin vähän sekaisin suunnasta, mentiin joitakin sivukujia pitkin, mutta päädyttiin valtatielle M1, joka hiljalleen kipuaa vuoristoon, ja vie loppujen lopuksi alas Shirejoen laaksoon. Sadekuurot ovat puhdistaneet ilmaa ja näkyvyys oli paljon kirkkaampi kuin aikaisemmilla kerroilla. Tuota tietähän mennään myös Muonan kylälle. 

Laskeuduttiin jo kohti laaksoa, kun isäntä käänsi auton tiensivuun. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä kauppaamassa kauden hittituotteita, mangoja. Esillä oli ainakin sata kiloa, toiset vihreitä, toiset keltaisia, kaikki taatusti luomutuotteita, samana aamuna poimittuja. Sain pikakurssin siitä, missä vaiheessa kumpaakin mangotyyppiä kannattaa ostaa. Kassiin päätyi kolmisenkymmentä mangoa, painoa kymmenkunta kiloa, hintaan 600 K, eli noin 80 senttiä. Vilkaiskaapa kaupan hyllyn reunasta mangon hintaa Suomessa. 

Matkaan tuli muutos, sain tietää että mennäänkin eteenpäin, käymään yhdellä Malawin suurimmista sokeriplantaaseista, jossa isäntä oli ollut töissä noin 25 vuotta sitten. Laskeuduttiin alas vuorelta, korvia piti loksautella auki vähän väliä, tultiin poliisien puomille. Ja ensimmäisen kerran, kun mulla ei ollut mukana laukkua ja sen taskussa olevia papereita, niin eiköhän poliisi rupea kyselemään multa passia. Selvisin kuitenkin selityksellä, että ei meillä ollut tarkoitus tulla tänne asti…näytin hänelle ajokorttini ja sain tiukat ohjeet pitää passi aina mukana. Hupaisaa jutussa on se, että huomenna maanantaina ajamme saman tiesulun läpi ja käännymme kohti Muonan kylää. Ja passi on mukana. 
Matka jatkui Shirejoen yli ja sen toisella puolen vielä parikymmentä  kilometriä, loppumatkasta alkoi tien molemmin puolin olla sokeriruokopeltoja silmänkantamattomiin asti. Käännyttiin varsinaiselle plantaasin tielle, sain tietää, että pinta-alaa viljelmillä on yli kymmenentuhatta hehtaaria, työntekijöitä useita tuhansia, alueella on kouluja, kauppoja, asuntoja tuhansille, oma sairaala, eli pieni kaupunki. Tehdasalue oli laaja. Ilmassa leijuva omituinen, makea tuoksu sai selityksen: tielle oli laitettu melassivettä sitomaan pölyä. Sokeriruoko muuten katkotaan vieläkin machetella, runko kerrallaan, karsitaan loput lehdet, heitetään kasaan, josta kuorma-autot keräävät ne ja vievät tehtaalle. Loput sen vuoksi, että koko pelto poltetaan, suurin lehdistä palaa, samalla pellolta häipyvät käärmeet ja kaikki tuholaiset.  Ruoko täytyy kerätä kolmen päivän sisällä, muuten nesteet siirtyvä kasvin juuriin. Työllistävä vaikutus tuollaisella tehtaalla, ruokoja katkovat ihmiset ovat muodostaneet omia yrityksiä ja laskuttavat hehtaarien perusteella. 

Vierailu isännän sukulaisen luona kartutti mangovarastomme ainakin kaksinkertaiseksi, lapset kävivät keräämässä maahan pudonneita. 
Kävimme syömässä kevyen lounaan tehtaan urheiluklubin ravintolassa. Se oli lähellä joen rantaa, mutta joen pinta on vielä niin alhaalla, että vettä oli vasta vajaan sadan metrin päässä. 

Paluumatkalla kartutimme hedelmävarastoa vielä neljällä isolla papaijalla, hintaan 500 K. Täytyy ihmetellä, mistä nuo vuoristossa kasvavat puut saavat vettä tässä kuumuudessa. Alhaalla laaksossa oli nimittäin +42 astetta, mutta ylhäällä vuoristossa putosi +21 asteeseen, Blantyren +31 tuntui jopa mukavan raikkaalta. 

Söimme papaijaa, oli todella hyvää. Halusin myös syödä mangoa ja sen maku meinasi viedä kielen mennessään. Ne mangot ja papaijat, joita löytyy Suomen kauppojen hyllyiltä, lähtevät viljelijältä raakoina ja ne kypsytetään kaasuttamalla, muistaakseni eteenillä, ennen hyllylle laittamista. 

Herkullinen päivä. Aamulla lähtö Muonaan kello 6, työteliäs päivä edessä.

18.11.

Long time you see… Muonasta paluun jälkeen on ollut niin hiljaista, että kynäilyyn ei oikein ole löytynyt motivaatiota, ei se aina onnistu.

Toista viikkua meni paskatin kynsissä, menin onneton syömhän viis mansikkaa. Net tarjos täälä viikon asunu ruottalainen pariskunta, poika ja tyär olit völjysä. Mies oli Kirunasta, eli samalta levveysastheelta ko minun syntymäkoti. Raatathin vähäsen meän kielelä, vaikkenmie sitä kunnola ossaakhan, son sitä Penkti Pohjasen kieltä.

Soli käyny monta kertaa Kolarisa, ja se poika oli spelannu lätkää Suomen puolela, seki puhu jotaki suomea. Enimhäkshen kuiteski väännethin ruottin kieltä…kummasti se muistu mielhen vaikken ole sitä raatannu monhen kymmenhen vuothen. Johtuukhan se siittä, ette se keskikoulun pakkopulla ei mulle ollu ylenannattavvaa. Emmie tätä murrettakhan ossaa kunnola, ko met olima junantuomia, Torniosta tulhet, muori ja vaari puhhuit kirjakieltä.
Perhhen vaimo oli täältä Malavista lähtösin, se solkkas chitsewwaa, ruottia ja enklantia. Vähäsen jäi kaivelemhan, ku koko perhe läträs viinan kans… no son heän assiansa. Lähtivä jatkhan matkaa, heilon talo tuola sata kilometriä pohjoshen päin.

Salveijareilta saatiin vihdoin ja viimein paperit, tärkeimpänä niistä koulun tontin topografinen kartta, eli korkeuskäyrät näkyvissä. Siitä pääsee hyvään käsitykseen alueesta. Viikko sitten perjantaina yritimme arkkitehdin kanssa pitää palaveria, mutta yliopistolla ei ollutkaan sähköä, ja läppärin akku oli tyhjä. Viime maanataina aloitettiin jo aamulla, silloinkin piti mennä yliopiston kirjastolle, jossa kuulemma on yliopiston ainoa aggregaatti. Sen verran tuli puhetta, että kirjaston kirjoista ainakin kolmannes on häipynyt, lähtiessä kyllä tarkastetaan laukut, mutta povitaskuissa ja housun liitingissä kulkee huomaamatta parikin kirjaa. Pikkuisen isompi kuin Kajjaanin kirjasto.

Parin tunnin aherrus tuotti tuloksen: kaksi eri karttaa piti saada Autocad-ohjelmaan päällekkäin ja samaan mittakaavaan, eikä se ollut helppo homma.
Seuraavaksi lähdettiin minibussilla Blantyreen, tulostamaan karttoja A3-koossa paperille. Se onnistui mainiosti, Xeroxilla on kopiopalvelu ja myymälä.

Sovimme, että ensi maanantaina käymme päivämutkin Muonan kylällä. Saamme sijoitettua rakennukset suunnilleen oikeille paikoille karttaan, saamme merkattua isot puut, joita ei haluta yhtäkään kaataa. Vien samalla toisen polkupyrän, jonka olen hankkinut, sekä kymmenen hedelmäpuun tainta, papaijaa ja mangoa. Ne on tarkoitus istuttaa heti, kun tiedetään, missä ne saavat kasvaa, eli eivät joudu maansiirtotöiden uhreiksi. Maclean hoitaa niiden istutuksen ja kyläläiset kastelun ja vartioinnin: täällä tuollaiset taimet lähtee hyvin nätisti muualle, jos ei niistä huolehdita. Papaija muuten voi antaa ensimmäisen sadon jo kymmenen kuukauden kuluttua.

Löysin Blantyresta pakettiauton matkaa varten, takakontissa kulkee pyörä ja taimet, paluumatkalla iso matkalaukku, jonka jätin viime reissulla.

Kävimme arkkitehtimme Gracen kanssa myös sementtitehtaalla, tarkoitus oli päästä tutustumaan tiilentekolaitteisiin. Olimme kuulleet, että sieltä voisi niitä löytyä. Ensin tuntui, että meidät käännytetään takaisin, osaston johtaja oli käymässä Lilongwessa, mutta kun Grace paljasti olevansa Polytekniseltä, muuttui kohtelu, olikin kyseessä iso asiakas.

Siellä oli muurattu koeseinä ulos SSB-tiilistä jo useita vuosia sitten. Kyseessä on tiili, jossa perusraaka-aineena on savi tai muta, johon on lisätty vähän sementtiä ja hiekkaa. Seinä oli vielä hyvässä kunnossa. Noiden tiilien tekoon tarkoitetun manuaalisen puristimen pääsimme näkemään. Yksinkettainen laite, johon nakataan massa sisään ja pitkällä kammella puristetaan siitä mehut ja ilmat pois. Olin tutustunut tuon laitteen käyttöön jo Gracen valvomalla koulutyömaalla.

Sementtitehdas vuokraa tuota laitetta, oikeastaan lainaa sitä. Ja tiilien laadusta huolehditaan: tehtaalle täytyy tuoda savesta näyte, tutkimus on ilmainen, tehtaalla selvitetään oikea sekoitussuhde savelle ja oikeanlaatuiselle sementille ja lopuksi puristimen käyttö opetetaan kädestä pitäen. Koko homma sen vuoksi, että jotkut tiilet ovat rapautuneet muutamassa viikossa, kun ne on tehty väärin, tai vääristä aineista. Hienoa laadunvalvontaa. Puristimia myös tehdään Blantyressa, ei tarvi Kiinasta tilata. Noille tiilille voi povata hyvää tulevaisuutta, valtio nimittäin aikoo lopettaa kylissä tapahtuvan tiilenpolton, koska se tuhoaa loputkin tämän maan puuvarat.


Paluulentoni varauksesta tuli melkoinen sirkus. Alunperin minun piti tulla reittiä Lilongve-Addis Ababa-Tukholma-Helsinki. Jo pari kuukautta sitten sain tiedon muutoksesta: Addis Ababa-Delhi-Helsinki. Viime viikon keskiviikkona tuli uusi muutos: Lilongwe-Blantyre-Addis Ababa-Delhi-Helsinki. Onneksi luin tuon muutoksen kunnolla: Delhissä koneiden vaihtoon aikaa 10 minuuttia. Kysyin Finnairilta: ei tule onnistumaan, yhteys Travellinkiin, ohjattiin Etiophian Aarlinesin toimistoon, siellä sanottiin, että ehei, Travellinkin pitää muutos hoitaa, yhteys taas Travellinkiin, päivän odotus, tuli viesti, että EAL tarjoaa vain rahoja takaisin väliltä Lilongwe-Delhi….siis ainoa maasta ulos lentävä yhtiö tarjoaa vain rahoja takaisin....viime maanantaina uudelleen EALn toimistoon, näytin tulosteen ensimmäisestä muutoksesta, väittivät että se on Trawellinkin tekemä, puhelin kuumana jonnekin, selvisi että syynä ensimmäiseen muutokseen onkin ollut lennon peruutus välillä Addis Ababa-Tukholma, toinen muutos oli jonkun huolimattomuutta, ei ollut tarkistanut koneen vaihtoa, joustin omasta aikataulustani, muutetaan lentoni seuraavalle päivälle, alkuperäiselle reitille, juuri kun virkailija on painamassa enteriä vahvistaakseen uudet lennot, sammuu toimistosta sähköt, virkailija lupasi soittaa…kaksi päivää kulunut, check my trip näyttää jo lennot Blantyre-Addis Ababa ja Tukholma-Helsinki, mutta joudun vissiin juoksemaan ja uimaan välin Addis Ababa-Tukholma….tiistaina taas toimistolle, jos tuo matka ei ilmesty.

-----------

Otin yhteyttä Trawellinkiin, tuli varmistusviesti, jossa nyt näkyy koko matka. Viikon päästä tietenkin tulee viesti, että Westmannayerjökulilla on purkautunut tulivuori…. Tai Hekla 

Best Regards
Terveisin

Martti