Muonan koulurakennustyömaalla alkaa ensimmäiset seinät nousta
pystyyn. Varastorakennuksen kivijalka valmistui viime siikolla ja muurarit
pääsivät nostamaan seiniä. Varasto
rakennetaan siksi, että koulun rakentamista voidaan jatkaa myös sadekauden
aikana, tarvikkeet saadaan paikalle ennen tien muuttumista kuravelliksi.
Kylän kauppias teki rakentajille melkoisen kuprun: hän
huomasi, että vois tienata ison kasan rahaa ja nosti sementtisäkin hintaa lähes
2000 kwatshalla. Saattaa kyllä pilkka osua omaan nilkkaan, koska naapurikylästä
löytyy myös sementtiä, ja enpä usko, että kyläläiset kovin ystävällisesti
suhtautuvat yhden ihmisen ahneuteen, kun he itse ovat rakentamassa itselleen ja
lapsilleen koulua.
Pirkko kertoi puhelimessa (tunnin whatsup puhelu Suomeen
maksaa muuten saman verran kuin kahden minuutin kännykkäpuhelu Limbestä
Muonaan), että Suomessa ihmiset ihmettelevät, miksi naiset esimerkiksi eivät
ompele tuotteita myyntiin. Ensimmäinen syy on se, että ompelukone, siis
poljettava Singer maksaa noin 60 -80 000 kwatshaa. Verratkaapa tuota lukua
siihen, että perheillä ei ole ollut käteistä rahaa kuukausiin, tai vuosiin.
Toinen hyvä syy on, että kuka olisi heille opettanut
ompelukoneen käyttöä? Se ei ole yksinkertaista, jos ei perusopetusta ole
koskaan saanut. Suomessahan sen saa
peruskoulussa, mutta täällä koulua vasta rakennetaan.
Kolmas syy on, että kankaat, langat, napit, vetoketjut maksavat
rahaa, kaikki maksaa rahaa, jota ei ole.
Ehkä tärkein syy on, että jokapäiväisen leivän hankinta vie
kaikki voimat. Ihan kaikki. Ja kun
päivän teet ulkona työtä, lankeaa pimeys: ei sähköjä, ei muuta valontuikkua
kuin nuotio keittiössä. Tänäänkin Muonassa on aurinkoinen kesäpäivä, joka
tarkoittaa sitä, että lämpötila varjossa kipuaa 35 – 45 asteeseen. Eikä työtä
tehdä varjossa, vaan auringon paisteessa, eli lämpötila kipuaa parikymmentä
astetta korkeammalle. Ottakaapa ensi
kesän hellepäivänä kuokka tai hakku käteen ja tehkää auringossa 8 tunnin
työpäivä. Omalla vastuulla, nimittäin se voi kokemattomalta viedä hengen.
Mutta vaikka olosuhteet ovat aika rajut, niin sitä
innostusta, mikä kylässä vallitsee, kun he näkevät koulun rakentuvan, sitä ei
pysty sanoin kuvaamaan. Työntekijöille
myös tuo vajaan yhden euron päiväpalkka on taivaan lahja.
Sillä, että kylän ihmiset saavat rahapalkkaa tekemästään
työstä, on suunnaton merkitys heidän elämiseensä. Suurimmalla osalla
työntekijöistä ei ole ollut ollenkaan rahaa kuukausiin, ei ehkä vuosiin. Tuota
on varmaan vaikea käsittää, mutta se on tosiasia. He elää kituuttavat
vaihtokaupan ja valtion lahjoitusten avulla, nälän ja kuoleman välimaastossa:
mulla on maissia, mitä sinulla on, vaihdetaan. Nälkä on ruokapöydän jokapäiväinen vieras.
Sadekausi on täällä antanut ensimmäiset merkit tulostaan,
viikko sitten oli kaatosadepäivä koko maassa, sen jälkeen on parin päivän välein satanut
vähän. Aurinko paistaa kuitenkin vielä, lämpötila täällä Limben seudulla nousee
25 – 35 asteeseen, mutta täällä tuulee lähes aina jonkin verran, koska maasto
on kukkuloita ja vuoristoa. Tuuli viilentää ilmaa. Sateet ovat myös
kirkastaneet taivasta, pöly on niiden mukana tullut maahan. Muonassa sadetta
saadaan odottaa vielä kuukausi – pari. Siellä vain joet tulvivat, kun täällä
ylempänä vuoristossa sataa kaatamalla. Viime vuonna osassa Shire-joen laaksoa
oli niin kova kuivuus läpi vuoden, että satoa ei tullut juuri ollenkaan.
Toisaalla tuholaiset söivät maissisadon.
Työt jatkuvat, ensi viikolla alkaa koulurakennuksen
perustusten muuraus.
