Turistina Malawissa - miten se onnistui

Yhdeksän päivän aikana Muonassa tapasimme koulun opettajat, rehtorin ja vararehtorin, paikallisen kouluviranomaisen, koulukomiteoiden jäsenet ja läheisten kylien päälliköt. Tapaamiset olivat hyödyllisiä, me opimme valtavasti, pääsimme näkemään konkreettisesti, miten kouluopetusta toteutetaan syrjäkylällä, miten koulun rakennusprojekti menee eteenpäin, millaisia haasteita on niin opetuksessa kuin rakentamisessa. Selvästikin meidän käynnistä oli hyötyä myös meidän kontakteille, jotka puolestaan pääsivät näkemään koulutuksen voimaan uskovat ihmiset tavaratoimitusten takana. 

Kun kaikki tapaamiset oli ohi ja keskustelut käyty, oli aika lähteä Muonasta. Malawissa on lukuisia luonnonpuistoja eläimineen, teeviljelmiä, vuoria ja tietenkin Malawijärvi värikkäine kaloineen! Päätiet hyvässä kunnossa, ihmiset ystävällisiä.

Ennen koronaa matkailuelinkeino oli kehittymässä varteenotettavaksi tulonlähteeksi yksittäisille majoittajille, liikenteenharjoittajille ja pitopalveluyrittäjille. Nyt koronarajoitukset ovat ohi, mutta turistit eivät ole palanneet.

Tukalankuuman Muonan jälkeen teki mieli vähän päästä näkemään tätä kaunista maata myös laajemminkin. Suurimpia menohaluja hillitsi kuitenkin polttoainepula ja bensan hinta. Huoltoasemilla bensalitran hinta pyörii n 3.30 - 3.40 euron lukemissa, mikä suomalaisenkin kukkarossa on kova hinta! 

Sitäkin hankalampaa kaasujalan käytölle on se, että bensapumput ovat useimmiten kuivillaan, myös kaupungeissa, mutta etenkin syrjäseuduilla. Muonassa on vain yksi huoltoasema, jonne yhdeksän päivän aikana vain kerran tuotiin bensaa, mikä keräsikin pitkän jonon, kunnes bensa loppui sitten parissa tunnissa!

Päästäkseen liikkumaan autoilijat ja mopoilijat joutuvat turvautumaan pullobensaan, jota myydään siellä-täällä tienvarsilla litran tai parin juomapulloissa. Pullobensan hinta liikkuukin sitten jo aivan eri lukemissa 7 - 8 euroa litra! Maanteillä näkyy polkupyöriä tavarakuormilla tai pyörätakseja. Myös koulun opettajat ovat jättäneet moponsa talliin ja kävelevät töihin tai käyttävät polkupyöräkyytiä, joka maksaa 6000 kwatchaa (3 €) päivässä 7 km päästä. Oppilaat kulkevat koulumatkansa jalkaisin olipa bensan hinta mikä tahansa.

Polttoainehaasteista johtuen päätimme jättää pitkät ajelut toiseen kertaan ja palasimme Blantyreen pienen mutkan kautta viettämällä muutaman päivän Mulanjen vuoren juurella ja sieltä entisen pääkaupungin Zomban kautta Blantyreen.

Mulanjessa majoituimme Hapuwani Village Lodge-nimiseen lomahotelliin. Puitteet siellä olivat hulppeat oli vesi, sähkö, ilmastointi, aamiainen, tilavat huoneet ja upeat näkymät viereiselle teeviljelmälle! Hotellissa oli majoituskapasiteettia runsaasti, mutta suuren osan aikaa olimme ainoat hotellivieraat siellä. Joitain työporukoiden kokouksia siellä pidettiin, mutta muuten melko hiljaista.

Kävelimme kaupungille syömään, kokeilimme paikallisbussia ja yhtenä päivänä kiipesimme vuoren rinteellä sijaitsevaan Kara O'Mula -nomiseen lomakeskukseen. Matkalla ihailimme komeita maisemia ja upeita puita.

Mulanjesta lähdettyämme lounastimme Zombassa Sunbird hotellissa parin tuhannen metrin korkeudella, hieno hotelli, upeat näkymät, hyvä ruoka, mutta vain muutama asukas.

Blantyressa viimeiset kaksi päivää, ja sitten olikin jo paluulento kotiin Addis Ababan ja Frankfurtin kautta. Näkemiin, Malawi!

Lukutaidosta ja sen puutteesta

Suurkiitokset kannustavista kommenteista edellisiin julkaisuihin! Jostain syystä en niihin pääse vastaamaan. Jotain tekniikan haastetta siinä on.  

Tämä meidän yhdistyksen aloittama ja edelleen kehittämä ala-asteen koulu toimii n. 7 km päässä Muonan kyläkeskuksesta eteläisessä Malawissa. Malawin eteläinen Nsanjen piirikunta on maan köyhintä ja kuuminta aluetta. Aikuisten (yli 15-vuotiaiden) keskimääräinen lukutaitoprosentti on siinä 55% kieppeillä, v 2023 tilastojen mukaan. Koko maassa se on noin 65-70%.

Eteläistä Malawia

Lukutaitoisten osuus on miesten joukossa korkeampi kuin naisten ja kaupunkilaisten korkeampi kuin maaseudun väen. Niinpä Nyaudzudzun koulun vanhempien keskuudessa lukutaitoisten osuus ei liene puoltakaan.

Lukutaidon puute vaikeuttaa luotettavan tiedon leviämistä, auttaa huhujen ja ilkeämielisten viestien leviämistä ja nostaa hankalia käytännön haasteita koulun ja kotien tai yhteisön väliselle viestinnälle. Koulusta ei todellakaan lähetellä Wilma-viestejä koteihin, myös whatsapp- tai tekstiviestit ovat käyttökelvottomia.

Koulussa on kolme koulukomiteaa, jotka valitaan vaaleilla aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan: Koulun johtoryhmä, opettajien ja vanhempien yhteistyöryhmä ja äitiryhmä. Kussakin ryhmässä on 10 jäsentä. Lisäksi on kyläpäälliköt kaikista 11 kylästä, joista tulee oppilaita Nyaudzudzun kouluun. Rehtori kutsuu ryhmät koolle, kun on jotakin keskusteltavaa tai tiedotettavaa. Kutsuja lähtee yleensä pari kertaa kuussa.

Koulun johtoryhmässä käsitellään mm. koulun kaivon ja vesipumpun tilaa, koulun alueen hoitoa, rakennusten kuntoa, opettajien ja vanhempien yhteistyöryhmässä mm. oppimistuloksia ja äitiryhmä puolestaan käsittelee oppilaiden hyvinvointiin, ml. tyttöjen kuukautisterveys ja kouluruokaan liittyviä asioita. Ryhmien jäsenet osallistuvat mielellään kokouksiin ja tulevat paikalle kun vain suinkin pääsevät!

Kaikki ryhmät ja kylien päälliköt tulivat koululle tapaamaan meitä. Olimme hankkineet Blantyrestä äitiryhmää varten kietaisuhamekankaita, mutta paikanpäälle saavuttuamme saimme kuulla, että kaikkien ryhmien jäsenet osallistuvat vuorollaan koulupuuron keittovuoroihin. Emme mitenkään voineet huomioida pelkästään äitiryhmää! Onneksi kankaat olivat tarpeeksi pitkiä, että pystyimme leikkaamaan niistä kaikille 41 osallistujalle oman chitengen! Myös miehet olivat tyytyväisiä voidessaan viedä vaimoilleen tuliaisia!

Lukutaidon puutteet näkyvät myös laskutaidon puutteina, mitä ei aina tule ajatelleeksi! Tällä matkalla on useammin kuin kerran ollut ihmeissään, kun ostaa torimyyjältä vaikkapa kolme donitsia tai viisi banaania. 

Donitsit maksavat 200 kwatchaa kappale, mutta paljonko maksaa kolme donitsia - sitä on pohdittu pitkään ja kyselty neuvoa kavereilta. Tai majapaikkamme emäntä, jolle piti maksaa 20.000 kwatchaa yhdeksältä yöltä ilmoitti kokonaishinnaksi 140.000 kwatchaa eikä halunnut millään uskoa, kun yritin vakuuttaa hänet, että oikeasti meidän pitäisi maksaa 180.000 kwatchaa. Toinen majatalon vieras sai hänet lopulta uskomaan. Myös hotelliöiden määrän laskemisen kanssa on saanut olla tarkkana. Ihan hyvätasoisessa hotellissa laskivat keskiviikosta maanantaihin kertyneen kuusi yötä ja taas piti käyttää sormia ja vakuuttelutaitoja, että päästiin yhteisymmärrykseen!

Hedelmätorilla

Koulumme motto on: Annataan jokaisen lapsen oppia! Koulu on nyt kuudetta vuottaan toiminnassa ja ensimmäistä kertaa koulussa on ylin, kahdeksas, luokka valmistautumassa päättökokeisiin. Tentit ovat 8. - 10. kesäkuuta. Jännitämme kovasti heidän puolestaan!

Koululla käydessämme ja koulukomiteoiden kanssa keskustellessamme nousi voimakkaasti esiin kyläläisten halu myös päästä koululle opiskelemaan lukemista ja laskemista! Rehtori puolsi ajatusta ja kertoi laittavansa liikkeelle kyselyn hakien vapaaehtoista opettajaa aikuiskoulutustunneille!

Ehkäpä lähitulevaisuudessa myös aikuiset Nyaudzudzun ympäristössä pääsevät  opintielle!

T-paita koulunsa päättäville

Keskustelemassa rehtorin kanssa

Koulukeittiö ja muita koulujuttuja

Torstaina eli vappuaattona pääsimme Arjan kanssa tutustumaan koulun emäntien työhön. Jokaisena koulupäivänä oppilaille keitetään ennen koulupäivän alkua ravitseva aamupuuro. Jauhosekoitus koostuu maissista, paahdetuista soijapavuista ja maapähkinöistä sekä sormihirssistä, lisäksi vähän sokeria ja ripaus suolaa.

Koulukomiteoiden järjestämät vapaaehtoiset keittiövuorolaiset - kaksi naista ja yksi mies aina yhden yön kertallaan - tulevat pian puolen yön jälkeen kantamaan vesiä ja virittelemään tulia kahden keittopadan alle. Jauhosäkit ja muut tarvikkeet on kannettu varastosta jo aiemmin illalla yövartijan hoteisiin ruokailukatokseen.

Koulussa on tänä lukuvuonna ensimmäistä kertaa kaikki 8 luokkaa ja yli 750 oppilasta. Heille keitetään joka yö viisi padallista puuroa. Yhden satsin keittäminen kypsäksi ottaa reilut 3 tuntia.

Olimme sopineet yhteyshenkilömme Johnin kanssa lähdöstä koululle puoli neljän aikaan. Oli pimeää, valoja ei näkynyt juuri missään ja kuukin alkoi jo painua mailleen. Myös koululla oli pilkkopimeää, sähköjähän ei siellä tai ympäröivissä kylissä ole! Ainoastaan keittiöstä näkyi tulien kajastus patojen alla ja yhden taskulampun kajo. Yksi puuropata pulpahteli tulella ja viimeistä padallista oltiin juuri valmistelemassa keittoa varten. 

Rehtorikin tuli meitä tervehtimään. Sitten, kun vesi oli saatu pataan, ei oikein ollut muuta tekemistä kuin odotella veden kiehumista, keittiötiimi istui ruokailukatoksessa juttelemassa keskenään, ja me vetäydyimme Arjan kanssa Johnin auton takapenkille juomaan teetä termarista ja syömään keksejä aamupalaksi.

Pian alkoikin päivä jo sarastaa! Koululaiset saapuvat koululle kuuden aikoihin. Tänä aamuna ensimmäiset kolme kaverusta tulivat jo 5.40! Ja lisää tuli pareittain ja pieninä ryhminä jatkuvasti. Ensimmäiseksi lakaistaan koulun piha ja luokkahuoneet, sitten vielä luokkahuoneet mopataan. Sen jälkeen voidaankin jo asettua ruokajonoon. 

Ruuanjakelu aloitetaan kello seitsemään mennessä. Opettajat saapuvat koululle seitsemäksi. Rehtori kutsuu oppilaat aamunavaukseen kello 7.30. Aamunavauksessa kerrotaan ajankohtaisista asioista ja mitä oppilaiden pitää kertoa kotona. Oppilaita muistutetaan myös koulun säännöistä ja muistutetaan vielä, miten koulussa tulee käyttäytyä.

Sitten koulutunnit voivatkin jo alkaa! Alimmilla luokilla koulupäivä kestää puoli kahteentoista saakka ja vanhimmilla luokilla puoli kahteen iltapäivällä.

Menossa mukana Muonassa

 Muonaan saavuimme illansuussa, vielä valoisaan aikaan. Ensimmäisenä huomasi kuumuuden, joka tulisi olemaan seuranamme seuraavat päivät. Ja yöt. Ja tämä ei ole edes sitä kaikista kuumimpaa aikaa vuodesta!

Kylänraitilla Muonan keskustassa. 

Vanha valtatie Blantyreen, nykyään pahoin tulvien vaurioittama.
Muonan keskusta ja Fatiman kauppapaikka parin km päässä edessäpäin

Muona sijaitsee Nsanjessa, maan eteläisimmässä kärjessä, Shire-joen koillisrannalla. Nsanje on Malawin köyhimpiä piirikuntia. Blantyresta lähdettyämme pääsimme posottelemaan uutta, hyväkuntoista asfalttitietä melkein perille saakka. Ainoastaan vajaa kilometri kuivaa, ja pöllyävää hiekkatietä, ja olimme perillä Phezulu Executive Lodgessa. 

Phezulu on eteläafrikkalaista xhosan kieltä ja tarkoittaa parasta tai huippuhyvää. Ja sellainen tämä majapaikkamme varmasti olikin Muonassa. Omistaja on ollut useamman vuoden töissä Etelä-Afrikassa ja palattuaan on toiminut liikennöitsijänä ja kuorma-autoilijana toimittaen mm. sementtiä ja muita rakennustarvikkeita myös Nyaudzudzun koululle, jonka asioissa mekin tänne päädyimme. 

Lodge on vielä aivan uusi, valmistunut vuosi sitten ja tarjoaa siistit tilat perusyöpymiseen: huoneen puolella sänky, petivaatteineen ja hyttysverkkoineen, tuoli ja pöytä, kylppärissä suihku, lavuaari ja vessa. On sähkö ja vesi, myös pyykkäyspalvelut toimii. Ainoastaan ruokailut on itse hoidettava kylällä. 

Olimme kaukonäköisesti varautuneet aamiaistarpeilla Blantyresta, kauraryynejä, maitojauhetta ja keksejä. Puuroon banaania lähitorilta makeutukseksi. 

Lounaalle kävelimme Muonan keskustaan, OK Restaurant muodostui aivan kantapaikaksemme.

Lounas tarkoittaa useimmiten kukkuralautasellista keitettyä riisiä - tai nsimaa eli keitettyä maissipuuroa - siihen mukaan papuja, vihanneksia kuten kaalia tai pinaattia, lisäksi halutessaan pari palaa vuohenlihaa tai kanaa. Ruokajuomat, limu tai pullovesi haetaan tien toiselta puolelta sekatavarakaupasta. 

Opimme pian tilaamaan kaksi riisiannosta ja tyhjän lautasen, kun olimme kolmistaan liikkeellä! Muuten emme millään olisi pystyneet selviytymään koko ruoka-annoksesta, niin suuria satseja täällä on tapana syödä.

Lopuksi tilasimme kannun kuumaa, keitettyä vettä ja joimme kupilliset murukahvia, joka meillä oli yleensä aina mukanamme. 

Murukahvissa mukana myös sikuri!

Parin kilometrin kävely kylän keskustaan oli kyllä voimia koettelevaa keskipäivän kuumuudessa. Onneksi matkan varrella oli upeita puita, joita ihailla, oli vuohia, lehmiä ja kanoja ja tietysti kyläläisiä asioillaan, kuka kävellen, kuka polkupyörällä, kuka fillaritaksin kyydissä istuen!

Viime jutussa mainittu African Lakes Corporation oli 1877 skottikauppiaiden perustama yhtiö, joka kävi kauppaa suunnilleen nykyisen Malawin alueella, lopulta melko heikolla menestyksellä.