Koulukeittiö ja muita koulujuttuja

Torstaina eli vappuaattona pääsimme Arjan kanssa tutustumaan koulun emäntien työhön. Jokaisena koulupäivänä oppilaille keitetään ennen koulupäivän alkua ravitseva aamupuuro. Jauhosekoitus koostuu maissista, paahdetuista soijapavuista ja maapähkinöistä sekä sormihirssistä, lisäksi vähän sokeria ja ripaus suolaa.

Koulukomiteoiden järjestämät vapaaehtoiset keittiövuorolaiset - kaksi naista ja yksi mies aina yhden yön kertallaan - tulevat pian puolen yön jälkeen kantamaan vesiä ja virittelemään tulia kahden keittopadan alle. Jauhosäkit ja muut tarvikkeet on kannettu varastosta jo aiemmin illalla yövartijan hoteisiin ruokailukatokseen.

Koulussa on tänä lukuvuonna ensimmäistä kertaa kaikki 8 luokkaa ja yli 750 oppilasta. Heille keitetään joka yö viisi padallista puuroa. Yhden satsin keittäminen kypsäksi ottaa reilut 3 tuntia.

Olimme sopineet yhteyshenkilömme Johnin kanssa lähdöstä koululle puoli neljän aikaan. Oli pimeää, valoja ei näkynyt juuri missään ja kuukin alkoi jo painua mailleen. Myös koululla oli pilkkopimeää, sähköjähän ei siellä tai ympäröivissä kylissä ole! Ainoastaan keittiöstä näkyi tulien kajastus patojen alla ja yhden taskulampun kajo. Yksi puuropata pulpahteli tulella ja viimeistä padallista oltiin juuri valmistelemassa keittoa varten. 

Rehtorikin tuli meitä tervehtimään. Sitten, kun vesi oli saatu pataan, ei oikein ollut muuta tekemistä kuin odotella veden kiehumista, keittiötiimi istui ruokailukatoksessa juttelemassa keskenään, ja me vetäydyimme Arjan kanssa Johnin auton takapenkille juomaan teetä termarista ja syömään keksejä aamupalaksi.

Pian alkoikin päivä jo sarastaa! Koululaiset saapuvat koululle kuuden aikoihin. Tänä aamuna ensimmäiset kolme kaverusta tulivat jo 5.40! Ja lisää tuli pareittain ja pieninä ryhminä jatkuvasti. Ensimmäiseksi lakaistaan koulun piha ja luokkahuoneet, sitten vielä luokkahuoneet mopataan. Sen jälkeen voidaankin jo asettua ruokajonoon. 

Ruuanjakelu aloitetaan kello seitsemään mennessä. Opettajat saapuvat koululle seitsemäksi. Rehtori kutsuu oppilaat aamunavaukseen kello 7.30. Aamunavauksessa kerrotaan ajankohtaisista asioista ja mitä oppilaiden pitää kertoa kotona. Oppilaita muistutetaan myös koulun säännöistä ja muistutetaan vielä, miten koulussa tulee käyttäytyä.

Sitten koulutunnit voivatkin jo alkaa! Alimmilla luokilla koulupäivä kestää puoli kahteentoista saakka ja vanhimmilla luokilla puoli kahteen iltapäivällä.

Menossa mukana Muonassa

 Muonaan saavuimme illansuussa, vielä valoisaan aikaan. Ensimmäisenä huomasi kuumuuden, joka tulisi olemaan seuranamme seuraavat päivät. Ja yöt. Ja tämä ei ole edes sitä kaikista kuumimpaa aikaa vuodesta!

Kylänraitilla Muonan keskustassa. 

Vanha valtatie Blantyreen, nykyään pahoin tulvien vaurioittama.
Muonan keskusta ja Fatiman kauppapaikka parin km päässä edessäpäin

Muona sijaitsee Nsanjessa, maan eteläisimmässä kärjessä, Shire-joen koillisrannalla. Nsanje on Malawin köyhimpiä piirikuntia. Blantyresta lähdettyämme pääsimme posottelemaan uutta, hyväkuntoista asfalttitietä melkein perille saakka. Ainoastaan vajaa kilometri kuivaa, ja pöllyävää hiekkatietä, ja olimme perillä Phezulu Executive Lodgessa. 

Phezulu on eteläafrikkalaista xhosan kieltä ja tarkoittaa parasta tai huippuhyvää. Ja sellainen tämä majapaikkamme varmasti olikin Muonassa. Omistaja on ollut useamman vuoden töissä Etelä-Afrikassa ja palattuaan on toiminut liikennöitsijänä ja kuorma-autoilijana toimittaen mm. sementtiä ja muita rakennustarvikkeita myös Nyaudzudzun koululle, jonka asioissa mekin tänne päädyimme. 

Lodge on vielä aivan uusi, valmistunut vuosi sitten ja tarjoaa siistit tilat perusyöpymiseen: huoneen puolella sänky, petivaatteineen ja hyttysverkkoineen, tuoli ja pöytä, kylppärissä suihku, lavuaari ja vessa. On sähkö ja vesi, myös pyykkäyspalvelut toimii. Ainoastaan ruokailut on itse hoidettava kylällä. 

Olimme kaukonäköisesti varautuneet aamiaistarpeilla Blantyresta, kauraryynejä, maitojauhetta ja keksejä. Puuroon banaania lähitorilta makeutukseksi. 

Lounaalle kävelimme Muonan keskustaan, OK Restaurant muodostui aivan kantapaikaksemme.

Lounas tarkoittaa useimmiten kukkuralautasellista keitettyä riisiä - tai nsimaa eli keitettyä maissipuuroa - siihen mukaan papuja, vihanneksia kuten kaalia tai pinaattia, lisäksi halutessaan pari palaa vuohenlihaa tai kanaa. Ruokajuomat, limu tai pullovesi haetaan tien toiselta puolelta sekatavarakaupasta. 

Opimme pian tilaamaan kaksi riisiannosta ja tyhjän lautasen, kun olimme kolmistaan liikkeellä! Muuten emme millään olisi pystyneet selviytymään koko ruoka-annoksesta, niin suuria satseja täällä on tapana syödä.

Lopuksi tilasimme kannun kuumaa, keitettyä vettä ja joimme kupilliset murukahvia, joka meillä oli yleensä aina mukanamme. 

Murukahvissa mukana myös sikuri!

Parin kilometrin kävely kylän keskustaan oli kyllä voimia koettelevaa keskipäivän kuumuudessa. Onneksi matkan varrella oli upeita puita, joita ihailla, oli vuohia, lehmiä ja kanoja ja tietysti kyläläisiä asioillaan, kuka kävellen, kuka polkupyörällä, kuka fillaritaksin kyydissä istuen!

Viime jutussa mainittu African Lakes Corporation oli 1877 skottikauppiaiden perustama yhtiö, joka kävi kauppaa suunnilleen nykyisen Malawin alueella, lopulta melko heikolla menestyksellä. 

Maanantaina menossa Muonaan

Maanantaiaamuna pakkasimme kaikki 6 suurta matkalaukkuamme punaiseen Toyotaan ja suuntasimme Blantyren naapurikaupunkiin Limbeen, jossa varsinainen kaupankäynti tapahtuu.

Kadut ovat vierivieressä täynnä pikkukauppoja, joissa myydään kaikkea mahdollista tykötarvetta.

Ompelukoneliike

Vilttikauppa

Lisäksi jalkakäytävillä kuhisee yritteliäitä kaupustelijoita, jotka kauppaavat ohikulkijoille mitä moninaisempaa tavaraa, joita vain pystyvät mukanaan kantamaan. On tyynyjä, on paitoja, on pressukankaisia tavarakasseja, jollainen yksi tuli meillekin tarpeeseen. Ja paljon paljon muuta. Ja kaikilla kova kiire saada tavaransa myydyksi päivän tienestiä varten.

Lisäksi vielä jalkakäytävien reunoilla istuksii naisia, äitejä lapsi selässään myymässä hedelmiä ja vihanneksia maahan levittämiltään matoilta. Ja tietysti autot, kuorma-autot ja moottoripyörät ajavat edestakaisin ajoteillä, englantilaiseen vasemmanpuoleiseen tyyliin.

Siinä saa kyllä olla silmät ja korvat tarkkana kulkiessaan oikeaa kauppaa etsimässä! 

Onneksi meillä oli mukana hyvä ja tottunut kuski, Goljatti, joka osasi kierrättää meitä juuri oikeissa kaupoissa! Saatiin hankituksi 10 vilttiä ja 12 tuplakokoista chitengea. Kyläpäälliköitä on kymmenen, joiden kylistä tulee lapsia Nyaudzudzun kouluun, ja äitiryhmässä on myös 10 jäsentä. Ajateltiin, että pari ylimääräistä hamekangasta on hyvä olla mukana, jos vaikka ryhmiin on tullut uusia jäseniä. Muuten voitaisiin tuoda ylimääräiset tuliaisina vaikka Suomeen. Kuinka tilanne sitten kääntyikään, selvisi vasta koululla!

Ostosten jälkeen suunnitelmissa oli tavata Muonan yhteyshenkilömme, John Alimoni, joka oli tulossa Limbeen ompelukoneostoksille. Myös näitä suunnitelmia jouduttiin säätämään, kun Johnin auton etupyörä tai -rengas petti ja hän joutui korjauttamaan sitä. Jonkin verran matkaanlähtö viivästyi ja aiheutti ylimääräistä ajelua, mutta lopulta alkuiltapäivästä päästiin matkaan! 

Limbestä alas etelään Mosambikin rajalle päin maisemat ovat uskomattoman kauniita, kumpuilevaa vehreää maastoa, jota reunustavat kaukaiset vuoret. Tien varrella kirkkaanvihreät teeviljelmät ja raikas tuoksu, joka leijuu ilmassa teesatoa korjattaessa.

Lopuksi, mitä tulee Blantyren nimeen, kaupunki on saanut nimensä David Livingstonen syntymäpaikan mukaan Skotlannin Blantyressa. Livingstonen tutkimusmatkojen myötä nykyisen Malawin alueelle asettui lukuisia skontlantilaisia liikemiehiä käymään kauppaa Malawi-järven tuntumassa.

Vaan mikäpä on ALC, African Lakes Corporation?

Miljonääritunnelmissa Blantyressä

Viikonloppuna jatkoimme paikallisen SIM-kortin hankintaa. Koville se otti, mutta jo maanantai-aamuna oli tarvittavat simmit käytössä ja puheaikaakin ladattuna! hankimme vielä lisäksi yhden SIM-kortin koululle viemäämme Wifi-reititintä varten.

Käytimme runsaasti aikaa viikonloppuna suunnitellessamme Muonassa asumistamme listaten, mitä tarvikkeita hankkia kaupungista, paljonko käteistä rahaa tarvitaan mukanamme. Muonassa kun ei ole pankkeja tai pankkiautomaatteja. Muonan matkan budjettimme ylittikin miljoonan kwatchan rajan! Siihen summaan sisältyy myös yhdistyksen budjetoimat varat koulun äitiryhmän chitengeihin, värikkäisiin afrikkalaisiin kietaisuhameisiin. 

Äitiryhmä huolehtii kouluruuan valmistamisesta oppilaille ja he tulevat koululle sytyttelemään tulia aamuyöstä jo ennen ensimmäistäkään kukonlaulua, jotta koululaiset ehtisivät ruokailla ennen koulupäivän alkua. Yhdistys halusi osoittaa tällä tavoin kiitollisuutta näille sinnikkäille naisille.

Lauantaina kävelimme keskustaan, josta pankit löytyvät, ja pankkiautomaatit. Piti kokeilla useita eri automaatteja eri korteilla, kunnes saimme kerätyksi tarpeellisn määrän käteistä. Päivän havainto: Visa hyväksytään useammassa pankissa kuin Mastercard.
Lopulta palasimmekin hotellille lompsat pullottaen. Piti kuitenkin ostaa muutama avokado iltapalaksi!

Sunnuntaina meillä olikin sitten jo hyvänkokoinen auto käytössä, jolla on tarkoitus lähteä tavaroinemme Muonaan.

Kävimme varaamassa majapaikan paluumatkaa varten ja vierailimme Mandala -talon vehreässä puutarhassa. 

Mandala-talo oli brittiaikana vahvasti linnoitettu hallinnollinen keskus. Itse talo kahviloineen oli kuitenkin harmittavasti suljettu sunnuntaina.
Ostokset jäivät maanantaiaamuun, koska sunnuntaina myös kaikki kaupat ovat kiinni!

Satutteko muuten tietämään, miksi tämän kaupungin nimi on Blantyre?

Malawin omatoimimatka 24.4. - 14.5. 2026

Arjan ja Paulan matkan jälkeen v 2023 oli jo jonkin aikaa ollut ilmassa ajatus, että olisi jälleen hyvä käydä paikan päällä tutustumassa tilanteeseen koululla. Paljon on ehtinyt tapahtua - opettajia tullut lisää, koulu on viimein kasvanut täyteen mittaansa, ensimmäistä kertaa koulussa on ylin, 8. luokka, jotka valmistautuvat peruskoulun jälkeiseen elämään! Koululla on myös aloitettu uuden, 2-luokkaisen koulurakennuksen rakentaminen.

Kolme yhdistyksen jäsentä - Arja, Masud ja Lea - päätti hankkiutua reissuun. Ajankohdaksi valikoitui - taas kerran - huhti-toukokuun vaihde. Sadekausi on päättymässä ja koulun kolmas lukukausi on käynnissä.

Meistä kolmesta Arja on vieraillut Malawissa ja Nyaudzudzun koululla jo aiemmin, muut kaksi matkaajaa ovat asuneet useassa Afrikan maassa kehitysyhteistyöasioissa, mutta Malawista ei kokemusta. 

Tavoitteena on päivittää blogia matkan varrella voimien, netin ja sähkönsaannin rajoissa.

Osa 1   Ensimmäiset hetket Malawissa 

Eilen perjantaina 24.4. puolenpäivän jälkeen päästiin perille Blantyreen noin vuorokauden matkustamisen päätteeksi. Itsekullakin jäi yöunet vähiin ja puhuttiinkin, että tulevina kertoina voisi harkita pysähtymistä matkan varrella yön yli., Etiopian lentoyhtiö houkuttelee tekemään stop-overin Addis Abebassa, jossa joka tapauksessa on välilasku ja koneen vaihto.

 

Tullissa olivat kiinnostuneita matkalaukuistamme - 6 isoa plus käsimatkatavarat. Muutama laukku piti avata. Meillä on mukana paljon lahjoituksena saatuja koulutarvikkeita - vihkoja, värikyniä, öljyliituja, askartelusaksia, kirjoja, jopa muutama kymmenen muistitikkua! Tabletit ja muu akullinen elektroniikka kulki käsimatkatavaroissa. Jo tässä vaiheessa suuren suuri kiitos kaikille lahjoittajille!!!!!

Ensin tullivirkailijat kyselivät tavaroiden maahantuonnin tarkoitusta, mikä organisaatio on maahantuoja, missä pakkalista. Heltyivät, kun kerroimme että kyse on yksittäisistä lahjoituksista ja suuntaamme Nsanjeen, Muonan kylään, ja lopuksi Arja esitteli kokoamaansa valokuvakirjaa Nyaudzudzun koulusta, jossa iloisia ja hyvin pukeutuneita koululaisryhmiä koulutoimissa. Toivottivat vielä hyvää matkaa eteenpäin ja kiittelivät tuesta koululaisille. 

 

Matkustimme samalla lennolla yhdessä Anja Luoman kanssa, jolla on oma koulu- ja kummiprojektinsa myös Nsanjen alueella. Anjalla on pitkä kokemus ja laajat tiedot Malawissa toimimisesta. Hänellä on myös tuttu kuski ja iso maasturi, johon meidän kaikkien tavarat saatiin mahtumaan, että päästiin lentokentältä jatkamaan matkaa!

 

Alun perin suunnitelmana oli nostaa rahaa kentällä ja hankkia matkalla hotellille paikallinen SIM-kortti sekä omiin puhelimiin että koulun wifiin. Puolet suunnitelmasta saatiinkin toteutettua. Rahan nosto onnistui. 200.000 kwatchaa maksaa pankkiautomaatista nostettuna 102 euroa.

SIM- korttien hankinta ei onnistunut, koska niiden aktivointiin tarvitaan toimiva nettiyhteys ja netti oli poikki siitä osasta kaupunkia! 

 

Matkalla hotellille ihmettelimme tien varteen pysäköityjen autojen ssatametrisiä letkoja, kunnes ohitimme letkan päässä olevan huoltoaseman! Jokaiselle asemalle, jossa bensaa myydään on samanlainen jono. Jos ei ole jonoa, ei siellä ole myöskään bensaa saaravilla

Ensimmäiset kokemukset tiivistettynä: ihmiset ovat täällä rsuhallisia ja ystävällisiä, mutta arjen haasteet yllättävät ja moninaiset. 

Luonto on kaunista - vehreitä vuoria ja kukkuloita minne vain katsookin.

Meillä on hyvä ja toimiva tiimi ja Anjalta saimme apua logistiikkaan. Kuvia ei tullut napsittua, oli paljon tekemistä ja puhelimestakin akku lopussa.

 

Sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä! Niillä mielin seuraavaan päivään Blantyressä.

Tässä tunnelmakuvia juuri koneesta saapuneina ja lauantailta Blantyressa

 

 

 

Malawin matka 26.4. - 16.5.2023. VAIKUTELMIA, OSA 1

Arja Tuurala

MATKA MUONAAN 

Sunnuntaina huhtikuun 30. päivänä John Alimoni tuli hakemaan meitä majapaikastamme Blantyressä, lähdettiin ostamaan matkaevästä ja tankkaamaan autoa ennen kuin starttaisimme kohti Muonaa. Kävi ilmi, että bensa-asemille oli jo syntynyt jonoja, koska alkavasta bensapulasta oli jo lähtenyt tieto liikkeelle.
No, saatiin hyvät eväät, tankki täyteen - ja menoksi.  Bensan hinta oli vielä noin 1,4 euroa, mikä on paikallisille ihmisille huikea hinta.
Matka Muonaan vie kolmisen tuntia, eikä perillä ole huoltoasemia. Polttoainetta tuovat yksityiset ihmiset kanistereissa ja myyvät sitä pulloissa kalliimmalla hinnalla.

Hyvin kuvaava nimi ”Afrikan vihreät kunnaat” tuli mieleen kun ajeltiin vihreiden kukkuloiden ja teeviljelmien vaihtelevissa maisemissa kiemurtelevaa tietä, joka laskeutui kohti Shirejoen laaksoa. Ilta-aurinko vahvisti vihreän ja punaisen sävyjä, ja kauempana siinsivät Mulanjen vuoret. Ihmisiä kulki teiden varsilla, kuka palaamassa kotikyläänsä torilta, kuka jalkapallo-ottelusta, kyläilemästä tai muusta ajanvietosta tai työstä. Tie oli jo hyvin mutkainen kun tuli pimeä. Onneksi se oli hyväkuntoinen ja liikennettä vähän, ja pääsimme hyvin Muonaan. Siellä kylätie muuttui välittömästi kuoppaiseksi ja haarautui myöhemmin kapeaksi kivikkoiseksi metsätieksi, joka lähti nousemaan rinnettä kohti majapaikkaamme metsän keskellä. Meiltä pääsi kiljahduksia ja pidäteltiin välillä henkeä, eikä oltaisi uskottu, että auto ja kuljettaja selviäisivät moisesta etapista, mutta niin vain kävi! Alimoni oli hyvä kuljettaja ja hänellä riitti huumorintajua siihenkin tilanteeseen, että eihän tämä nyt mitään. Ja sama koitos toistui sitten päivittäin seuraavan kahdeksan päivän aikana. 

Majapaikka Forest Lodge osoittautui - lievästi sanottuna - olevan hieman rappiolla. Amerikanenglantia puhuva eläkkeellä oleva emäntä poikansa kanssa pitivät paikkaa. Talo oli emännän isän, 1990 -luvulla presidentinvaaleissa täpärästi hävinneen ehdokkaan, aikoinaan rakennuttama ja hänet oli myös haudattu tilalle (mausoleumiin!). Majapaikassa perusasiat ja ruokailu kuitenkin toimivat, ja taloa ympäröivä rehevä luonto ja metsän hiljaisuus korvasivat paljon. Musta kissanpentu Mouse piti ötököitä ja hiiriä loitolla, vain pari gekkoa kipitti avaran hämärän huoneemme seinillä. Hyttysverkoin varustetut isot ikkunat olivat aina auki, ja yöt olivat miellyttävän viileitä. Öisin kuului sirkkojen siritystä ja täysikuu paistoi. Peseytyminen hoitui pesuhuoneessa, johon palvelustyttö toi aamuin illoin isot ämpärilliset kylmää ja kuumaa vettä. Paikallisten naisten voimia tulisimme ihmettelemään vielä monet kerrat!
Sähkökatkoja ei sattunut matkan aikana kertaakaan, ja internetkin toimi melko hyvin paikallisella sim-kortilla. 

KOULULLE

Toukokuun ensimmäinen päivä on Malawissakin vapaapäivä, mutta Nyaudzudzun koululle oli kokoontunut heti aamusta hyvissä ajoin oppilaita, opettajat, kyläpäälliköt, koulutoimen viranomainen ja koulukomitean ihmisiä. Olimme kuulleet, että meitä odotetaan jo kovasti, ja jännitystä oli varmasti ilmassa niin siellä kuin meilläkin, kun lähestyimme koulua. Koulun portin edustalla näkyi iso joukko oppilaita ja opettajia. Alimoni pysäköi kauemmaksi ja kehotti meitä lähtemään kävelemään lapsia kohti. Lapset alkoivat laulaa ja taputtaa rytmiä “Welcome, welcome, we are happy, we are happy to see you happy to be with you!” Se oli todella koskettava hetki! Lasten keskellä heidän laulaessaan kävelimme sisään koulun portista, lapset pitelivät kylttejä  ”Welcome Paula”, ”Welcome Arja”, “Welcome  Alimoni”, ”Thank you for clean water”, “Thank you for likuni phala”, ”Thank you for school blocks”. Oli se uskomaton tunne olla siinä heidän keskellään, nähdä heidän iloiset hymynsä ja tuntea sitä samaa riemua kuin he, nähdä lasten tanssi- ja lauluesitykset, myös perinteinen naamiotanssi – tapaamisen juhlaa, tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. 

Kun koululla viettämäämme aikaa muistelee ja sitä arvostusta ja ystävällisyyttä, mitä koettiin lasten, opettajien, vanhempien ja kyläpäälliköiden taholta - tuntuu että leijuisi vieläkin vähän jalat irti maasta sen vaikutuksesta! Erityisen jäljen jättivät ne kaikki upeat lapset joita tavattiin. He tuntuivat pursuavan energiaa, intoa ja uteliaisuutta, eikä heitä pelottanut lähestyä välitunneilla meitä ulkomaan eläviä, jotka yritimme jututtaa heitä ja pyytää heitä kirjoittamaan nimiään hiekkaan. Liikuttavaa oli, miten pienimmät kantoivat ruttuisia muistiinpanovihkojaan käsissään tai metallisten ruokakuppiensa päällä. Maasta ne pienetkin ponnistaa!

Koulun ympäristö näytti vihreältä tähän aikaan vuodesta, kun sadekausi oli juuri loppunut. Maasto ei ollut kovin tasaista, vaan eri suuntiin viettävää ja nousevaa rinnettä, punaista hiekkamaata, jolla kasvoi pensaikkoa ja puita, jotka tarjosivat vehreyttä ja varjoa sekä purtavaa lähistön vuohille kileneen, lehmille ja vasikoille, joita kuljeskeli siellä täällä koulun alueella. 

Päivisin lämpötila nousi lähemmäs 30 astetta ja aurinko paahtoi suoraa pään päältä, onneksi pientä tuulenvirettä tuntui, kun koulu on kukkulan laella. Opettajien toimiston vieressä kasvoi isoja akaasiapuita joiden varjossa oli miellyttävää istua ja leppoisa tunnelma jutella opettajien kanssa, katsella maisemia ja seurailla koululaisten touhuja. Koulupäivän jälkeen toiset lähtivät kävelemään kotia kohti, toiset jäivät koulun alueelle leikkimään. Monet lapsista kulkivat paljasjaloin. Olisi ollut mielenkiintoista kulkea lasten mukana matka heidän kyläänsä, esimerkiksi Adamin kylään lähikukkuloilla, mutta ajatus rupesi tuntumaan siinä auringonpaahteessa läkähdyttävältä!

Paula Fisk jatkaa

Matka Malawiin oli mielenkiintoinen ja intensiivinen. Näimme ja koimme paljon. Yleisesti  ottaen kaikki sujui hyvin ja pysyimme terveinä, lukuunottamatta pientä vatsatautia. Matka Malawiin on pitkä, kotoa Oulusta lähdin klo 6 lennolla ja perillä, kahden välilaskun  jälkeen, olimme Blantyressä klo 13 seuraavana päivänä. Lennot sujuivat hyvin ja olivat  ajassaan, eikä kommelluksia ollut.  

Blantyren kenttä on pieni, siellä anoimme viisumit ja siellä pystyi vaihtamaan valuuttaa, eli  Malawin kwachoja. Tullessa virkailijat tarkistivat koronarokotustodistuksemme.  

Ephraim, Raijan ja Paulin kummipoika, tuli hakemaan meitä kentältä. Hän on iloinen ja  mukava nuori mies. Majapaikkaan oli noin puolen tunnin ajomatka. 

Sadekauden jälkeen puut viheriöivät, osa oli kukassakin. Joka puolella oli vuoria/vuoristoa  näkyvillä. Kaunis maa!  

Matkan ajankohta huhti-toukokuussa oli juuri sopiva lämpötilansakin puolesta. 

Parin seuraavan päivän aikana katselimme kaupunkia, nähtävyyksiä ja ympäristöä  Ephraimin ja Sungenin, hänen tyttöystävänsä, kanssa. Kaupungilla oli paljon ihmisiä, ja  ostoksia tehtiin paljon kadulla, tavaraa oli monenlaista myynnissä. 

Arja osti viemisiksi kankaita, oikeasta kangaskaupasta. Kankaat olivat edullisia  suomalaiselle. Paikallisen rahaan oli vaikea tottua, koska eurolla sai 1000-1500 kwachaa,  ja hinnat olivat suomalaisen korvaan tähtitieteellisiä. Eli 10 euron hintainen tuote oli siellä  15 000 kwachaa. Laskin oli ahkerassa käytössä kun yritimme olla kartalla hinnoista! 

Kävimme ajelemassa maaseudulla, jossa oli isot teeviljelmät. Viljelmiä oli  silmänkantamattomiin, ja upean vihreitä. 

Mandala-talo ja Malawi-museo olivat kiintoisia paikkoja käydä. Opimme mm. että Malawi  on itsenäistynyt 6.7.1964. 

Kävimme syömässä hienon hotelli Amarylliksen kattotasanteella, josta avautui upea  näkymä kaupunkiin. 

John Alimoni tuli hakemaan meitä Muonaan, ja samaisena päivänä alkoi näkyä  polttoainepula asemilla. Malawissa bensapula on kuulemma tavallista, valtiolla ei ole  ulkomaan valuuttaa, jolla ostaa ulkomailta polttoainetta. Bensan mittarihinta oli 1762  kwachaa/l. Myöhemmin Muonassa sitä jouduttiin ostamaan mustan pörssin hinnalla, eli  nelinkertaisella hinnalla. Bensapulan yllättäessä ihmiset joutuvat keksimään erilaisia keinoja saadakseen polttoainetta. Siinä menee aikaa ja vaivaa, sekä rahaa.  Muonassa ollessamme John soitti kaverilleen Blantyreen, joka lupasi mennä ostamaan bensaa kanistereihin ja toimittaa ne jonkun toisen henkilön muassa Muonaan. Hän lähetti rahat  bensaa ja kanistereita varten kaverille, joka ei kuitenkaan ollut saanut ostettua bensaa Johnia varten. Sitten uusi yritys bensan hankkimiseksi! Bensaa oli Muonassa myynnissä pulloissa, huoltoasemia siellä ei ollut. No, autosta ei loppunut bensa vaikka pulaa kesti yli viikon. 

Liikenne ja tiet ovat aikamoisia Malawissa! Blantyrestä Muonaan on n. 130 km ja matkaan  meni kolmisen tuntia. Päällystettyjä teitä ovat vain maan pääreitit. Tiestössä on kuoppia,  syviäkin, joita autoilijat taitavasti väistävät. Paljon ajeltiin päällystämättömillä teillä, jotka olivat kuoppaisia, osin tosi kapeita ja tiellä liikkui paljon ihmisiä kävellen, pyöräillen,  mopoilla, sekä eläimiä, vuohia, lehmiä, kanoja. Muonassa ajoimme kapeilla ja kuoppaisilla  teillä, joihin suomalaisena ei olisi uskonut autoilla voivan edes mennä! Autot ovat kovilla noilla teillä. John olisi tosi taitava rallikuski, koska on ajanut ikänsä noissa olosuhteissa.

Muonaan päästyämme menimme seuraavana päivänä koululle. Meillä oli mukana Johnin opettajille hankkimat polkupyörät. 

Koululle tultuamme saimme lämpimän vastaanoton lapsilta, opettajilta, kyläläisiltä. Lapset  lauloivat ”welcome, welcome to you. We are happy, we are happy to be with you and to see you”. Kyllä oli koskettavan lämmin hetki! Lapset esittivät myös kuorolaulua ja runoja.  Eräs kyläläinen esitti perinteisen tanssiesityksen. 

Arjan kanssa esittelimme tuliaiset eli erilaisia pelejä, ja jaoimme karkkia lapsille. Tuli polkupyörien jaon hetki, huusin vuorollaan jokaisen opettajan etunimen tulla vastaanottamaan pyörä. Opettajat olivat onnellisia pyöristään. Myöhemmin, kun olimme jo  pois Muonasta, John kertoi että tuossa tilaisuudessa oppilaat kuulivat ensi kerran heidän opettajiensa etunimet. Malawissa on tapana puhutella opettajaa Mr tai Mrs/Ms se ja se.  Meillä tuli pieni etikettivirhe, mutta tuo ei tuntunut heitä häiritsevän, oli kuulemma ollut vain  hauskaa. Jälkeenpäin meitäkin nauratti tuo tilanne! 

Seuraavien kahdeksan päivänä aikana vierailimme koulussa päivittäin, kävimme läpi tontilla olevat rakennukset, kaivon ja puutarhan. Kyselimme menossa olevista sisäkattoremontista ja toisen koulurakennuksen loppusilauksista. 

Eko-vessojen tilanne puhutti, ovat olleet käyttämättöminä. Lähinnä johtuen ennakkoluuloista eko-vessoja kohtaan ja ei ole löytynyt henkilöä huolehtimaan vessoista.  Nyt ongelma ratkaistiin laajentamalla yövartijan työn kuvaa eko-vessan huoltajaksi.  

Keskiviikkoisin on koululla liikunta-iltapäivä, johon menimme käymään. Oppilaat ja opettajat Benson ja Maria olivat kylän kentällä. Siellä kokeiltiin tuomiamme pelejä sekä  twisti-ja narulla hyppäämistä. Pojat pelasivat jalkapalloa ja tytöt lento-koripallon tapaista  peliä. Hauskaa oli, kun kylän lehmätkin kerääntyivät samalle kentälle katsomaan lasten urheilua. Yleensäkin Malawissa näki eläimiä kulkemassa vapaana, oli lehmiä, vuohia,  kanoja, possuja ja koiria. 

Opettajat toivoivat liikuntakenttää koulun piha-alueelle. Pihaa joutuisi tasoittamaan pienen  korkeuseron takia. Mutta kylän kenttäkään ei ollut kaukana, joten uskoisin että ei ole liian hankalaa käyttää sitä. 

Puutarhan tilanne näytti masentavalta, osin syklooni Freddyn takia, mutta osin myös mielenkiinnon puuttumisesta kasvattaa kasveja siellä. Siellä kasvoi pieniä appelsiinipuiden sekä banaanipuiden taimia. Kasvimaalle oli istutettu sykloonin jälkeen kassavaa ja okraa. Tuntuu uskomattomalta, että maassa, jossa saadaan satoa kolmekin kertaa vuodessa, ei  kouluruokailuun saada omasta puutarhasta tuotteita. Yksi ongelma on kastelu, kuka sen tekee iltaisin tai aikaisin aamulla? Keskustelimme asiasta Johnin, opettajien ja  koulukomitean jäsenten kanssa, ja kuulimme että kun ilta tulee vesipumppu ei pumppaa  vettä. On aurinkoenergialla toimiva mutta siinä ei ole akkuja, joten ei varastoi sähköä.  Tämä oli uutta tietoa meille. Ratkaisuksi päädyttiin palkkaamaan vartija neljäksi  kuukaudeksi huolehtimaan puutarhan kastelusta aamulla aikaisin. Myöhemmin puutarha olisi oppilaiden ja opettajien vastuulla. 

Vihanneksia kasvattamassa

Vartija sai Suomesta tuliaisiksi aurinkoenergialla toimivan taskulampun sekä kosteutta pitävän ulkoilupuvun. Puku oli hänelle kuin tehty! Hän vaikutti tyytyväiseltä tuliaisiin. Pulpetteja oli koululla n. 34 kpl ja osa lapsista istui lattialla, osa lautakasan päällä ja osa kottikärryissä. Tuo huolestutti ja kyselimme pulpettien tilanteesta. Jo maksettujen  pulpettien valmistaminen oli tyssännyt pari vuotta sitten, kun kirvesmies oli lähtenyt pois.  Metallirungot olivat kylän kauppiaalla tallessa, ja myös osa pulpettipöydistä oli varastossa.  Kävimme ne katsomassa paikan päällä. 

Majoituspaikan pihalla oli käytettyjä puupulpeteita. Niitä siinä ihastelimme ja ihmettelimme,  päätettiin kysyä, olisivatko myynnissä, tai peräti lahjoittaisivatko ne koululle. John  neuvotteli hinnasta, ja ne toimitettiin koululle vielä ollessamme Malawissa.

Vierailimme kylällä toisessa, valtion ylläpitämässä koulussa. Tämä oli yli 1000 oppilaan  koulu, joka oli ruoka-ohjelmassa sekä toteutti kestävän kehityksen mukaista toimintaa.  Olivat istuttaneet yli sata puuntainta kasvamaan koulun tontille. Vanhimmat oppilaat  huolehtivat kastelusta aamuisin. Taimet oli suojattu risuista ja oksista tehdyillä suoja aidoilla. 

Tässä koulussa oltiin tiukkoja koulupukujen käytöstä, jos oppilaalla ei ollut pukua, hän ei saanut tulla kouluun. Vanhemmat kustantavat koulupuvut, paitsi kaikkein heikommassa asemassa olevia avustetaan koulupukujen hankinnassa. 

Oli hienoa käydä tutustumassa toiseen kouluun ja kuulla heidän käytänteistään. Näistä  keskusteltiin myöhemmin Nyaudzudzun koulun kokouksessa. 

Ennenkuin jätimme koulun ja Muonan, laitoimme kaksi avokadon siementä itämään vesipulloon, ja veimme ne kouluun. Pyysimme heitä huolehtimaan niistä ja istuttamaan ne  koulun alueelle. Mielenkiintoista kuulla aikanaan, miten siinä kävi! 

Käydessämme kouluilla lapset tulivat innokkaasti lähelle tarkastelemaan meitä, katsoivat  hyvin tarkkaan, ja osa uskaltautui joskus hipaisemaan. He ilahtuivat kovin kun vilkutimme  ja puhuttelimme heitä, nauroivat ja vilkuttivat takaisin. Mielellään näyttivät vihkojaan, joihin olivat tehneet tehtäviä. Arja oli opetellut hieman chichewan kieltä ja se oli lapsista hauskaa. Osa lapsista osasi hieman englantia. 

Yleensäkin kun olimme liikkeellä lapset olivat kiinnostuneita, ja tulivat lähelle, sekä  ilahtuivat kovin kun vilkutimme tervehdykseksi. Aikuiset myös ilahtuivat kun vilkutimme ohi ajaessamme. Mieleen on jäänyt iloisten kasvojen suuri määrä, ja se kuinka pienestä se ilo tuli. Toki mieleen on jäänyt myös köyhyys, likaiset ja rikkinäiset vaatteet, pölyiset tiet, pimeät illat ja iso joukko ihmisiä kokoontumassa tien varsilla. Sekä taitavasti kuormatut  pyörät, joilla kuljetettiin mitä vain, esim. vuohia, kanoja, korituoleja, raskaita säkkejä, leveitä kuormia ja tietenkin ihmisiä, useasti kolme henkilöä pyörän päällä. Pyörä on Malawissa tosi monipuolinen ja tärkeä kulkuväline! 

Mieleen on myös jäänyt kuinka paljon oli lapsia ja nuoria ihmisiä, joilla on tulevaisuus  epävarmana edessä. Työttömyys on iso ongelma maassa, sekä tyttöjen jääminen pois  koulusta primary schoolin jälkeen. Tytöt jäävät kotikylään, ja menevät naimisiin sekä tekevät lapsia kun muutakaan ei ole, näin kertoi eräs Zombassa asuva nuori nainen  entisistä koulukavereistaan.  

Sydäntä riipaisevaa oli myös kun kolme nuorta ihmistä, eri paikkakunnilla, pyysivät meiltä,  että ottaisimme heidät mukaamme Suomeen. He halusivat paremman elämän, koska nykyinen työ oli raskasta, tai työtä ei ollut lainkaan. Toivon todella että nämä nuoret saavat työtä ja toimeentuloa omassa maassaan. Johnin kertomasta jäi tunne että valtio vähät välittää nuoristaan tai kansalaisistaan, oma etu on lähimpänä. 

Ruoka on aina kiinnostava asia kun menee uuteen maahan…Muonassa ruokatarjonta oli pitkälti samanlaista päivittäin, eli nsimaa (maissijauhopuuro) tai riisiä ja lisukkeena vuohta,  kanaa tai papuja. Nsimaa malawilaiset syövät useita kertoja päivässä ja se on heille yhtä  tärkeä kuin peruna on, tai on ollut, suomalaisille.  

Vihanneksia(greens) tarjottiin paistettuna tai keitettynä, esim. kurpitsan  lehtiä+pähkinäjauhoa. Saimme myös maukasta kaalisalaattia majapaikassamme. Tykästyin papuihin, ja ihme että eivät aiheuttaneet vatsavaivoja. Jäin kaipaamaan  hedelmiä, tomaatteja ja avokadoja ruokatarjonnasta. Toki niitä saattoi ostaa tienvarsien  myyjiltä. 

Malawissa näytti olevan tapana majoituspaikoissa(lodge) että voit tilata haluamaasi ruokaa  päivälliseksi. Annat rahan tarvikkeiden ostoon, tai ostat itse, niin majapaikan keittäjä valmistaa sen sinulle. Kätevää!

Muualla Malawissa oli tarjolla erilaista, ja hyvää ruokaa. Hyvää kahvia saatiin myös. Hintataso oli tietenkin edullisempaa kuin Suomessa, mutta vaihteli paikasta ja paikkakunnasta riippuen.