Koulukeittiö ja muita koulujuttuja

Torstaina eli vappuaattona pääsimme Arjan kanssa tutustumaan koulun emäntien työhön. Jokaisena koulupäivänä oppilaille keitetään ennen koulupäivän alkua ravitseva aamupuuro. Jauhosekoitus koostuu maissista, paahdetuista soijapavuista ja maapähkinöistä sekä sormihirssistä, lisäksi vähän sokeria ja ripaus suolaa.

Koulukomiteoiden järjestämät vapaaehtoiset keittiövuorolaiset - kaksi naista ja yksi mies aina yhden yön kertallaan - tulevat pian puolen yön jälkeen kantamaan vesiä ja virittelemään tulia kahden keittopadan alle. Jauhosäkit ja muut tarvikkeet on kannettu varastosta jo aiemmin illalla yövartijan hoteisiin ruokailukatokseen.

Koulussa on tänä lukuvuonna ensimmäistä kertaa kaikki 8 luokkaa ja yli 750 oppilasta. Heille keitetään joka yö viisi padallista puuroa. Yhden satsin keittäminen kypsäksi ottaa reilut 3 tuntia.

Olimme sopineet yhteyshenkilömme Johnin kanssa lähdöstä koululle puoli neljän aikaan. Oli pimeää, valoja ei näkynyt juuri missään ja kuukin alkoi jo painua mailleen. Myös koululla oli pilkkopimeää, sähköjähän ei siellä tai ympäröivissä kylissä ole! Ainoastaan keittiöstä näkyi tulien kajastus patojen alla ja yhden taskulampun kajo. Yksi puuropata pulpahteli tulella ja viimeistä padallista oltiin juuri valmistelemassa keittoa varten. 

Rehtorikin tuli meitä tervehtimään. Sitten, kun vesi oli saatu pataan, ei oikein ollut muuta tekemistä kuin odotella veden kiehumista, keittiötiimi istui ruokailukatoksessa juttelemassa keskenään, ja me vetäydyimme Arjan kanssa Johnin auton takapenkille juomaan teetä termarista ja syömään keksejä aamupalaksi.

Pian alkoikin päivä jo sarastaa! Koululaiset saapuvat koululle kuuden aikoihin. Tänä aamuna ensimmäiset kolme kaverusta tulivat jo 5.40! Ja lisää tuli pareittain ja pieninä ryhminä jatkuvasti. Ensimmäiseksi lakaistaan koulun piha ja luokkahuoneet, sitten vielä luokkahuoneet mopataan. Sen jälkeen voidaankin jo asettua ruokajonoon. 

Ruuanjakelu aloitetaan kello seitsemään mennessä. Opettajat saapuvat koululle seitsemäksi. Rehtori kutsuu oppilaat aamunavaukseen kello 7.30. Aamunavauksessa kerrotaan ajankohtaisista asioista ja mitä oppilaiden pitää kertoa kotona. Oppilaita muistutetaan myös koulun säännöistä ja muistutetaan vielä, miten koulussa tulee käyttäytyä.

Sitten koulutunnit voivatkin jo alkaa! Alimmilla luokilla koulupäivä kestää puoli kahteentoista saakka ja vanhimmilla luokilla puoli kahteen iltapäivällä.

Menossa mukana Muonassa

 Muonaan saavuimme illansuussa, vielä valoisaan aikaan. Ensimmäisenä huomasi kuumuuden, joka tulisi olemaan seuranamme seuraavat päivät. Ja yöt. Ja tämä ei ole edes sitä kaikista kuumimpaa aikaa vuodesta!

Kylänraitilla Muonan keskustassa. 

Vanha valtatie Blantyreen, nykyään pahoin tulvien vaurioittama.
Muonan keskusta ja Fatiman kauppapaikka parin km päässä edessäpäin

Muona sijaitsee Nsanjessa, maan eteläisimmässä kärjessä, Shire-joen koillisrannalla. Nsanje on Malawin köyhimpiä piirikuntia. Blantyresta lähdettyämme pääsimme posottelemaan uutta, hyväkuntoista asfalttitietä melkein perille saakka. Ainoastaan vajaa kilometri kuivaa, ja pöllyävää hiekkatietä, ja olimme perillä Phezulu Executive Lodgessa. 

Phezulu on eteläafrikkalaista xhosan kieltä ja tarkoittaa parasta tai huippuhyvää. Ja sellainen tämä majapaikkamme varmasti olikin Muonassa. Omistaja on ollut useamman vuoden töissä Etelä-Afrikassa ja palattuaan on toiminut liikennöitsijänä ja kuorma-autoilijana toimittaen mm. sementtiä ja muita rakennustarvikkeita myös Nyaudzudzun koululle, jonka asioissa mekin tänne päädyimme. 

Lodge on vielä aivan uusi, valmistunut vuosi sitten ja tarjoaa siistit tilat perusyöpymiseen: huoneen puolella sänky, petivaatteineen ja hyttysverkkoineen, tuoli ja pöytä, kylppärissä suihku, lavuaari ja vessa. On sähkö ja vesi, myös pyykkäyspalvelut toimii. Ainoastaan ruokailut on itse hoidettava kylällä. 

Olimme kaukonäköisesti varautuneet aamiaistarpeilla Blantyresta, kauraryynejä, maitojauhetta ja keksejä. Puuroon banaania lähitorilta makeutukseksi. 

Lounaalle kävelimme Muonan keskustaan, OK Restaurant muodostui aivan kantapaikaksemme.

Lounas tarkoittaa useimmiten kukkuralautasellista keitettyä riisiä - tai nsimaa eli keitettyä maissipuuroa - siihen mukaan papuja, vihanneksia kuten kaalia tai pinaattia, lisäksi halutessaan pari palaa vuohenlihaa tai kanaa. Ruokajuomat, limu tai pullovesi haetaan tien toiselta puolelta sekatavarakaupasta. 

Opimme pian tilaamaan kaksi riisiannosta ja tyhjän lautasen, kun olimme kolmistaan liikkeellä! Muuten emme millään olisi pystyneet selviytymään koko ruoka-annoksesta, niin suuria satseja täällä on tapana syödä.

Lopuksi tilasimme kannun kuumaa, keitettyä vettä ja joimme kupilliset murukahvia, joka meillä oli yleensä aina mukanamme. 

Murukahvissa mukana myös sikuri!

Parin kilometrin kävely kylän keskustaan oli kyllä voimia koettelevaa keskipäivän kuumuudessa. Onneksi matkan varrella oli upeita puita, joita ihailla, oli vuohia, lehmiä ja kanoja ja tietysti kyläläisiä asioillaan, kuka kävellen, kuka polkupyörällä, kuka fillaritaksin kyydissä istuen!

Viime jutussa mainittu African Lakes Corporation oli 1877 skottikauppiaiden perustama yhtiö, joka kävi kauppaa suunnilleen nykyisen Malawin alueella, lopulta melko heikolla menestyksellä.