Yhdeksän päivän aikana Muonassa tapasimme koulun opettajat, rehtorin ja vararehtorin, paikallisen kouluviranomaisen, koulukomiteoiden jäsenet ja läheisten kylien päälliköt. Tapaamiset olivat hyödyllisiä, me opimme valtavasti, pääsimme näkemään konkreettisesti, miten kouluopetusta toteutetaan syrjäkylällä, miten koulun rakennusprojekti menee eteenpäin, millaisia haasteita on niin opetuksessa kuin rakentamisessa. Selvästikin meidän käynnistä oli hyötyä myös meidän kontakteille, jotka puolestaan pääsivät näkemään koulutuksen voimaan uskovat ihmiset tavaratoimitusten takana.
Kun kaikki tapaamiset oli ohi ja keskustelut käyty, oli aika lähteä Muonasta. Malawissa on lukuisia luonnonpuistoja eläimineen, teeviljelmiä, vuoria ja tietenkin Malawijärvi värikkäine kaloineen! Päätiet hyvässä kunnossa, ihmiset ystävällisiä.
Ennen koronaa matkailuelinkeino oli kehittymässä varteenotettavaksi tulonlähteeksi yksittäisille majoittajille, liikenteenharjoittajille ja pitopalveluyrittäjille. Nyt koronarajoitukset ovat ohi, mutta turistit eivät ole palanneet.
Tukalankuuman Muonan jälkeen teki mieli vähän päästä näkemään tätä kaunista maata myös laajemminkin. Suurimpia menohaluja hillitsi kuitenkin polttoainepula ja bensan hinta. Huoltoasemilla bensalitran hinta pyörii n 3.30 - 3.40 euron lukemissa, mikä suomalaisenkin kukkarossa on kova hinta!
Sitäkin hankalampaa kaasujalan käytölle on se, että bensapumput ovat useimmiten kuivillaan, myös kaupungeissa, mutta etenkin syrjäseuduilla. Muonassa on vain yksi huoltoasema, jonne yhdeksän päivän aikana vain kerran tuotiin bensaa, mikä keräsikin pitkän jonon, kunnes bensa loppui sitten parissa tunnissa!
Päästäkseen liikkumaan autoilijat ja mopoilijat joutuvat turvautumaan pullobensaan, jota myydään siellä-täällä tienvarsilla litran tai parin juomapulloissa. Pullobensan hinta liikkuukin sitten jo aivan eri lukemissa 7 - 8 euroa litra! Maanteillä näkyy polkupyöriä tavarakuormilla tai pyörätakseja. Myös koulun opettajat ovat jättäneet moponsa talliin ja kävelevät töihin tai käyttävät polkupyöräkyytiä, joka maksaa 6000 kwatchaa (3 €) päivässä 7 km päästä. Oppilaat kulkevat koulumatkansa jalkaisin olipa bensan hinta mikä tahansa.
Polttoainehaasteista johtuen päätimme jättää pitkät ajelut toiseen kertaan ja palasimme Blantyreen pienen mutkan kautta viettämällä muutaman päivän Mulanjen vuoren juurella ja sieltä entisen pääkaupungin Zomban kautta Blantyreen.
Mulanjessa majoituimme Hapuwani Village Lodge-nimiseen lomahotelliin. Puitteet siellä olivat hulppeat oli vesi, sähkö, ilmastointi, aamiainen, tilavat huoneet ja upeat näkymät viereiselle teeviljelmälle! Hotellissa oli majoituskapasiteettia runsaasti, mutta suuren osan aikaa olimme ainoat hotellivieraat siellä. Joitain työporukoiden kokouksia siellä pidettiin, mutta muuten melko hiljaista.
Kävelimme kaupungille syömään, kokeilimme paikallisbussia ja yhtenä päivänä kiipesimme vuoren rinteellä sijaitsevaan Kara O'Mula -nomiseen lomakeskukseen. Matkalla ihailimme komeita maisemia ja upeita puita.
Mulanjesta lähdettyämme lounastimme Zombassa Sunbird hotellissa parin tuhannen metrin korkeudella, hieno hotelli, upeat näkymät, hyvä ruoka, mutta vain muutama asukas.
Blantyressa viimeiset kaksi päivää, ja sitten olikin jo paluulento kotiin Addis Ababan ja Frankfurtin kautta. Näkemiin, Malawi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti