6.11. Työn tuloksia näkyvissä.

Muonan koulurakennustyömaalla alkaa ensimmäiset seinät nousta pystyyn. Varastorakennuksen kivijalka valmistui viime siikolla ja muurarit pääsivät nostamaan seiniä.  Varasto rakennetaan siksi, että koulun rakentamista voidaan jatkaa myös sadekauden aikana, tarvikkeet saadaan paikalle ennen tien muuttumista kuravelliksi.

Kylän kauppias teki rakentajille melkoisen kuprun: hän huomasi, että vois tienata ison kasan rahaa ja nosti sementtisäkin hintaa lähes 2000 kwatshalla. Saattaa kyllä pilkka osua omaan nilkkaan, koska naapurikylästä löytyy myös sementtiä, ja enpä usko, että kyläläiset kovin ystävällisesti suhtautuvat yhden ihmisen ahneuteen, kun he itse ovat rakentamassa itselleen ja lapsilleen koulua.

Pirkko kertoi puhelimessa (tunnin whatsup puhelu Suomeen maksaa muuten saman verran kuin kahden minuutin kännykkäpuhelu Limbestä Muonaan), että Suomessa ihmiset ihmettelevät, miksi naiset esimerkiksi eivät ompele tuotteita myyntiin. Ensimmäinen syy on se, että ompelukone, siis poljettava Singer maksaa noin 60 -80 000 kwatshaa. Verratkaapa tuota lukua siihen, että perheillä ei ole ollut käteistä rahaa kuukausiin, tai vuosiin.

Toinen hyvä syy on, että kuka olisi heille opettanut ompelukoneen käyttöä? Se ei ole yksinkertaista, jos ei perusopetusta ole koskaan saanut.  Suomessahan sen saa peruskoulussa, mutta täällä koulua vasta rakennetaan.

Kolmas syy on, että kankaat, langat, napit, vetoketjut maksavat rahaa, kaikki maksaa rahaa, jota ei ole.

Ehkä tärkein syy on, että jokapäiväisen leivän hankinta vie kaikki voimat.  Ihan kaikki. Ja kun päivän teet ulkona työtä, lankeaa pimeys: ei sähköjä, ei muuta valontuikkua kuin nuotio keittiössä. Tänäänkin Muonassa on aurinkoinen kesäpäivä, joka tarkoittaa sitä, että lämpötila varjossa kipuaa 35 – 45 asteeseen. Eikä työtä tehdä varjossa, vaan auringon paisteessa, eli lämpötila kipuaa parikymmentä astetta korkeammalle.  Ottakaapa ensi kesän hellepäivänä kuokka tai hakku käteen ja tehkää auringossa 8 tunnin työpäivä. Omalla vastuulla, nimittäin se voi kokemattomalta viedä hengen.

Mutta vaikka olosuhteet ovat aika rajut, niin sitä innostusta, mikä kylässä vallitsee, kun he näkevät koulun rakentuvan, sitä ei pysty sanoin kuvaamaan.  Työntekijöille myös tuo vajaan yhden euron päiväpalkka on taivaan lahja.

Sillä, että kylän ihmiset saavat rahapalkkaa tekemästään työstä, on suunnaton merkitys heidän elämiseensä. Suurimmalla osalla työntekijöistä ei ole ollut ollenkaan rahaa kuukausiin, ei ehkä vuosiin. Tuota on varmaan vaikea käsittää, mutta se on tosiasia. He elää kituuttavat vaihtokaupan ja valtion lahjoitusten avulla, nälän ja kuoleman välimaastossa: mulla on maissia, mitä sinulla on, vaihdetaan. Nälkä on ruokapöydän jokapäiväinen vieras.

Sadekausi on täällä antanut ensimmäiset merkit tulostaan, viikko sitten oli kaatosadepäivä koko maassa, sen jälkeen on parin päivän välein satanut vähän. Aurinko paistaa kuitenkin vielä, lämpötila täällä Limben seudulla nousee 25 – 35 asteeseen, mutta täällä tuulee lähes aina jonkin verran, koska maasto on kukkuloita ja vuoristoa. Tuuli viilentää ilmaa. Sateet ovat myös kirkastaneet taivasta, pöly on niiden mukana tullut maahan. Muonassa sadetta saadaan odottaa vielä kuukausi – pari. Siellä vain joet tulvivat, kun täällä ylempänä vuoristossa sataa kaatamalla. Viime vuonna osassa Shire-joen laaksoa oli niin kova kuivuus läpi vuoden, että satoa ei tullut juuri ollenkaan. Toisaalla tuholaiset söivät maissisadon.

Työt jatkuvat, ensi viikolla alkaa koulurakennuksen perustusten muuraus.