KOULU MALAWIN LAPSILLE

Martti  menee Muonaan 9.9.2016

9.9.
Yksi juttu vielä eilisestä kaupunkivisiitistä. Kuvitelkaapa tilannetta, että menette ihan outoon paikkaan, kävelette kadulla, yhtäkkiä vastaantulija huikkaa ”Good morning, how are You”. Täysin tuntemattomat ihmiset. Miehet ja naiset. Ja heitä oli paljon. Ensimmäinen kerta häkellytti, mutta ehdin vastaamaan. Jos istahdin jollekin penkille, tilanne oli sama. Tuosta taidetaan puhua silloin kun Malawia  sanotaan Afrikan lämpimäksi sydämeksi. Kokeilkaapa joskus Suomessa;)

Toisaalta tilanne, kun joku kauppias yrittää herättää huomiota, kuuluu huuto ”Boss”. Kuvastaa syvällä yhteiskunnassa olevaa epätasa-arvoa; valkoinen mies on aina pomo.

Eilisestä tuli lopulta sittenkin matkapäivä, erinäisten sekaannusten seurauksena. Auton vuokraus onnistui, arkkitehtimme vapautui sopivasti opettajan toimestaan, maanmittari samoin, Regina auton rattiin ja menoksi. Ja voin kertoa, että suomalaiset rallikuskit olisivat olleet kyytiin tyytyväisiä.

Tie kiipesi alkumatkalla huomaamattomasti ja kun se lähti kiemurtelemaan alas vuorenrinnettä, oli näkymä huikaisevan kaunis, vaikka samalla karmea. Tuota tietä kannattaa ajaa huhti- toukokuussa, sadekauden jälkeen. Uskon että kiire jäis tuonne vuorenhuipulle, Shirejoen laakso ja ympäröivät vuoret ovat näkemisen arvoisia.

Karmeus johtuu siitä, että noita rinteitä peittänyt puusto on ulkomaisten suuryhtiöiden toimesta hakattu, voitot viety ulkomaille. Moni teistäkin on ostanut jalopuupintaisia huonekaluja. Ei hakkuissa mitään, täälläkin laki velvoittaa istuttamaan kaadetun puun tilalle, peräti kolme uutta. Kyse on siitä, miten istutukset tehtiin: taimet maahan, virkamies tarkistamaan että asia on hoidettu, ja sillä hyvä, vaikka keskellä kuivaa kautta. Eikä kukaan huolehtinut niistä jatkossa. Seurauksena täystuho, 99 tainta sadasta kuoli….näky on lohduton.

Loppuosa tiestä oli kuljettajan mukaan hyvässä kunnossa. Huippunopeutemme oli kuuskymppiä tunnissa -enpä usko että Suomesta löytyy yhtä huonokuntoista metsäautotietä. Pohjakosketuksia tuli matkalla kymmeniä, muutaman kerran jouduttiin peruuttamaan. Syyllinen huonoon kuntoon on sadekausi. Tie kulkee tasaisella maalla, vuoristosta vyöryvien tulvavesien tuomat kivet täyttävät uoman, suurimmat niistä rantapallon kokoisia.

Monen pienen kylän, ihmisjoukkojen, kotieläinten ja yhden rengasrikon jälkeen oli vuorossa Muona. Kuumuus siellä ei yllättänyt, olihan siitä ollut puhetta. Se yllätti, että nouseminen muutama kymmenen metriä vuorenrinnettä aski lämpötilaa varmaan kymmenisen astetta. Pieni talo, muutama pieni lisärakennus, paljon puita, ystävällisiä ihmisiä, tervehdyksiä.

Hyvin lyhyen pysähdyksen jälkeen lähdimme luvatulle rakennusalueelle. Kun pysäytimme auton ja lähdimme nousemaan loivaa rinnettä ylös, kertyi seurueeseen koko ajan lisää ihmisiä, lapsista vaariin. Rakennusalue on kumpuilevaa maastoa joen rannassa on kallioita, jotka eivät ole antaneet periksi tulvavesille. Nousua korkeimmalle kohtaa kertyy alun toistakymmentä metriä, hyvin harvaa puustoa,  kuivia pensaita.

Alueen kiertämisen ja ryhmäkuvan jälkeen tulostamme iloitsevat ihmiset pistivät tanssiksi, Regina mukana, olihan kyse hänen kotikylänsä ihmisistä. Aurinko putosi alas, viimeiset kuvat melko hämärässä, siirtyminen Reginan äidin tarjoaman päivällisen ääreen, matkalla sinne poimittiin kyytiin paikattu auton rengas ja paikkaaja, joka ruokailumme aikana vaihtoi renkaan. Riisiä, maissipuuroa, paistettua kanaa, paistettuja vihanneksia. Hyvää paikallista ruokaa.

Kotimatka sujui melkein ilman kommelluksia, joenuomien ylitys valtavan sammakoiden kurnutuksen kannustamana, nuorisojoukkoja kokoontuneena viikonlopun tansseja aloittelemaan ja sitten se ”melkein”: ilmeisesti huumejengi, parikymppisiä miehiä, huomasivat kuskin kännykän ja lähtivät perään, äkkiä kaasu pohjaan, onneksi sattui tasainen tienkohta, ikkunat kiinni, karkuun. Kuljettaja kertoi kilometrin päästä vapisevansa vieläkin.

Minut jätettiin pajapaikkaani varttia vaille kaksitoista. Kun käynnistin kännykän, huomasin viestin majapaikan isännältä: ” If you can, let us know you are okay.” En ollut huomannut, täytyy kiittää huolehtimisesta…. Aamuyöllä oli taas sähköt katkenneet, akusta päätellen neljän viiden maissa.

Päivän saaliina kuvia, mielikuvia, tietoa paikasta; pääsemme töihin. Ensi viikolla seuraava vierailu, soranäytteitä valtion laboratorioon tutkittavaksi, toivottavasti kelpaavat tiilien tekoon, maanmittari laatii alueesta kartan, arkkitehti laskee alustavat kustannusarviot, jotka loppujen lopuksi kertovat, päästänkö rakentamaan. 

Best Regards
Terveisin

Martti