tiistai 13. syyskuuta 2016

Martin 1. viikonloppu Malawissa

9.10. 
Vapaapäivä kaikesta muusta paitsi kirjoittamisesta;) Päivällä varovainen varttitunti auringossa, josko sais vähän väriä pintaan. Kaupunkireissuilla, hihaton paita päällä, olen käyttänyt aurinkovoidetta, suojakerroin 50, ihonväri ei ole muuttunut yhtään. Hyvää ainetta, jopa vedenkestävää. 
Iltapäivällä kävimme majatalon isännän kanssa tukemassa paikallista pienyrittäjää. Calsbergia puoli litraa 1120K, eli 1,4 euroa, ei paha. Puoleen se jäikin, ei makeaa mahamäärin. Illalla isäntä kuskasi koko porukan kaupungille syömään, kokki sai vapaaillan. 
Tuosta eilisestä kyläreissusta tuli mieleen pensaspalot. Kun palatessa nousimme vuorenrinnettä ylöspäin, niitä oli roihuamassa kahdessa kohtaa. Joku oli heittänyt tupakantumpin autonikkunasta, ei rutikuiva ruohikko muuta tarvitse. Ei niistä kukaan huolestu, palakoon loppuun, sammuvat jos sammuvat. Myös illalla kaupunkiin päin ajaessa näkyi kaukaisen vuoren huipulla pensaspaloja, niiden täytyi olla laajoja, koska tuolle vuorelle on matkaa. 
10.9. 
Kun menee ajoissa nukkumaan, herää hyvissä ajoin, tänä aamuna kello kaksi viisikymmentä. Virtanen on pysynyt töissä koko aamun, ilmeisesti se katkaistaan työpäivän ajaksi jonkin laitoksen tarpeisiin, keitelköön ihmiset sumppinsa ja soppansa miten tahtoo.

11.9. 
Lepoa, aurinkoa, kirjoittamista… voisin antaa neuvon; jos lähdette lomalle Afrikkaan, niin kiire kannattaa jättää pois jo lähtiessä. Ihan sen vuoksi, että täällä asiat eivät kertakaikkiaan toimi niin kuin sivistyneissä maissa, tai toimivat jos teillä on varaa maksaa matkasta tuhansia euroja. Hulluinta on, että tämänkin maan turismi on rakennettu rikkaita varten, hintatason perusteella. 

12.9. 
Kaupungille, Blantyreen heti aamulla. Ja yllätys, yllätys, kaupoista suurin osa kiinni. Löysin silti osan etsimistäni, eli hintoja tarvikkeille, joita tarvitsemme rakennustyömaalla. Hinnat ovat jotain Tokmannin tasoa, koska on kyse tuontitavaroista. Vesipulloa ostaessa kiertelin myös ruokakaupan hyllyjä, hintataso on noin kymmenesosa kotimaisesta. Tuoreet hedelmät näyttävät olevan tähän vuodenaikaan osin tuontitavaraa, vihannekset samoin. Sen ymmärtää, kun tietää veden hinnan ja saatavuuden.
Kuvitelkaapa tilannetta sähkön osalta. Tässä maassa tuotetaan vain osa tarpeesta, eikä tuoda ulkomailta. Esimerkiksi täällä 10 kilsaa kaupungista etelään asia kuulemma hoidetaan sulletänään, mullehuomenna -systeemillä, tai sinäsaitillalla-minäsaanhuomenillalla;) Hulluinta sähkössä on, että ei käytetä aurinkoa, ei tuulta, jota täällä kyllä riittäis, eikä vesivoimaa. Hiiltä.
Ja sitäkin kuulemma huonolla tekniikalla, eli savukaasuja riittää.

Pizza maistui, oikeastaan ihan sama missä sitä syö, samalta maistuu. Halvoissa ravintoloissa käryää takapihalla hiiligrilli. Paistettua kanaa, pihvejä, joku yrittää tarjota salaattia, joka on lojunut kupissaan aamusta asti, ei kiitos. Hintataso noissa ravintoloissa, no, siirtäkää pilkkua yks pykälä vasemmalle;) 
13.9. 
Tänään palaveri illalla, sitä ennen kaupungille, josko nyt ois kaupat auki. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti