Rajapyykkikuoppien kaivaminen

Kuuden maissa kukko ei enää kysele, pistää kaiken peliin: YLÖS SIELTÄ ! 

Päivästä tuli kuuma, lähes +40, meno tontille, vuorossa soranäytteiden ottaminen.. miehiä ja naisia kerääntyi paikalle, kymmenkunta, mukana hakkuja ja kuokkia, sana oli kiertänyt nopeasti kylällä. Ensimmäinen kuoppa, maa kovaa kuin kivi, hakku puree, sen jälkeen irtomaa pois, taas hakku. Multaa, savea, kiviä…syvyyttä metri, kaivaminen kesti noin tunnin, ei hiekkaa, tuota ei voi käyttää betoniin. 

Toinen kuoppa, toinen tunti, hikeä, kuumuus, kello lähentelee kymmentä ja lämpötila kolmeakymmentä. Sama tulos…ei hiekkaa. Kolmas kuoppa, sama kivikova maa, sama tulos. Kaksi naista jäi kaivamaan viimeistä kuoppaa syvemmäksi. 
Siirryimme joenuomaan, joka tähän aikaan vuodesta on rutikuiva. Siellähän on hiekkaa, ilman muuta, mutta siinä on seassa savea… Otimme fysiikan lakeja avuksi: kun jokivesi virtaa, hiekka on raskaampaa kuin savi. Kaivoimme täälläkin metrin syvyyteen, sieltä näytteet, nyt ne tyhjät 5 litran vesipullot saavat selityksen: korkki auki, hiekka sisään, korkki kiinni, pullossa on kahva, josta sitä on hyvä kantaa. n. 5 kiloa pullo.

Kolme koekuoppaa jokiuomalta, lämpötila varmasti +35. Minulla ongelmia: kun lähdimme majapaikasta aamulla, oli tarkoitus vain käydä tontilla merkkaamassa Macleanin kanssa alueen nurkkien paikat, noin puoli tuntia….otin mukaa vai kaksi litraa vettä, joka nyt loppui. Täytyi ottaa riski: nuori poika hakemaan viiden litran kanisterilla vettä kaivolta, nopeasti, hieman horjuen rantapuiden varjoon. Ripaus suolaa juomapullon, pojan tuomaa vettä päälle, viiden minuutin jälkeen kaikki ok. Poika sai 20 kwatsaa, selitin hänelle miksi. 

Viimeisen kaivannon jälkeen pyysin Santua kääntämään pienen puheen. Kiitin kaikkia uurastamisesta, lähdimme kävelemään autoa kohti, pysähdyimme yhtä kuoppaa kaivamaan jääneiden naisten luo, puiden varjoon. 

Tiesin että miehet ja naiset olivat rahaa vailla, he olivat keskenään jo sopineet yhden kuopan hinnaksi 4000 K. Jupinaa kuului jo silloin, kun lähdimme viimeiseltä kuopalta, joltakin livahti englanniksi, hiljaa, ”just  thank you!!” 

Pyysin Maclean Santua tulkiksi, sanoin ”puhutaanpa nyt siitä rahasta”, 
Kuusi kuoppaa, 4000 K kappale , tekee euroissa hieman vajaa 30. Mielestäni kohtuullinen hinta. Selitin myös yhdistyksemme toimintaperiaatteen, sen, että kaikki keräämämme rahat tuodaan kylään asti, tehdystä työstä maksetaan kohtuullinen palkka, jos ihmiset eivät pysty, tai eivät halua tehdä vapaaehtoisesti. Sovimme, että maksan summan ja he hoitavat sen jakamisen keskenään. 

Maclean tuli supisemaan vieressäni istuvasta, kuivasta miehestä, hän pyytää tuhatta kwatsaa, kolme lasta, haluaa ostaa heille kalaa. Ok. Samalla hän sanoi, että koko ajan mukanamme olleelle kylänvanhimmalle, ikää 75 vuotta,  3000 olisi sopiva summa, livautettavaksi tiskin alta. Ok. 

Jätimme ylimääräiset vesipullot naisille, niissä juomavesi säilyy paremmin kuin avonaisessa astiassa, kahvasta helppo kantaa. Auton luona vielä yksi vihje Santulta, yksi nuorimmista kylänvanhimmista oli tullut myöhemmin, 1000K olisi sopiva summa. Mielessäni päätin että linja kovenee jonkin verran seuraavana päivänä, muodostetaan työparit, sovitaan työlle hinta, ei ylimääräisiä tiskin alta. Kuoppia rajapyykeille tarvitaan neljä , muusta apumiehen tarpeesta päättävät surveijarit.