tiistai 6. syyskuuta 2016

MARTIN MATKA MALAWIIN ALKAA TÄSTÄ!

Tästä se alkoi... 1.9. kello 6:33 Kajaanista
Roomaan asti asiat rullasivat länsimaisen sivistyneesti, täsmälleen aikatauluissa, mutta sitten...
Sen piti olla vajaan tunnin välilasku, mutta yksi matkustaja väitti hukanneensa matkalaukkunsa: hän ei sitä koneesta löytänyt. Asiaa vatvottiin, lentoemot kaivoivat kaikki paikat, loppujen lopuksi kaikki matkustajat joutuivat ottamaan omansa pois laukkuhyllyltä ja lentoemäntä tarkisti, jäikö sinne ylimääräistä. Eihän sitä laukkua löytynyt. Ihmisten rauhallisuus yllätti: kone oli täynnä, Boeing 747 vetää paljon väkeä, 9 penkkiä rivissä. Kukaan ei hermostunut. Tunnin keikasta tuli hieman yli kaksi.
Laskeutuminen Addis-Ababaan alkoi valoisasti, täysikuu mollotti ja juuri hetkeä ennen laskeutumista aurinko pomppasi esille. Kentälle päästiin tuurilla ja taidolla, sumu peitti kaiken ympäristöstä. Rooman kaksituntisen vuoksi aikataulu oli tiukilla, vessakäynti ja äkkiä portille. Ihmisiä oli noin yhden Kajaanin verran.
Lähtö Lilongween onnistui, no, melkein. Kone kääntyi portilta rullatakseen, mutta tulikin käsky takaisin...taas kerrottiin, että  joku matkustaja oli syyllinen paluuseen, mutta päätellen siitä, että suuri osa kentän henkilökunnasta vieraili ohjaamossa, taisi kyse olla teknisestä viasta.
Kaksi kertaa ehdittiin laskuportaat vetää irti koneesta, mtta aina tuli seuraava herra paikalle - portaat takaisin. Hieman yli kaksi tuntia myöhässä päästiin liikkeelle. Tässä koneessa osa matkustajista jo pakkas hermostumaan, lentoemoilla töitä.
Autiomaan dyynit näyttävät pieneltä aallokolta, Kenian tasankojen pääväri on jo ruskea, Kilimanzaron huipulla on vielä muutama lumikinos, Tansanian eteläosassa on joku rakastunut geometriaan; valtavaan suuri kolmio, keskellä pieni neliö, väri sulautui muuhun ruskeaan. Kenen lienee aikaansaannos. Malawinjärvi on uskomattoman kirkkaan sininen.
Melkein tunti meni vielä kentällä, viisumin anojia oli kolmattakymmentä, virkaijoita kaksi paria. Molemmat osasivat luultavasti kirjoittaa, mutta vain toinen laskea, koska peri maksun.
Kentällä vastassa nuori mies, kertoi olevansa Reginan koulun assistentti. Käynti paikallisen tulisielun kotona, hänen kanssaan vielä hänen koulunsa mainoselokuvaa katsomassa. Perillä majapaikassa 2.9. noin kello 18.  Majatalon vastaanotto näytti erinomaista esimerkkiä malawilaisesta sydämellisyydestä, ansaitsee täydet sata pistettä. Edellisyön parituntinen torkkuminen takasi makeat unet.
3.9.
Aamuherätyksenä linnunlaulukonsertti, ei hassumpaa. Päivä täydellisen levon kannalta. Sim-kortti oli iltapäivällä tuotu, mutta osoittautui liian isoksi, eikä siinä ollutkaan mahdolisuutta micro-simmiin, menee vaihtoon. Hotellin wifi on lähinnä mainostemppu. Voi kuvitella miltä satojen megojen nopeuksiin tottuneesta tuntuu parinsadan kilobitin nopeus, tai täydellinen toimimattomuus
4.9.
Varislinnun tunnistaa täälläkin äänestä. Aamupalapöydässä vastapäätä kolme pastoria, yksi Zimbabwesta, yksi Kanadasta, yksi Blantyresta, kokouksessa Lilongwessa... kielitaito karttuu pakkotilanteissa parhaiten;) Wifi täräytti aamulla postia laatikkoon ja sammui pois... naamakirjan saa näillä yhteyksillä unohtaa. Iltapäivällä luvassa kokous yhdistyksen paikallisten jäsenten kanssa.
....
iltapäivä vierähti loppujen lopuksi puoli seitsemään, parin tunnin tiivis palaveri, täynnä asiaa.
Majatalon portsari tarjosi ( pyysin;) paikallisen ruuan maistiaiset, maissipuuroa sormiruokana..saa nähdä mitä maha tykkää. Lohkoperuniita, teetä ja paahtoleipää illalliseksi ja nukkumaan.
5.9.
Aamu, kello kuusi,  linnunlaulu ja yön viileys
Jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti