ANJAN KIRJEET MALAWISTA, HUHTIKUU 2016

Hei kaikki,

oheisena on kolme Anja Luoman kirjettä Malawista. Anja on ollut koko huhtikuun Malawissa eli kirjeistä saa varsin ajankohtaista tietoa/kuvaa siitä, millainen tilanne Malawissa on tällä hetkellä, jos ajatellaan malawilaisten elämäntilannetta ja/tai koulun rakentamista Malawiin. Anja toimii Porvoossa ja Porvoon seudulla - joitakin kummeja hänellä on ympäri Suomea.

Olen ollut Anjan yhdistyksen kautta kummina 3 vuotta yhdelle Samuel-pojalle, joka pääsi aloittamaan koulunkäyntinsä vasta 11 vuotiaana. Kummi maksaa kummilapsensa koulunkäyntiä 15 e/kk ja 180 e/vuosi. Tällä rahalla kummilapsi saa koulutarvikkeet, koulupuvun ja kouluruuan. Joskus Anja myös auttaa hätään joutuneita, tarkoituksena turvata lasten kulunkäynti. Meillä meidän Malawin lasten ja nuorten avuksi ry - yhdistyksessämmehän kummitoiminta käynnistyy suunnitteluvaiheella vuoden 2017 alussa siten, että syksyllä 2017, jolloin koulun toiminta alkaa (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan), meillä olisi riittävästi kummeja lapsille. Anjalla kummeja on toista sataa.

Taustaksi vielä sen verran, että Anja on aloittanut koulurakennushommansa Malawissa 9 vuotta sitten. Nyt hän on aloittamassa 3:tta rakennusvaihetta. Alun alkaen hänen Malawi-hommansa  käynnistyi jopa yllätyksenä hänelle itselleenkin. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Anja  matkusti malawilaisen ystävänsä kanssa 1. kerran Malawiin hankkiakseen syntymäpäivälahjakseen saamillaan rahoilla malawilaisille naisille jotain sellaista, mitä nämä naiset itse kokivat tarvitsevansa/ haluavansa.

Kylän naiset halusivat maissimyllyn ja niinpä Anja  hankki synttärilahjarahoillaan myllyn kylän naisille. Mutta Anja tuli myös siihen tulokseen, että koulunhan nuo ihmiset tarvitsivat ja niinpä Anja tempautui koulun rakennushommiin. 

Anjan koulun oppilaan kummina on ollut todella mielenkiintoista lukea Anjan Malawista lähettämiä kirjeitä, joissa hän kuvaa kouluhommien etenemistä, malawilaisten ihmisten elämää sekä omia hommiaan ja sattumuksia, joita on myös ollut yllin kyllin. Kun meidän yhdistys on nyt tosi toimin ryhtymässä koulun rakentamiseen, niin ajattelin, että ehkäpä meidän jäsenemme ja mesenaattimme olisivat kiinnostuneita kuulemaan siitä, miltä ruohonjuuritasolla tekeminen ja  oleminen Malawissa näyttää. Kysyin Anjalta lupaa, että saanko laittaa hänen kirjeitään blogiimme. Suurisydämisenä ihmisenä Anja antoi luvan. Joten kiitos Anja tästä!

Jospa nämä kirjeet myös innostaisivat meitä kaikkia Malawin lasten ja nuorten (ja samalla heidän perheidensä) auttamistyöhön.

Ja tässä ovat Anjan kirjeet suorana sitaattina:

---------

7.4.2016 Bangula

Kävimme tänään torilla laihoin tuloksin. Meinasin ostaa lihaa, mutta ei siellä ollut. Taas näkyy nälänhädän aika olevan käsillä, kun siellä myytiin joesta nostettuja liljankukan sipuleita . Joessa on myös krokotiilejä ja silti nämä ihmiset uskaltautuvat sipuleita nostamaan. Olen edellisen nälän aikana niitä maistanut keitettynä. Niissä on paljon tärkkelystä kuin perunassa, mutta vähän kitkerä maku jää suuhun.

Polkupyöriä oli tytöille kolme kappaletta ja ne kaikki huomenna ostan niiden kummitytöille, jotka sitä ovat pyytäneet. Tilaamalla saimme elävän kanan toimitettuna syötäväksi. Ei nämä kanat mitään broilereita ole, mutta pari suullista kullekin ja sehän riittää. Pyysin asiamieheltä ostaa neljästä helmikanasta yhtä. Nämä matkakaverit kun eivät ole sitä ikinä syöneet. Mikäli aamulla isäntä saa niiden ulosrynnätessä yhden kiinni, niin huomenna onkin herkkuateria tiedossa.

Tänään olemme Lettucen kanssa diskuteeranneet oikein olan takaa. Olen kuullut kummilasten tarinoita mitä erilaisimpia. Kaksi viime vuonna naimisiin mennyttä ja lapsen saanutta yläkoulutyttöä, on nyt sitten menetetty. Eivät ole palanneet kouluun. Kaksi secundarischoolilaistyttöä, jotka asuvat Bangulassa vuokralla olivat pyytäneet kotikylästä maissia ruuaksi. Maissia sieltä ei ollut antaa ja olivat sanoneet tytölle, että tule takaisin kotiin ja lopeta koulu. Onneksi tytöt tulivat mun asiamieheltä pyytämään maissia ja jatkoivat koulunkäyntiä. Emelie, jolla yllättäin oli viime vuonna kahden viikon vanha tytär, oli mennyt takaisin kouluun ja pikkusisko hoitaa nyt lasta. Emelien kohdalla kaikki hyvin saa suoritettua koulun loppuun, mutta pikkusisko ei pääse tänä aikana kouluun. Tämmöistä tämä on.

Em. kana on syöty, samoin tuo helmikana. Oli kyllä harvinaisen sitkeä, mutta syöty on. Todettiin Irmelin ja Helinän kanssa, että nyt lopetetaan lihan syönti täällä etelässä, muuten kylään ei jää enää lihaa kun mzungut (neekerin vastakohta) syö kaiken. Ensimmäisen kerran näiden kymmenen käynnin aikana Malawissa näin, että nyt on tosi kysymyksessä. Olin jo matkakavereille kertonut, että sitten ostetaan Bangulassa kärpästen keskeltä juuri teurastettua vuohta. Tiskillä on vuohi paloina, sorkat ristissä ja pääkin esillä. Paikallinen markkinapaikka mistä aina olen ostanut lihaa oli lihan osalta totaalisen tyhjä, ei yhtään myyjää. Viime vuoden ennen kokemattomat tulvat veidät ihmisten talot mennessään ja eläimet krokotiilien ruoaksi. Kaksisataatuhatta menetti kotinsa ja tuhansia ihmisiä hukkui. Tämä kaikki on pohjalla ja nyt vielä katovuosi kuivuuden takia.

Kolme kummityttöä on saanut lottovoiton. Olivat pyytäneet kummilta pyörän ja nyt on onnellisista tytöistä valokuvia kummeille näytettäväksi. Toissapäivänä oli muutaman tunnin neuvottelu rakennettavasta koulurakennuksesta. Yksi timpuri ja kaksi muuraria alkavat rakentaa uutta kaksiluokkaista koulua periferian kylään Nanchiriin. Siellä kun vielä on neljä luokkaa puun alla. Varmaan valtio sitten taas antaa koulutetut opettajat kunhan me rakennamme koulun ja myöhemmin opettaja-asunnot. Kyläläisillä on jo tiilet valmiina ja saavat alkaa kantaa niitä ja hiekkaa koululle. Palkaksi lupaan maissinjyviä pienen pesuvadillisen päivän työstä. Teimme kontrahdin rakentajien kanssa: Rakennusaika 2 kk, 1,8 miljoonaa Malawinkwachaa (n. 2500 € ) yhteensä kolmelle miehelle. Urakkahinta maksetaan kolmessa erässä sitä mukaa kun valmistuu ja loput kun on valmiina. Kunhan palaan viemästä naisia pääkaupungin lentokentälle, alkaa metsästys, sementtiä 400 sk, puutavara n 220 jalkaa, 46 kpl kattopeltiä, nauloja kymmeniä kiloja (täällä ei ole peltikattonauloja), maalitarvikkeita (ei ole valmista maalia) ym. Sitten kun koulu on valmis, alamme myydä taas pulpetteja netissä, niitä tarvitaan 60 kpl kahden istuttavaa, mutta käytännössä neljän istuttavia.

Tänään aamulla menimme African Evankeliseen kirkkoon asiamies Lettucen kanssa. Siellä Helinä kuvas messua. Taas mietin, että kyllä me Suomessa vähällä pääsemmekin kun messu on vain runsaan tunnin. Täällä menimme kirkkoon kello kahdeksaksi ja messu loppui kello kaksitoista. Paljon laulua ja tanssia ja vieraat huomioitiin mainitsemalla meidät ja pieni esittely pyydettiin. Iltapäivällä kävimme vielä kylällä amerikkalaisen naisen aviomiehen luona. Tämä mies on nuori pappi ja vaimo on Amerikasta tullut valkoinen nainen. Muutaman vuoden vuoden on vaimo asunut täällä. Viime kesänä tuli mitta täyteen tästä kuumuudesta, ja nyt hän mulle facebookissa kertoi, että aikoo olla täällä vain kerran vuodessa kuten minä.
Kesä-heinäkuun ajan täällä olisi ilma kuin meidän kesällä (täällä talvi). Mulle vain se aika ei passaa kun sinä aikana pitää tienata rahat mitkä tämä Malawi-harrastus multa vie.

Tämä mun mokkula ei toiminutkaan täällä Bangulassa. Onneksi tuolla papilla oli ns kansainvälinen mokkula mikä toimii täälläkin silloin tällöin parhaiten yöllä kun on vähän liikennettä. Lähin antenni on viidenkymmenenkilometrin päässä. Hän lainasi mulle mokkulaansa pariksi päiväksi. Sairaanhoitajat Irmeli ja Helinä lupasivat tälle papille (nuori, komea ja erittäin miellyttävä) kehittää hänelle jonkinlaista ensiapuasemaa. Antoivat alkutarvikkeet ja ostetaan vielä vähän lääkkeitä ym. samoin kuin periferian koululle. Papilla on neljä orpoa ottolasta ja 67 orpoa käy päivittäin heillä koulussa ja ruokailemassa ja sitten menevät kotiin.

Huomenna menemme tutustumaan paikalliseen terveysasemaan, missä mun asiamiehen tytär on työssä tekemässä AIDS-testejä. Se kun on näiden kehitysmaiden yksi suurista ongelmista.

Suunnittelen kouluruokailua kun nälänhätä on suuri. Yritän päästä valtion ruokaohjelmaan ja saada sieltä ostaa maissia. Toinen vaihtoehto on että tämän talon tytär Omega lähtee Mozambikiin ostamaan mulle maissia mikä on siellä paljon halvempaa kun ovat saaneet sadetta. Töitä riittää.

Ompelukurssin naiset olivat mulle ommelleet neljäkymmentä kassia ja hattua. Vähän naisten kanssa korjailimme kasseja ja annan ne pääkaupungin kummilapsille kunhan sinne asti pääsemme. Lähetin kotoa pääkaupungin taksikuskille 2,5 miljoonaa rahaa ettei tartte ”turistireissulla” niitä kuljettaa mukana ja mitkä annan palatessa siellä lapsille. Nyt kun laskin paljonko pitää rahaa varata tuolle reissulle ja että vielä pääsen takaisin tänne etelään, niin kumminkin pitää ottaa pankista taas runsas miljoona paikallista rahaa mukaan. Tuhat kwachaa on suurin raha ja se on n 1,3 euroa.

Kuten olen ennenkin sanonut, tämä kirjoittaminen on mulle terapiaa täällä toisessa maailmassa. Puhumattakaan siitä ajasta kun Irmeli ja Helinä lähtevät Suomeen ja jään tänne kuukaudeksi yksin. Kenenkään kanssa ei voi kunnolla vaihtaa ajatuksia, kun eivät tiedä mistä puhun. On tämä niin totaalisen toinen maailma!

Koittakaa kestää mun vuodatuksia

terveisin Mamaa Anja

ja kumppanit Helinä ja Irmeli

Aamu Pholomben laaksossa (kuva Anja Luoma)

12.4.2016 Bangula

Tiistai kului periferian kylässä. Aamulla varhain lähdimme Toyota-maastoautolla Nanchirin kylään. Onneksi tie oli siinä kunnossa, että perille päästiin. Kolmekymmentäkolme kilometriä meni aika sukkelaan vain puolitoistatuntia ja olimme perillä. Minä en näitä rotkoja enää kauhistele, mutta ensikertalaiset eivät uskaltautuneet etupenkille.

Koululla meidät otettiin iloisesti vastaan. Miksipä ei? Aina on paljon hyvää tulossa kun meikäläinen kerran vuodessa on paikalla. Koulu sai 500 työvihkoa ja kynää, opettajat laatikollisia liituja. Porvoon Futuran jalkapallopoikien lahjoittamat pikkusen käytetyt peliasut ja minulta pallon. Niin vain teki vaatteet taas miehen ja oli komeata mustaa porukkaa valkoisissa peliasuissa. Koulukomitean ja kyläpäälliköiden kanssa pidimme kokouksen. Kerroin, että olemme tehneet parin muurarin ja yhden timpurin kanssa diilin ja kolmas koulurakennus alkaa ilmestymään heti kun materiaalit saamme ostettua. Samoin lupasin kouluruoan koululle. Pari isoa alumiini, lähinnä pönttöä pitää ostaa maissipuuron valmistukseen. Ruokavastuuopettaja näytti, miten entiset kaksi olivat palaneet pohjasta puhki.

Taputuksia ja alkuasukashuutoja riitti joka väliin. Yritin heille takoa sitä, että tämä on yhteinen projekti saada kylän oloja paremmaksi. Raha ei yksin auta vaan siihen liittyy paljon muuta. No kyllä he ovat tehneet tiilet tuleviin rakennuksiin ja kantavat ne kolmesta kylästään koululle ja samoin kärräävät hiekan rakentajille. Sanoin, miten pahan mielen se aiheuttaa minullekin kun kuulen, että suurin toivein secundaryshooliin lähetetyt tytöt joutuvat naimisiin. Irmeli oli kyllä löytänyt koulun ohjelmasta sukupuolivalistusta ja se jo kuulostaa lupaavalta. Mutta, mutta ajaako luonto tikanpojan puuhun ilman sen kummempia ajatuksia?

Kohtuullisessa ajassa saatiin meetinki vietyä läpi. Olin tehnyt meille eväitä matkaksi, mutta emme siellä kehdanneet niitä syödä kun muilla ei ollut mitään syötävää. Sovimme, että pysähdytään matkalla sopivaan paikkaan murkinalle. Sen syömisen esti se, kun saimme kuulla saavamme matkaamme vuohivarkaan. Nuori mies kylästä oli varastanut neljä vuohta ja jäänyt kiinni. Meitä pyydettiin ottamaan varas mukaan Bangulan poliisille. Niinpä miehet lähtivät hakemaan varasta ja hänet tuotiin kädet sidottuna ja tuojilla oli raippa kädessä. Vieläpä eräs mies kantoi sitä todisteena olevaa vuohtansa sidottuna paikalle. Onneksi meidän ei tarvinnut ahtaa autoon sentään vuohta, vain varas ja hänen isänsä. Mun viiden hengen autossa oli kaikkiaan 10 henkilöä. Näihin täällä tottuu. Ei sitä tyhjinpäin ajella.

Varas jätettiin poliisin haltuun ja isänsä tuli tähän taloon yöksi. Huomenna tulee tuomio miten pitkä ”aresti” pojalle tulee elikkä vankilatuomio. Samalla tuli mun neljän viikon lisäviisumi ostettua poliisilta ja 9.5. on poistuttava maasta. Me kolme naista kyllä tippa silmässä kuunneltiin, kun nälkä oli ajanut pojan vuohivarkaisiin. Mutta rikos on rikos täälläkin. Tuon näytelmän kattominen kylläkin toi mieleen Isoontalon Antin ja Rannanjärven ajat.

Aamulla ennen lähtöä meidän lihansyöntiboikotti kumottiin. Huhu on kulkenut, että täällä asustaa rikkaita mzunguja ja nuori mies tuli kaupalle ämpäri täynnä vuohen lihaa. Ostin meille maksaa ja muille lihaa illaksi. Nyt on nautittu sweetpotatos maksakastikkeella. Hyvää oli. Naisilla on viimeinen ilta täällä etelän helteessä ja huomen aamuna alkaa turistimatka kohti pohjoisempia osia maata.

13.4. Aamulla kymmeneltä lähdimme Low-Shire joen laaksosta. Meillä on ollut kylläkin hyvä onni, että lähes joka päivä on ollut pilvistä ja välillä muutama pisarakin tullut ja näin lämpö ei noussut paljoa yli kolmenkymmenen. Otimme matkaan myös asiamies Lettucen Chaloon ja yhdessäsä siellä kyselimme parista paikasta koulurakennustarpeiden hintoja. Muutama miljoona siihen suttaantuu rakentajien 1,5 miljoonan palkkion lisäksi. Viikon päästä kun palailen etelään, aletaan hankintahommiin.

Nyt olemme vuorella Blantyren kaupungissa Lodgessa yötä. Täällä on jo huomattavasti viileämpää, melkein kuin Suomen kesä. Meidän taksikuski Felton saapui pääkaupungista meitä täältä Blantyrestä kuljettamaan eteenpäin. Aamupäivällä käymme Mulanjen vuoristossa ihmettelemässä vihreitä teeplantaaseja. Britithän ne omistavat, mutta saahan paikalliset työtä muutaman kympin kuukausipalkkaa vastaan.

Sieltä lähdemme taas vuorelle Zompan kaupunkiin. Siellä on tosikaunis Sunbird-hotelli ja kuvaamisen arvoinen ympäristö. Tuon jälkeen lähdemme suistoalueelle Liwonden luonnon- puistoon. Tiedän sen olevan kallis paikka, mutta voinhan sen itselle kerran suoda kymmenes Malawin matka kun on menossa. Yövymme Liwondessa ja sieltä matkaamme Malawijärvelle porvoolaisen Liinun bambutaloon pariksi päiväksi.

Sunnuntaina ani varhain lähdemme kohti pääkaupunkia tapaamaan kummilapsia. Etelän ompelukurssin naiset olivat ommelleet 40 kassia. Täytimme kassit kontissa tulleilla vaatteilla ja rahakirjeet jaamme lapsille. Tänä vuonna varmaan suurin osa koulutarvikerahoista menee maissinostoon. Eihän sitä kouluakaan jaksa käydä jos ei ole mitään mahassa.

Kokeilen jos vaikka netti toimisikin ja saisin tämän kirjeen lennätettyä sinne Koto-Suomeen.

Öitä!

Mamaa Anjai

Kuudes kirje alkaa Blantyresssa ti 19.4.2016

Naiset ovat varmaan jo onnellisesti kotona huokailemassa. Ten points heille voi antaa, kun selvisivät hyvin tästä kehitysmaashokista. Tämä ei todellakaan ole mitään viidentähden hotellin rantaelämää lasi kädessä.
Kaksi viikkoa on maksimi minkä ensikertalaisen tarttee kestää.

Mulla tämä on lähes suorittamisvaihetta. Just mitään en enää hätkähdä. Kylläkin yllätyksiä aina tulee kuten tunti sitten, kun olin nuorten miesten kanssa ostoksilla. Sanoin Chifuniro Chikafumbwa-kummipojalle, joka käy Poly-tecnikiä ja opiskelee journalistiksi, että vietkö nämä naisten kortit viereiseen postiin. Hän kysyi, että eikö posti vaadi rahaa. Korteissa oli merkit jo ostettuna ja siten maksettu. Sit tajusin, että eihän hän ole eläissään vielä mitään lähettänyt. Täällä ei postia edes kanneta, kenellekään ei tule lehtiä tai muuta postia. Joillakin harvoilla on yhteinen postilokero toisten kanssa. Mun asiamies Lettucen posti menee entisen työpaikkansa postilokeroon. Chifuniro tuli hakemaan ja sai käytetyn läppärin ja saa multa turhaan ostetun mokkulan, mutta mistä hän saa rahat käyttää nettiä?

Taksi haki aamulla kuudelta ja rohkenin kysyä mitä vuosimallia hänen Toyotansa on? Oli kuulemma 1992 vuodelta. No täällähän ei mikään ruostu kun suolaa ei tarvitse käyttää. Bussimatka pääkaupungista sujui muuten hyvin, mutta musiikkivideota esitettiin koko matkan ja kovaan ääneen. Pyysin puolivälissä vähän hiljentämään ääntä, mutta ei sitä viittä minuuttia kauempaa suotu. Olin sopinut Goljatin kanssa, että on vastassa 11.30. Kun ei ruvennut kuulumaan istahdin avoimeen kirkkoon. Hetikös sieltä pappi tuli kyselemään kuulumisia. Oli Gideonin kirkko ja on kuulemma Suomeen yhteyksiä. Tunnin kerkisin messua kuunnella ja ainut mitä mesomisesta ymmärsin oli, että kaikki vain tavoittelevat rahaa. Sen mukana yhteisöllisyys ja lähimmäisestä huolehtiminen katoavat (täälläkin). Kahden tunnin odottamisen jälkeen tuli noutaja. Oli kuulemma saanut akun ladattua autoon ja sitä asensi. Nämä on niitä Afrikan aikoja, mitä yritän Porvoossa kitkeä kongolais-ystäväperheeltä.

Ostin terassin toisen pään aukkoon sementtikuvioita ja tilasin yhden rautakehikon ikkunaan ja toisen hellapään aukkoon. Saan ne hakea huomenna klo 12. Kolmasosan piti kottia antaa, että voivat materiaalia ostaa ja aloittaa työn. Täällä on kaikki monikerroksista. Samassa paikassa on materiaalin myyjä ja tekijät. Kenelläkään ei ole varaa mitään varastoja pitää. Nämä kaikki maksavat mittojen mukaan tehtynä ja maalattuna 50 €. Täällä saa tuntea olevansa rikas, kun pitää terassia koristella niin ettei kanat pääse sisään. Kun hain ostoksiani, miehet olivat kaikki pistelemässä maissupuuroa sormin suuhunsa. Ei ole ihme, ettei tuo työntekoi ole kovin pakkotahtista. Mitä itse kukin jaksais tehdä kun ruoka on pelkkää puuroa.

Yritin kysellä tukusta Sibusisoa isoja määriä ja siihen alennusta. Kävin jopa tehtaalla, mutta sieltä ei myyty. Olen päättänyt ostaa kaikille etelän kummilapsille tuota vitamiinirikasta ainetta ja samoin kouluruoan mukana voi antaa lusikallisen kaikille niin kauan kuin riittää. Näyttää tulevan pahin nälänhätä näiden yhdeksän vuoden aikana mitä täällä olen ollut. Taistellaan.

Pääkaupungin Felton taksin lisäksi mulla on onni olla tämän Goljat (muslimi, joka voi käydä meidänkin kanssa kirkossa) kuskin ystävä. Kun tulimme maalta, maksoin hänelle sovitun palkan ja totesin, että tarvitsen sua kyllä uudelleen maalle, mutta en tiedä voinko koko ajaksi palkata. Hän sanoi, että dont worry mamaa, sinä olet minulle kuin äiti, ei sinun tarvitse enempää maksaa, tulen silti. Arvaatte että mamaan silmät kyyneltyi.

Yö täällä Blantyressä Lodgessa, meni kuin voi odottaa. Kello puoli yksi koputtelin jonkun intialaisen oveen ja sanoin maksaneeni nukkumapaikasta. Jos hän pitää niin kovaa meteliä telkkarilla, hän saa maksaa huoneeni. Tulihan hiljaisuus. No sama täällä kuin maalla viimeistään puoli viisi alkaa tämä vinkuintiaanien ja kiljuhanhien risteytysten huutaminen. On hyvä olla suomalainen kaikessa hiljaisuudessa ja umpimieli- syydessä mistä meitä aina syytetään. Ainakin naapurit tulee huomioitua paremmin.

Pääsimme vasta iltapimeällä Bangulaan. Täällä taas tämä helle syöksyi vastaan. Ei tuulenhenkäystäkään, mutta onneksi on sähkö ja tuuletin sisällä. Eihän se jäähdytä, mutta ainakin ilma kiertää. Saimme kaikki ostokset tehtyä, paitsi olisin ostanut Sibusisoa 200 purkkia, mutta sain tukusta vain 78. Talon emäntä on lähtenyt minibussilla kauas maapalstalle istuttamaan maissia. Heillä on kahdessa paikassa veden äärellä mahdollista viljellä. Heillä ainakin on sitten toiveita vielä saada satoa, vaikka muualta on jo ohi. Kysyin missä emäntä sitten nukkuu. Kyllä hän varmaan jonkun talon löytää, oli vastaus.

Tuli mieleen kun olin hoitsuja viemässä pääkaupungin lentokentälle. Kuului kova paloauton valitus kentältä. Mun ylivilkas mielikuvitus jo ehti maalata piruja seinälle ja ajattelin, että joku palava kone on tekemässä pakkolaskua. Pian kuitenkin selvisi, että kentällä juoksenteli irtokoira ja paloautolla sitä metelin kans häädettiin pois. Tuokin on täällä mahdollista, kun kenttää ei ole aidattu.

Toinen kumma juttu oli tänä aamuna, kun Goljat tuli mua hakemaan lodgesta. Autossa oli joku tuntematon poika, joka aina vain kaupungissa oli mukana. Kun kysyin kuka hän on, niin sain yllättävän vastauksen. Goljat oli joutunut tankkaamaan auton, eikä hänellä tietty ollut rahaa. Poika oli autossa vakuutena, että varmasti luvattu mamaa löytyy joka maksaa naftan. No kyllähän mamaa löytyi ja poika lähti viiskymmentätuhatta taskussa takaisin työpaikalleen. Täällä kun aika ei ole rahaa niin voi näinkin olla vakuutena.

Tämän kuuman päivän iltana saimme lisätietoja Mozambikin sodasta. Tuonne Nanchiriin, missä koulurakentaminen on aloitettu, on saapunut vuorten takaa Mozambikista ihmisiä sotaa pakoon lehmät ja vuohet mukanaan. En ymmärrä, että sinnekään voisivat jäädä kun paikallisillakaan ei ole ruokaa. Tietty karjaa voi syödä jonkin aikaa, mutta tarvitaan edes sitä maissipuuroa=nzimaa lisäksi. Onko Suomessa puhuttu mitään Mozambikissa olevasta sisällissodasta?

Huomen aamulla rakentajat tulevat isontamaan ikkunaani klo 6. Me Goljatin kanssa aletaan hioa ruostetta kontin sivulta ja maalaamme sen. Nanchirista tulee puuseppä Maclorenz tekemään mulle muutaman kaapin. Täällä kenelläkään ei ole kaappeja – mitä he sinne panisivatkaan. Olen antanut naisille noita kontissa tulleita vanhoja matkalaukkuja säilytyspaikaksi.

Sain taas papilta dongon lainaksi, koska mulle ystävä myi menneen ajan Air-Tel dongon ja se ei enää toimi.
Tulee tarkistus ollaanko vielä ystäviä? Jos ei osta sitä yhdeksällä tonnilla takaisin, minkä maksoin siitä, yya-sopimus irtisanotaan. Tämä huijausyritys kun ei ollut ensimmäinen eikä vielä toinenkaan. Kuorma-autoa ei ole vielä löytynyt, että saisimme ostaa ja kuljettaa koulunrakennustarpeet kylään. Täällä niitä ei voi vain tilata.

Nyt torstaina ei millään dongolla pääse nettiin. Ootellaan jospa yöllä jaksaisin kokeilla, usein silloin on vähemmän ruuhkaa ja onnistuu.

Tämä tällä kertaa Mamaa Anja

------

Eli tältä tilanne näyttää Malawissa. Jos haluat auttaa, lahjoita https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Innosta myös perheesi ja sukusi jäseniä,  työ- ja harrastuskavereitasi, naapureitasi sekä työnantajaasi ja muita yhteisöjä/organiaatioita lahjoittamaan.

Helena