Odottelua...

9.10. 

Majataloon  tuli asukkaita Englannista, eläkkeellä oleva pariskunta, naisen sisar ja miehen äiti, joka on syntynyt Malawissa. Mies on aikoinaan asunut eri puolilla Malawia, etelässä ja pohjoisessa, ajautunut sitten Englantiin. Syvästi islamin uskossa kiinni, rukoukset viisi kertaa päivässä. Eilisillan kuuntelin miehen ja majatalon isännän keskustelua uskonnoista, lähtökohtana se, että Englannissa ihmiset sanovat Jeesuksen olevan Jumala, ja toisaalta se, että Intiassa on ihmisillä 95000 eri jumalaa, lehmät, puut, … Heitä pitäisi kuulemma opettaa, englantilaisen mielestä, eihän sellainen ihminen, joka palvoo puuta, voi päästä taivaaseen… eikä Jeesus ole Jumala ja Muhammed oli viimeinen profeetta. Majatalon isäntä, ortodoksi, yritti kääntää puhetta siihen, että miksi ihmisten pitää olla erimielisiä, sotia keskenään, vaikka kaikki loppujen lopuksi uskovat samaan Jumalaan. 

Kävin välillä syömässä päivällisen. Palattuani keskustelu pyöri edelleen samassa silmukassa, eikä siitä päästy ulos, englantilaisella aina samat kommentit…jotenkin säälittävää. Tuli mieleen koraanikouluista näkemäni filmit, yksitoikkoisen yksinkertaista yhden ylistystä. Viimeistään siinä vaiheessa asiat meni hieman satujen puolelle, kun hän alkoi selittää, että Neil Armstrong sanoi hänen tietojensa mukaan kuuhun laskeuduttuaan ”Kummallista, kuu näyttää siltä kuin se olisi joskus haljennut kahteen osaan ja taas palannut yhteen. Vielä kummallisempaa: tänne kuuluu maasta jatkuva islaminuskoisten rukousten pauhu”. Tuo halkeaminen on kuulemma Koraanin mukaan tapahtunut, kun Muhammed oli joutunut todistamaan jollekin maaliselle kuninkaalle  että hän on profeetta, jolla on suora yhteys Jumalaan. Hän oli rukoillut ja sen jälkeen sormilla vetämällä halkaissut kuun kahteen osaan. Hieno iltasatu. 

Aamuteelle olen saanut lisää seuraa. Muutama päivä sitten tuli esiin yksi, noin kymmenen senttiä pitkä lisko, selvästi uteliaana seurasi teenjuontia. Eilen sen seurassa oli toinen samankokoinen, tänä aamuna tuli ensimmäisenä esiin noin viisisenttinen, selvästi poikanen, paljon varovaisempi kuin isommat, parvekkeen kaiteen takaa pilkistää vain etujalan kynnet ja toinen silmä. Yksi kärpästä isompi surisija, ilmeisesti mettä etsimässä, pysähtyy paikoilleen ilmaan tuohon metrin päähän, siirtyy vähän, on pahus niin nopea liikkeissään, että en saa kameralla siepattua kuvaa, koska täytyy käyttää tarkkuuden käsisäätöä, automaatti ei löydä noin pientä otusta. No, kyllä se vielä onnistuu, kärsivällisyyttä… 




11.10. 

Yhteydet taas totaalisesti poikki, eli tukiasema on alueella, jossa ei ole sähköä. Sain kuitenkin eilen iloisen uutisen: aurinkovoimaa käyttäviä valaisimia saadaan vihdoinkin liikkeelle. Asian kiemurat: Pirkon Goloradossa asuvan tyttären mies tuntee Malawissa jonkun, joka voi niitä tänne toimittaa. Niissähän on se ongelma, että lentoyhtiöt eivät mielellään ota niitä kuljetettaviksi, koska niissä on melko isot litium-ioniakut. 

Olemme projektissa nyt törmänneet Afrikkalaiseen tapaan toimia. Kaikkea sekaisin; politiikkaa, liikesuhteita, omanvoitonpyyntiä, kilven kiillotustarpeita, kaikkea mahdollista joka valitettavasti hidastaa toimintaa. Tontille ei voi mennä töihin ennen kuin sopimukset paikallisten kyläpäälliköiden, kuntatason ja valtionhallinnon kesken on pantu paperille.  

Tuo näkyy myös päiväkirjan tyhjinä sivuina. Ei minun kannata mennä kylään, olemaan tyhjän panttina, selittämässä miksi mitään ei voida tehdä.

Elämä on mahdollista ilman televisiota, tutustumisvierailu koulutyömaalla...

5.10. 

Aurinko nousi kello 5:25, ulkona lämpöä +10, luvataankin vain parikymmentä keskipäivällä, ohut villapaita ei ole yhtään liikaa, tuuli on tyyntynyt roimasti. Puut ovat menettäneet oksiaan, katkenneina ja murtuneina. 

Tiedossa patikkaretki kaupunkiin, juttutuokio Georgen kanssa. Puhelimet eilen mykkinä, linkit alhaalla, nyt näyttävät jotenkuten pelaavan, liekö puita kaatunut sähkölinjoille. 

Lähes täydellinen vieroituskuuri televisiosta viimeisen kuukauden aikana. Kuva tulee satelliitin kautta, mutta ääni tuodaan varmaan kirjekyyhkyillä, perille tulee joskus jopa kokonainen lause, yleensä vain joka kolmas – viides sana, nekin rätinän repiminä. Pari kertaa viikossa on uutisia tullut seurattua. 
Netistä on tullut entistä tärkeämpi, siinä vain on samat ongelmat kuin puhelinliikenteessä, koska kaikki kulkee gsm- linkkien kautta. Kun linkit ovat kunnossa, Whatsup-puhelu kulkee yllättävän hyvin. 

Yhdessä asiassa Suomi on täältä katsoen takapajula, oikeastaan yllättävässä. Maaseudulla kun ei ole pankeilla konttoreita, niin täällä maksetaan puhelimella! Siihen ladataan piheaikaa ja siirretään puhelinliittymän avulla myyjän puhelimen saldoksi. Myyjä näkee asiakkaan puhelimeen tulevasta tekstiviestistä, että raha siirtyi ja omastaan, että se tuli perille. Siirto tapahtuu koodin avulla, näppäillään esimerkiksi *139*vastaanottajanpuhelinnumero# -ok, ja sinne meni. Puhelinyhtiö tietenkin ottaa tuosta siirrosta jotain, mutta periaatteella ”pienistä puroista syntyy suuri virta”. Otan tuon palvelun itsekin käyttöön, onhan se suunnattomasti turvallisempaa kuin kannella tuhatlappusia selkärepussa, täällä kun esimerkiksi satasella saa kolme porkkanaa… 

8.10. 

”Long time u see”… Vierailimme eilen arkkitehtimme Gracen kanssa hänen valvonnassa olevalla koulunrakennustyömaalla. Yksityinen koulu, toimii tällä hetkellä vuokratiloissa, rakennuttaa nyt omia tiloja. Kymmenkunta luokkatilaa, koripallokenttä, monta koulun toimintaan liittyvää tilaa. Sielläkin on käytetty betonitiiliä. Grace tuumasi nähtyään tiiliä kuivumassa, että ei hyvä. Tiilet pitäisi hänen mielestään yhden yön kuivumisen jälkeen upottaa veteen seitsemäksi päiväksi, silloin tiilestä tulisi kestävä. Tuo täytyi pistää korvan taakse. 

Työmaalla oli paljon väkeä, miehiä ja naisia, lapsiakin, kokonaiset perheet samalla työmaalla. Työnjohtaja kertoi ammattimiesten, esimerkiksi muurarien, rapparien, putkimiesten, saavan korkeampaa palkkaa kuin ”hanttihommissa” olevien…tuosta asiasta tulee vielä Muonassa kovat keskustelut: miten saada työstä maksettavaa palkkaa jakautumaan tasaisemmin koko kylälle, ettei raha menisi yksille ja samoille. 
Koululla tulee käyttöön vesivessat, noiden tuotokset menevät noin parinkymmenen kuution vetoiseen septitankkiin, vesi siirtyy seuraavaan tankkiin, viimeisenä lenkkinä on monen kuution kivipesä, josta nesteet suodatetaan maaperän kautta. Gracen kanssa juteltiin suomalaisten maatilojen rantojensuojelusta, jossa järvikaisla toimii viimeisenä suodattimena. Grace kertoi bambulla olevan samoja ominaisuuksia, eli sitä kasvamaan suodinalueelle. 

Koulun ympärillä on useita, jopa kymmeniä keskeneräisiä taloja. Todella suuria taloja, useita satoja neliöitä. Taloja, joissa rahat ovat riittäneet vain perustukseen, isoon perustukseen, toisissa päästy metrin – kahden korkeudelle, osasta puuttuu katto, joistakin ikkunat, ovet, sisustus. 

”Mikä näihin ihmisiin on mennyt? Ei noita tiloja tarvita suuren perheen takia, useimmissa korkeintaan kolme lasta, ei suurperheitä. Mihin ihmeeseen ihmiset tarvitsevat tuollaisia hotelleja?” , Grace kommentoi. Kävimme yhtä keskeneräistä katsomassa: pieniä kopperoita, metrin levyinen terassi, doorilaisin pylväin… kartta ja kompassi täytyy olla vakiovarusteena. Yksi asia oli ratkaistu kätevästi: taloa vartioi köyhä perhe, jolle isäntä oli antanut luvan asua yhtä huonetta, vuokran maksuksi talo oli turvassa varkailta. 

Eilen saimme, vaihteeksi, hyviä uutisia: kuudesta laboratorioon viedystä soranäytteestä kaksi oli kelvollista betonitiilien tekoon. Nyt vain siirtämään hiekka turvaan sadekaudella tulvivasta joesta. Sen jälkeen työt käyntiin, tekemään tiiliä, ensimmäiset menevät varmasti kokeiluun, parhaista tulee vierasmajan tiiliä. 

Martti

Moskiittoja, ripulia ja asioiden hoitamista...

30.9. 

Mitähän tuli syötyä, turistiripuli, hieman kuumetta. Onneksi lääkkeet tepsii. Ruokavalion muutoskin voi olla syynä, ruokailurytmin muutoskin. Viikonloppu taitaa mennä parannellessa. 

Palaveri maanantaina, myös pankissa käynti, tonttikartoituksesta tuli lasku. Nyt se asia on kunnossa, kunhan paperit, kartat saadaan käteen. Puhelin soi eilen, joku maansiirtourakoitsija oli kuullut huhun koulutyömaasta. Gracea täytyy vaivata tänäänkin, eli lauantaina: soranäytteiden tulokset piti tulla eilen. 

Tuossa Saharan eteläpuolella satelee vettä, samoin Etelä-Afrikka saa kuuron silloin tällöin, täällä on tyydyttävä aamukasteeseen. Mustarastas aloitti konserttinsa, aurinko nousee jo puoli kuudelta, keskipäivällä omaa varjoa saa etsiä jalkojen alta. Ihmiset odottavat sadekautta, toivovat, mutta päivähän vain pitenee tuonne pohjoisen talvipäivän seisaukseen asti, joulukuuhun… kaksi ja puoli kuukautta. 

1.10 

Toinen päivä ripulia. 

2.10. 

Vielä vähän pölinää pöntössä, ei muuta vaivaa. Eilen tuli kaksi uutta asukasta, kolmihenkinen perhe Keniasta ja nuoripari. Kenialaisen kanssa keskustellessa tuli uusia ajatuksia: mutatalot ja savitiilet, joita ei tarvitse polttaa, ne valmistetaan puristimella, melko kovassa paineessa. Sitten kuivatetaan muutama viikko. Tiiliin voidaan tehdä lukitusnastat, eli silloin siitä helppo rakentaa, kunhan latoo tiiliä päällekkäin. Täytyy vain muistaa, että nuo tiilet on suojattava sateelta, ainakin 60 sentin räystäät taloon, muuten saattaa seinä muuttua mutavelliksi. 
Kenialaiset jatkoivat matkaa aamulla, menossa etelää kohti. Nuoripari häipyi aamiaisen syötyään. Päivä kulu kirjottaen, piirtäen ja laskelmien parissa. 

Moskiittoja alkaa ilmestyä lisää, ja ovat äkäisiä, ei miettimistä. Osa huijaa niin kuin suomalaisetkin sääsket ”emmie, emmie”… ja pistävät kuitenkin. Varsinaiset moskiitot hiipivät ääntä päästämättä, rakastavat hämärää ja pimeää. Eilen illalla oli parvekkeella lepakko, pyöri ainakin varttitunnin syömässä kaikkea lentävää. Pieni, taiturimainen lentäjä. Jalkoihin täytyy muistaa laittaa sääskimyrkkyä, ne kun ovat pöydän alla hämärässä. 

Palaveripyyntö lähti, josko huomeniltana onnistus. 

3.10. 

Kello 5:30, auringon pitäisi pompahtaa näkyviin, mutta ei, edessä on pilviä, lämpötilakin vain +18. Todella erilainen aamu, ja tuntuu heti moskiittojen määrässä, ryömivät esiin koloista. Ei niitä silti montaa ole, mutta ei enää voi olla huomaamatta. 

Matka ”isolle kirkolle” edessä, sitä ennen pitäis lähettää yksi kirje, täytyy miettiä muotoilua. 

Todella tuulinen ja pilvinen päivä. Kävely kaupunkiin, pankissa laskun maksamiseen meni aikaa puolitoista tuntia… maanantaiaamu ja uuden kuukauden alku, tiet täynnä autoja, kaupungissa ruuhkaa koko päivän. 

Aamulla lähettämäni whatsuppiviesti synnytti myrskyn vesilasiin. Sitä tyynnyttämään tuli pankista kiire, hieman ennen sovittua aikaa olin perillä. 
Keskustelua, puhelin keskusteluja, viestejä. Hommat jatkuu, asiat asettuvat järjestykseen. 

Iltapäivällä kaupungista tullessa on ilma täynnä vesihöyryä, ei vielä tule maahan pisaroina. Taivas harmaana, kova tuuli koko päivän. 

4.10. 

Käynti aamulla noin 15 kilometrin päässä, paikallisella markkinatorilla….. melkoinen paikka. Matkaa tehtiin minibussilla, hinta 200K (50 c). Kaikkea mahdollista kaupan, tomaatit näyttävä kypsyneen kaikilla yhtä aikaa, kassiin niitä monta kiloa, lisäksi isoja punajuuria, vihreää paprikaa. Vihanneksia on monenlaisia, lehtikaalta, porkkanaa, sipulia, munakoisoa, kukkakaalia (pieniä verrattuna kotimaiseen) . Kaikkea mahdollista on kaupan, alue on suunnilleen puolitoista hehtaaria, kojuja vierivieressä, hedelmät maahan asetetun ruokomaton päällä, jossain pauhaa musiikki, toisaalla pieni kaiutin pitää mökää, puheensorina ja myyjien huudot täyttävät ilmaa, hienoinen tihkusade kastelee pikkuhiljaa kaiken.

Puoleenpäivään mennessä sateentuhru katosi, tuuli tyyntyi aamusta, aurinko näyttäytyy. Pihalla on erilaista; pienikin sade, ilmankosteuden lisäys saa kukkia ilmestymään pensaisiin ja pihalle, tuoksut täyttävät ilman.

Best Regards
Terveisin Martti

AINEETTOMAT LAHJAT, EETTISET LAHJAT, TOISENLAISET LAHJAT - saat ne täältä https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Hei ihmiset!

Holvikaupassamme  https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/ on taas uusia tuotteita - sopivat erinomaisesti aineettomiksi lahjoiksi, eettisiksi lahjoiksi, toisenlaiseksi lahjoiksi.

Tällä kertaa uusimpana tuotteena on tiilentekokone, joka on kuvassa.

https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Hankintasuunnitelmassa oleva tiilentekokone on helppokäyttöinen laite. Kun huolehtii siitä, että betonimassa on sekoitettu mittasuhteiltaan oikein ja tiilien kuivattaminen on tehty kastellen noin kolmen päivän ajan, niin tiilien laatu on taattu. Kerralla voidaan muotoilla neljä tiiltä 19x19x39 senttiä. Tiilissä on isot reiät keskellä. Tiilentekokoneen tärytin toimii sähköllä, jota saadaan generaattorilla.

Sen lisäksi, että tiilentekokoneella valmistetaan koulun rakentamisessa tarvittavat tiilet, setarjoaa paikallisille ihmisille mahdollisuuden työllistyä valmistamalla  tiiliä myös muuhun kuin koulun rakentamistyöhön. Parhaimmillaan tiilen teko työllistää neljä ihmistä: yksi tekee massaa, toinen kärrää sitä tiilikoneelle, kolmas hoitaa tiilen teon ja neljäs huolehtii tiilien kärräämisen ja tiilien kuivattamiseen kuuluvan kastelun. Tällä tavoin voidaan tukea myös kylän ihmisten työllistymistä ja elinkeinotoimintaa.

Lisäksi tiilentekokone tukee sitä, että perinteisistä savitiilistä siirrytään sementtitiileihin, jolloin myös metsää säästyy, kun tiiliä ei tarvitse polttaa.

Käy siis Koulu Malawiin - kaupassamme. Tutustu tuotteisiimme, tee ostoksia ja osallistu myös arvontaan.

Jaa myös Koulu Malawiin - kaupan sivustoa facebook-sivuillasi. Eli klikkaa f ( äffää) ja jaa sivuamme - voit siis auttaa koulun rakentamista myös helpolla ja yksinkertaisella tavalla.

Sen lisäksi suosittele tätä blogia G+1 - palvelussa. Eli klikkaa G+1 ja suosittele sivuamme. Voit kopioida esim. tämän tekstin ja laittaa sen G+1 palvelussa avautuvalle sivulle.

Aineettomat lahjat, eettiset lahjat, toisenlaiset lahjat täältä https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/
- tue koulun rakentamista Malawiin.

Kun joku googlaa löytääkseen aineettomien lahjojen, eettisten lahjojen tai toisenlaisten lahjojen kapan, hän saa sivustolleen myös sinun G+1:een laittamasi jaon. Tällä tavoin autat myös muita ihmisiä löytämään aineettomien lahjojen kauppamme ja edistät koulun rakentamista.

Kuvia koulun tontion rajapyykkien kuoppien kaivamisesta

Tässä vielä Martin ottamia kuvia tontin rajapyykkien kuoppien kaivamisesta Malawissa Nsanjen maakunnassa Muonan kylässä.

Viisumia uusimassa, kakkukahvilla - ja monenlaisia kohtaamisia

Ei antaneet kahta kuukautta kerralla, täytyy tulla uusiks. Reipas kävely, tuulinen ilma innosti, kymmenkunta kaupunkiin, toinen mokoma liikkeitä kierrellen. Lounas korvautui pahuksen hyvällä kahvilla, suklaakakun kera. Kahviseurana koko huone täynnä afrikkalaisia veistoksia, taidetta, maalauksia. Yksi norsutaulu on hurja, norsu pakenee maastopaloa suoraan katsojaa kohti, taulun koko noin kaksi kertaa kaksi metriä…vaikuttavaa. Pressopannullinen oikeaa kahvia plus kakku 1800K, noin 2,25 €. 

Majapaikassa illallinen alkoi kynttilävalossa, aggrikaatti päätti tunnelmoinnin. Tänä aamuna muuten näin taas yhden moskiiton, niin ja pari päivää sitten oli noin viisisenttinen lutikan sukulainen tullut vierailulle, ja yhtä iso hämähäkkikin on ollut, ja muutama pienempi, eli kyllä noille liskoille riittää syömistä. Täytyy muistaa kopistella kengät tyhjiksi ennen jalkaanpanoa. Moskiittoverkkoa tulee pidettyä oman mielenrauhan säilymiseksi. Olispa mielenkiintoista tietää kuinka monta ”iik”, ”voi kamala”, ”hui” -ta kuului? Ja ainakin yksi ”Martti PE...LE” . Tosiasioiden kanssa täällä on elettävä, katulasten, kerjäläisten, talutettavien sokeiden piiritys on kaupungilla vakio. Jalattomia kaupan ovien luona, vakiopaikat. 
Rauhallista unta kaikille. 

Rajapyykkikuoppien kaivaminen

Kuuden maissa kukko ei enää kysele, pistää kaiken peliin: YLÖS SIELTÄ ! 

Päivästä tuli kuuma, lähes +40, meno tontille, vuorossa soranäytteiden ottaminen.. miehiä ja naisia kerääntyi paikalle, kymmenkunta, mukana hakkuja ja kuokkia, sana oli kiertänyt nopeasti kylällä. Ensimmäinen kuoppa, maa kovaa kuin kivi, hakku puree, sen jälkeen irtomaa pois, taas hakku. Multaa, savea, kiviä…syvyyttä metri, kaivaminen kesti noin tunnin, ei hiekkaa, tuota ei voi käyttää betoniin. 

Toinen kuoppa, toinen tunti, hikeä, kuumuus, kello lähentelee kymmentä ja lämpötila kolmeakymmentä. Sama tulos…ei hiekkaa. Kolmas kuoppa, sama kivikova maa, sama tulos. Kaksi naista jäi kaivamaan viimeistä kuoppaa syvemmäksi. 
Siirryimme joenuomaan, joka tähän aikaan vuodesta on rutikuiva. Siellähän on hiekkaa, ilman muuta, mutta siinä on seassa savea… Otimme fysiikan lakeja avuksi: kun jokivesi virtaa, hiekka on raskaampaa kuin savi. Kaivoimme täälläkin metrin syvyyteen, sieltä näytteet, nyt ne tyhjät 5 litran vesipullot saavat selityksen: korkki auki, hiekka sisään, korkki kiinni, pullossa on kahva, josta sitä on hyvä kantaa. n. 5 kiloa pullo.

Kolme koekuoppaa jokiuomalta, lämpötila varmasti +35. Minulla ongelmia: kun lähdimme majapaikasta aamulla, oli tarkoitus vain käydä tontilla merkkaamassa Macleanin kanssa alueen nurkkien paikat, noin puoli tuntia….otin mukaa vai kaksi litraa vettä, joka nyt loppui. Täytyi ottaa riski: nuori poika hakemaan viiden litran kanisterilla vettä kaivolta, nopeasti, hieman horjuen rantapuiden varjoon. Ripaus suolaa juomapullon, pojan tuomaa vettä päälle, viiden minuutin jälkeen kaikki ok. Poika sai 20 kwatsaa, selitin hänelle miksi. 

Viimeisen kaivannon jälkeen pyysin Santua kääntämään pienen puheen. Kiitin kaikkia uurastamisesta, lähdimme kävelemään autoa kohti, pysähdyimme yhtä kuoppaa kaivamaan jääneiden naisten luo, puiden varjoon. 

Tiesin että miehet ja naiset olivat rahaa vailla, he olivat keskenään jo sopineet yhden kuopan hinnaksi 4000 K. Jupinaa kuului jo silloin, kun lähdimme viimeiseltä kuopalta, joltakin livahti englanniksi, hiljaa, ”just  thank you!!” 

Pyysin Maclean Santua tulkiksi, sanoin ”puhutaanpa nyt siitä rahasta”, 
Kuusi kuoppaa, 4000 K kappale , tekee euroissa hieman vajaa 30. Mielestäni kohtuullinen hinta. Selitin myös yhdistyksemme toimintaperiaatteen, sen, että kaikki keräämämme rahat tuodaan kylään asti, tehdystä työstä maksetaan kohtuullinen palkka, jos ihmiset eivät pysty, tai eivät halua tehdä vapaaehtoisesti. Sovimme, että maksan summan ja he hoitavat sen jakamisen keskenään. 

Maclean tuli supisemaan vieressäni istuvasta, kuivasta miehestä, hän pyytää tuhatta kwatsaa, kolme lasta, haluaa ostaa heille kalaa. Ok. Samalla hän sanoi, että koko ajan mukanamme olleelle kylänvanhimmalle, ikää 75 vuotta,  3000 olisi sopiva summa, livautettavaksi tiskin alta. Ok. 

Jätimme ylimääräiset vesipullot naisille, niissä juomavesi säilyy paremmin kuin avonaisessa astiassa, kahvasta helppo kantaa. Auton luona vielä yksi vihje Santulta, yksi nuorimmista kylänvanhimmista oli tullut myöhemmin, 1000K olisi sopiva summa. Mielessäni päätin että linja kovenee jonkin verran seuraavana päivänä, muodostetaan työparit, sovitaan työlle hinta, ei ylimääräisiä tiskin alta. Kuoppia rajapyykeille tarvitaan neljä , muusta apumiehen tarpeesta päättävät surveijarit. 

Valmisteluja koulun tontin paaluttamiselle

24.9.

Ei tullut yhtä kuuma päivä kuin eilinen. Lähdimme Macleanin kanssa tontille, matkalla otettiin kyytiin kylänvanhin. Tarkoituksena oli kaivattaa kuopat rajapyykeille ja tehdä päätöksiä. Aamulla oli surveijari soittanut Macleanille, että he joutuvat siirtämään tuloaan vielä yhden päivän. Tontilla työnjako sujui Afrikkalaiseen tapaan. Muutaman miehen porukka olisi halunnut kaivaa kaikki kuopat, piti vähän järjestellä, koska naiset halusivat kaivaa yhden niistä. Paljon porua…tälläkin kertaa kyse on suomalisittain pienestä rahasummasta: eilen, soraa etsiessämme kaivettiin metrin syvyyteen, he määrittelivät hinnan 4000K (5 €) tänään kuoppa piti rajata suunnilleen puoleen metriin joka suuntaan, hintaan 2000K (2,5 €). Noita rahasummia jaetaan 4 – 8 ihmisen kesken…. Ja maa tontilla on kovaa, hakku ensimmäinen työkalu, sitten kuokalla loput, ei olis mitään hyötyä fiskarsin pistolapiosta, se ei kerta kaikkiaan sais tähän maahan aikaan kuin pienen naarmun. Iso aikuinen mies tai nainen lyö kuokalla olan takaa, silloin tapahtuu.

Tuosta maan kovuudesta on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, koska rakennusten pohjia ei tarvitse tampata tiiviiksi, kunhan huolehtii siitä, että sadekauden vesi ohjautuu talon ohi. Valtava säästö työmäärässä.

Nettisivullamme on linkki Francis Keren videoon, jossa hän on kuvannut talon rakentamista kylän voimin. Sieltä voi katsoa, miten nuoret miehet junttaavat savilattiaa kovaksi, sen jälkeen naiset taputtavat puupalikalla saven pinnan tasaiseksi ja samalla kivikovaksi, viimeisenä silauksena lattian pinta kiillotetaan. Savilattian huono puoli on, että se ei kestä kolhuja, eikä sitä voi pestä.

Harmi, että kuoppien määrässä tuli mulla sekaannus, oli jäänyt mielikuva, että niitä olis kaikkiaan viisi, joista eilen kaivoimme yhden, hiekkaa etsiessämme. Yksi naisporukka jäi nyt ilman työtä. Pahoittelut hyväksyttiin.

Kun työt oli tehty, kukaan ei valittanut hinnasta. Puhuimme tulevaisuudesta, eli siitä miksi käytämme betonitiiliä. Samalla esitin, että lähellä olevasta joesta voitas siirtää hiekkaa jo nyt turvaan sadekaudelta. Se hiekka, mitä eilen löysimme, sisältää savea, joka on pieninä kokkareina, eli hiekka täytyy seuloa ennen käyttöä. Tuota hieky paikallisia tiilentekijöinä.

Kylänvanhin oli seurannut sivusta torailua ennen töiden alkua, nyt hän sanoi ilmeisesti muutaman painavan sanan, puhui viitisen minuuttia, kaikki kuuntelivat hiljaa, hyväksyivät hänen mielipiteensä. Kun ikää on 75 vuotta, sana painaa, eikä kylänvanhimmaksi tulla noin vain. Hän ei tänään ollut vailla rahaa, eikä sitä jatkossa tulla antamaan ”pöydän alta”. Rajan vetäminen palkan ja hyväntekeväisyyden välille on hankalaa, tuosta asiasta vielä kiistellään, mutta Macleanin kanssa meillä on tuosta sama mielipide. Luultavasti meillä nyt on myös kyläpäälliköiden tuki

Lähdimme tontin läpi takaisin autolle, matkalla etsittiin paikka keittiölle, ruokailupaikalle, paikat opettajain asunnoille ylärinteestä, koska siellä on viileintä,
Jalkapallokenttäkin löysi tarpeeksi suuren alueen, ensimmäisen koulurakennuksen paikka katsottiin jo lopullisesti, suunniteltiin, miten se sijoitetaan; täytyy ottaa huomioon tuulen suunta, tuulta köytetään sisäilman viilentämiseen. Sovittiin myös, että jokainen tontille tuleva ottaa jatkossa mukaansa kiven. Niitä käytetään betonilattian alla, kivikasalle löytyi paikka. Maclean tallensi asioita muistiinsa.

Vielä keskustelu kylän ihmisten ja kylänvanhimman kanssa  alueelle menevästä tiestä. Siitä ei kuorma-auto pääsisi kulkemaan, koska ainakin kolme puuta oli tiellä, samoin alarinteessä jyrkkä kumpare, johon kuormuri jäisi mahastaan kiinni. Ratkaisut löydettiin, muutama oksa poikki, tiehen lisää yksi loiva mutka, kumpare työnnetään alarinteeseen.

Majapaikassani nuori mies tarjosi teetä, koska ruoka ei maistu keskellä päivää tuollaisessa helteessä. Puolipäivä, lähdimme Reginan äidin autolla, hänen vakiokuljettajansa ajaessa kohti Limbeä.  Matkasta meinasi tulla todella: ensin tuli vastaan nainen, joka osoittautui kuljettajan vaimoksi, sitten tuli vastaan nuori nainen, joka oli kokkopoikamme tyttöystävä. Kysyin matkakumppaneilta, että jos tarkoitus on pysähtyä jokaisen vastaan tulevan kauniin naisen kanssa juttelemaan, niin emme taida ehtiä Blantyreen ennen aamua      
Auton molemmat eturenkaat puhkesivat noin kahden kilometrin välein. Onneksi matkaa korjaamolle  oli vain parisen kilometriä, pari nuorta fillaritaksimiestä ilmestyi paikalle, renkaat toisen kyytiin, minut maksumiehenä toisen pyörän tarakalle. Renkaan paikkaus käsityökaluilla, kokeilkaapa joskus pumpata autonrengas täyteen. Eikä riitä yksi kerta, ensin pumpataan, etsitään reikä, ilmat pois, rengas pois vanteelta, paikkaus, takaisin vanteelle. Kun kyseessä on sisärenkaaton, niin joku voi ymmärtää, kuinka vaikeaa on saada ensimmäiset ilmalitrat pysymään sisällä… 2,5 tuntia. Kolme miestä, kaksi rengasta.

Saapuminen Limbiin (Limbe, pieni kaupunki Blantyresta 7 kilsaa etelään, 3 kilsaa majapaikkaani) kello kuusi illalla, patistin matkakumppanit valuutan kanssa syömään, tiesin, että majapaikastani ei löytyisi tarpeeksi tarjottavaa. Itse sain mahaan ruokaa. Kyytimies - ja matkalta mukaan poimittu sokea mies, kaikkien tuttu, menossa Blamtyreen – kääntyivät kaupunkiin, tarkoituksena palata Muonaan yön mittaan. Illalla tuli Macleanilta soitto, ovat yön jossain puolimatkassa, jatkavat aamulla, ongelmia auton loppuunkuluneiden renkaiden kanssa..

Huomenna on uusi päivä… oikeastaan tänään… kuuden tunnin yöuni takana, sunnuntai.

KIRPPIS OULUSSA 3.10.-13.11.2016

Kun kaikilla jäsenillämme ja tukijoillamme ei ole Facebookia, niin siksi tämä meidän kirppisuutisemme julkaistaan myös täällä meidän blogissa

Meillä on siis kirpputori/myyntipöytä
3.10.-13.11  Järkikirppiksellä Raksilan marketeilla, Alkon vieressä.

Nyt, hyvät ihmiset, lahjoittakaa kirpputorille myytävää: talvivaatteita, lasten vaatteita, leluja ja kirjoja, taloustavaraa jne. Tavaroiden pitää olla ehjiä, puhtaita/tuuletettuja, siletä/silitettyjä ja ylipäätään sellaisia, joita itsekin voisi ostaa kirppikseltä. Höyhtyän Kaisu, p. +358 405633589, on kirppiksemme vastuuhenkilönä. 

Katselkaa siis kaappejanne sillä silmällä, että mitä voisitte lahjoittaa Malawin lasten ja nuorten koulun rakentamista varten. Koko myyntitulo menee suoraan koulun rakentamiseen, koska olemme saaneet lahjoittajan, joka maksaa pöytävuokrat yhdistyksemme puolesta!

Kirppistavarat kootaan Kaisun kotiin Tuiraan hinnoiteltavaksi ajalla 26.9.-1.10. Soita ensin Kaisulle ja sovi tavaroiden tuomisesta. Toivomme aktiivista osallistumista.

Tämä on 1. kerta, kun kokeilemme kirpputoria täällä Oulussa ja onkin kiinnostavaa nähdä, että paljonko ja millaista tavaraa löytyy. Toivomme tietysti mahdollisimman paljon lahjoituksia ja hyvää tulosta.

Hyvää alkanutta viikkoa toivotellen

Kaisu, Paula ja Helena

TONTIN RAJAPYYKIT OVAT PAIKOILLAAN

Tänään tontin lohkominen on siinä vaiheessa, että rajapyykit ovat paikoillaan. Eli tällaiset ovat rajapyykit Malawissa. Jämyltä näyttävät. Tontti on 2 hehtaaria eli ihan reilun lahjoituksen koulua varten kyläneuvosto teki. Nyt sitten päästään tontille mylläämään eli tasoittamaan tontti rakentamista varten.