torstai 26. lokakuuta 2017

MARTIN TEKEMÄ EDITOITU VIDEO MALAWISTA JA MUONASTA



Martin tekemä editoitu videoa Malawista löytyy osoitteesta https://youtu.be/-wLppsc4DKs

Kiinnostavi katseluhetkiä!



Videoklipit jatkuvat... työkalujen merkitseminen




Kun kyläläiset päätttivät tehdä maansiirtotyöt itse, niin koululle hankittiin työkaluja. Ennen työn aloitusta työkaluihin kirjoitettiin niiden omistajan eli koulun nimi. Muonalaiset ovat kyllä kertoneet, että he haluavat antaa vähän paremman nimen koululle, heistä tuo nimi ei ole hyvä.


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Muonan kyläläiset koulun rakennustöissä: tiilien tekoa, tontin tasoitusta ja pohjan kaivamista


Tähän blogipäivitykseen on koottu joitakin videoklippejä tiilien tekemisestä tontin raivaukseen ja rakennuspohjien kaivaukseen (teknisten ongelmien vuoksi kaikkia videoita ei voitu vielä jakaa, mutta seuraavassa postauksessa lisää)

Kyläkokous, jossa muonalaiset päättävät tehdä itse maansiirtotyöt ja pohjan kaivaukset, puhumassa Maclean Santu


Naiset kantavat vettä tiilien tekemistä varten

Tiiilien tekoa


Tiilien kuivatusta






Rakennuspohjien tekemistä

tiistai 26. syyskuuta 2017

26.9. Raakaa voimaa ja yhteistyötä

Viikko sitten käynnistyi koulun rakennustyömaalla ensimmäisen koulurakennuksen perustusten kaivaminen. Viisikymmentä työläistä, naisia ja miehiä, aloittivat työt.

Maclean kävi keskiviikkona hakemassa Blantyresta palkkarahat. Hän kertoi viestiä kyläläisiltä: “24 päivää on aivan liian pitkä aika noin mitättömään urakkaan, me tehdään se 14 päivässä!”

Tänään saimme videokuvaa työmaalta, Pirkko laittaa sen näkyviin Facebook-sivulle ja tänne blogsbotiin.

Lettuce ja Maclean haluavat rakentaa varaston ja tuoda kaken mahdollisen koulun rakentamiseen tarittavan sinne ennen sadekauden alkua. Työtä voidaan sitten jatkaa myös sadekaudella.

Parin päivän päästä kylästä lähtee ryhmä käymään Nsanjessa, ilmoittamassa viranomaisille alkaneesta koulun rakennustyösyä. He pyytävät myös hallituksen edustajaa osallistumaan työhön. Näin varmistetaan, että koulu on joskus tulevaisuudessa kelvollinen  luovutettavaksi hallituksen ylläpitoon.

Levittäkää tietoa, jakakaa linkkiä videoihin, innostakaa ihmisiä osallistumaan. Näette itse videoista, kuinka uskomattoman asian kylän yhteishenki on saanut aikaan. Samanlaisella yhteishengellä on suuri merkitys myös rahan keräämisessä.



perjantai 8. syyskuuta 2017

Yllättäviä käänteitä


Pidimme palaverin Blantyressa 28.8. 2017 Maclean ja Lettuce tulivat hakemaan työkaluja.

Edellisen palaverin jälkeen on Muonassa tapahtunut suuri muutos: kyläläiset ovat päättäneet, että siellä ei tarvita maansiirtokoneita, he tekevät siirtotyöt käsipelillä. Maclean ja Lettuce ovat laatineet työsuunnitelman, laskelmat tarvittavista työkaluista ja työntekijöistä, joita palkataan 50. Laskelmiin perustuen luovutin heille rahaa K 1 480 000 hankintoja ja palkkakuluja varten.

Sovittiin työntekijöiden palkoista: ne maksetaan kahden viikon jaksoissa. Palkanmaksusta tehdään yksi kuitti, kokonaissummasta. Miehille ja naisille maksetaan samansuuruinen K750 päiväpalkka. Maclean ja Lettuce pitävät kirjaa siitä, kuinka paljon kenellekin on maksettu. 

Käytiin myös neuvottelut Lettucen ja Macleanin palkoista. Pirkko oli WhatsUpin kautta mukana päätöksenteossa. Heille päätettiin maksaa K3500 päivältä, 30 työpäivää kuukaudessa. 

Kuukausipalkaksi muodostuu K105 000. Jos työpäiviä on kuukaudessa vähemmän, maksetaan palkka päiväpalkkaan perustuen. Maksoin heille tähän asti tehtyjen työpäivien palkan ja kolmen jäljellä olevan päivän palkan elokuulta, kummallekin K28 000. Tarkoitus on, että tuon maantasoitusurakan jälkeen määritellään, kuka on projektin päällikkö, mikä on Macleanin asema, myös palkat on neuvoteltava työtehtävien mukaisiksi.

Lettuce toi esiin tärkeän asian. Jos koulu jossakin myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus luovuttaa valtiolle, on alusta lähtien pidettävä tiivis yhteys hallintoviranomaisiin. Valtio asettaa omalta puoleltaa työmaalle vastuuhenkilön. Tämä vierailee työmaalla ainakin kolme kertaa: kun perustus on valmis, kun seinät ovat valmiit ja kun vesikatto ja lattiat ovat valmiita. Hän on vastuussa työn laadusta valtion suuntaan. Hänelle on maksettava noista käynneistä, hän kustantaa auton, polttoaineet ja omat kulunsa tuosta summasta. Lettuce arvioi kustannusten olevan noin K100 000 käyntikerralta.

Mclean ja Lettuce onnistuivat tulomatkallaan taas ”hajottamaan” auton, he olivat perillä Blantyressa vasta kello 13. He jäivät kaupunkiin yöksi, koska paluukyytejä ei enää tuohon aikaan ole menossa. Seuraavana päivänä he  keräsivät tarvikkeet ja työkalut ja matkasivat takaisin Muonaan.

perjantai 4. elokuuta 2017

Muonassa tapahtuu

3.8.2017 

Tarjous maansiirtotöistä on saatu, mutta ensimmäinen versio oli niin epämääräinen, että pyydettiin tarkempaa erittelyä. Maclean saikin puhelimitse erittelyn, jonka mukaan kone kuljetetaan paikalle Blantyresta, se  tekee viikon töitä, pari vartiomiestä pitää koneesta ja polttoaineista huolta öisin. Maclean ja Lettuce valvovat työn edistymistä. Tuo tarkempi tarjous täytyy vain saada kirjallisena, täällä ei kannata luottaa suullisiin sopimuksiin

Poltettuja tiiliä löytyi kylästä 50 000 kappaletta, joten rakennustyö pääsee alkuun heti, kun maansiirtotyöt on tehty. Uusien tiilien tekoa on valmisteltu, työ alkaa ensi viikolla. Niitä tullaaan tekemään kahdessa paikassa, ettei niiden tekoon tarvittavaa vettä tarvitse ottaa vain yhdestä kaivosta. Se voisi tyhjentää kaivon.

Talvi hellittää täällä pikkuhiljaa otettaan. Osa puista on pudottanut viimeisetkin lehtensä, yöt ovat vielä koleita, muutama päiväkin todella viileä, kun pilvet eivät suostu väistymään. Ja joka kerta, kun tuuli kääntyy etelään, ei edes aurinkoinen ilma pysty poistamaan viileyttä; etelämantereella on vielä täysi talvi.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

25.7.2017

Malawin lasten ja nuorten avuksi ry:n hallitus teki eilen päätöksen, että Muonaan rakennettvan koulun ensimmäinen koulurakennus tehdään poltetuista tiilistä. Tiilien teko käynnistyy tällä viikolla.

Päätöksen myötä Muonassa alkaa tapahtua: maansiirtokone tulee tasoittamaan koulurakennusten paikat ja muokkaamaan alueelle johtavaa tietä  sen verran, että isommat autot pystyvät kuljettamaan sinne tarvikkeita.

Koulun rakentajat saapuvat paikalle, kun tiiliä on saatu valmiiksi. He ovat samat miehet, jotka ovat rakentaneet Anja Luoman koulua. Myös työnjohtaja, oikeastaan häntä täytyy tituleerata hankintapäälliköksi, koska hän tietää,mitä kaikkea tarvitaan työmaalle. Hän on sama, Bangulassa asuva Lettuce, joka on toiminut Anjan työmaalla.

Muonassa asioita pyörittää Maclean Santu


Kohottakaa kolminkertainen eläköön-huuto, niin luja huuto, että koko Suomi sen kuulee. Voitte mielessänne kuvitella sen riemun, joka tuolla kylässä syntyy, kun Maclean vie tiedon perille.

-------
Eikä Maclean viivytellyt, hän on tänään iltapäivällä vienyt kaivinkoneen omistajan tutustumaan koulualueeseen ja tarvittaviin maansiirtotöihin.

Tämän näköinen koulurakennuksesta tulee.

0

torstai 6. heinäkuuta 2017

Uutisia Malawista

Näin eilen tuttuja, ihan oikean suomessa kesänsä viettävän räystäspääskysen. Se etsi pesäpaikkaa asuintaloni räystään alta, jatkoi matkaansa kun ei löytänyt. Se istui vähän aikaa auki olleen parvekkeen oven päällä ja visersi kummia: joku oli Kajaanin markkinakadulla väittänyt, että Muonan kouluprojektilla menee huonosti!

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Koko kevät ja alkukesä on vietetty rakennuksia suunnitellen. Jouduimme muuttamaan suunnitelmia rajusti, koska rakentamisen hinta täällä on pilvissä, verrattuna ihmisten tulotasoon.

Rakennusliikkeet, ja samalla rakennustarvikkeita myyvät kauppiaat ovat ottaneet hinnoittelun pohjaksi eurooppalaiset hinnat, mutta työntekijöille maksetaan vielä malawilaisen tason mukaan, eli noin 2 -3 euroa päivä. Voitte kuvitella yritysten voitot.

Eilen sain tietää kaksi luokkaa ja opettajainhuoneen sisältävän koulurakennuksen hinnan. Se on paikallisten kyläläisten rakentamana 17 000 000 Malawin kwatsaaa, eli noi 21 000 euroa. Tuolta pohjalta yhdistyksen hallitus tekee päätöksensä kahden asian välillä: käytetäänkö rakentamiseen paikallisten ihmisten tekemiä poltettuja tiiliä, ‘a 15K , vaiko paikallisten tekemiä SSB-tiiliä. Niiden hinta on lähes kymmenkertainen, mutta niiden tekemiseen tarvitaaan vain tontilta löytyvää savimaata ja erikoissementtiä. Tuo savimaa löytyi paikallisen sementtitehtaan testauksen perusteella.

Eli kukaan ei voi väittää, että yhdistyksellä menisi täällä huonosti. Paikallisen Trustinkin rekisteröinti on loppusuoralla, nimenvaihdos on suoritettu, paperit ovat käyneet mutkan Suomessa allekirjoitettavina. Tuokin reissu vei tavalliselta A4- kirjeeltä pitkälti toista kuukautta.

Malawilainen sanonta “ This is Malawi”  pitää sisällään perusoletuksen, että täällä kaikkien asioiden eteenpäin meno vaatii noin kymmenen-kakskymmenkertaisen ajan verrattuna Suomeen.

 Yhden esimerkin voisin kertoa täkäläisistä maanteistä. Maclean Santu lähti toukokuun alkupäivinä tulemaan Muonan kylältä tänne Limbeen. Hän lähti liikkeelle aamuyöllä kello 2. Hänen altaan hajosi kolme (3) minibussia, ja kaksi kuljettajaa loukkaantui noissa hajoamisissa. Huono tieosuus jon vain 75 kilometriä. Hän oli perillä kello 3 iltapäivällä.  THIS is part of Malawi



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Elämää Malawissa


Tässä se on. Uskomattomin asia, mihin Malawissa olen törmännyt:




Luulin asiaa ensin vitsiksi, mutta ei, ei täällä tunneta suomalaista viikatetta.

Olen muutamille näyttänyt videota viikateniiton mm-kisoista, ihmetystä on piisannut...

Noin 15 sentin mittaisella terällä varustettu "viikate".

Sillä katkotaa heinät pihoilta, tienvarsilta, mistä vain.

Kaupungissa tietysti rikkailla on ruohonleikkurit, mutta ei kaikilla. Palkataan puutarhapoika, gardenboy heiluttamaan tuota viikatetta.

Kaupunkien nurmia leikataan joissakin paikoin siimaleikkureilla, mutta viikatemiehiäkin näkyy.

Teiden varsille palkataan kymmenen - viisikymmentä- sata miestä heiluttamaan viikatetta...

Toinen asia: tienvarren ojia perkaamaan ilmestyy 20 - 30 miehen partio, joista vähintään 5 on piällysmiehiä.

Olen miettinyt, mitä tapahtuu. kun noihin töihin tuodaan koneet? Mitä tekevät sen jälkeen miljoonat ihmiset?

Sama tilanne maataloudessa: mitä tekevät ne miljoonat ihmiset, jotka koneet syrjäyttäisivät pelloilta. Nykyään siellä tärkeimpänä työkaluna on vielä kuokka.



maanantai 8. toukokuuta 2017

Tutustumassa Anjan kouluun Nandilimbessä

Tiistai 2.5.

Anja Luoma soitti, torstaina olis tarkoitus vierailla Nandilimben kylässä. Tarkoittaa sitä, että minun täytyy keskiviikkona mennä Bangulaan, josta matka kylän alkaa.

Keskiviikko 3.5.
Aamulla kahdeksan maissa lähdin liikkeelle, ensin Limbeen, free market-alueelta lähti minibussi kohti Bangulaa noin puoli yhdeksän maissa. Auto oli suhteellisen hyväkuntoinen ja kuski tunsi tien, eli matka vuoristotietä alas Shirejokilaaksoon taittui ihailtavan nopeasti. Tuo tien osuus on yhtä serpentiiniä, näkymät alas jokilaaksoon ovat huikaisevia. Sadekauden jäljiltä vuoret ovat muuttuneet vihreiksi, uutta metsää kasvaa pikkuhiljaa.
Matka jatkui Thabwasta eteenpäin öljysoratietä pitkin. Tie on valmistunut neljä vuotta sitten, eli se on vielä hyväkuntoinen. Maisema on täydellinen vastakohta vuoristolle, koko matkalla on vain yksi mäki, eli kun laskeudutaan Shirejoen ylittävälle sillalle ja noustaan takaisin. Tasaista maastoa, Mosambikin puolella oleva vuoristo näkyy hyvin, samoin Thabwasta Muonaan johtavaa tietä reunustava vuoristo. Maissipellot, sokeriplantaasit, pitkät suorat tienpätkät seuraavat toisiaan, välillä pieniä kyliä, joka paikassa ihmisiä, lämpö nousi yli kolmenkymmenen.
Perillä Bangulassa kahden maissa, soitto Anjalle, auto tuli hakemaan tien varresta. Anja Luomalla on oma talo noin puolen kilometrin päässä valtatieltä. Tyypillinen malawilainen talo, erona se, että kuistilla on ompelukone ja kymmeniä laatikoita täynnä tavaraa. Pihalla seisoo merikontti, jossa kuulemma vielä on kaikenlaista kyläläisille jaettavaa. Ompelukoneelle on käyttöä: Suomesta lahjoituksina saadut vaatteet ovat pääosin liian lihaville tehtyjä, niitä täytyy kaventaa täkäläisille sopiviksi. Ihmisten liikalihavuus näkyy täällä kirpputoreilla ja vaatemarkkinoilla, joilta paikalliset pääasiassa hakevat vaatteensa. Tavaraan tuodaan länsimaista. Anja oli keittänyt suomalaistyylistä lihakeittoa. Liha oli kuulemma taatusti tuoretta, vuohi oli teurastettu heidän silmiensä edessä. Täällä ei tunneta tuollaista keittoa, lihaa kyllä keitetään, mutta keitinvesi nakataan pois… olis kotitalousopettajille työnsarkaa.

4.5. Torstai
Herääminen vähän ennen viittä, eli tavalliseen aikaan, aamiaiselle kuudelta, ennen seitsemään oltiin jo liikkeellä täpötäyteen lastatulla autolla. Matkaa edessä 32 kilometriä. Kyydissä kuljettajana Goljat, Anja ja hänen mukanaan Suomesta tullut apulainen, Anjan luottomies Lettuce, joka on toiminut kaikkien rakennusurakoiden valvojana, sekä yhteyshenkilönä kylän ja Anjan välillä, eli viisi henkilöä.  Ensimmäiset kilometrit ajettiin yhden auton levyisellä soratiellä, josta sadekausi oli huuhtonut pätkiä pois, maa oli siirtynyt jonnekin.

Anjan rakentama koulu sijaitsee luonnonsuojelualueella, josta aikoinaan kun se perustettiin, ajettiin kaikki ihmiset pois, mutta jonne myöhemmin on saanut palata asumaan. Alueen portit avataan kuuden aikaan aamulla ja suljetaan kuuden aikaan illalla. Alueelta ei saa hakata yhtään pystyssä olevaa puuta, eli se on luonnontilassa. Ihmiset keräävät polttopuiksi risuja. Kylissä ei ole sähköjä, jollkin kuulemma on aggregaatti.

Tuota tietä pitkin olisi päässyt Mozambikin puolelle, mutta käännyimme noin puolimatkassa pienemmälle ”tielle”.  Lainausmerkit sen vuoksi, että tie oli vain ajoura, josta ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä tavallisella henkilöautolla. Onneksi olimme liikkeellä isolla nelivetomaasturilla, muuten matka olisi katkennut monta kertaa. Huippunopeus nousi jopa neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa, tie putosi monesti sateen uurtamaan joenuomaan,  vastarannalle nousu vaati nelivedon ja kaikki tehot koneesta, pyörät sutivat tyhjää. Kuljettaja kehui tien olevan hyvässä kunnossa. Viimeiset kilometrit tie oli vain polku, yhden kulkijan levyinen, auto kulki toiset rattaat heinikossa.

Tien päästä löytyi ensimmäisenä koulun alue. Kaksi Anjan rakennuttamaa kahden luokkahuoneen rakennusta, yksi valtion rakentama yhdelle luokalle, yksi valtion rakennuttama opettajan talo ja yksi Anjan rakennuttama opettajien paritalo.  Keittiö, porakaivo, varastorakennus, yksi paikallisella tyylillä rakennettu pikkuruinen talo, jossa kuulemma asuu yksi opettajista. Ei ikkunoita, eihan talossa olla päiväsaikaan, ja kuka tarvitsee ikkunoita yöllä...

Valtio on innostunut rakennuttamaan omilla varoillaan rakennuksia, kun se on huomannut, että kylää kehitetään. Koululla on äärimmäisen suuri merkitys kylän elinvoimaisena pysymisen kannalta. Ilman sitä ainakin nuorten olisi lähdettävä pois.

Pihalla oli kahden varjopuun alla opetus käynnissä. Kaikki oppilaat eivät mahdu koulurakennuksiin, on siirryttävä puiden varjoon. Opettajia on viisi koulutettua, joista yksi on nainen, kolme apuopettajaa, paikallisia secondary schoolin käyneitä nuoria miehiä, oppilaita yli kolmesataa.

Anjan päivä jatkui apuopettajien palkanmaksulla. Hän maksaa kaikkien opettajien palkat, mutta apuopettajat eivät vielä olleet palkkaa saaneet. Seuraavan oli edessä palaveri, jossa oli mukana kyläneuvosto, kuusi miestä (esittelyn jälkeen seurasivat hitaalla tahdilla taputukset), kouluneuvosto (taputukset nopeammalla tahdilla), sunnilleen saman verran miehiä, koulun opettajat (taputukset normaalirytmillä) ja apuopettajat, sekä kymmenkunta naista (ei esittelyä, ei taputuksia), jotka eivät saaneet kokouksessa puheenvuoroa. Anja (taputukset normaalitahdilla), Anjan apulainen ja minä saimme taputukset normaalitahdilla.

Koulun johtajaopettaja kertoi koulun tilanteesta, otti puheeksi maissin loppumisen ja uuden maissikuorman ongelman: jos kylältä lähtee joku rahan kanssa hakemaan maissikuormaa Bangulasta, niin ennen kuin kuorma ehtii kylään asti, siitä on ainakin kolmannes siirtynyt väärille omistajille. Näin on tapahtunut useita kertoja.  Samasta aiheesta kyläpäällikkö piti pitkän puheen, josta huomasi, miksi hän on kyläpäällikkö. Sanotaan, että malawilaiset rakastavat draamaa, ja se tuli kyllä tämänkin henkilön puheessa esiin. Anja käytti puheenvuoron, samoin Lettuce.

Kokouksen päätyttyä oli vuorossa auton lastin jakaminen kummioppilaille. Mukana oli 40 huopaa, saman verran kangaskasseja, joiden sisältönä vihkoja, kyniä ja kumeja.  Anja kirjasi kaikkien nimet ylös, otti kuvat jokaisesta lähetettäväksi kummeille.

Oli paluumatkan aika, kello oli noin yksi iltapäivällä. Auton perään oli kannettu kolme maissisäkkiä, kyläläiset lähettivät vähistään Bangulassa asuville sukulaisille. Kylältä käveli vielä iäkäs mies kysymään, josko hänen säkkinsä saisi kyydin Bangulaan. Hän sai luvan tuoda säkkinsä, joka loppujen lopuksi oli noin kolmen kilon painoinen pieni pussi…. Hänen joku sukulaislapsensa sai siinä terveiset ja muutaman päivän ruokatarpeet.

Paluumatkalla pysähdyttiin syömään eväät, matka taittui yllättävän nopeasti, kun kuljettaja jo tiesi ja muisti tien kunnon.  Perillä Bangulassa oltiin puoli neljän maissa. Jätin paluumatkani seuraavaan päivään, koska se muuten olisi venynyt aamuyölle.

Anjalla on maanantaina 8.5. suuri päivä, hän luovuttaa koulun valtion edustajille. Juhlaan kuulemma tulee satamäärin ihmisiä, ruoaksi tarjotaan kutsuvieraille sunnuntaina teurastettua lehmää, silmäätekeville hän joutuu viemään Bangulasta CocaColaa ja Fantaa. Tavallinen kansa saa nuolla sormiaan.


Sain saaliiksi kuvia rakennuksista, tietoa niiden rakenteesta.  Tiilien ja sementin määrät täytyy tarkistaa Lettucelta, hän on ne tilannut.