sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Jälleen Muonassa

13.1.2017 Muona, Malawi.

Palaveri aamukahdeksalta koulun tontilla, paikalla suurin osa toimikunnasta. Näytin piirustuksia, selitin mitä missäkin näkyy. Selvitin, että kustannuslaskenta on käynnissä, odotan viestiä tänään.

Kerroin seuraavista vaiheista, eli maansiirtotöistä, urakoitsijan hankkimisesta. Kyläpäällikkö toi esiin kyläläisten huolen tontin läpi kulkevasta tiestä. Heidän mielestään se tule häiritsemään koulun toimintaa, ja siinä he ovat oikeassa. Annoin heille vapaat kädet neuvotella, josko tie saatais siirrettyä kiertämään tontti kylältä katsoen oikealta puolelta. 

Täällä Shirejoen laaksossa ei ole ollut voimakkaita ukkosmyrskyjä, vain paikalisia, hiljaisia kuuroja. Viime yönäkin tuli hiljalleen vettä, samoin tänään iltapäivällä. 

Maissi on täällä vasta noin puolimetristä, kun se esimerkiki Limben seudulla (Blantyren vieressä) on reilusti yli metrin mittaista. Vettä täällä kyllä on nähty. Vuoriston ukkoskuuro saattaa täyttää joenuoman hetkessä, mutta parin-kolmen tunnin päästä vettä on taas vain muutama lätäkkö joen pohjalla. Maclean kertoi, että hänen puutarhassaan oleva vesiallas on tyhjä, ei ole satanut sen vertaa.


Terveisin Martti.

torstai 12. tammikuuta 2017

11.1.2017


Jokin tauti on iskenyt kaikkeen matkustamiseeni…. Tulin eilen Limbestä Muonaan, matka kesti 8,5 tuntia, kun se normaalisti vie 2,5-3 tuntia. Tie oli melko huono. Auto hajosi Thabwan ja Muonan puolivälissä, soitin Macleanille, hän lupasi lähettää moottoripyörätaksin. Odotin yli kaksi tuntia, ei tullut.  Hajonnut auto saatiin korjattua, se kääntyi takaisin Thabwaan. Nousin lopulta kuorma-auton lavalle, se kiersi jakamassa lastiaan. Perillä kello 19:30

Uusi majapaikka on vain 3 kilometrin päässä koulun tontilta, paikallinen lodge, turistipaikka. Hintataso on kohtuullinen, aamupala, päivällinen ja huone 6500 Ķ, eli 8,5 euroa.

Iltapäivällä menemme Macleanin kanssa koulutontille, mulla on piirustuksia näytettäväksi, eli jotain konkreettista.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

6.1.2017

Loppiainen. Muessinin huuto kymmentä vaille viisi, alivuokralainen kotiutui samaan aikaan. Aurinko nousi vähän jälken viiden, muutama pilvenhattara, heinäsirkkojen, sammakoiden, lintujen, koirien, kukkojen äänten taukoamaton solina, haikaratkin liittivät äänensä kuoroon. Muutama auto liikkui jo valtatiellä.

Yhdeksän maissa taivas repesi, kaatosateen lähestyvän jyrinän saattoi kuulla satojen metrien päästä, peltikatot toimivat rumpuina, vettä tuli välillä tuulen myötä vaakasuoraankin. Tunnin kuluttua auringonpaiste, mutta taivaanrannan tumma pilvikerros ennusti lisää vettä.

Tuo alivuokralainen, se asustaa välikatolla. Se lähtee joka ilta hämärän tultua liikkeelle. Pääsin siitä selville jo pari kuukautta sitten, kuuntelin monena iltana kummallista kolahdusta vesikatolta. Yhtenä iltana onnistuin näkemään vikkelän eläimen laskeutuvan katolta puuhun ja sen oksia pitkin maahan, muutamaa iltaa myöhemmin sain pyydystettyä sen otsalampun valokeilaan: sivettikissa. Kolahdus kuuluu, kun se siirtyy peltikatolta parvekkeen valokatteelle.
Sivettikissahan kuuluu Afrikan luontoon, se elää villieläimenä, eikä taida asustaa ihan jokaisen talon välikatolla. Kissan löytyminen tuli talonväellekin yllätyksenä, kukaan ei sitä ollut nähnyt. Joskus oli ihmetelty välikatolta aamuyöllä kuuluvaa liikettä, epäilty siellä asuvan rottia. Toisaalta ei rottia ollut havaittu missään talon alueella. Kissahan tietysti on pitänyt rotat poissa, eli se saa mielellään pysyä alivuokralaisena.

Pari iltaa sitten kissa tarjosi yllätyksen; se on kaikessa hiljaisuudessa hoitanut ainakin yhden pennun maailmalle, ne lähtivät molemmat peräkkäin liikkeelle ja onnistuin ne näkemään. Kissa kotiutuu retkiltään suunnilleen samoihin aikoihin joka aamu, sen liikkumisen kuulee puoli viiden – viiden maissa, jos sattuu olemaan hereillä, se liikkuu niin varovasti, että kotiintulo ei herätä.


torstai 22. joulukuuta 2016

Vuoden viimeinen kirje Malawista

22.12.2016
Täällä ei Joulun odotus näy muualla kuin kaupoissa. Niissä on käynnissä samanlaisen ostohysterian lietsonta kuin Suomessa, mutta ostajia tästä maasta löytyy ehkä yksi miljoona. 9 miljoonalla on täysi tekeminen jokapäiväisen leivän hankkimisessa, mutta eivät näe suoranaisesti nälkää. Ja edelleen virallinen nälkää näkevien luku on yli 6,5 miljoonaa. 
Sadekausi näkyy Limben seudulla, vettä tulee enemmän tai vähemmän joka päivä, vihreä väri on vallannut joka paikan, maissi kasvaa ihan silmissä. Sateen ja kuumuuden yhdistelmä on melkoinen kokemus, kaikki alkaa olla kosteaa, vaatteet nihkeitä, eivät kuivu millään. Muonan kylälläkin on saatu ensimmäisiä sateita, joet ovat pikkuhiljaa täyttymässä. Shirejoen laakson pääväri oli vielä ruskea lentokoneesta nähtynä, eli vettä siellä tarvitaan. Sääskiäkin ilmestyy heti kun ilta hämärtyy, mutta kyllä olen Lapissa eläessäni törmännyt ainakin miljoonakertaiseen määrään noita inisijöitä joka kesä.

Kiitokset kaikille tukijoillemme. Toivotan rauhallista Joulun aikaa ja onnea tulevalle vuodelle,

terveisin, 
Martti.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Paluu Malawiin

18.12.2016  

Uusi luku päiväkirjassa

Lähtö Helsingistä iltapäivällä, jatko Frakfurthista Johannesburgiin kello 20:45 paikallista aikaa, kymmenen tuntia ilmassa. Isolla nelimoottorisella koneella, vois sanoa onneksi. Afrikan puolella alkoi turbulenssin, ilmakuoppien viidettä tuntia kestänyt rumba. Tuntui vähän hurjalta, että noinkin isoa konetta ravisteltiin todella rajusti. Matkustajia oli yli kuusisataa, nukkuminen meni pätkiksi, koko ajan ravisteltiin hereille. Samanlaisen kyydin vois saada ajamalla pikaveneellä metrin korkuisessa ristiaallokossa. 

19.12.2016

Johannesburgissa check-in tiskin virkailija toi  tietoon sen, että mulla pitäisi olla ostettuna paluulippu, vaikka en sitä käyttäisikään pitkään aikaan…vähän höperöä, mutta täytyypä katsoa pitääkö tuo paikkansa. Kylmät ilmat jäivät taakse, lämpötila on päälle kolmenkymmenen.
------
Bantyren kentällä ei taaskaan toiminut kortinlukija, turistivisan maksuun piti käydä ulkoa automaatista käteistä, tällä kertaa virkailijan saattelemana. Kuitinkin sain, käsin kirjoitettuna ;) Eikä sitä paluulippua kukaan kysellyt, joten se siitä. Merkillinen maa, tervetulotoivotukset tuntuivat tulevan sydämestä saakka. Edellisen paluumatkan lipunmyyjä ei tunnistanut, istui tällä kertaa uloskäynnin vartiossa.

Kuumankostea ilma tuli vastaan ulko-ovella, suihku tuntui mukavalta, samoin puhtaat vaatteet. Unta ei illalla tarvinnut houkutella.

Arkkitehti Grace on lähetellyt  piirustuksia whats-upin kautta, muutama kuulemma vielä puuttuu. Hänet täytyy tavata tällä viikolla. Häneltä täytyy kysyä muun muassa matalaperustuksesta, hän on piirtänyt taloihin sokkelit, kaivuu 90 sentin syvyyteen, vaikka maa on kovaa kuin teräs, palan saa irti vain hakulla. Sokkelikaivannosta tulee vain sadevesihautoja..

maanantai 19. joulukuuta 2016

MALAWIIN MUONAN KYLÄÄN TARVITAAN RUOKAA - OSTA AIEETTOMIA, EETTISIÄ, TOISENLAISIA LAHJOJA JA ANNA RUOKA-APUA






Martin (kuvassa 2. oikealta) kolmen kuukauden vapaaehtoistyöjakso päättyi Malawin Muonassa joulukuun alussa. Mutta yllätys, yllätys, Martti palasi Malawiin jo tänään sunnuntaina 18.12. lähteneellä lennolla.

Martti vieraili myös täällä Oulussa ja saimme kuulla ajankohtaisia asioita sekä Muonan kylän ihmisten tilanteesta että koulun rakentamishankkeesta.

Hälyyttävintä Martin kuulumisissa oli se, että osa Muonan kylän asukkaista kärsii ruuan puutteesta eli nälästä. Vuoden 2015 tulvien jälkeinen aika on ollut todella kuivaa ja maissisato on jäänyt vähäiseksi.

Tontin maansiirtotöitä ei ole vielä voitu aloittaa, koska tonttia, vaikka se on jo maastoon merkitty ja paperit virastoon lähetetty, ei ole vielä merkitty ns. maareksiteriin.

Yhtenä syynä Martin nopeaan Muonaan palamiseen on se, että sadekausi on alkamassa ja lähijoen pohjasta sementissä käytettävä hiekka on siirrettävä sitä ennen tiilien tekopaikalle. Samoin rakennusten perustuksiin tarvittavat kivet pitää siirtää pois nyt kuivana olevan joen uomasta. Martin tarkoituksena on aloittaa talkootyöt heti Muonaan mentyään. Suunnitelmana on myös tarjota maissipuuro talkoolaisille. Muonan kyläläisten  kyläkokous on nimittäin päättänyt, että myös Muonan kyläläiset tekevät talkoita samalla tavoin mekin täällä Suomessa. Samoin Muonan kyläläiset ovat päättäneet tehdä talkoilla rakennustarvikkeiden vartioinnin.

Muonan kyläläiset ovat odottaneet malttamattomana rakennustöiden alkamista. Välillä osa kyläläisistä on menettänyt jo uskonsa, että kouluhankkeesta totta tulisikaan, koska tontilla ei tapahdu mitään. Tähän epäuskoon on vaikuttamassa myös se, että takavuosina Unicef on ollut aikeissa rakentaa koulun, mutta sitten hanke oli hiipunut kyläläisten suureksi pettymykseksi. Tämä oli toinen syy Martin nopeaan paluuseen Muonaan, olemalla paikan päällä voi parhaiten edistää asioiden etenemistä.

Tue koulun rakentamista Malawin Muonan kylään!

HANKI AINEETTOMIA LAHJOJA TÄÄLTÄ, ESIM. MAISSIPUURO 100 TALKOOLAISELLE 20 EUROA

https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/section/tuotteet-suomeksi/


torstai 1. joulukuuta 2016

Kotimatka onnistui - ja oli loppujen lopuksi hauska 😊

Tässä aluksi lentolippusotkujen ensimmäinen näytös.
19.10.2016
Paluulentoni varauksesta tuli melkoinen sirkus. Alunperin minun piti tulla reittiä Lilongve-Addis Ababa-Tukholma-Helsinki. Jo pari kuukautta sitten sain tiedon muutoksesta: Addis Ababa-Delhi-Helsinki. Viime viikon keskiviikkona tuli uusi muutos: Lilongwe-Blantyre-Addis Ababa-Delhi-Helsinki. Onneksi luin tuon muutoksen kunnolla: Delhissä koneiden vaihtoon aikaa 10 minuuttia. Kysyin Finnairilta: ei tule onnistumaan, yhteys Travellinkiin, ohjattiin Etiophian Aarlinesin toimistoon, siellä sanottiin, että ehei, Travellinkin pitää muutos hoitaa, yhteys taas Travellinkiin, päivän odotus, tuli viesti, että EAL tarjoaa vain rahoja takaisin väliltä Lilongwe-Delhi….siis ainoa maasta ulos lentävä yhtiö tarjoaa vain rahoja takaisin....viime maanantaina uudelleen EALn toimistoon, näytin tulosteen ensimmäisestä muutoksesta, väittivät että se on Trawellinkin tekemä, puhelin kuumana jonnekin, selvisi että syynä ensimmäiseen muutokseen onkin ollut lennon peruutus välillä Addis Ababa-Tukholma, toinen muutos oli jonkun huolimattomuutta, ei ollut tarkistanut koneen vaihtoa, joustin omasta aikataulustani, muutetaan lentoni seuraavalle päivälle, alkuperäiselle reitille, juuri kun virkailija on painamassa enteriä vahvistaakseen uudet lennot, sammuu toimistosta sähköt….. virkailija lupasi soittaa…kaksi päivää kulunut, check my trip näyttää jo lennot Blantyre-Addis Ababa ja Tukholma-Helsinki, mutta joudun vissiin juoksemaan ja uimaan välin Addis Ababa-Tukholma….tiistaina taas toimistolle, jos tuo matka ei ilmesty.

-----------

Otin yhteyttä Travellinkiin, tuli varmistusviesti, jossa nyt näkyy koko matka. Viikon päästä tietenkin tulee viesti, että Westmannayerjökulilla on purkautunut tulivuori…. Tai Hekla 😄
--------
Sitten siirrytään lähtöpäivään, jolloin lippusotku vasta alkaa vaikuttaa.
29.11.

Eihän sitä talosta lähdetä kuin torpasta, ehei, paluumatka alkoi mennä jostain syystä todella poskelleen heti ensimmäisestä hetkestä alkaen.

Olin saanut Travellinkiltä vahvistuksen, että lennon pitäis olla kunnossa, mutta viestissä ei kerrottu, missä kunnossa. Lentokentän virkailija ei löytänyt matkaani tietokoneelta, sieltä löytyi vain alkuperäinen, kolme kuukautta vanha matka, edestakaisen matkani varaus. Olin saanut edellisenä iltana Etiophian Airlinesilta viestin, jossa kehotettiin tulemaan ajoissa Addis Ababan kentälle, koska matkani siltä Tukholman kautta Helsinkiin alkaisi kello 1:10 aamuyöllä.
Luottaen siihen, että ainakin tuolta asti lennot olis kunnossa, pyrin pääsemään Addis Ababaan. Minut ohjattiin kirjautumistiskiltä lipunmyyntiin, sielläkään ei löydetty lippua, vaikka mulla oli näyttää varausnumerot ja vahvistukset. Tultiin lopputulokseen, että jos haluan päästä Addis Ababaan, minun täytyy ostaa sinne lippu. Eli maksaa toiseen kertaan jo maksamani matka. Eihän siinä muu auttanut. Eikä lipunmyynnin kortinlukija tietenkään toiminut, eiku ulos hakemaan automaatista käteistä, kolmesta automaatista onneksi yksi toimi, nostin myyjän ilmoittamaa maksua 175000 K varten 200 000 K.  Takaisin sisään maksamaan, 132000…. siis ei 175000!
Tullimiehet ihmetteli paksua rahanippua, piti selittää virkailijan töppäys. Loppujen lopuksi istuin koneessa.

Addis Ababassa odottelua riitti, olin siellä kello 8 illalla, jatkolento lähti 01:10, mulla oli kädessä boarding pass, joka mulle Blantyressa annettiin jatkolentoa varten. Olin jo kävelemässä putkea pitkin koneeseen, kun virkailija huusi perääni, kysyen, missä on elektroninen lippuni…sinänsä hassu kysymys, kun hänenhän se olis pitänyt löytää koneelta, kun eihän tuollaisia lippuja kannella kourassa…..mutta eihän siltä mitään lippua löytynyt. Alkoi 15 minuutin show, olin viimeisenä koneeseen pääsyä odottamassa ja kone odotti minua. Kaksi ihmistä etsi lippua, kolmas lähti kysymään pomolta, mitä tehdään, yhdelle joutilaalle kerroin koko lippurumban, eikä hänkään osannut muuta kuin päätään pyöritellä. Minua tilanne jo nauratti, kun ei muutakaan voinut.

Loppujen lopuksi päädyttiin ratkaisuun, joka ei Euroopassa onnistuisi. Lupasin maksaa tämänkin matkan ja minut päästettiin koneeseen, mutta passini jäi ohjaamohenkilökunnalle vakuudeksi, että varmasti maksaisin.
Yhdeksän tunnin ja Wieniin tehdyn välilaskun jälkeen oltiin Tukholmassa.

Noin tunnin odottelun jälkeen, tullimiesten ihmetellessä, Etiopia Airlinesin edustaja tuli minun passini kanssa, pääsin tullista läpi ja varsinainen sotkun selvittely alkoi. Ja heti alussa tuli selville, että Xavier oli todellinen asiantuntija.

Yli viiden tunnin, noin viidenkymmenen puhelun Ruotsin, Malawin, Etiopian  ja Suomen välillä alkoi sotkun syyt ja seuraukset olla selvillä.

Varsinainen sotkun syyllinen istuu Etiophian Airlinesin toimistossa Blantyressa, hänellä ei loppujen lopuksi ollut oikeuksia muuttaa lippuja, vaa

tiistai 29. marraskuuta 2016

Sadekausi alkaa - lähtötunnelmissa

28.11.

Viimeinen kokonainen päivä Malawissa. Tunnelmat ovat jotenkin sekavat.
Päivällä oli keskustelu Georgen, Blantyressa asuvan Trustin jäsenen kanssa. Sovittiin muutamista perusasioista.

Sadekausi on täällä Limbessä alkanut, iltapäivisin taivas peittyy pilviin, ukkosen jytinä alkaa ja sade ropisee, oikeastaan se jyrisee, ainakin peltikatoilla. Viime yönä satoi koko yön, aamulla sankka sumu ja satele hiljalleen.

Maa vihertää päivä päivältä yhä enemmän, uusia kukkia työntyy esiin. Myös lintuja on ilmaantunut moninkertainen määrä, haikarat kävivät tarkistamassa, rakentaisko pesän tähän pihaan. Illan hämärtyessä liittyy kaskaiden koko päivän jatkuneeseen konserttiin linnuista yölaulajia, sekä sammakoita, sirkkoja, korviahuumaavaan konserttiin sekoittuu vahtikoirien haukunta ja useina iltoina aggregaattien hurina. Viikonloppuisin pääsee aistimaan Liwingstonen aikaisia tunnelmia, kun nuoriso herää tanssimaan, rumpujen kumina kaikuu monesta suunnasta.

Kun kävimme Muonassa viime maanantaina, siellä ei ollut vielä satanut yhtään. Joet olivat saaneet jonkin verran vettä vuoristosta. Maclean on saanut ohjeita, miten toimia Muonassa. Hänellä ja kyläläisillä on meneillään hiekan siirto turvaan jokiuomasta, sadekausi veisi sen muuten mennessään ja etsiminen täytyisi alkaa uudestaan.

Huomenna starttaa kone kohti Suomea, noin yhden aikaan iltapäivällä. 24 tuntia menee matkalla. Mukana olevat talvivaatteet on pakattu käsimatkatavaroihin, täytyy viimeistään Helsingissä vaihtaa hihaton paita paremmin säähän sopivaan.

Pieni toivomus matkan päätteeksi: Holvi-kauppaan tulee kohta uusi tuote, ehkä kaikkein tärkein tällä hetkellä, 100 päivän ruoka työmiehelle, hintaa 20 euroa. Tuote on tärkein sen vuoksi, että vaikka sadekausi on alkanut, uuden sadon kypsyminen vie kuukauden, pari, ja ihmisillä on ihan oikeasti N Ä L K Ä.


Best Regards
Terveisin
Martti

torstai 24. marraskuuta 2016

Koulurakennuksille paikat

21.11. 

Matkaan lähtö myöhästyi kaksi tuntia, kuski ilmoitti kuuden maissa vaihtavansa autoon jarrukenkiä. Hyvä niin, koska tarkoitus oli kiemurrella vuoristosta alas Shirejoen laaksoon. Lähtiessä kysyin, toimiiko myös käsijarru, koskaan ei saa näissä maisemissa luottaa pelkkiin jarruihin. Thabwassa tervehdin autosta edellisenä päivänä passia kysellyttä virkailijaa, hän vastasi tervehdykseen, jäi varmaan ihmettelemään, minne tuo nyt on menossa;) Kuski ajoi varovasti, koska auto oli hänen omansa, ei jonkun kuljetusfirman. Tie oli alkuosalta huonossa kunnossa, pelkkää nimismiehenkiharaa ja teräviä kiviä. Perillä oltiin kello 12. Soitin Macleanille Muona Citystä, hän aikoi hommata kyydin ja tulla koulutontille. 

Väkeä oli paikalla runsaasti, aikuisia kolmisenkymmentä, lapsia saman verran. Grace sai tällä kertaa toimia tulkkina. Kerroimme lyhyesti, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Hiekan siirtämisestä sukeutui taas keskustelu, lähinnä siitä, olisiko siirto vapaaehtoistyötä. Tarvikkeiden varastointi tuli myös esille, lähinnä sementin ja muiden tarvikkeiden. Puhuttiin varaston rakentamisesta. 

Grace selvitti omaa osuuttaan, kertoi, että olemme viimein saaneet kartat, joihin tällä reissulla on tarkoitus sijoittaa koulurakennukset ja muut tarvittavat tilat. Kerroimme myös, että projekti jatkuu soran siirtämisellä joesta, turvaan sadekaudelta, maansiirtourakoitsijan hankkimisella ja piirustusten laatimisella. Maclean sai tehtäväkseen esitellä siirrettävät massat Gracen ohjeiden mukaisesti. Hiekalle löytyi varastopaikka, sen valuminen veden mukana estetään matala muurilla.

Kokouksessa oli havaittavissa ihmettelyä ja jonkinlaisia kyllästymisen merkkejä, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut tontilla. Kun siirryttiin tontille - parikymmentä kyläläistä seurasi mukana - alkoi kiinnostus herätä. Grace sai aikaan todella vilkkaan keskustelun kyläläisten kanssa rakennusten sijoittelusta, kaivon ja keittiön paikasta, sekä siitä, että varataan yli puolet tontista varsinaiseksi koulualueeksi, johon jää myös tilaa mahdolliseen laajenemiseen. Opettajien asunnot sijoitetaan tuon alueen ulkopuolelle, samoin kasvimaa. Olimme hänen kanssaan tehneet päätöksiä jo etukäteen, hän esitteli ne kyläläisille ja tehtiin muutama muutos keskustelujen perusteella. Sadekauden vesimassojen kulku tontilla täytyy ottaa todella tarkoin huomioon, koska vettä tulee niin paljon, että kokonainen talo voi huuhtoutua tulvan mukaan, vedet on ohjattava kulkemaan rakennusten ohi. 

Tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että maansiirtotyöt kannattaakin tehdä ennen sadekautta, päästään seuraamaan veden kulkua ja korjaamaan mahdolliset virheet ennen rakentamista. Sadekautta hyödynnetään muutenkin: tiilien tekemisen ehkä tärkeimpään vaiheeseen, tiilien kasteluun usean päivän ajan, tarvitaan vettä. Ne täytyy suojata vedeltä yhdeksi päiväksi, sen jälkeen jokainen vesipisara parantaa niiden laatua. 

Parin tunnin palaveri päättyi kuvauksellisesti, otin kuvia toimikunnasta, joka hoitaa töiden järjestelyjä ja tarvikkeiden varastointia, vartiointia ja ruokailun järjestämistä. Muutama nuori mies halusi myös ryhmäkuvan. Täytyy tulostaa kuvat paperille. Lapset halusivat videokuvaan;) 

Kävimme syömässä lounaan, todella hyvää ruokaa. Sen jälkeen sanoin että nyt lähdetään kuin mustalaiset. Paluumatka kesti 3,5 tuntia

tiistai 22. marraskuuta 2016

Maailman parhaat mangot


20.11. 

Eilen oli ukkosmyrsky, vettä tuli noin 5 senttiä, salamoita kymmeniä, mutta ei tuulta tällä kertaa. Sadekausi alkaa pikkuhiljaa. 

Tänään, noin 9 maissa, majatalon isäntä sanoi ” Jump on the board, let’s go to buy some mangos”. Mikäs siinä, auton kyytiin ja menoksi. Olin ensin vähän sekaisin suunnasta, mentiin joitakin sivukujia pitkin, mutta päädyttiin valtatielle M1, joka hiljalleen kipuaa vuoristoon, ja vie loppujen lopuksi alas Shirejoen laaksoon. Sadekuurot ovat puhdistaneet ilmaa ja näkyvyys oli paljon kirkkaampi kuin aikaisemmilla kerroilla. Tuota tietähän mennään myös Muonan kylälle. 

Laskeuduttiin jo kohti laaksoa, kun isäntä käänsi auton tiensivuun. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä kauppaamassa kauden hittituotteita, mangoja. Esillä oli ainakin sata kiloa, toiset vihreitä, toiset keltaisia, kaikki taatusti luomutuotteita, samana aamuna poimittuja. Sain pikakurssin siitä, missä vaiheessa kumpaakin mangotyyppiä kannattaa ostaa. Kassiin päätyi kolmisenkymmentä mangoa, painoa kymmenkunta kiloa, hintaan 600 K, eli noin 80 senttiä. Vilkaiskaapa kaupan hyllyn reunasta mangon hintaa Suomessa. 

Matkaan tuli muutos, sain tietää että mennäänkin eteenpäin, käymään yhdellä Malawin suurimmista sokeriplantaaseista, jossa isäntä oli ollut töissä noin 25 vuotta sitten. Laskeuduttiin alas vuorelta, korvia piti loksautella auki vähän väliä, tultiin poliisien puomille. Ja ensimmäisen kerran, kun mulla ei ollut mukana laukkua ja sen taskussa olevia papereita, niin eiköhän poliisi rupea kyselemään multa passia. Selvisin kuitenkin selityksellä, että ei meillä ollut tarkoitus tulla tänne asti…näytin hänelle ajokorttini ja sain tiukat ohjeet pitää passi aina mukana. Hupaisaa jutussa on se, että huomenna maanantaina ajamme saman tiesulun läpi ja käännymme kohti Muonan kylää. Ja passi on mukana. 
Matka jatkui Shirejoen yli ja sen toisella puolen vielä parikymmentä  kilometriä, loppumatkasta alkoi tien molemmin puolin olla sokeriruokopeltoja silmänkantamattomiin asti. Käännyttiin varsinaiselle plantaasin tielle, sain tietää, että pinta-alaa viljelmillä on yli kymmenentuhatta hehtaaria, työntekijöitä useita tuhansia, alueella on kouluja, kauppoja, asuntoja tuhansille, oma sairaala, eli pieni kaupunki. Tehdasalue oli laaja. Ilmassa leijuva omituinen, makea tuoksu sai selityksen: tielle oli laitettu melassivettä sitomaan pölyä. Sokeriruoko muuten katkotaan vieläkin machetella, runko kerrallaan, karsitaan loput lehdet, heitetään kasaan, josta kuorma-autot keräävät ne ja vievät tehtaalle. Loput sen vuoksi, että koko pelto poltetaan, suurin lehdistä palaa, samalla pellolta häipyvät käärmeet ja kaikki tuholaiset.  Ruoko täytyy kerätä kolmen päivän sisällä, muuten nesteet siirtyvä kasvin juuriin. Työllistävä vaikutus tuollaisella tehtaalla, ruokoja katkovat ihmiset ovat muodostaneet omia yrityksiä ja laskuttavat hehtaarien perusteella. 

Vierailu isännän sukulaisen luona kartutti mangovarastomme ainakin kaksinkertaiseksi, lapset kävivät keräämässä maahan pudonneita. 
Kävimme syömässä kevyen lounaan tehtaan urheiluklubin ravintolassa. Se oli lähellä joen rantaa, mutta joen pinta on vielä niin alhaalla, että vettä oli vasta vajaan sadan metrin päässä. 

Paluumatkalla kartutimme hedelmävarastoa vielä neljällä isolla papaijalla, hintaan 500 K. Täytyy ihmetellä, mistä nuo vuoristossa kasvavat puut saavat vettä tässä kuumuudessa. Alhaalla laaksossa oli nimittäin +42 astetta, mutta ylhäällä vuoristossa putosi +21 asteeseen, Blantyren +31 tuntui jopa mukavan raikkaalta. 

Söimme papaijaa, oli todella hyvää. Halusin myös syödä mangoa ja sen maku meinasi viedä kielen mennessään. Ne mangot ja papaijat, joita löytyy Suomen kauppojen hyllyiltä, lähtevät viljelijältä raakoina ja ne kypsytetään kaasuttamalla, muistaakseni eteenillä, ennen hyllylle laittamista. 

Herkullinen päivä. Aamulla lähtö Muonaan kello 6, työteliäs päivä edessä.