tiistai 13. syyskuuta 2016

Martin 1. viikonloppu Malawissa

9.10. 
Vapaapäivä kaikesta muusta paitsi kirjoittamisesta;) Päivällä varovainen varttitunti auringossa, josko sais vähän väriä pintaan. Kaupunkireissuilla, hihaton paita päällä, olen käyttänyt aurinkovoidetta, suojakerroin 50, ihonväri ei ole muuttunut yhtään. Hyvää ainetta, jopa vedenkestävää. 
Iltapäivällä kävimme majatalon isännän kanssa tukemassa paikallista pienyrittäjää. Calsbergia puoli litraa 1120K, eli 1,4 euroa, ei paha. Puoleen se jäikin, ei makeaa mahamäärin. Illalla isäntä kuskasi koko porukan kaupungille syömään, kokki sai vapaaillan. 
Tuosta eilisestä kyläreissusta tuli mieleen pensaspalot. Kun palatessa nousimme vuorenrinnettä ylöspäin, niitä oli roihuamassa kahdessa kohtaa. Joku oli heittänyt tupakantumpin autonikkunasta, ei rutikuiva ruohikko muuta tarvitse. Ei niistä kukaan huolestu, palakoon loppuun, sammuvat jos sammuvat. Myös illalla kaupunkiin päin ajaessa näkyi kaukaisen vuoren huipulla pensaspaloja, niiden täytyi olla laajoja, koska tuolle vuorelle on matkaa. 
10.9. 
Kun menee ajoissa nukkumaan, herää hyvissä ajoin, tänä aamuna kello kaksi viisikymmentä. Virtanen on pysynyt töissä koko aamun, ilmeisesti se katkaistaan työpäivän ajaksi jonkin laitoksen tarpeisiin, keitelköön ihmiset sumppinsa ja soppansa miten tahtoo.

11.9. 
Lepoa, aurinkoa, kirjoittamista… voisin antaa neuvon; jos lähdette lomalle Afrikkaan, niin kiire kannattaa jättää pois jo lähtiessä. Ihan sen vuoksi, että täällä asiat eivät kertakaikkiaan toimi niin kuin sivistyneissä maissa, tai toimivat jos teillä on varaa maksaa matkasta tuhansia euroja. Hulluinta on, että tämänkin maan turismi on rakennettu rikkaita varten, hintatason perusteella. 

12.9. 
Kaupungille, Blantyreen heti aamulla. Ja yllätys, yllätys, kaupoista suurin osa kiinni. Löysin silti osan etsimistäni, eli hintoja tarvikkeille, joita tarvitsemme rakennustyömaalla. Hinnat ovat jotain Tokmannin tasoa, koska on kyse tuontitavaroista. Vesipulloa ostaessa kiertelin myös ruokakaupan hyllyjä, hintataso on noin kymmenesosa kotimaisesta. Tuoreet hedelmät näyttävät olevan tähän vuodenaikaan osin tuontitavaraa, vihannekset samoin. Sen ymmärtää, kun tietää veden hinnan ja saatavuuden.
Kuvitelkaapa tilannetta sähkön osalta. Tässä maassa tuotetaan vain osa tarpeesta, eikä tuoda ulkomailta. Esimerkiksi täällä 10 kilsaa kaupungista etelään asia kuulemma hoidetaan sulletänään, mullehuomenna -systeemillä, tai sinäsaitillalla-minäsaanhuomenillalla;) Hulluinta sähkössä on, että ei käytetä aurinkoa, ei tuulta, jota täällä kyllä riittäis, eikä vesivoimaa. Hiiltä.
Ja sitäkin kuulemma huonolla tekniikalla, eli savukaasuja riittää.

Pizza maistui, oikeastaan ihan sama missä sitä syö, samalta maistuu. Halvoissa ravintoloissa käryää takapihalla hiiligrilli. Paistettua kanaa, pihvejä, joku yrittää tarjota salaattia, joka on lojunut kupissaan aamusta asti, ei kiitos. Hintataso noissa ravintoloissa, no, siirtäkää pilkkua yks pykälä vasemmalle;) 
13.9. 
Tänään palaveri illalla, sitä ennen kaupungille, josko nyt ois kaupat auki. 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Martti  menee Muonaan 9.9.2016

9.9.
Yksi juttu vielä eilisestä kaupunkivisiitistä. Kuvitelkaapa tilannetta, että menette ihan outoon paikkaan, kävelette kadulla, yhtäkkiä vastaantulija huikkaa ”Good morning, how are You”. Täysin tuntemattomat ihmiset. Miehet ja naiset. Ja heitä oli paljon. Ensimmäinen kerta häkellytti, mutta ehdin vastaamaan. Jos istahdin jollekin penkille, tilanne oli sama. Tuosta taidetaan puhua silloin kun Malawia  sanotaan Afrikan lämpimäksi sydämeksi. Kokeilkaapa joskus Suomessa;)
Toisaalta tilanne, kun joku kauppias yrittää herättää huomiota, kuuluu huuto ”Boss”. Kuvastaa syvällä yhteiskunnassa olevaa epätasa-arvoa; valkoinen mies on aina pomo.
Eilisestä tuli lopulta sittenkin matkapäivä, erinäisten sekaannusten seurauksena. Auton vuokraus onnistui, arkkitehtimme vapautui sopivasti opettajan toimestaan, maanmittari samoin, Regina auton rattiin ja menoksi. Ja voin kertoa, että suomalaiset rallikuskit olisivat olleet kyytiin tyytyväisiä.
Tie kiipesi alkumatkalla huomaamattomasti ja kun se lähti kiemurtelemaan alas vuorenrinnettä, oli näkymä huikaisevan kaunis, vaikka samalla karmea. Tuota tietä kannattaa ajaa huhti- toukokuussa, sadekauden jälkeen. Uskon että kiire jäis tuonne vuorenhuipulle, Shirejoen laakso ja ympäröivät vuoret ovat näkemisen arvoisia.
Karmeus johtuu siitä, että noita rinteitä peittänyt puusto on ulkomaisten suuryhtiöiden toimesta hakattu, voitot viety ulkomaille. Moni teistäkin on ostanut jalopuupintaisia huonekaluja. Ei hakkuissa mitään, täälläkin laki velvoittaa istuttamaan kaadetun puun tilalle, peräti kolme uutta. Kyse on siitä, miten istutukset tehtiin: taimet maahan, virkamies tarkistamaan että asia on hoidettu, ja sillä hyvä, vaikka keskellä kuivaa kautta. Eikä kukaan huolehtinut niistä jatkossa. Seurauksena täystuho, 99 tainta sadasta kuoli….näky on lohduton.
Loppuosa tiestä oli kuljettajan mukaan hyvässä kunnossa. Huippunopeutemme oli kuuskymppiä tunnissa -enpä usko että Suomesta löytyy yhtä huonokuntoista metsäautotietä. Pohjakosketuksia tuli matkalla kymmeniä, muutaman kerran jouduttiin peruuttamaan. Syyllinen huonoon kuntoon on sadekausi. Tie kulkee tasaisella maalla, vuoristosta vyöryvien tulvavesien tuomat kivet täyttävät uoman, suurimmat niistä rantapallon kokoisia.
Monen pienen kylän, ihmisjoukkojen, kotieläinten ja yhden rengasrikon jälkeen oli vuorossa Muona. Kuumuus siellä ei yllättänyt, olihan siitä ollut puhetta. Se yllätti, että nouseminen muutama kymmenen metriä vuorenrinnettä aski lämpötilaa varmaan kymmenisen astetta. Pieni talo, muutama pieni lisärakennus, paljon puita, ystävällisiä ihmisiä, tervehdyksiä.
Hyvin lyhyen pysähdyksen jälkeen lähdimme luvatulle rakennusalueelle. Kun pysäytimme auton ja lähdimme nousemaan loivaa rinnettä ylös, kertyi seurueeseen koko ajan lisää ihmisiä, lapsista vaariin. Rakennusalue on kumpuilevaa maastoa joen rannassa on kallioita, jotka eivät ole antaneet periksi tulvavesille. Nousua korkeimmalle kohtaa kertyy alun toistakymmentä metriä, hyvin harvaa puustoa,  kuivia pensaita.
Alueen kiertämisen ja ryhmäkuvan jälkeen tulostamme iloitsevat ihmiset pistivät tanssiksi, Regina mukana, olihan kyse hänen kotikylänsä ihmisistä. Aurinko putosi alas, viimeiset kuvat melko hämärässä, siirtyminen Reginan äidin tarjoaman päivällisen ääreen, matkalla sinne poimittiin kyytiin paikattu auton rengas ja paikkaaja, joka ruokailumme aikana vaihtoi renkaan. Riisiä, maissipuuroa, paistettua kanaa, paistettuja vihanneksia. Hyvää paikallista ruokaa.
Kotimatka sujui melkein ilman kommelluksia, joenuomien ylitys valtavan sammakoiden kurnutuksen kannustamana, nuorisojoukkoja kokoontuneena viikonlopun tansseja aloittelemaan ja sitten se ”melkein”: ilmeisesti huumejengi, parikymppisiä miehiä, huomasivat kuskin kännykän ja lähtivät perään, äkkiä kaasu pohjaan, onneksi sattui tasainen tienkohta, ikkunat kiinni, karkuun. Kuljettaja kertoi kilometrin päästä vapisevansa vieläkin.
Minut jätettiin pajapaikkaani varttia vaille kaksitoista. Kun käynnistin kännykän, huomasin viestin majapaikan isännältä: ” If you can, let us know you are okay.” En ollut huomannut, täytyy kiittää huolehtimisesta…. Aamuyöllä oli taas sähköt katkenneet, akusta päätellen neljän viiden maissa.
Päivän saaliina kuvia, mielikuvia, tietoa paikasta; pääsemme töihin. Ensi viikolla seuraava vierailu, soranäytteitä valtion laboratorioon tutkittavaksi, toivottavasti kelpaavat tiilien tekoon, maanmittari laatii alueesta kartan, arkkitehti laskee alustavat kustannusarviot, jotka loppujen lopuksi kertovat, päästänkö rakentamaan. 


Best Regards
Terveisin

Martti

torstai 8. syyskuuta 2016

Martin matka jatkuu 5.9.2016.

Martin matka Malawissa jatkuu 5.9.2016

Lisää juttua :)
Tuo viileys tarkoittaa noin plus kymmentä. Kuuma, savun ja pakokaasujen täyttämä, seisova ilma, lämpätila nousi kolmeenkymmeneen, kunnes puoliltapäivin alkoi kertyä pilviä ja virisi tuuli. 

Istuminen taksissa, eli vuodelta 1992 peräisin olevassa riisikupissa, ulkona äsken kuvattu ilma, liikenne kuin kaikki Kajaanin ruuhkat kymmeneltä viime vuodelta, käveleviä ihmisiä paikoin tungokseen asti, eli käynti Lilongwen keskustassa, asiana sim-kortin vaihto sopivan kokoiseen, vierailu yhdessä toimistossa ja käynti kirjakaupassa. Opettavainen reissu. 

Ensinnäkin: kaupunki on todella laaja, välimatkat pitkiä. Toiseksi; neljän tunnin taksimatka, kujettajan toimiessa samalla oppaana ja tulkkina, maksoi kolmetoistatuhatta (×0,008), kolmanneksi: Anjalta saatu taksikuskin osoitetieto oli äärettömän hieno juttu. Luotettavan ja kaupungin tuntevan ihmisen kanssa on monin verroin turvallisempaa liikkua. Suurkiitos Anjalle. 

Iltapäivä kului vierailulla Reginan rakentamalla yksityiskoululla. Siellä sai käsityksen siitä millaiseen tehopakkaukseen Pirkko on täällä tutustunut. Vaikuttava kokemus oli kun seitsemänvuotiaalta pojannaskalilta kysyin englanniksi, tiedätkö missä Suomi sijaitsee, tuli vastaus heti ”Tiedän”. Kädessä hänellä oli Chicsewan kielen oppikirja, josta en ymmärtänyt sanaakaan.  Koulutuksen merkitys pomppasi silmille. 

Päivän päätteeksi kävimme katsomassa Reginan autoa, oli pahus joutunu rosvojen kynsiin, osia kadonnut, ei hyvä. Paluumatka Lilongwen keskustan läpi... jokaisen joka valittaa ruuhkista, pitäis tulla kokemaan tällaista. Noin viiden kilometrin matkaan kuluu yllättävän paljon aikaa, kun auto nytkähtelee eteenpäin puoli metriä silloin tällöin, ympärillä kuhisee ihmisiä, ilma täynnä nuotioiden savua, noin +30. Lilongwessa ei ole muuten vaivauduttu maalaamaan mihinkään suojateitä, enkä ole vielä nähnyt yhtään suojatien merkkiä. Jalankulkijoita varoitetaan lyhyellä tuuttauksella, eikä kukaan näytä keskisormea;) 

Illan päätteeksi tavarat kasaan, taksi tulee aamulla kello 6. 

6.9. 

Aamusumussa nousee aurinko punaisena pallona. Sumu on savua, yöllä tuhansien poltettujen nuotioiden savua. Vähän vaikea kuvitella olevansa maan pääkaupungissa.... 

Matkalla kysäisin Anjan taksimieheltä, josko hän tuntis Blantyressa turvallista taksinkuljettajaa. Pari puhelua, asia kunnossa: kentälle tulee vastaan taksimies. Suhdetoimintaa. 

Lentokenttä toimii, palvelu pelaa, lentolippu Blantyreen vaati vain maksun, kuitti tulee joskus meiliin. 45 minuuttia lentoa, eipä ehtinyt turvavyön merkkivalo sammua. 

Kentällä oli vastassa taksimies, kädessä etunimelläni varustettu kyltti. Hienoa. Matkan aikana sain tietoa paikoista, joiden läpi ajoimme. Käytimme muuten vanhaa tietää, koska uusi tie Blantyreen on huonossa kunnossa. Tien varsi on pullollaan siirtomaakauden aikaisia taloja. Liwingstonen instituutti täyttää toista kilomtria tienvarresta. Rikkaus näkyy heleänä vihreytenä, omistajilla on varaa palkata väkeä hoitamaan puutarhoja ja varaa kastella niitä. Kukkalistoa, kukkivia puita. 

Blantyre yllätti, se on mielestäni Lilongwen vastakohta,. Siisti, hyvn hoidettu, eikä samaa tungosta. Syy erilaisuuteen on melko raaka: itsenäistymisen tapahtuessa (1984?) päätettiin, että pääkaupunki on Lilongwe, ei Blantyre. Kaikki valtion toiminnot pakkosiirrettiin Lilongween. Taksikuskin mielestä Blantyre on kuoleva kaupunki. Todella sääli, ero Blantyren hyväksin on järisyttävä. 

Pankkiautomaatilla on nostorajoitus, kertanostolla saa nostaa vain vavaiset 40 000 Malawin kwatsaa. Kone suoltaa vain tuhatlappusia, pienenpää rahaa ei ole valittavissa. Suomalainen lompakko ei riitä täällä mihinkään, olkalaukku vähintään. 

Raskinkohan edes kertoa majapaikastani. En. Käyn kuitenkin aamulla uimassa tuossa altaassa... 

Iltapäivääl pidimme paikallisten toimijoiden, arkkitehtimme Gracen ja ”olen vain autokuski”- Georgen kanssa. Yksimielisenä päätöksenä oli, että lähdemme mahdollisimman pian, eli ehkä jo perjantaina, käymään koulun rakennuspaikalla Muonan kylässä. Pääsemme siellä käsitykseen rakennuspaikasta, tontin muodoista ja maaperästä. Matkaa kylään on noin 170 kilometriä. Ensimmäiset 70 hyvää tietä, loput ei hyvää, eli matkaan kuluu 45 minuuttia / 2,5 tuntia. 

Sähköt poikki noin kello 13:30, akku tabletista tyhjänä  - ”Olemme tottuneet tähän”- paikan omistajan kommentti. Hän yritti illan tullen käynnistää aggregaattiaan, mutta se sanoi sopimuksensa irti. Tuloksena kynttiläillallinen, seuraavaksi ainoa järkevä tapa hyödyntää tilanne; vaakatasoon ja silmät kiinni. Aukesivat kello 23:42 , tabletin latausasteesta saattoi päätellä, että sähköt oli palanneet joskus yhdeksän maissa. Nyt kello on 03:02. Käsi hieman puutunut kirjoittamisesta. 

7.9. 

Osa äskeisestä tekstistä on jo räntätty tämän vuorokauden puolella. 

Tänään menen kaupungille. Täytyy löytää rautakauppa, tutustua valikoimiin, löytää tavaroita. Täällä uskaltaa lähteä kaupungille, Lilongwe pani miettimään kahdesti.
********* 
Kuumaahan siellä oli, taksikuski sanoikin mennessä, että Blantyre on paljon kuumempi kuin Limbe, koska sieltä on puut ja puistot hakattu niin vähiin. Ihmisiä paljon vähemmän liikkeellä kuin Lilongwessa, kaupunki kaikin puolin siistimpi, roskakoreja käytettävissä. Kenenkähän älynväläys on ollut siirtää pääkaupunki Lilongween.
Vapaat markkinat, eli kaikkien käytettävissä oleva torialue, on sanoin kuvaamaton paikka. Luultavasti Intian kaupunkien basaarit ovat saman tyyppisiä. Myynnissä kauikkea mahdollista, mausteena laaja vihannestori.
Majapaikkaan tuli sähköt vasta kello 16, pitkiä ovat katkot. Sähkömarkkinat ovat kuulemma avautumassa, toivottavasti yhtiöt tuvat tänne aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Kuuman päivän jälkeen oli mahtavaa pulahtaa uima-altaaseen. Ja aggregaatti on korjattu, virtanen pysyy hereillä.
Äsken yritettiin Pirkon kanssa saada toistemme puheesta selvää Skype-istunnossa. Linjoja ei voi vahingossakaan kehua. (Näin muuten kaupungilla Nokian mainoksen). Asiat kuitenkin tuli puhuttua. 
Huomenaamulla starttaamme kohti Muonan kylää...


Muutokset ovat Afrikassa arkipäivää, varsinkin aikatauluissa. Tällä kertaa muutos tulee vain tähän tekstiin. 

Emme lähde tänään, vaan huomenna. Sähkökatko, puhelimen akun tyhjeneminen ja oma ajatusvirhe.  Sovimme nimittäin palaverissa tiistaina, että lähdemme perjantaina, mutta kun virtanen palasi töihin, sain viestin Reginalta. Hän kertoi istuvansa bussissa matkalla tänne. Ajattelin tuosta, että muut ovat keskenään sopineet lähtöpäiväksi huomisen, koska tiedän hänen olevan kiireinen liikenainen, ei tullut mieleenkään, että hän olisi saanut järkättyä yhden ylimääräisen vapaapäivän. 
Tuo ajatusvirheeni oikaistiin vasta illalla kymmenen aikaan, kun Georgen työpäivä oli päättynyt. Siis menemme vasta huomenna. 
**** 

Hyvää päivän jatkoa.

Martti

tiistai 6. syyskuuta 2016

MARTIN MATKA MALAWIIN ALKAA TÄSTÄ!

Tästä se alkoi... 1.9. kello 6:33 Kajaanista
Roomaan asti asiat rullasivat länsimaisen sivistyneesti, täsmälleen aikatauluissa, mutta sitten...
Sen piti olla vajaan tunnin välilasku, mutta yksi matkustaja väitti hukanneensa matkalaukkunsa: hän ei sitä koneesta löytänyt. Asiaa vatvottiin, lentoemot kaivoivat kaikki paikat, loppujen lopuksi kaikki matkustajat joutuivat ottamaan omansa pois laukkuhyllyltä ja lentoemäntä tarkisti, jäikö sinne ylimääräistä. Eihän sitä laukkua löytynyt. Ihmisten rauhallisuus yllätti: kone oli täynnä, Boeing 747 vetää paljon väkeä, 9 penkkiä rivissä. Kukaan ei hermostunut. Tunnin keikasta tuli hieman yli kaksi.
Laskeutuminen Addis-Ababaan alkoi valoisasti, täysikuu mollotti ja juuri hetkeä ennen laskeutumista aurinko pomppasi esille. Kentälle päästiin tuurilla ja taidolla, sumu peitti kaiken ympäristöstä. Rooman kaksituntisen vuoksi aikataulu oli tiukilla, vessakäynti ja äkkiä portille. Ihmisiä oli noin yhden Kajaanin verran.
Lähtö Lilongween onnistui, no, melkein. Kone kääntyi portilta rullatakseen, mutta tulikin käsky takaisin...taas kerrottiin, että  joku matkustaja oli syyllinen paluuseen, mutta päätellen siitä, että suuri osa kentän henkilökunnasta vieraili ohjaamossa, taisi kyse olla teknisestä viasta.
Kaksi kertaa ehdittiin laskuportaat vetää irti koneesta, mtta aina tuli seuraava herra paikalle - portaat takaisin. Hieman yli kaksi tuntia myöhässä päästiin liikkeelle. Tässä koneessa osa matkustajista jo pakkas hermostumaan, lentoemoilla töitä.
Autiomaan dyynit näyttävät pieneltä aallokolta, Kenian tasankojen pääväri on jo ruskea, Kilimanzaron huipulla on vielä muutama lumikinos, Tansanian eteläosassa on joku rakastunut geometriaan; valtavaan suuri kolmio, keskellä pieni neliö, väri sulautui muuhun ruskeaan. Kenen lienee aikaansaannos. Malawinjärvi on uskomattoman kirkkaan sininen.
Melkein tunti meni vielä kentällä, viisumin anojia oli kolmattakymmentä, virkaijoita kaksi paria. Molemmat osasivat luultavasti kirjoittaa, mutta vain toinen laskea, koska peri maksun.
Kentällä vastassa nuori mies, kertoi olevansa Reginan koulun assistentti. Käynti paikallisen tulisielun kotona, hänen kanssaan vielä hänen koulunsa mainoselokuvaa katsomassa. Perillä majapaikassa 2.9. noin kello 18.  Majatalon vastaanotto näytti erinomaista esimerkkiä malawilaisesta sydämellisyydestä, ansaitsee täydet sata pistettä. Edellisyön parituntinen torkkuminen takasi makeat unet.
3.9.
Aamuherätyksenä linnunlaulukonsertti, ei hassumpaa. Päivä täydellisen levon kannalta. Sim-kortti oli iltapäivällä tuotu, mutta osoittautui liian isoksi, eikä siinä ollutkaan mahdolisuutta micro-simmiin, menee vaihtoon. Hotellin wifi on lähinnä mainostemppu. Voi kuvitella miltä satojen megojen nopeuksiin tottuneesta tuntuu parinsadan kilobitin nopeus, tai täydellinen toimimattomuus
4.9.
Varislinnun tunnistaa täälläkin äänestä. Aamupalapöydässä vastapäätä kolme pastoria, yksi Zimbabwesta, yksi Kanadasta, yksi Blantyresta, kokouksessa Lilongwessa... kielitaito karttuu pakkotilanteissa parhaiten;) Wifi täräytti aamulla postia laatikkoon ja sammui pois... naamakirjan saa näillä yhteyksillä unohtaa. Iltapäivällä luvassa kokous yhdistyksen paikallisten jäsenten kanssa.
....
iltapäivä vierähti loppujen lopuksi puoli seitsemään, parin tunnin tiivis palaveri, täynnä asiaa.
Majatalon portsari tarjosi ( pyysin;) paikallisen ruuan maistiaiset, maissipuuroa sormiruokana..saa nähdä mitä maha tykkää. Lohkoperuniita, teetä ja paahtoleipää illalliseksi ja nukkumaan.
5.9.
Aamu, kello kuusi,  linnunlaulu ja yön viileys
Jatkuu...

tiistai 30. elokuuta 2016

KIRPPUTORI 3.10.-13.11. JA MYYJÄISET 9.11. OULUSSA SEKÄ JOULUMYYJÄISET 16.-17.12. KEMPELEEN ZEPPELIINISSÄ



Hei ihmiset,

olemme saaneet täällä Oulussa viritetyksi yhdistyksemme tapahtumia seuraavasti.


KIRPPUTORI/MYYNTIPÖYTÄ 3.10.-13.11 JÄRKIKIRPPIKSELLÄ RAKSILAN MARKETILLA, Alkon vieressä.

Nyt, hyvät ihmiset, lahjoittakaa kirpputorille myytävää: talvivaatteita, lasten vaatteita, leluja ja kirjoja, taloustavaraa jne. Tavaroiden pitää olla ehjiä, puhtaita/tuuletettuja, siletä/silitettyjä ja ylipäätään sellaisia, joita itsekin voisi ostaa kirppikseltä. Höyhtyän Kaisu, p. +358 40563353589, on luvannut ottaa vastuun kirppiksen organisoinnista. Ahmad ja Helena avustavat kuljetuksissa.

Katselkaa siis kaappejanne sillä silmällä, että mitä voisitte lahjoittaa Malawin lasten ja nuorten koulun rakentamista varten. Koko myyntitulo menee suoraan koulun rakentamiseen, koska olemme saaneet lahjoittajan, joka maksaa pöytävuokrat yhdistyksemme puolesta!

Kirppistavarat kootaan Kaisun kotiin Tuiraan hinnoiteltavaksi ajalla 26.9.-1.10. Soita ensin Kaisulle ja sovi tavaroiden tuomisesta. Toivomme aktiivista osallistumista. Tämä on 1. kerta, kun kokeilemme kirpputoria täällä Oulussa ja onkin kiinnostavaa nähdä, että paljonko ja millaista tavaraa löytyy.




MYYJÄISET/MYYNTIPÖYTÄ HYVINVOINTIA YHDESSÄ - TAPAHTUMASSA 9.1.2016, OAMK:n Sote-yksikössä.

Olemme osallistuneet tapahtumaan jo useamman kerran ja saaneet joka kerta mukavan tulon. Ja sitä toivomme nytkin! Eli lahjoittakaa käsitöitä, onnenpyöräpalkintoja, etikka- ja kalasäilykkeitä, kakkuja, pullia yms. leivonnaisia myytäväksi. Joulukin on silloin jo lähestymässä, joten joulukoristeet ja - kortit ovat myös hyviä tuotteita.

Innostakaa myös perheenjäseniänne, sukulaisianne, naapureitanne, työ- ja/tai harrastuskavereitanne, yhteistyökumppaneitanne tulemaan mukaan ja lahjoittamaan myyjäis- ja onnenpyörätavaroita. Vastuuhenkilönä toimii Helena Siira, p. 050 3312311. Tavarat toimitetaan Helenalle 6.-8.11. Soita ja sovi tuontiajankohdasta. Voit tuoda tavarat suoraan myös myyjäispaikalle heti aamulla. Ilmoita siitä kuitenkin myös ennakkoon Helenalle.

Näissä myyjäisissä on se hyvä puoli, että myyjäispaikasta ei tarvitse maksaa erikseen, joten tuotteen koko hinta menee lyhentämättömänä koulun rakentamiseen!


JOULUMYYJÄISET 16.-17.12. ZEPPELIINISSÄ, ALA-AULASSA, KEMPELEESSÄ

Tämä on myös uusi viritys ja aika jännä homma. Meillä on 2 pöytää 180 x 60 16.-17.12. eli viikko ennen joulua, kovimpana joulusesonkina siis! Zeppelinihän on auki myös myöhäiseen iltaan! Eli tarvitsemme paljon lahjaksi ja omaan käyttöön tarvittavaa tavaraa. Eli sama homma kuin noissa 9.11. myyjäisissä, mutta luultavasti tähän sessioon tarvitaan huomattavasti enemmän tavaraa. Käsitöitä, leivonnaisia, säilykkeitä, joulukortteja ja -koristeita. Meillähän on tarkoitus pitää täällä myös onnenpyörää, myydä aineettomia/eettisiä lahjoja ja arpoja, mutta paljon muutakin siis tarvitaan.
Eli itse kukin voi laittaa luovuutensa liikkeelle ja toteuttaa itseään ja tehdä myytävää. Samoin innostaa läheisiään, ystäviään, työtovereitaan jne. lahjoittamaan tavaraa myytäväksi.

Vastuuhenkilönä tässä myyjäissessiossa toimii Anja Tolonen, p. 040 834 1508. Eli hänen kanssaan voi keskustella tavaroista, samoin toimittaa hänelle myytäväksi tarkoitettu tavara 12.-14.12. välisenä aikana. Pöytien taakse tarvitsemme myös useita myyjiä, koska kauppa onnistuu aina paremmin mitä enemmän myyjiä on. Lisäksi olisi hyvä, jos voisimme sopia vuoroista, niin ei tulisi ihan 12 tunnin päivää kenellekään.

Näistä myyntipöydistä joudumme maksamaan 80 euroa/2 päivää, jonka maksamme näillä näkymin myyjäistuloista. Muilta osin tuotto menee suoraan koulun rakentamiseen.



Tulkaa siis mukaan, tutut ja tuntemattomat. Kun marjat on kerätty ja säilykkeet tehty, ruskat nautittu ja kesästä/syksystä arkeen palattu, niin siitä vaan luovuus liikkeelle. Lokakuu on hyvää aikaa tehdä käsitöitä ja askarteluja. Sitten myyjäisiä edeltävänä päivänä vielä leipomaan ja tekemään lempileivonnaisia tai kokeilemaan jotain uutta.


Mukavaa ja luovaa syksyä toivotellen
Anja, Kaisu ja Helena

tiistai 9. elokuuta 2016

Yhteenvetoa yhteisörahoituskampanjasta

Yhteisörahoituskampanja toteutettiin 2.4.-8.5. välisenä aikana. Minimitavoitteena oli 1000 euroa. Lopputulemana voi todeta, että yhteisörahoituksen saaminen hyväntekeväisyystarkoitukseen on ilmeisesti huomattavasti haasteellisempaa kuin jonkun tuotteen kuten esim. kirjan tai levyn tekemiseen. Tämän päätelmän voin tehdä seurattuani sekä tätä meidän yhdistyksen että muiden hyväntekeväisyysyhdistysten joukkorahoituskampanjoita kuluneen vuoden aikana. Moniin muihin hyväntekeväisyysprojekteihin verrattuna onnistuimme kuitenkin hyvin.

Sinänsä kampanjan tekeminen - varsinkin kun teimme sitä ensimmäistä kertaa - vei yllättävän paljon aikaa. Kun päädyimme siihen ratkaisuun, että vastineet ovat ns. aineettomia, niin kuvausten tekeminen sekä suomeksi ja englanniksi valokuvineen otti  aikaa. Oma problematiikkansa oli myös toimintaa ohjaavien sääntöjen selvittämisessä sekä tietoteknologiassa. Se hyvä puoli tässä kutienkin oli, että opin ja opimme taas paljon uutta. Uuden oppiminen kyllä myös innosti todella paljon! Mesenaatti.me - sivuston ylläpitäjiltä sai kyllä helposti apua. Ja joukkorahoituskampanjan ollessa käynnistymässä saimme yhdistykseemme myös jäseneksi todellisen tietoteknologia-asiantuntijan, jolloin helpotti tosi paljon!

Käytännössähän perustimme joukkorahoituskampanjaa varten ns. nettikaupan, joka jäi myös pysyväksi toiminnaksi. Eli käykää aineettomien / eettisten lahjojen nettikaupassamme.   https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/ Täällä on tosi kiinnostavia tuotteita myytävänä. Voit myös jakaa linkkiä sosiaalisessa mediassa, siitäkin meille on iso apu.

Jännittävää oli myös Pirkon kanssa seurata, että miten kauppa käy ja saavutetaanko minimitavoite. Sääntöjen mukaan, mikäli minimitavoitetta ei saavuteta, rahat on palautettava takasin, mutta siitä huolimatta on maksettava 7 % provisio sivuston ylläpitäjälle. Tätä jännätessä taisi siinä välillä käydä niinkin, että kävimme Pirkon kanssa lisäostoksilla, jotta "kassa karttuisi" ja minimitavoite saavutettaisiin.

Kokemuksen perusteella näyttää siltä, että sosiaaliset verkostot ovat tosi tärkeitä tällaisessa hyväntekeväisyyskampanjassa. Meitä auttanee myös eritysien paljon se, että toimimme ruohonjuuritasolla, hallintokuluja ei ole ja toimintamme on läpinäkyvää. Ihmiset haluavat tietää, että mihin ja miten rahat menevät, miten toimitaan Malawissa ja millaista siellä on. Eli näistä suorista ja suht´ välittömistä yhteyksistä ja tiedonkulusta kannattanee huolehtia erityisesti myös tulevaisuudessa. Se on vahvuutemme mm. rahankeräystilanteessa. Sellainen vaikutelma on myös tullut, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Meidän on vain löydettävä nämä ihmiset! Se on se meidän homma eli kokoamme yhteen ihmiset, jotka haluavat olla rakentamassa koulua Malawiin.

Tässä yhteydessä tekee mieli kuitenkin sanoa, että tarvitsemme myös isoja organisaatioita kuten esim. SPR, Unicef jne. Eritysiesti tällaiset isot organisaatiot voivat toimia ns. katastrofitilanteessa. Meidän yhdistyksemme voi toimia erinomaisesti ja tehokkaasti rauhan tilanteessa ns. kansalaisyhteiskuntaa tukien ja rakentaen. Eli isot ja pienet organisaatiot/järjestöt täydentävät toisiaan omine vahvuuksineen.

Yllätys minulle oli, että päivälehdet eivät olleet järin kiinnostuneita meidän kampanjastamme. Ei, vaikka tarjoilimme niille valmiita tekstejä ja kuvia. Ainoastaan Kainuun Sanomat julkaisi jutun aiheesta. Esim. Kaleva, Oulu-lehti ja Forum eivät julkaisseet aiheesta mitään. Kalevassa tosin oli kevättalvella juttu meidän yhdistyksestä, mutta ajattelen, että muutaman rivin olisivat voineet kirjoittaa myös meidän rahoituskampanjasta.

No kaiken kaikkiaan rahoituskampanjaa voi pitää onnistuneena. Rahaa kertyi vajaa  2700 euroa 37 lahjoittajalta, jolloin keskimääräinen lahjoitus oli 72 euroa. Kaikkein suosituin tuote olivat sementtisäkit, jota meni lähes 1000 euron edestä. Varjo- ja hedelmäpuut pitivät seuraavia tiloja. Uutiskirjeet olivat myös suosittuja. Ainaisjäsenkin saatiin, samoin kunniatauluja meni kaupaksi.

Porakaivolle löytyi myös lahjoittaja pian rahoituskampanjan päättymisen jälkeen. Kaivon nimeksi tulee Irenen kaivo. Olen ja olemme leikkineet ajatuksella, että kun kummitoimintamme alkaa, niin olisihan se tosi hauskaa, jos ennen pitkää jollakin olisi mahdollisuus saada pieni muonalaistyttö, nimeltään Irene, kummilapsekseen! Kyläläisethän toivoivat itselleen kaivoa eli sitä odotetaan.

Bonuksena rahoituskampanjasta saimme myös lisää uusia aktiivisia jäseniä sen lisäksi, että yhdistyksemme tunnettuus kasvoi myös. Voimavaramme näyttävät siis myös kasvaneen rahoituskampanjamme seurauksena.

Mesenaatti.me - ohjeistuksen innoittamina järjestimme myös arvonnat osallistujien kesken sekä leikkimielisen Suurin lahjoittaja - kilpailun halukkaille osallistujille. Palkintona näissä on potretti/kuva koulun Lahjoittajien kuvagalleriaan. Koulun luokkien seinille sijoittuvan Lahjoittajien kuvagallerian ideana on tehdä konkreettiseksi ja kertoa ja kuljettaa mukanaan tarinaa siitä, että ihmiset haluavat tehdä hyvää toisilleen ja auttaa toinen toistaan. Kuvagalleria muistuttaa nykyistä sukupolvea  samoin kuin tulevia sukupolvia siitä, että voimme olla ja tulla autetuista auttajaksi ja laittaa hyvän ikään kuin kiertämään - myös globaalisti. Sama idea on myös kunniataulussa, johon lahjoittajien nimet kirjataan, samoin ns. nimikkopuissa, joita voi ostaa molempia aineettomien lahjojen kaupasta.

Arvonnoissa onni suosi Esko Piippoa ja Mervi Mustosta Kajaanista. Suurin lahjoittaja - kilpailussa perhesarjan voitto meni Johanna ja Markku Väänäselle, yrityssarjassa oli 2 osallistujaa, mutta kumpikaan ei halunnut osallistua kilpailuun. Yksilösarjassa voitto meni allekirjoittaneelle ja 2. sijalla muutaman euron erolla oli Pirkko Carpenter. Eli tässä mainittuja henkilöitä pyydetään toimittamaan potretti/valokuva kehystettynä Pirkolle. Kuva voi olla korkeintaan noin A4 kokoa. Kuva voi olla perinteinen potretti tai sitten jokin muu, esim. jokin tilannekuva, jossa lahjoittaja/lahjoittajat näkyy/näkyvät. Pirkko tai joku muu vie kuvat sitten Malawiin. Ensimmäisten luokkarakennusten pitäisi olla valmiina ensi kevättalvella, jolloin kuvat voidaan kiinnittää seinälle.

Tässä vielä linkki yhdistyksemme www-sivulle http://malawinlapset.com . Yhdistyksen uusi esite löytyy myös sivulta. Esitettä voi jakaa sekä yhdistyksestämme että aineettomista/eettisistä lahjoista kiinnostuneille. Kaupan linkki on tässä https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Hyvää elokuun jatkoa kaikille

Helena



sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Hienoa:

LÄMPIMÄT KIITOKSET MARKKINAKADULLA TUKEAAN OSOITTANEILLLE. 
Saimme kokoon mahtavat 1100 euroa!
K I I T O S


****************************************************************************'
SUURKIITOS kaikille joukkorahoituskampanjaan osallistuneille, kaikille jotka levittivät tietoa kampanjasta, kaikille jotka  innostivat ystäviään ja tuttaviaan tulemaan mukaan rahoittajaksi.

Saimme kokoon noin 2600 euroa, mikä on todella hyvä saavutus vain kuukauden kestäneelle rynnistykselle.

Samat tuotteet jotka olivat myynnissä Mesenaatissa, ovat nyt saatavilla varsinaisessa nettikaupassamme:

https://holvi.com/shop/KouluMalawiin/

Tuonne on tullut jo muutama tuote lisää.

Rahoituksen kerääminen seuraaviin rakeennusvaiheisiin jatkuu.

Tervetuloa mukaan.