Vuosi vierähtänyt työn merkeissä

 Niin paljon on tapahtunut sitten viime vuoden toukokuun! 

Marraskuun alussa päästiin aloittamaan kouluruokailu, mikä ei olekaan mikään jokapäiväinen asia malawilaisessa kyläkoulussa. Useimmiten päivän ainoa lämmin ateria syödään kotona päivän päätteeksi ja aamulla sitten tullaan kouluun ja opiskellaan tyhjin vatsoin. Nyt koulussa tarjotaan päivittäin Likuni phala -maissipuuroa, jossa lisänä myös soijaa, ja vähän suolaa ja sokeria. Kyllä lapset olivat innoissaan, kun ruokailu aloitettiin! Kyselivät toisiltaan: 'Joko sinäkin sait ruokaa?' ja nauraa kihersivät iloisina.

Puuron keittämiseen tarvitaan tietenkin myös vettä ja sitä varten koululle hankittiin porakaivo. Välillä oli toivo jo hiipua, mutta lopulta vettä löytyi 27,5 m syvyydestä, ja nyt aurinkovoimalla toimiva pumppu nostaa puhdasta vettä koulun tarpeisiin.

Toinen lukukausi alkoi tammikuun alussa ja nyt koulussa on jo 419 oppilasta. 

Alkuvuoden aikana alaluokkalaisille on saatu hankituksi englannin ja chewankielen oppikirjat ja nyt Nyaudzudzu Junior Primary School on alueen ainoita alakouluja, jossa jokaisella oppilaalla on oma koulukirja!

Myös koulun kasvimaa ja hedelmätarha on saatu alulle. Alue on nyt tukevasti aidattu, ettei vapaasti laiduntava karja tai villieläimet pääsisi tuhoamaan istutuksia. Seuraavaksi vuorossa on kasvipenkkien tekeminen ja kylvö- sekä istutuspuuhat.

Paljon on vuoden aikana saatu aikaan. Suurimpia haasteita juuri nyt on ruokahuollon rahoituksen jatkuvuuden turvaaminen! Tavoitteena on saada koulumme mukaan johonkin Malawissa toimivaan kouluruokaprojektiin, mutta siihen saakka keräämme varoja kouluruokailuun kampanjoimalla.

Lähtisitkö sinäkin mukaan Ruokakummiksi maksamalla kuukausittaisen 24 Euron maksun, jolla turvataan 11 koululaisen päivittäinen Likuni Phala -maissipuuroannos? 

Lisää tietoa yhdistyksen Facebook -sivuilta.

Ruokajonossa

Ensimmäinen ruokahetki

Uudet oppikirjat

Aurinkopaneelin ja vesipumpun testausta

Vesitorni ja vesisäiliö

Koulun vesipiste pidetään lukossa, kun sitä ei käytetä

Sari Laurila Käymäläseura Huussi ry:stä on kirjoittanut alla olevan tekstin pyynnöstämme saada lisää tietoa afrikkalaisesta kylä-elämästä maaseudulla. Näkymät on aika samanlaisia Malawissa, Muonassa, jossa meidän Nyaudzudzu Junior Primary School-koulumme sijaitsee. Käymäläseura Huussista saimme myös paljon apua ja rohkaisua rakentaessamme huusseja koulumme tarpeisiin.  

 ELÄMÄÄ AFRIKKALAISESSA KYLÄSSÄ

Sähköpostiini saapui taannoin pyyntö kirjoittaa Afrikan arjesta maaseudulla. Samassa minulle tuli heti mieleen, että tämän pitäisi olla kirjoittanut joku paikallinen henkilö, jolla ei olisi ”länsimaalaisia laseja”, kuten minulla. Ehkä jossain kohti toteutammekin sellaisen, että pyydämme paikallisia kirjoittamaan. Kirjoitus voisi olla hyvin toisenlaisenlainen, kuin millainen tästä tulee. Mutta tässä minun näkemykseni asiasta, yli 20 vuotta afrikkalaisia kyliä nähneenä ja niissä myös jonkin verran aikaa viettäneenä. 

Meillä kaikilla on varmaan jonkunlaisia stereotyyppisiä ajatuksia afrikkalaisesta kylästä. Tulee mieleen näkymät savimajoista ja ruohokatoista. Naiset keittelemässä päivän ruokia pihoissa nuotiolla tai hiilipannulla, monesti pieni vauva selkään kangaspalalla sidottuna ja isommat lapset kirmailemassa siellä seassa omine leikkeineen. Hyvin usein siinä näkymässä kotieläimet kuten kanat ja vuohet juoksentelevat vapaasti ja syövät pieniä ruohotuppoja tai mitä nyt milloinkin sattuu olemaan tarjolla. Joskus pihassa on myös koira. Joku voi kuvitella sinne jopa norsuja ja kirahveja, toki Afrikassa käyneet tietävät, että niitä valitettavasti enää harvoin näkee muualla kuin puistoissa. Usein näemme mielessämme myös pään päällä vettä kantavia naisia ja tyttöjä sekä pellolla uurastavia miehiä. Aamulla herätään auringon noustessa veden kantoon ja muihin kodin askareisiin ja illalla pimeän tullen mennään nukkumaan tai vietetään iltaa nuotion ja kynttilän äärellä tarinoita kertoen. Tällaista näkymää usein ajattelemme, kun puhutaan afrikkalaisesta kylästä. 

Tyypillinen kylänäkymä Sambialaisesta kylästä (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)

Afrikka on monimuotoinen 

Täytyy kuitenkin muistaa, että Afrikka ei ole vain tämä yksi näkymä. Afrikka on maailman toiseksi suurin mantere, siellä on 54 maata ja 1,2 miljardia ihmistä. Ja satoja tuhansia kyliä, jotka ovat kaikki omanlaisiaan, vaikka osittain niissä on myös yhtäläisyyksiä. Monilla päässä on ajatus, että Afrikka ei ole kehittynyt lainkaan viimeisten vuosikymmenien aikana, ehkä johtuen siitä kuvastosta, mitä mediasta usein edelleen saamme. Usein tämä kuvasto on kuitenkin vääristynyt. Erityisesti kaupungit ovat pääosin jotain ihan muuta, kuin esimerkiksi 20 tai 30 vuotta sitten. Talouskasvu on ollut monissa maissa kovaa viimeisen kymmenen vuoden aikana (ainakin ennen koronaa) ja esimerkiksi monen afrikkalaisen kaupungin ostoskeskuksessa on ihan sama meininki kuin minkä tahansa länsimaisen kaupungin ostoskeskuksessa. Eli jos sinut sinne tiputettaisiin, olisi sinun varmasti vaikea sanoa, missä maassa olet, jos et nyt sitten ihmisten ulkonäöstä jotain pystyisi päättelemään. Toivoisin, että kuvastomme Afrikasta jossain vaiheessa alkaisi muuttumaan ja voisimme katsoa myös niiden stereotypioiden taakse. Kyllä Afrikka kehittyy, vaikka valitettavasti edelleen näemme pääosin niitä järkyttäviä kuvia luurankolaihoista tai mahat pullottavista lapsista tai kaupunkien pahamaineisista slummeista. Se on todellisuutta paikoin, mutta on myös se toinen todellisuus, jossa lapset ovat hyvinvoivia ja leikkivät pihalla onnellisena nauraen. 

Afrikka voi olla myös tämän näköinen. Kuvat Sambian pääkaupungin Lusakan yhdestä ostoskeskuksesta (kuvat: line.17qq.com)

Sairauksien pitkä varjo väistymässä myös Afrikasta, vaikkakin hitaasti 

Lapsikuolleisuus on yksi keskeinen tekijä, millä ns. ”kehitystä” voi mitata ja se on mukana esimerkiksi valtioiden kehitystasoa vertailevassa inhimillisen kehityksen indeksissä. Vuodesta 2015 lähtien maailmanlaajuisesti toteutetuissa Kestävän kehityksen tavoitteissa (Sustainable Development Goals, SDG) yhtenä tavoitteena on lopettaa kaikkien ehkäistävissä olevien vastasyntyneiden ja alle 5-vuotiaiden lasten kuolemat vuoteen 2030 mennessä. Kun mietitään viimeisen kolmenkymmenen vuoden kehitystä, huikea uutinen on esimerkiksi se, että maailmassa alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on pystytty laskemaan vuoden 1990 tasosta huimasti, 93 kuolemasta 38 kuolemaan/1000 syntynyttä lasta kohden vuonna 2019. Valitettavasti Afrikan luku on edelleen huonoin (74 kuolemaa /1000 syntynyttä), kun vertailuna on esimerkiksi Suomen luku (2,1/1000 syntynyttä kohti), niin onhan ero vielä järkyttävä. Palataan siis niihin syihin ja sinne afrikkalaiseen kylään.  

Kun katsotaan lasten kuolleisuutta tarkemmin, niin päästään juurisyihin, miksi niin monia lapsia (ja aikuisia) edelleen kuolee ennenaikaisesti Afrikassa. Suurimmat lasten tappajat ovat keuhkokuume ja muut hengitystieinfektiot, ennenaikaiset syntymät/ vastasyntyneiden kuolemat sekä ripulitaudit. Tämän jälkeen tulevat mm. malaria ja monet muut infektiotaudit. Infektiotaudit vastaavat noin 45 % lapsikuolemien syistä ja ovat siinä kategoriassa, joita kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään ehkäisemään. 

Puhdas vesi on terveen elämän elinehto (kuva: Käymäläseura Huussi ry)

Monia tauteja onkin ripeästi saatu alas mm. rokotuksilla. Esimerkiksi ennen niin tappavaa tuhkarokkoa sairastavien määrä on pudonnut 86 % vuoteen 1990 verrattuna ja WHO:n arvion mukaan vuosina 2000-2017 tuhkarokkorokotukset estivät yli 21 miljoonaa kuolemaa pelkästään Afrikassa. Valitettavasti infektiokuolemia on kuitenkin edelleen liikaa ja esimerkiksi keuhkokuumeeseen ja hengitystieinfektioihin liittyvät kuolemat ovat usein välillisiä seurauksia köyhyydestä ja siitä, että perheellä ei ole pääsyä kunnolliseen sairaanhoitoon ja/tai lääkityksen piiriin. Keuhkokuumetta onkin kutsuttu sairaudeksi, joka ilmentää äärimmäistä köyhyyttä. Keuhkokuumeen ilmaantuvuuden ja maan köyhyyden välillä on tutkittu olevan selvä yhteys ja esimerkiksi aliravitsemus altistaa juuri lapsia sen seurauksille. Myös ilmansaasteet ja muu saastuminen ovat keskeisiä vaikuttajia hengitystieinfektiokuolemissa. Tässäkin juurisyynä on usein köyhyys, huonot asumisolot (esim. ruoanlaitto puilla tai puuhiilellä jne.) ja huono hygienia. Sama köyhyyden noidankehä on usein syynä myös ripulitautikuolleisuuteen. 

Huono sanitaatio ja siitä aiheutuvat ripulitaudit olisivat helposti ehkäistävissä 

Ripulitaudit ovat allekirjoittaneelle tietenkin se tutuin asia ja niitä vastaan olemme myös Käymäläseura Huussi ry:n hankkeissa taistelleet. Ripulitauteihin kuolee edelleen yli puoli miljoonaa lasta vuosittain, mikä on noin 1500 alle 5- vuotiasta lasta päivittäin. Vuosittain ripulitaudit tappavat yhteensä noin 1,6 miljoonaa ihmistä, joten alle 5- vuotiaiden lasten osuus on tästä noin kolmasosa. Lasku ripulitaudeissakin on ollut huimaa, vuonna 1990 lasten kuolemia oli vielä noin 1,7 miljoonaa vuosittain. Kehitystä on siis tapahtunut, mutta tässä suhteessa jokainen kuolema on liikaa, sillä ripulitaudit olisivat suhteellisen helposti estettävissä. Niitä vastaan taistellaan niinkin helpoilla keinoilla kuin käsienpesulla, asianmukaisilla käymälöillä ja vesilähteillä. Esimerkiksi yhdistyksen ensimmäisessä Sambia-hankkeessa klinikalle tulleet ripulitapaukset vähentyivät hankeaikana jopa 80 %, kun samaan aikaan alueelle tehtiin myös muiden toimijoiden toimesta porakaivoja. Paitsi tautien vähentämisen kannalta, hyvällä sanitaatiolla on monia muita välittömiä ja välillisiä seurauksia. 

Ripulitautien vähenemisessä avainasemassa on monenlainen koulutus ja tiedonvälitys ja esimerkiksi neuvola/ terveyden-huoltopalvelujensaatavuus, joissa ko. tietoa voidaan levittää, ja jakaa tarvittavaa lääkitystä ja rokotuksia (esimerkiksi rotavirusrokotus on yleistymässä ja antibiootteja voidaan käyttää mm. koleran, shigellan ja salmonellan hoitoon). Jo sairastuneiden lasten tilannetta voidaan helpottaa kuivumisen ehkäisyyn tarkoitetulla ORS-liuoksella, joka pystytään helposti tekemään myös kotona (suola-sokeri-liuos), mikäli tietoisuutta on lisätty. Valitettavasti köyhyydestä johtuva puhtaan veden, hygienian ja sanitaation puute on edelleen yleistä, vaikka maailmassa on tässäkin kattavuudessa edistytty huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Erityisesti vesihuollon osalta on päästy monessa maassa merkittävästi eteenpäin, mutta sanitaatiossa ja hygieniassa on vielä paljon kehittämistä. Vain noin 45%:lla on maailmassa asianmukainen käymälä, jonka tuotokset on käsitelty turvallisesti. Lähes 700 miljoonaa ihmistä tekee tarpeensa maastoon ilman minkäänlaista käymälää. Saharan eteläpuoleinen Afrikka ja Aasia ovat pahimpia alueita sanitaation suhteen, esimerkiksi vain 18 %:lla Afrikassa oli turvallisesti käsitelty sanitaatiomenetelmä käytössä. Tilanne sanitaation ja hygienian suhteen on maaseudulla huonompi kuin kaupungeissa ja valitettavasti köyhyys näkyy tässä myös merkittävästi maiden sisällä eli köyhimmillä on yleensä todella huono sanitaatiotilanne, kun maan rikkaimmilla voi olla kaikilla hyvä sanitaatio. Erot tässä suhteessa ovat valtavat. Eli jos satut olemaan maaseudun köyhä, joka kuuluu vielä esimerkiksi vammaisten erityisryhmään, joilla tilanne sanitaation osalta usein on vielä paljon huonompi kuin valtaväestöllä, niin melko varmasti sairastut enemmin tai myöhemmin ripulitauteihin. Tästä syystä myös sanitaation osalta ollaan viime vuosina kiinnitetty suurempaa huomiota erityisryhmien sanitaation piiriin pääsemiseksi ja on huomioitu esimerkiksi tyttöjen ja naisten erityistarpeet sanitaatiossa. ”Leaving no-one behind” eli ”ketään ei jätetä” on viime vuosina kaikunut useilla kansainvälisillä areenoilla ja näkynyt paljon myös käytännön työssä eli kaikista haavoittuvammassa asemassa pyritään saamaan asianmukaisen vesi- ja sanitaatiohuollon piiriin.  

Tällaiset voivat olla kylän vesilähde tai koulun käymälä huonoimmillaan (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)

Koulutus avainasemassa kehitykseen 

Jos sairauksien ilmaantuvuudelle ja leviämiselle on useimpia syitä, on myös monia keinoja, millä tilannetta on parannettu ja voidaan edelleen parantaa. Paitsi edellä mainituilla keinoilla (esimerkiksi asianmukaiset vesilähteet ja vessat), koulutus on avainasemassa kaikkeen. Erityisesti naisten ja tyttöjen kouluttamisella päästään pureutumaan moniin tekijöihin, jotka vaikuttavat lapsikuolleisuuteen sekä yhteisöjen hyvinvointiin ja kehittymiseen monella tavalla. Kouluverkon kehittäminen ja tyttöjen koulun pääsyllä varmistetaan, että mahdollisesti tulevilla äideillä on paras mahdollinen tieto paitsi akateemisista asioista, myös perustiedot elämässä selviytymiseen. Mitä enemmän tietoa on, sitä paremmin tauteja pystytään ehkäisemään ja toisaalta osataan toimia silloin, kun tauti osuu kohdalle. Klinikoiden ja neuvolapalveluiden kattavuus sekä lääkkeiden ja pätevän henkilökunnan saaminen kyliin on myös tärkeätä. Terveet lapset pääsevät kouluun ja terveet aikuiset ovat tuottavia ja pystyvät hankkimaan perheellensä elannon, eivätkä kuluta vähiä varojaan sairauksien hoitamiseen ja lääkkeisiin. Tällöin positiivinen noidankehä ruokkii itse itseään. 

Koulutus ja tiedon levittäminen on erittäin tärkeätä. Niin myös koulujen asianmukainen sanitaatio, jotta oppilaille taataan puhdas ja turvallinen opiskeluympäristö. Tässä koleran leviämisen vaistaista työtä ja rakentamamme käymälä sambialaisessa koulussa (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)

Kohti kestävää kehitystä

Afrikkalainen kylä kulkee osittain samoja kehityspolkuja kuin mitä länsimaissa on kuljettu. Optimaalisessa tilanteessa kehityspolku on kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen, jolloin ympäristön kuormitus jäisi kestävälle tasolle mutta silti kehitystä voisi tapahtua ja terveydelle ja ympäristölle haitallisista toimintamalleista päästään eroon. Osittain teknologiassa on jo otettu huimia loikkauksia ja joitain kehitysaskelia on Afrikassa jäänyt väliin kokonaan. Esimerkiksi monin paikoin on siirrytty suoraan mobilipuhelimiin ja lankapuhelimia ei ole ollut välissä laisinkaan. Kun ensimmäisen kerran asuin sambialaisessa kylässä yli 20 vuotta sitten, silloin kylässä oli keskuksessa yksi satelliittipuhelin ja lopulta sekin hajosi. Ainoa vaihtoehto oli silloin ajaa 60 km:n päähän kaupunkiin, jossa oli lankalinjat. Nyt samassa kylässä lähes jokaisessa perheessä on jo kännykät ja moni asia, kuten pankkitoiminta tai rahanlähetys käy niiden kautta. Moni käyttää myös erilaisia nettipalveluita matkapuhelimien kautta, kun verkkojen toiminta varmenee ja nettidatan hinta ei ole enää päätähuimaava. Maanviljelijät saattavat saada säätiedot suoraan kännyköihin maanviljelyapplikaatioiden avulla ja kauppaa viljelytuotteesta voidaan myös käydä saman applikaation kautta. Monessa afrikkalaisessa kylässä on jo nyt aurinkosähköjärjestelmiä, joilla pyörii perheen televisio ja valaisimet. Aurinkosähköverkot tulevat lähivuosina yleistymään, kun niidenkin hinnat ovat menneet alaspäin. Talot eivät ole enää tehty savesta vaan tiilestä ja betonista ja kattoina on pelti heinäkaton sijaan. Erilaiset ympäristöystävälliset keittoliedet yleistyvät, joka vähentää puunhakkuuta ja hiilen polttoa ja täten hidastaa ilmastonmuutosta. 

Kylissä saattaa olla myös aurinkosähköllä toimiva porakaivo, joka tuottaa puhdasta vettä kylän asukkaille ja naisten ja tyttöjen ei näin ollen tarvitsekaan enää lähteä auringon noustessa vedenhakureissulle. Josko nähtäisiin myös vuoteen 2030 mennessä se aika, kun kaikilla perheillä on asianmukainen käymälä kotipihassaan ja kaikki käymälöistä saatava tuotos pääsisi ravinteiden hyötykäyttöön viljelyssä. Toivoisin myös näkeväni ajan, jolloin koulujen määrä on myös edelleen kasvussa ja yhä useampi myös tytöistä pääsee sinne. Jo nyt, erityisesti tyttöjen koulutuksen ansiosta, lapsiluvun määrä on vähenemässä ja yhä useampi lapsi pysyy hengissä ja pääsee myös aloittamaan koulunkäynnin. Afrikassa maissa, joissa on hyvä hallinto, koulutus ja terveydenhuolto, lapsiluvun kasvu on taittunut eniten. Kokonaisuudessaan lapsiluvun määrä naista kohden on tippunut vuoden 1990 6,3:sta 4,6:n mutta joissakin maissa se on jo 3:n lapsen tasolla (Esim. Botswana 3,1). 

Aurinkopaneeleilla toimiva porakaivo säiliöineen ja vesikioskeineen on nykypäivää ja tuo vettä kylän vesipulaan joka päivä ilman generaattorin kuluja ja päästöjä. Kuvassa Käymäläseura Huussi ry:n rakentama porakaivo Sambian Livingstonessa (kuva: Käymäläseura Huussi ry).  

Tulevaisuudessa afrikkalaisen kylän profiili voi olla siis toisenlainen. Toivon kuitenkin, että jotain vanhaa Afrikasta säilyy. Ihmisten iloisuus, auttavaisuus ja sellainen käsin kosketeltavissa oleva kylän henki, jota itsekin olen päässyt niin moneen kertaan kokemaan ei toivottavasti katoa mihinkään. Uskon, että joskus tulevaisuudessa joku Afrikan maa voikin olla maailman onnellisin maa, kunhan tämä köyhyyden kierre saadaan katkaistua. Monella meillä suomalaisilla on heiltä onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä paljon opittavaa.  

Ennen ja jälkeen visio opetusmateriaaleissa (kuva: Käymäläseura Huussi ry) 

Sari Laurila

Projektipäällikkö/ Käymäläseura Huussi ry. 

Kirjoittaja on toiminut yhdistyksen kehitysmaahankkeiden vetäjänä yli 15 vuotta ja on asunut ja vieraillut elämänsä aikana kymmenissä eri afrikkalaisissa kylissä viidessä eri Afrikan maassa.

Koulun ekologiset vessat ovat nyt valmiit

Nyt nämä Muonan koulun vessat ovat valmiit.

Nämä ovat sikäläisen mittapuun mukaan ns. ekologisia vessoja, koska vessojen alustat voidaan käyttää maanparannusaineena. Tämä on todella hyvä juttu. koska maaperä on köyhää ja kuivaa. Paikalliset ihmiset ovat saaneet koulutusta vessojen hoidosta ja he ovat sitoutuneet vessojen hoitoon. Käsityksemme mukaan nämä ovat seutukuntansa ensimmäiset ekologiset vessat.

On kyllä tosi mukava ajatella, että niin tytöillä kuin pojillakin on mahdollisuus käydä kunnon vesassa. Hintaa näille tuli sikäläisen mittapuun mukaan paljon, noin 1000 e/kpl. Ja paljon se tietysti oli yhdistyksen varoissakin.

John Alimoni on Muonassa organisoinut vessojen rakentamisen ja kiittelee fb-sivullaan lahjoittajia, jotka ovat mahdollistaneet vessojen rakentamisen. Täältä Suomesta kiitokset kuitenkin myös John Alimonille ja muonalaisille taas asioiden eteenpäin viemisestä Muonassa. Yhteistyössä on voimaa, täytyy taas sanoa. 💓💓💓💓

Koulua ollaan luovuttamassa paikallisille viranomaisille ja koulun nimeksi tullee Nyakiha primery school.

Lapset uusia koulupukuja sovittamassa

Lapset ovat tulleet koululle sovittamaan uusia koulupukujaan. Kuva sisältä luokasta. Koulupukuja teetettiin 200 kpl, ja ovat nyt koulukomitean hallussa.

Koulun siirtäminen valtion omistukseen on meneillään. Sen hoputtamiseksi tekee yhteyshenkilömme John kovasti töitä.

Muonan kyläläiset odottavat kiittollisina ja innoissaan uutta koulua

Tässä postauksessa on linkki videoon Muonasta, jonka Helplines ry on tehnyt Luolamies-esityksen jälkeen pidettävään Jone Nikulan luotsaamaan keskustelutilaisuututeen. 


Kuten videosta näkyy, kyläläiset ovat erittäin onnellisia koulusta, jonka olemme Muonaan rakentaneet ja odottavat innolla sen alkamista. Ja on todella tärkeää, että kouluprojekti jatkuu myös Malawin lasten ja nuorten avuksi ry:n osalta ja saadaan lisää luokkahuoneita, saniteettitiloja, vessoja, terveydehuoltoa jne. 

Nyt vauhtia voidaan varmaan saada lisää myös sen vuoksi, että olemme saaneet uusia aktiivisia toimijoita Muonan päähän. John Alimoni on yksi heistä. Hän on matkakodin, jossa Raija ja Pauli majoittuivat viime syksynä vapaaehtoistyöreissullaan, pitäjä. Hän on ollut aktiivinen toiminja kouluhankkeessamme Muonassa viime syksytä alkaen. 


Videolta tulee esille myös, että uusi koulu lyhentää mm. lasten vaarallisia ja pitkiä koulumatkoja, jotka lapset päivittäin joutuvat kävelemään päästäkseen kouluun. Varsinkin sadekausina koulumatkat ovat erittäin vaarallisia pienillä lapsille tulvavaaran vuoksi - tänäkin vuonna pieni lapsi menehtyi koulumatkallaan tulvaveden vuoksi.

Täytyy myös pitää peukkuja, että Helplines ry pääsee hyvään vauhtiin toiminnassaan ja voidaan edetä esim. 2-luokkahuonetta vuosi, joka oli haaveemme aikojen alussa. 

Sekin haaveeni taitaa toteutua, että koulun ensimmäisiksi opettajiksi saataisiin ihan perinteisiä - myönteisessä ja sanan parhaassa merkityksessä - "kansankynttilöitä" (niin kuin Suomessakin aikoinaan). Opettajia, jotka ovat innostuneita tukemaan lasten lisäksi koko kyläyhteisöä ja viemään "sivistysaatetta" monin tavoin eteen päin. Johnin, joka on ammatiltaan lääkäri, vaimo Roselyne, on opettaja ja toiveita on, että hänet siirrettäisiin Muonan kouluun opettajaksi. Roselyne on jo auttanut yhdistystämme koulun siirrossa Malawin valtiolle ja käynyt neuvottelut kouluviranomaisten kanssa. Ymmärtääkseni molemmat ovat ns. paluumuuttajia ja heillä on halua kehittää ihan pyyteettömästi kyläyhteisöään.

Vielä noista paikan nimistä. Muona on ikään kuin meikeläistä kuntaa vastaava alue, joka sitten jakaantuu pienempiin kyliin, joista yhteen, Alumendaan, tämä meidän koulukokonaisuus, jota olemme Muonan kouluksi kutsuneet, rakennetaan..

Tässä linkki vielä videoon.

https://www.facebook.com/helplinesrysuomi/videos/2450704005046850/UzpfSTE1NDE4MzMyNjM6MTAyMTQ2MTA1MzQzMjczNDc/

Tässä vielä kuvia Muonasta Raijan ja Paulin kuvaamana.

Savoy-teatterissa Martti Suosalon Luolamies - hyväntekeväisyysnäytös Muonan koulurakentamisen hyväksi

Onpa todella ihanaa kertoa tämä hyvä uutinen! 💕💕💕💕🙏🙏🙏🙏🙏Olemme löytäneet uusia yhteistyökumppaneita vai pitäisikö sanoa niin, että uudet yhteistyökumppanit ovat löytäneet meidät.

Joka tapauksessa Helplines ry on tullut mukaan Muonan kouluhankkeeseen ja on järjestämässä Martti Suosalon kanssa hyväntekeväisyysesitystä Savoy-teatteriin https://www.facebook.com/events/1092891174238110/ 28.10.2019 klo 18.30.

Martti Suosalon tilaisuuden esittelyvideo löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?time_continue=3&v=hXo7QWUStSQ&fbclid=IwAR1sHDxw-GJGKGryknST-uCE2VqE9GvcRC2UJ7zjxeCIqy6obZ8E1ien5bg

Lippujen tuotto ohjataan lyhentämättömänä varainkeruuseen. Illan isäntäntä toimii Jone Nikula. Esityksen jälkeen illan isäntä pitää myös puheenvuoron hyväntekeväisyyshankkeesta.

Kyllä täytyy olla todella iloinen Muonan lasten ja perheiden puolesta. He kyllä todella kovasti odottavat sitä, että koulu pääsee alkuun. Toivotaan Onnea ja menestystä hyväntekeväisyysesitykselle!

Uudet pulpetit Muonassa ovat jo koekäytössä

Nyt ovat uudet pulpetit jo "koekäytössä". Ja näyttää siltä, että lapset pitävät niistä.

Tässä vielä linkki videoklippiin, jossa lapset kokeilevat uusia pulpetteja.
https://www.youtube.com/watch?v=cTUDqBx3hx8

PAULI JA RAIJA MALAWISSA 2018

Malawin lasten ja nuorten avuksi ry:n kouluprojekti

Kohti tuntematonta...

Lähtö 7.10. Sunnuntai iltana klo 21.35 Helsingistä. Kentälle menimme junalla ja tyttäreni miehensä kanssa toivat matkalaukkumme, 6 kpl, pakettiautolla. Valuutanvaihdon ja kahvihetken jälkeen menimme lähtöselvitykseen, jossa emme selvinneet drop-tiskillä, vaan käskettiin viemään laukut selvitystiskille.
Kone oli myöhässä puoli tuntia ja lentolaukut kuulutettiin ruumaan, mutta onneksi saimme ne kuitenkin matkustamoon. Lentoyhtiö oli SAS.
Tukholmassa oli koneenvaihto ja final call oli jo päällä saapuessamme. Juoksujalkaa portille, joka tuntui olevan kilometrien päässä ja lopulta siivoojan opastuksella pääsimme koneeseen ja kohti Addis Abebaa Etiopian Airlinesilla.
Yölento, eikä nukkumisesta tullut mitään. Ruoka oli hyvää.

8.10 Maanantai. Aamulla saavuimme Addis Abebaan ja unisilla silmillä näytti, kuin oltaisiin tultu Baabelin tornin juurelle, ihmisiä oli paljon ja joka kolkasta maailmaa, todella värikästä niin ihon-värin kuin vaatetuksenkin suhteen. Tapasimme portilla suomalaismiehen, joka oli menossa Ndolaan, Sambiaan, joten välilasku Blantyreen mennessä olisi Ndolassa. Lentoyhtiö edelleenkin Etiopian
Airlines

Ndolan kentällä

Blantyreen saavuimme iltapäivällä ja ensimmäinen tehtävä oli lunastaa viisumit, 75 dollaria kpl, jonka jälkeen odottelimme laukkuja, jotka eivät sitten tulleetkaan.
Niinpä menimme taksilla kaupunkiin ja Casa Miaan, josta olimme varanneet yösijan yhdeksi yöksi. Matkalla oli slummialue, järkyttävän masentava. Illalla oltiin väsyneitä ja vähän alamaissa ja hämillään kaikesta.

Blantyre

9.10 Tiistai. Aamulla aamiainen oli hotellin ravintolassa ja oli erittåin hyvä ja maukas. Syötyämme lähdimme kaupungille kävelemään. Todella mielenkiintoista, liikenne vasemmanpuoleinen, autoja paljon eikä mistään tavoista ja säännöistä ollut mitään tietoa. Myöhemmin kuulimme, että autot ensin ja jalankulkijat sitten, kun sattuvat pääsemään, eli autot ei väistä. Ihmisiä oli paljon, naiset taakkoineen, kenellä tavaraa pään päällä, kenellä pieni lapsi huivin mutkassa selässä yms. Liikkeitä ja kuppiloita  ja hyvinkin eri tasoisia katujen varsilla.

Junarataa pitkin asemalle

Laiturilta saimme ottaa valokuvan veturista...

Monien mutkien kautta menimme lopulta kiskoja pitkin rautatieasemalle, sillä olimme luvanneet ottaa kuvia junaharrastajatuttavallemme. Vastassa oli virkapukuinen mies, joka sanoi, että täytyy kysyä lupa johtajalta ja vei meidät sisälle tyhjään rakennukseen, jossa johtajan toimisto oli. Saimme luvan ottaa kuvia, mutta johtaja itse lähti mukaan ja sanoi ettemme saa mennä raiteille. Kuvat tuli otettua ja meidät ohjattiin poistumaan portista tietä pitkin..

Wimpyn terassilla

Lähdimme talsimaan hotellille internet-kahvilan ja Wimpy-kahvilan kautta.
Wimpyssä oli Wi-Fi , mutta vain mainoksessa. Internet-kahvilassa ei ollut mitään tarjoilua, ainoastaan tietokoneet.

Happiness ja Abigirl

Mennessämme Kabula Roadia pitkin hotellia kohti edellämme käveli kaksi tyttöä, joilla oli yhdet kengät, toisella toinen kenkä. Todellista ystävyyttä! Toisen tytön nimi oli Abigirl ja toisen nimi Happiness, iloisia tyttöjä.
Hotellilla meitä odotti tieto, että matkalaukkumme olivat tulleet ja olisivat noudettavissa seuraavana aamuna. Bills Kairan kuski tuli tapaamaan meitä ja sovimme seuraavasta aamusta.
Illalla kävimme vielä kaupassa respassa tapaamamme taksin kanssa.




10.10 Keskiviikko. Aamulla lähdimme hakemaan laukkuja lentoasemalta. Ensin hässäkkä Bills Kairan kanssa ja jouduimme ostamaan dieseliä 150 l päästäksemme lähtemään.

Laukkuja hakemassa lentoaemalta

Lopulta pääsimme lentoasemalle ja tullin katsottua laukut, matka alkoi kohti Muonaa.

Matkalla kuitenkin piti käydä ostamassa prepaid- liittymä ja se kesti. Ei toiminut vanhassa puhelimessa, joten Pauli osti uuden puhelimen ja lopulta monen tunnin jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Käytiin kuitenkin syömässä kuljettaja Josefin ehdottamassa paikassa, mutta meidän ruoka jäi lautaselle.

Matkalla Muonaan näimme Shire-joen

Tie muuttui hiekkatieksi

Ja sitten kohti Muonaa. Tie kulki parin vuoren yli ja maisemat olivat uskomattoman upeat.
Ajettuamme 40-50 km tie muuttui huonoksi ja alkoi tulla pimeä. Tie oli kuin perunapeltoa ja pimeys iski totaalisesti, ei valoja missään.

Monen tunnin pomputtelun ja kyselyjen jälkeen saavuimme Muonaan Business Centeriin, jossa meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan.

Meidän Muonan koti

Huoneen ovella jouduin hetken pidättelemään henkeä, mutta toivuin nopeasti ja totesin, että tässä on nyt meidän koti. Huone oli vuoteen kokoinen, vähän tilaa reunoilla ja sinne ahdoimme kaikki 6 matkalaukkua ja itsemme.
Yö oli kuuma ja selkää särki sen pompottelun jälkeen ja oli lähes toivoton olo. Olimme kuitenkin päässeet perille Muonaan ja aamulla alkaisi uudet haasteet.

Malawi maailmankartalla

Majoitus Muona Malawi 

11.10. Torstai. Aamun valjettua ensimmäiseksi vessaan eli huussiin, jossa oli reikä lattiassa ja sitten suihkuun, jonne vesi kannettiin paljussa ja kauhan kanssa valeltiin vettä niskaamme.

Tamia ja Desire tulivat ihmettelemäään meitä.

Ruuanlaittoa..

Aamiaisella Josefin kanssa

Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään koulua Josefin ja Johnin kanssa. John oli majapaikkamme isäntä, lääkäri, joka teki leipätyönsä kaukana kotoa, pohjoisessa Malawijärven rannalla.
 Hänen vaimonsa on Roselyn, joka opettaa englantia paikallisessa koulussa.

Muonan uusi koulu..

Varastorakennus ja koulun tontilla kasvavia puita.

Koulun whatsman toi vieraskirjan

Henkilökunnan WC- ja suihkurakennus 

Noin kolmen tunnin ja lukuisten kyselyjen jälkeen löysimme koulun. Siellä katsastimme paikan ja kirjoitimme nimet vieraskirjaan. Palattuamme saimme papaijaa pöytään. Käytiin vielä Fatima-marketissa Johnin saattelemana, ostettiin kylmää vettä ja banaaneja ja palattiin iltapäivälevolle.

Tuleva ateriamme

Koulun etsintäreissulla tuli vastaan mies, jolla oli iso kala ja kana roikkui pyörän sarvessa. Mies pysähtyi ja kana putosi ja kunkkasi piiloon auton alle. John osti kalan ja kanan, jonka saivat lopulta auton takakonttiin. Sanoin, että haluaisin päästää kanan vapaaksi ja seuraavalla tiedustelupaikalla kana hyppäsi istuimen selkänojalle ja siinä minä sitten seurustelin tulevan ruokani kanssa.
Päivällä oli ruokana kalaa ja riisiä, illalla kanaa ja puuroa ja vihanneksia- syötiin käsin. Joka aterialla oli ensin vettä käsien pesua varten.
Illalla oli sähkökatkoja, piti ruveta aikaisin nukkumaan. Saimme kuitenkin iltakahvit, kun ostimme murukahvia Fatimalta. Myöhemmin kahvit tuli talon puolesta, kun huomasivat meidän pitävän siitä.
Selkää ja jalkoja särki vielä pompotuksen jälkeen ja yö meni pyöriessä ja hikoillessa. Huoneessa oli puhallin, mutta heikkotehoinen ja kun oli sähkökatkoja, ei toiminut ollenkaan. Ja päällä vielä tiheä moskiittoverkko.





12.10.Perjantai. Aamulla kahvia ja keksejä ja riisipuuroa, joka oli oikein hyvää, tummaa riisiä.
Kävimme kävellen etsimässä lähikoulua,jonne piti viedä taideprojektimateriaalit ja jossa Roselyn oli opettajana,  mutta emme kovinkaan pitkälle jaksaneet siinä helteessä. Liuta lapsia kipitti perässä rahaa vaatimassa, kun kuvia otettiin. Joku nainen kehotti pyytämään rahaa, tämä oli ainoa kerta kun rahaa pyydettiin Muonassa.

Kylän lapsia...

Lounaan jälkeen tultiin kertomaan, että Santo oli tullut tapaamaan meitä. Ja niinpä olikin ja Frankin kanssa hienolla maasturilla. Frank on entinen kansanedustaja ja nykyinen Malawin suurlähettiläs Mosambikissa.

Kuvassa olemme oikeassa järjestyksessä.... 

Niinpä mentiin taas koululle heidän kanssaan ilmastoidussa autossa. Emme kuitenkaan päässeet sisään, kun watchman ei ollut paikalla. Katselimme paikkoja ja ympäristöä ja otettiin kuvia.

Takaisin palatessamme he näyttivät Bandes Residence majatalon, johon olimme luulleet tulevamme majoittumaan. se  oli sama, minkä olimme netissä nähneet. Santo sanoi varanneensa meille majoituksen ilmoittamatta sitä kuitenkaan meille.
Emme uskoneet, mutta emme sanoneet sitä. Frank sanoi suosittelevansa paikkaa meille eikä missään tapauksessa suosittelevan paikkaa, missä jo olimme majoittuneet. Meidän majapaikkamme oli kuitenkin meille hyvä, keskellä kylää ja huolto pelasi kun taas tämä toinen oli aivan autio, yksi vanha mies paikalla ja ruoat olisi pitänyt tuoda jostakin, en tiedä mistä. Hyvä puoli olisi ollut lyhyempi matka koululle, jonne oli täältä kolme kilometriä kun taas Muona Business Centeristä oli kuusi kilometriä.
Oma paikkamme aivan mainio, ihmiset iloisia, nauravia ja erittäin ystävällisiä, tervehtivät, vilkuttavat, kättelevät, pysähtyvät juttelemaan. Suurin osa puhuu englantia.
Normi ilta, oli kuuma ja kaiken lisäksi sähköt katkesivat. Yö oli tukala.

Business Centerin edustaa..

Vaatekauppa 

 13.10 Lauantai. Aamulla aikaisin ylös, ennen kuutta alkavat jo pumpata läheisestä kaivosta vettä ja olla muutenkin työn touhussa. Musiikki alkaa soimaan läheisessä kojussa olevista ämyreistä. Sieltä tulee musiikkia ja elokuvien äänitteitä ja raikuu yli kylän ja kun katkeaa, silloin tietää, että sähköt on poikki.

Muonan kylän yleinen kaivo..

Kankaita ja kenkiä..

Jyvien erottelua ja torimyyjiä...
Käytiin kävelyllä Fatimassa ja yritettiin valvoa vähän myöhempään, mikä oli haastavaa, kun sähköt taas katkesi jo puolenpäivän jälkeen ja mitäpä pilkkopimeässä teet, pimeä tuli klo 18.
Vessassa muutaman kerran juoksuttanut ja ruoka ei maistu, epäilen malarialääkitystä syyksi.

14.10.Sunnuntai. Aamulla ylös klo 6 kuten tavallista. Yö oli kuitenkin mennyt yllättävän hyvin, eka yö täällä, jolloin tunsin nukkuneeni. Ensin lenkille, sitten aamiainen ja suihku, eli soikko vettä betonikopissa, mutta sekin tuntui hyvältä sen hetken ja heti alkaa taas hiki lentää. Sukkaparin olen saanut kudottua pahinta paistetta pakoillessani.

Aamiaisella..

Roselyn kertoi aamulla, että koululla ovat innoissaan taideprojektista. Tiistaina mennään viemään materiaalit koululle.





15.10 Maanantai. Paikallinen äitienpäivä. Kävimme kävelyllä yms normaalitoimet, jotka ovat kaikki täällä aikaa vieviä.

Projektipolkupyörän huolto sujui hyvin Muonassa.

Pauli testaamassa huollettua pyörää.

Härkävankkurilla jauhokuljetus ja koulukyyti.

Polkupyöränkeskiöstä tehty lelu

Leluntekijät 

  Roselynin kanssa sovittiin seuraavanpäivän kouluvierailusta.



16.10. Tiistai. Nousimme ylös klo 6 maissa ja keräsimme kaikki taideprojektimateriaalit reppuun. Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen, n. klo 8 lähdimme talsimaan koululle reppu pyörän tarakalla. Blessings lähti saattamaan meitä.
Koululle päästyämme vastaamme tuli pieni poika, joka polvistui eteeni ja ojensi kätensä minulle ja sitten Paulille. Oikein sielua riipaisi!!!

Luokkakoot suuria

Pieniä ja innokkaita koululaisia....

Malawissa vuodenaikoja on kolme.

Luokan säännöt..

Koululla oli lämmin vastaanotto. Ensin juttelimme rehtorin toimistossa ja sitten hänen ja Roselynin opastuksella lähdimme kiertämään luokkia 1-8. Koulussa on yhteensä 1400 oppilasta, joten luokat olivat todella täynnä ja mikä vastaanotto!! Sitä hymyä ja vilkutusta ja innostusta! Uskomatonta!

Oppilaiden tervehdys Suomeen.

Ruuanjako keittiössä..

Kouluruokailua..

Astioiden palautus...

Olimme jo viimeisessä luokassa, kun kello kilisi ja alkoi aamiaistauko ja koko lauma vilisti puurolle. Pieniä jalkoja tuntui olevan koko maailma täynnä. Saivat nopeaan tahtiin puurolautasensa, jonka tyhjensivät käsin. Kouluruoka kelpasi!!
Vielä juttutuokio rehtorin toimistossa ja luovutimme materiaalit projektia varten ja lähdimme opettajien ja n. 1000 oppilaan saattelemana pois.

Rehtori näyttämässä opetustiloja..

Oppilaat puun varjossa...

Puun alla oli alakoululaisia oppitunnilla. Eka luokka, ns vapaaluokka, voivat tulla ja mennä mielensä mukaan.


Olipa kokemus, hieno sellainen!

Juomatauko..

Naiset pyykinpesulla....

Aurinko olikin sitten kivunnut korkealle ja tulomatka oli yhtä tuskaa, vaikka matka ei ollu pitkä. Asteita oli n. 40 ja tuntui, ettei jalat tottele. Lähetimme Blessingsin pyörän kanssa Business Centeriin ja menimme matkan varrella olevaan jokeen kivelle istumaan. Joessa oli vettä nilkkoihin asti kuivuuden takia, mutta siellä oli pyykillä useita naisia, jotka juttelivat ja naureskelivat pyykätessään. Kun huomasivat meidän ottavan kuvia, alkoivat poseeraamaan ja riemua näytti riittävän.

Aikamme istuttuamme jatkoimme matkaa ja lopulta pääsimme perille, jossa Blessings kantoi meille virvokkeita ja olo tasaantui.

Polkupyörätakseja

Polkupyörätaksilla kotia..

Moottoripyörätaksi ja takana minibussi

Hetken levättyämme Pauli lähti Fatimaan hakemaan vettä ja palasi lounaalle kertoen, että oli löytänyt meille autokyydin.
Pauli viestitti Santolle, että on hommannut kyydin koululle ja että Santo voisi tulla samalla kyydillä. Ei kuulunut vastausta. Pauli lähetti uuden viestin Pirkon kautta. Ei kuulunut taaskaan vastausta.
Ilta pimeni ja sähköjä ei ollut ja lopulta päätimme ruveta nukkumaan. Oli todella tukalan kuuma, ilma ei vaihdu ja tiheä moskiittoverkko ympärillä. Tuntui, ettei saa ilmaa, välillä täytyy nousta sängyn laidalle hengittelemään. Nämä illat ovat pahimmat, kun ei ole sähköä ja puhallin ei pyöri, väsyttää, mutta ei saa nukuttua.
Lopulta sähköt tulee ja puhallin alkaa pyöriä. Se ei jäähdytä, mutta kierrättää edes ilmaa ja tuntuu paremmalta.


17.10. Keskiviikko. Muutaman tunnin pyörimiseen jälkeen klo 5 aamulla on jälleen valoisaa ja mukava nousta ylös. Nämä aamut ovat täällä parhaat.

Santolta tuli viesti, että tulevat Frankin kanssa hakemaan koululle, mutta Pauli torppasi, koska oli kuskin jo tilannut. Kuski oli Brian, rakentaja, joka Muonassa saneerasi sairaalaa.

Aamiaisen jälkeen klo 8 kuski tuli ja Pauli lähti koululle. Minä jäin siivoamaan ja kirjoittelemaan muistiinpanoja, koska ei minusta varmaan olisi puun istutuksessa ollut paljon apua. Joutoajat kudoin sukkia hyväntekeväisyyteen jouluksi kotimaahan ja tännekin pienelle tytölle tässä pihapiirissä. En ole ennen kutonut sukkaa 40 asteen helteessä.

Kyläpäälliköt

Koulukomitea

Koululle oli tullut Santo ja Frank sekä kyläpäälliköt ja koulukomitea ja siellä olikin vaalitilaisuus.

Palaveri kyläläisten kanssa..

Pauli oli omalla kyydillä ja oli siellä keskustellut ihmisten kanssa vaalitilaisuuden jälkeen yhdistyksemme toiminnasta.

Pauli, Nandilimbe ja kylän lapset pitivät uuden koulun ensimmäisen jumppatuokion.

Koululle johtavatie, puu keskellä tietä..

Pieni tyttö päiväkävelyllä.

Auton korjausta puun varjossa.

Uskaltaiskohan mennä lähemmäksi kuvanottajaa?

Omakuva ihmetytti.

Pirkon lahjat jaettiin tytöille ja otettiin kuvat.

Mplaso, Kallollni ja Eliza

Roselyn kertoi Kallolnille koko penaalin  kuuluvan hänelle .

Pienen tytön tervehdys....

 18.10  Torstai. Santoa ei näkynyt, Santo oli aikonut tuoda kuitit ja kirjanpitonsa torstaina.
Kävimme Fatimassa ja siellä pieni, polvenkorkuinen punamekkoinen tyttö nykäisi minua puserossa ja ojensi pienen kätensä. Liikuttavaa.

Ninan lahjat jaettiin. Lapset innoissaan piirtelevät ja käyvät näyttämässä aikaansaannoksiaan. Lämpötila 39 astetta. Pauli kävi pelaamassa, innokkaita pelaajia riitti. Illalla meni sähköt ja siinä pimeässä istuessamme tuli paikalle ääni, joka kertoi olevansa Johnin veli ja hän istahti juttelemaan kanssamme. Ja ihan oikeasti oli niin pimeä, että kuulimme vaan äänen. Hänen lähtiessään olin näkevinäni jotain punaista, joka myöhemmin osoittautui hänen paidakseen.

Innokkaat piirtäjät...

Lastentunti.....

Sulkapallopelin opettelua..

Naisenergiaa kentällä..

19.10. Perjantai. Santo kysyy, are we back. Hän oli luulevinaan, että olimme kaupungissa käymässä ja vastasimme hänelle lähtevämme seuraavana päivänä eli lauantaina.
Lähdimme Fatimaan ja Santo tuli hakemaan meitä sieltä n. klo 16.

Kirjanpitoa tutkimassa..

Palasimme takaisin ja tutkimme Santon tuomia papereita. Pauli piti tiukan kuulustelun ja minä yritin selittää, miten ja miksi Santon tulisi menot merkitä. Santo lähti noin klo 18.
Brian kävi varmistamassa seuraavan aamun lähdön Blantyreen. Ilta oli hyvä, tuuli hiljalleen. Pauli kävi pelaamassa. Sähköt toimi aamuun saakka.



20.10 Lauantai. Pakkasin laukut ja sähköt vaihteeksi katkesivat. Aamiaisen ja kahvin jälkeen Brian tuli ja lähdimme matkaan. Meno oli helpompaa kuin tullessa, koska oli valoisaa. Katselimme kauhulla tietä, jota olimme säkkipimeässä tulleet. Olimme todella onnekkaita, ettei mitään sattunut. Uskomatonta! 60 km erittäin huonoa tietä, monttuja, kivikkoista, joenpohjaa yms.

Muonan tie...

Tietyön kohdalla joenylitys...

Paikallista ajokulttuuria...

Saavuimme iltapäivällä hotelli DMS:n Blantyren laidalla. Huone oli hieno, iso vuode, kylpyhuone,
paljon laskutilaa, luksusta maalaiselämän jälkeen.

DMS hotelli

Kukkiva puu Blantyressa..

Päätettiin lähteä kävelemään kaupungille. Lähtiessä aulassa tervehdittiin portugalilaisia hotellivieraita. Käveltiin jonkin matkaa ja kysyttiin sitten vastaantulijalta neuvoa keskustaan ja pieleen meni. Ajauduttiin jonnekin epämääräisen näköiselle markkina-alueelle. Alkoi hämärtää ja pelko alkoi hiipiä mieleen, kun emme tienneet, mihin päin pitäisi lähteä. Yhtäkkiä jostain ilmaantui auto, jossa näin hotellissa tapaamamme portugalilaisen kasvot ja hän pysähtyi. Autossa mukana oleva, ilmeisesti malawilainen, nainen hommasi meille taksin, jolla pääsimme Wimpyyn. Söimme kanaa ja jälkiruoaksi kahvia ja todella herkullista suklaakakkua. Wimpyn edestä saimme Rolexin, taksin, ajamaan meidät hotelliin. Loppuilta leväten ja nukkumaan.


21.10. Sunnuntai. Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen aamiaiselle, joka oli pienoinen järkytys hienon hotellin aamiaiseksi, kahviakaan ei ollut, oli loppu. Palvelu oli ensiluokkaista, mutta aineet puuttuivat.

Kassakuitti talteen, ovella usein tarkastettiin kuitit...

Lähdimme kauppaan Shopriten ostoskeskukseen, jossa kaupat sulkeutuivat aikaisin sunnuntaina. Söimme pitsaa ja jäätelöä ja saimme portilta otettua taksin, joka vei meidät kaupungille. Kävellessämme tuli vastaan postikortin myyjä, joka vakuutteli postin olevan auki, että saisimme postimerkit. Kortit ostettiin, mutta posti ei tietenkään ollut auki.
Kävelimme Wimpyyn, jossa söimme jotain peruna-salami-muna-kinkku-hässäkkää ja päälle tietenkin kahvi ja ihana suklaakakku. Wimpyn edestä otimme taksin, jonka ristimme Rolexiksi ja joka
 vei meidät takaisin hotelliin. Ja sitten kylpy olikin tarpeen hikisen päivän jälkeen.
Huoneessa oli jäähdytyslaite joka tietenkin pysähtyi, kun sähkö katkesi. Onneksi katkos ei ollut pitkä ja saimme taas nukuttua kunnolla.



22.10. Maanantai. Aamiaiseksi saimme puuroa ja kahvia, ihan hyvä. Syötyämme lähdimme Rolexin kanssa etsimään turisti-infoa ja samalla käymään postissa saadaksemme kortit lähetettyä. Saimme postimerkit, mutta kirjekuoria ei postissa ollut. Kadulla taas oli pitkä rivi kirjekuoren myyjiä ja saimme lopulta asian toimitettua. Kallista muuten oli postitus!

Varjot olivat keskipäivällä todella lyhyet. Kirjekuorien myyjät odottivat aidan vieressä.

Löytyi lopulta turisti-infokin ja saimme haluammme esitteet.
Käveltiin sitten taas kaupungilla ja poikkesimme second hand kauppaan, jossa myytiin vaatteita. Sieltä löytyi jopa suomalainen lippis.
Palattuamme hotelliin Brian soitti ja kävi hakemassa meidät. Mentiin Casa Miaan syömään ja samalla tehtiin hotellin kanssa diili 10 päiväksi lähtöpäiväämme, 6.11. saakka.
Normi ilta hotellissamme, DMS:ssa, vähän sähköongelmia...

Luonas Blanturessa..

 23.10. Tiistai. John soitti ja menimme taksilla kaupunkiin tapaamaan häntä. Kävimme syömässä ja maksoimme hänelle täysihoidon lauantaihin saakka, jolloin lähdemme Muonasta Blantyreen.
Taksilla takaisin DMS:aan.


Iltapäivällä soitti Brian ja kävi hakemassa meidät syömään Wimpyyn ja sen jälkeen kotiinsa perheensä luokse, vaimo ja 3 lasta. Olimme ostaneet secondhandista pari pehmolelua vietäväksi lapsille Muonaan joten meillä oli pehmolelu viemisiksi lapsille.
Brian toi meidät takaisin hotellille, jossa sähkökatkot piinasivat koko illan. Kokki toi meille huoneeeen ison pannullisen kahvia.

Kauppoja matkalla..

Perillä Business Centerissä..

24.10. Keskiviikko. Aamiaisen jälkeen maksettiin hotelli ja odoteltiin Briania hakemaan meitä.
Pomppukyydillä taas Muonaan, jossa meillä oli sydämellinen vastaanotto, ikäänkuin olisivat ikävöineet meitä. Lapset tulivat näyttämään piirrustuksiaan ja kun annoimme tuliaisnameja, sitten joka viiva erikseen käytiin näyttämässä.
Santo tuli yllättäen käymään ja toi kaikki paperinsa, joita olimme pyytäneet.
Kerromme hänelle, että aiomme pitää perjantaina koululla juhlat.

Uusi moskiittoverkko

Vaihdoimme huoneeseemme moskiittoverkon, joka oli vähän korkeampi ja ilmavampi.
Sähköt meni poikki koko illaksi, joten söimme sitten kynttiläillallista ennen nukkumaan menoa. Yö oli harvinaisen hyvä, ei nihkeä ja sähkötkin tulivat lopulta.

25.10. Torstai. Aamiainen klo 6.30.

Asemapiirros laminoituna..

Santo tuli käymään ja näytti asemapiirrosta koulun alueelta. Toteutus kuitenkin jotain ihan muuta.

Annoimme Santolle ohjeen: ostamme kuittivihkon ja kalenterin, jotka lähetämme tänne Brianin mukana ja kalenteriin tulee päivittäin merkitä tehdyt työt, kuka tehnyt, mitä maksettu yms.
Santon jälkeen tuli Nintendo juttelemaan.
Pli kuuma päivä Pauli kävi pyörällä Fatimassa.

Koululaisten piirustukset valmiina mukaamme Kajaaniin.. 

Oli kuuma päivä. Roselyn toi lasten piirtämät kuvat.
Sähköt katkesivat jo aamupäivällä ja tulivat taas illalla klo 20 sammuakseen taas aamulla varhain.




26.10. Perjantai. Aamiainen taas normaalisti n. klo 6. Aamiaisen jälkeen lähdimme Fatimaan ostamaan lisää vettä ja keksejä yms. iltapäiväksi koululla pidettäviä juhlia varten.

Johtajaopettaja pyysi arvostelun heidän koulustaan..

Yksi harvoista  näkemistämme aurinkopaneleista oli toiminnassa opettajan asunnossa.

Keittiöhenkilökunta puhdistamassa ruokapatoja..

Pauli kävi Rosen kanssa toimivalla koululla katsomassa heidän ruokailun järjestämistä. Oppilaat maksavat 300 KMK/vuosi eli alle 0,4EUR/vuosi ruokailusta. Tällä maksetaan keittäjien ja watchmanin palkat. Tarvikkeet tulevat joltain hyväntekeväisyysjärjestöltä. Keittäjät tulevat töihin klo 3 yöllä.

Ilmapallot..

Karkkijono..

Juhlivia lapsia..

Limujono...

Omatalolippis Watchmanilla..

Iltapäivällä lähdimme koululle, jonne oli kerääntynyt koulukomitea ja kyläpäälliköitä sekä liuta lapsia. Menimme Brianin kyydissä, Rose ja Blessings lähtivät mukaan ja tarpeen olikin. He Brianin kanssa ottivat haltuunsa tarjottavien jakelun. Lapset lauloivat ja kaikilla oli hauskaa.
Santo oli tullessaan käynyt hakemassa pyörän haltuunsa Business Centerin pihasta.
Hän myös näytti videon, jossa naiset kaivoivat kuoppaa puuntaimille, jotka olivat vasta itäneet. Kaivauspalkkion Santo vaati Paulilta.
Viimeinen ilta Muonassa, vähän haikea olo. Haastavat olosuhteet, mutta niin uskomaton tunnelma, hienot ihmiset.

27.10. Lauantai. Lähtöpäivä Muonasta. Aikaisin ylös, loput pakkaukset ja aamiainen

Nämä laukut ovat koulun varastossa odottamassa oppilaita uuteen kouluun..

Onneksi ei enää kuutta laukkua, olimme jättäneet 2 isoa laukkua tavaroineen koulun varastoon jaettavaksi myöhemmin, kun koulu käynnistyy.
Brianin oli määrä tulla klo 10 hakemaan meitä.
Santtu kävi yllättäen tuomassa listan oppilaista, jotka olisivat aloittamassa koulunkäynnin.
Pihalle alkoi kerääntyä ihmisiä meitä saattamaan ja siinä iloa pidettiin.

Hokkuspokkus taikatemppu..

Hyppynarulla haskanpitoa...

Yhteiskuva saattajistamme..

Oli hyppynarut ja hokkuspokkusjutut ja otettiin valokuvia toisistaan. Jälkikäteen sieltä on tullut facebook kavereita.

Tungosta sillalla...

Brianin pomppukyydillä mentiin Blantyreen ja Shopriteen ostamaan Santolle kuittivihkoa ja työkirjaa. Syötiin pitsat ja Brian toi meidät Casa Miaan. Huone ei ollut kummoinen verrattuna edelliseen kertaan ja netti pätki.

28.10. Sunnuntai. Huonosti nukutun yön jälkeen kävimme aamiaisella ja lähdimme kaupungille.

Matkalla kaupunkiin tapasimme lapsiryhmän hoitajineen, he olivat läheisestä Open arms orpokodista.
Erästä rakennusta kiellettiin kuvaamasta, emme päässeet perille, miksi.
Päivä kului iltaan, käytiin syömässä ja sitten nukkumaan.

29.10. Maanantai. Aamiaisen jälkeen Pauli kävi kysymässä, saisimmeko huoneen, jossa olimme olleet aikaisemmin ja onnistui! Muutimme sitten taas ja kaikki oli hyvin.
Kävimme taas kaupungilla ja menimme liikkeeseen, jossa olimme nähneet pulpetteja.
Hinta oli noussut ja pulpetit olivat tosi pieniä, istuin oli erillinen.
Menimme sitten erään hotellin aulaan kyselemään hintoja Malawijärven retkistä ja olivat tosi kalliita. Virkailija lupasi vielä ilmoitella meille lisää vaihtoehtoja.

Kissa katseli meitä ihmeissään..

Kävimme kaupassa ja siellä majaili myös kissa, josta otimme kuvia.
Yritimme etsiä Kabul Lodgea, mutta totesimme sen olevan liian kaukana.




30.10. Tiistai. Aamiaisen jälkeen taas matkatoimistoon toteamaan, ettemme lähde heidän retkille.
Käveltyämme hetken löysimme paikallisen matkatoimiston, jonne aioimme mennä seuraavana päivänä.

31.10. Keskiviikko. Aamiaisen jälkeen käytiin varaamassa auto ja kuljettaja seuraavaksi päiväksi.
Oli puhe, että auto tulee täyden tankin kanssa seuraavana aamuna hakemaan hotellilta.
Oli kuuma päivä 35-36 astetta. Kyselimme respasta hierojaa ja he lupasivat tilata huoneeseen hierojan, joka sitten kävikin ja oli ihan hyvä.

Uimme hotellin altaassa ja lähdimme kaupungille, jossa päädyimme kiinalaiseen kauppaan. Ostimme sieltä värikynät ja vihkoja ja pienen potkupallon vietäväksi hotellimme lähellä olevaan orpokotiin, joka oli Open Arms järjestön. Olimme tavanneet lapsia hoitajineen kadulla, jota kuljimme kaupunkiin mennessämme ja kysyimme heiltä, josko voisimme käydä siellä.

1.11. Torstai. Aamiaisen jälkeen klo 8 tuli kuljettaja hakemaan meitä Malawijärvi retkelle, mutta toisin kuin oli sovittu, tankki ei ollut täynnä, joten jouduimme menemään tankille. Täällä maksetaan auton vuokra ja polttoaine erikseen ja heillä ei useinkaan ole rahaa täyttää tankkia ennen matkaa. Saatiin mutkien kautta tankattua, bensa- asemalla ei kelvannut luottokortti ja käteisautomaatista loppui raha, mutta lopulta eri vaiheiden jälkeen pääsimme matkaan. Täällä yleensä asiat hoituu, mutta harvoin suunnitellulla tavalla, mutkia tulee matkaan, mutta lopulta hoituu. Ei pidä olla hätäinen, minne on kiire?

Baobao tree

Phyton tree

Elefantteja..

Virtahepo

Ajoimme kohti Malawijärveä ja matkalla kävimme Liwonden kansallispuistossa.Maksettuamme saimme oppaan mukaan ja ajelimme puistossa parin tunnin ajan, näimme villieläimiä laumoittain.

Mangoaika oli parhaillaaan..

Malawijärvi

Jatkoimme matkaa järveä kohti ja lopulta illansuussa saavuimme Malawijärvelle
Cape McLear kansallispuistoon.
Joimme rannalla kahvit ja oli samantien lähdettävä paluumatkalle, koska ilta alkoi hämärtää. Hetken aikaa saimme palatessa katsella maisemia ennenkuin tuli pimeä ja siellä se tarkoitti todella pimeää, valoja ei näkynyt missään. Matkan varrella oli marketteihin, kojuja tien varrella, ja todella paljon ihmisiä. Sitten taas pimeää tietä.
Ihmisiä saattoi kulkea tiellä eikä minkäänlaisia heijastimia. Kuskin täytyy olla todella varovainen.
Lopulta noin klo 23 pääsimme hotellille, jonka ravintola oli jo kiinni. Onneksi oli muutama keksi ja teetä huoneessa.




2.11. Perjantai. Aamiaisen jälkeen lähdettiin setvimään edellispäivän retken loppulaskua.
Paikalla oli Ephraim, joka selvitettyään meidän tilityksen, kysyi, voisiko hän puhua meidän kanssa omista asioistaan. Hänelle kävi selväksi, kenen asialla Malawissa olimme. Hän oli päässyt yliopistoon ja käynyt siellä kevätlukukauden ja nyt oli saanut kirjeen, ettei voi jatkaa opiskelua, ennenkuin maksaa lukukausimaksut. Hänellä ei ollut rahaa siihen, eikä perheellä ollut mahdollisuutta auttaa. Pyysimme häntä tulemaan illemmalla hotellille.
Ja hän tuli ja esitti kaikki asiaa koskevat dokumentit.
Päätimme Paulin kanssa ryhtyä tukemaan hänen opintojaan.

Taidekahvilassa

3.11. Lauantai. Efraim tuli aamiaisen jälkeen ja kävimme pankissa maksamassa hänen lukukausimaksunsa. Poika oli täpinöissään ja sanoi tekevänsä mitä tahansa hänen haluttiin tekevän. Opiskelu jatkuu vielä 2 vuotta ja yritämme kerätä hänelle rahat lukukausimaksuja varten.Toivottavati onnistumme tässä hankkeessamme. Hieno poika.
.

Open arms orpokoti..

Iltapäivällä vierailimme läheisessä orpokodissa ja veimme sinne ostamamme tavarat

4-5.11 Sunnuntai-maanantai.Kävimme Limbessä urheilukeskuksessa katsomassa keilahallia.

Urheilukeskuksen johtaja esitteli meille golfradan  ja tenniskentät...

Ulkoilma keilaus...

Keilahalli oli nurmikenttä ja keilaus tapahtuu ulkosalla. Rata ei ollut käytössä, eikä meillä ollut aikaa käydä uudelleen. Mielenkiintoinen kokemus kuitenkin.
Vietimme viimeiset päivät Blantyressa katsellen ympärillemme ja jättäen hyvästit tälle hienolle paikalle.


6.11. Tiistai. Aamiaisen jälkeen lähdimme lentokentälle suuntana Johannesburg ja Kapkaupunki, jossa vietimme seuraavat 10 päivää ja se oli sitten taas uusi seikkailu kaikkine uusine kuvioineen.

Kaiken kaikkiaan aika Malawissa oli haastava kuumuuden ja alueellisten olosuhteiden vuoksi mutta samalla myös kiehtova, haluamme mennä sinne uudelleen. Asiat siellä hoituvat, joskin mutkien kautta, se vaatii vaan kärsivällisyyttä. Ihmiset ovat aitoja ja ystävällisiä.
Nyt maailma on taas erinäköinen ja on mukava saada viestejä Afrikan sydämestä.