maanantai 3. toukokuuta 2021


Sari Laurila Käymäläseura Huussi ry:stä on kirjoittanut alla olevan tekstin pyynnöstämme saada lisää tietoa afrikkalaisesta kylä-elämästä maaseudulla. Näkymät on aika samanlaisia Malawissa, Muonassa, jossa meidän Nyaudzudzu Junior Primary School-koulumme sijaitsee. Käymäläseura Huussista saimme myös paljon apua ja rohkaisua rakentaessamme huusseja koulumme tarpeisiin.  


 ELÄMÄÄ AFRIKKALAISESSA KYLÄSSÄ

Sähköpostiini saapui taannoin pyyntö kirjoittaa Afrikan arjesta maaseudulla. Samassa minulle tuli heti mieleen, että tämän pitäisi olla kirjoittanut joku paikallinen henkilö, jolla ei olisi ”länsimaalaisia laseja”, kuten minulla. Ehkä jossain kohti toteutammekin sellaisen, että pyydämme paikallisia kirjoittamaan. Kirjoitus voisi olla hyvin toisenlaisenlainen, kuin millainen tästä tulee. Mutta tässä minun näkemykseni asiasta, yli 20 vuotta afrikkalaisia kyliä nähneenä ja niissä myös jonkin verran aikaa viettäneenä. 

Meillä kaikilla on varmaan jonkunlaisia stereotyyppisiä ajatuksia afrikkalaisesta kylästä. Tulee mieleen näkymät savimajoista ja ruohokatoista. Naiset keittelemässä päivän ruokia pihoissa nuotiolla tai hiilipannulla, monesti pieni vauva selkään kangaspalalla sidottuna ja isommat lapset kirmailemassa siellä seassa omine leikkeineen. Hyvin usein siinä näkymässä kotieläimet kuten kanat ja vuohet juoksentelevat vapaasti ja syövät pieniä ruohotuppoja tai mitä nyt milloinkin sattuu olemaan tarjolla. Joskus pihassa on myös koira. Joku voi kuvitella sinne jopa norsuja ja kirahveja, toki Afrikassa käyneet tietävät, että niitä valitettavasti enää harvoin näkee muualla kuin puistoissa. Usein näemme mielessämme myös pään päällä vettä kantavia naisia ja tyttöjä sekä pellolla uurastavia miehiä. Aamulla herätään auringon noustessa veden kantoon ja muihin kodin askareisiin ja illalla pimeän tullen mennään nukkumaan tai vietetään iltaa nuotion ja kynttilän äärellä tarinoita kertoen. Tällaista näkymää usein ajattelemme, kun puhutaan afrikkalaisesta kylästä. 


Tyypillinen kylänäkymä Sambialaisesta kylästä (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)


Afrikka on monimuotoinen 

Täytyy kuitenkin muistaa, että Afrikka ei ole vain tämä yksi näkymä. Afrikka on maailman toiseksi suurin mantere, siellä on 54 maata ja 1,2 miljardia ihmistä. Ja satoja tuhansia kyliä, jotka ovat kaikki omanlaisiaan, vaikka osittain niissä on myös yhtäläisyyksiä. Monilla päässä on ajatus, että Afrikka ei ole kehittynyt lainkaan viimeisten vuosikymmenien aikana, ehkä johtuen siitä kuvastosta, mitä mediasta usein edelleen saamme. Usein tämä kuvasto on kuitenkin vääristynyt. Erityisesti kaupungit ovat pääosin jotain ihan muuta, kuin esimerkiksi 20 tai 30 vuotta sitten. Talouskasvu on ollut monissa maissa kovaa viimeisen kymmenen vuoden aikana (ainakin ennen koronaa) ja esimerkiksi monen afrikkalaisen kaupungin ostoskeskuksessa on ihan sama meininki kuin minkä tahansa länsimaisen kaupungin ostoskeskuksessa. Eli jos sinut sinne tiputettaisiin, olisi sinun varmasti vaikea sanoa, missä maassa olet, jos et nyt sitten ihmisten ulkonäöstä jotain pystyisi päättelemään. Toivoisin, että kuvastomme Afrikasta jossain vaiheessa alkaisi muuttumaan ja voisimme katsoa myös niiden stereotypioiden taakse. Kyllä Afrikka kehittyy, vaikka valitettavasti edelleen näemme pääosin niitä järkyttäviä kuvia luurankolaihoista tai mahat pullottavista lapsista tai kaupunkien pahamaineisista slummeista. Se on todellisuutta paikoin, mutta on myös se toinen todellisuus, jossa lapset ovat hyvinvoivia ja leikkivät pihalla onnellisena nauraen. 


Afrikka voi olla myös tämän näköinen. Kuvat Sambian pääkaupungin Lusakan yhdestä ostoskeskuksesta (kuvat: line.17qq.com)


Sairauksien pitkä varjo väistymässä myös Afrikasta, vaikkakin hitaasti 

Lapsikuolleisuus on yksi keskeinen tekijä, millä ns. ”kehitystä” voi mitata ja se on mukana esimerkiksi valtioiden kehitystasoa vertailevassa inhimillisen kehityksen indeksissä. Vuodesta 2015 lähtien maailmanlaajuisesti toteutetuissa Kestävän kehityksen tavoitteissa (Sustainable Development Goals, SDG) yhtenä tavoitteena on lopettaa kaikkien ehkäistävissä olevien vastasyntyneiden ja alle 5-vuotiaiden lasten kuolemat vuoteen 2030 mennessä. Kun mietitään viimeisen kolmenkymmenen vuoden kehitystä, huikea uutinen on esimerkiksi se, että maailmassa alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on pystytty laskemaan vuoden 1990 tasosta huimasti, 93 kuolemasta 38 kuolemaan/1000 syntynyttä lasta kohden vuonna 2019. Valitettavasti Afrikan luku on edelleen huonoin (74 kuolemaa /1000 syntynyttä), kun vertailuna on esimerkiksi Suomen luku (2,1/1000 syntynyttä kohti), niin onhan ero vielä järkyttävä. Palataan siis niihin syihin ja sinne afrikkalaiseen kylään.  

Kun katsotaan lasten kuolleisuutta tarkemmin, niin päästään juurisyihin, miksi niin monia lapsia (ja aikuisia) edelleen kuolee ennenaikaisesti Afrikassa. Suurimmat lasten tappajat ovat keuhkokuume ja muut hengitystieinfektiot, ennenaikaiset syntymät/ vastasyntyneiden kuolemat sekä ripulitaudit. Tämän jälkeen tulevat mm. malaria ja monet muut infektiotaudit. Infektiotaudit vastaavat noin 45 % lapsikuolemien syistä ja ovat siinä kategoriassa, joita kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään ehkäisemään. 

Puhdas vesi on terveen elämän elinehto (kuva: Käymäläseura Huussi ry)

Monia tauteja onkin ripeästi saatu alas mm. rokotuksilla. Esimerkiksi ennen niin tappavaa tuhkarokkoa sairastavien määrä on pudonnut 86 % vuoteen 1990 verrattuna ja WHO:n arvion mukaan vuosina 2000-2017 tuhkarokkorokotukset estivät yli 21 miljoonaa kuolemaa pelkästään Afrikassa. Valitettavasti infektiokuolemia on kuitenkin edelleen liikaa ja esimerkiksi keuhkokuumeeseen ja hengitystieinfektioihin liittyvät kuolemat ovat usein välillisiä seurauksia köyhyydestä ja siitä, että perheellä ei ole pääsyä kunnolliseen sairaanhoitoon ja/tai lääkityksen piiriin. Keuhkokuumetta onkin kutsuttu sairaudeksi, joka ilmentää äärimmäistä köyhyyttä. Keuhkokuumeen ilmaantuvuuden ja maan köyhyyden välillä on tutkittu olevan selvä yhteys ja esimerkiksi aliravitsemus altistaa juuri lapsia sen seurauksille. Myös ilmansaasteet ja muu saastuminen ovat keskeisiä vaikuttajia hengitystieinfektiokuolemissa. Tässäkin juurisyynä on usein köyhyys, huonot asumisolot (esim. ruoanlaitto puilla tai puuhiilellä jne.) ja huono hygienia. Sama köyhyyden noidankehä on usein syynä myös ripulitautikuolleisuuteen. 


Huono sanitaatio ja siitä aiheutuvat ripulitaudit olisivat helposti ehkäistävissä 

Ripulitaudit ovat allekirjoittaneelle tietenkin se tutuin asia ja niitä vastaan olemme myös Käymäläseura Huussi ry:n hankkeissa taistelleet. Ripulitauteihin kuolee edelleen yli puoli miljoonaa lasta vuosittain, mikä on noin 1500 alle 5- vuotiasta lasta päivittäin. Vuosittain ripulitaudit tappavat yhteensä noin 1,6 miljoonaa ihmistä, joten alle 5- vuotiaiden lasten osuus on tästä noin kolmasosa. Lasku ripulitaudeissakin on ollut huimaa, vuonna 1990 lasten kuolemia oli vielä noin 1,7 miljoonaa vuosittain. Kehitystä on siis tapahtunut, mutta tässä suhteessa jokainen kuolema on liikaa, sillä ripulitaudit olisivat suhteellisen helposti estettävissä. Niitä vastaan taistellaan niinkin helpoilla keinoilla kuin käsienpesulla, asianmukaisilla käymälöillä ja vesilähteillä. Esimerkiksi yhdistyksen ensimmäisessä Sambia-hankkeessa klinikalle tulleet ripulitapaukset vähentyivät hankeaikana jopa 80 %, kun samaan aikaan alueelle tehtiin myös muiden toimijoiden toimesta porakaivoja. Paitsi tautien vähentämisen kannalta, hyvällä sanitaatiolla on monia muita välittömiä ja välillisiä seurauksia. 

Ripulitautien vähenemisessä avainasemassa on monenlainen koulutus ja tiedonvälitys ja esimerkiksi neuvola/ terveyden-huoltopalvelujensaatavuus, joissa ko. tietoa voidaan levittää, ja jakaa tarvittavaa lääkitystä ja rokotuksia (esimerkiksi rotavirusrokotus on yleistymässä ja antibiootteja voidaan käyttää mm. koleran, shigellan ja salmonellan hoitoon). Jo sairastuneiden lasten tilannetta voidaan helpottaa kuivumisen ehkäisyyn tarkoitetulla ORS-liuoksella, joka pystytään helposti tekemään myös kotona (suola-sokeri-liuos), mikäli tietoisuutta on lisätty. Valitettavasti köyhyydestä johtuva puhtaan veden, hygienian ja sanitaation puute on edelleen yleistä, vaikka maailmassa on tässäkin kattavuudessa edistytty huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.sanitaatiopuup


Erityisesti vesihuollon osalta on päästy monessa maassa merkittävästi eteenpäin, mutta sanitaatiossa ja hygieniassa on vielä paljon kehittämistä. Vain noin 45%:lla on maailmassa asianmukainen käymälä, jonka tuotokset on käsitelty turvallisesti. Lähes 700 miljoonaa ihmistä tekee tarpeensa maastoon ilman minkäänlaista käymälää. Saharan eteläpuoleinen Afrikka ja Aasia ovat pahimpia alueita sanitaation suhteen, esimerkiksi vain 18 %:lla Afrikassa oli turvallisesti käsitelty sanitaatiomenetelmä käytössä. Tilanne sanitaation ja hygienian suhteen on maaseudulla huonompi kuin kaupungeissa ja valitettavasti köyhyys näkyy tässä myös merkittävästi maiden sisällä eli köyhimmillä on yleensä todella huono sanitaatiotilanne, kun maan rikkaimmilla voi olla kaikilla hyvä sanitaatio. Erot tässä suhteessa ovat valtavat. Eli jos satut olemaan maaseudun köyhä, joka kuuluu vielä esimerkiksi vammaisten erityisryhmään, joilla tilanne sanitaation osalta usein on vielä paljon huonompi kuin valtaväestöllä, niin melko varmasti sairastut enemmin tai myöhemmin ripulitauteihin. Tästä syystä myös sanitaation osalta ollaan viime vuosina kiinnitetty suurempaa huomiota erityisryhmien sanitaation piiriin pääsemiseksi ja on huomioitu esimerkiksi tyttöjen ja naisten erityistarpeet sanitaatiossa. ”Leaving no-one behind” eli ”ketään ei jätetä” on viime vuosina kaikunut useilla kansainvälisillä areenoilla ja näkynyt paljon myös käytännön työssä eli kaikista haavoittuvammassa asemassa pyritään saamaan asianmukaisen vesi- ja sanitaatiohuollon piiriin.  2vesilähde_muokattu

Tällaiset voivat olla kylän vesilähde tai koulun käymälä huonoimmillaan (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)


Koulutus avainasemassa kehitykseen 

Jos sairauksien ilmaantuvuudelle ja leviämiselle on useimpia syitä, on myös monia keinoja, millä tilannetta on parannettu ja voidaan edelleen parantaa. Paitsi edellä mainituilla keinoilla (esimerkiksi asianmukaiset vesilähteet ja vessat), koulutus on avainasemassa kaikkeen. Erityisesti naisten ja tyttöjen kouluttamisella päästään pureutumaan moniin tekijöihin, jotka vaikuttavat lapsikuolleisuuteen sekä yhteisöjen hyvinvointiin ja kehittymiseen monella tavalla. Kouluverkon kehittäminen ja tyttöjen koulun pääsyllä varmistetaan, että mahdollisesti tulevilla äideillä on paras mahdollinen tieto paitsi akateemisista asioista, myös perustiedot elämässä selviytymiseen. Mitä enemmän tietoa on, sitä paremmin tauteja pystytään ehkäisemään ja toisaalta osataan toimia silloin, kun tauti osuu kohdalle. Klinikoiden ja neuvolapalveluiden kattavuus sekä lääkkeiden ja pätevän henkilökunnan saaminen kyliin on myös tärkeätä. Terveet lapset pääsevät kouluun ja terveet aikuiset ovat tuottavia ja pystyvät hankkimaan perheellensä elannon, eivätkä kuluta vähiä varojaan sairauksien hoitamiseen ja lääkkeisiin. Tällöin positiivinen noidankehä ruokkii itse itseään. 


Koulutus ja tiedon levittäminen on erittäin tärkeätä. Niin myös koulujen asianmukainen sanitaatio, jotta oppilaille taataan puhdas ja turvallinen opiskeluympäristö. Tässä koleran leviämisen vaistaista työtä ja rakentamamme käymälä sambialaisessa koulussa (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)


Kohti kestävää kehitystä

Afrikkalainen kylä kulkee osittain samoja kehityspolkuja kuin mitä länsimaissa on kuljettu. Optimaalisessa tilanteessa kehityspolku on kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen, jolloin ympäristön kuormitus jäisi kestävälle tasolle mutta silti kehitystä voisi tapahtua ja terveydelle ja ympäristölle haitallisista toimintamalleista päästään eroon. Osittain teknologiassa on jo otettu huimia loikkauksia ja joitain kehitysaskelia on Afrikassa jäänyt väliin kokonaan. Esimerkiksi monin paikoin on siirrytty suoraan mobilipuhelimiin ja lankapuhelimia ei ole ollut välissä laisinkaan. Kun ensimmäisen kerran asuin sambialaisessa kylässä yli 20 vuotta sitten, silloin kylässä oli keskuksessa yksi satelliittipuhelin ja lopulta sekin hajosi. Ainoa vaihtoehto oli silloin ajaa 60 km:n päähän kaupunkiin, jossa oli lankalinjat. Nyt samassa kylässä lähes jokaisessa perheessä on jo kännykät ja moni asia, kuten pankkitoiminta tai rahanlähetys käy niiden kautta. Moni käyttää myös erilaisia nettipalveluita matkapuhelimien kautta, kun verkkojen toiminta varmenee ja nettidatan hinta ei ole enää päätähuimaava. Maanviljelijät saattavat saada säätiedot suoraan kännyköihin maanviljelyapplikaatioiden avulla ja kauppaa viljelytuotteesta voidaan myös käydä saman applikaation kautta. Monessa afrikkalaisessa kylässä on jo nyt aurinkosähköjärjestelmiä, joilla pyörii perheen televisio ja valaisimet. Aurinkosähköverkot tulevat lähivuosina yleistymään, kun niidenkin hinnat ovat menneet alaspäin. Talot eivät ole enää tehty savesta vaan tiilestä ja betonista ja kattoina on pelti heinäkaton sijaan. Erilaiset ympäristöystävälliset keittoliedet yleistyvät, joka vähentää puunhakkuuta ja hiilen polttoa ja täten hidastaa ilmastonmuutosta. 

Kylissä saattaa olla myös aurinkosähköllä toimiva porakaivo, joka tuottaa puhdasta vettä kylän asukkaille ja naisten ja tyttöjen ei näin ollen tarvitsekaan enää lähteä auringon noustessa vedenhakureissulle. Josko nähtäisiin myös vuoteen 2030 mennessä se aika, kun kaikilla perheillä on asianmukainen käymälä kotipihassaan ja kaikki käymälöistä saatava tuotos pääsisi ravinteiden hyötykäyttöön viljelyssä. Toivoisin myös näkeväni ajan, jolloin koulujen määrä on myös edelleen kasvussa ja yhä useampi myös tytöistä pääsee sinne. Jo nyt, erityisesti tyttöjen koulutuksen ansiosta, lapsiluvun määrä on vähenemässä ja yhä useampi lapsi pysyy hengissä ja pääsee myös aloittamaan koulunkäynnin. Afrikassa maissa, joissa on hyvä hallinto, koulutus ja terveydenhuolto, lapsiluvun kasvu on taittunut eniten. Kokonaisuudessaan lapsiluvun määrä naista kohden on tippunut vuoden 1990 6,3:sta 4,6:n mutta joissakin maissa se on jo 3:n lapsen tasolla (Esim. Botswana 3,1). 


Kuva, joka sisältää kohteen ruoho, ulko, taivas, vihreä

Kuvaus luotu, erittäin korkea luotettavuus

Aurinkopaneeleilla toimiva porakaivo säiliöineen ja vesikioskeineen on nykypäivää ja tuo vettä kylän vesipulaan joka päivä ilman generaattorin kuluja ja päästöjä. Kuvassa Käymäläseura Huussi ry:n rakentama porakaivo Sambian Livingstonessa (kuva: Käymäläseura Huussi ry).  


Tulevaisuudessa afrikkalaisen kylän profiili voi olla siis toisenlainen. Toivon kuitenkin, että jotain vanhaa Afrikasta säilyy. Ihmisten iloisuus, auttavaisuus ja sellainen käsin kosketeltavissa oleva kylän henki, jota itsekin olen päässyt niin moneen kertaan kokemaan ei toivottavasti katoa mihinkään. Uskon, että joskus tulevaisuudessa joku Afrikan maa voikin olla maailman onnellisin maa, kunhan tämä köyhyyden kierre saadaan katkaistua. Monella meillä suomalaisilla on heiltä onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä paljon opittavaa.  

Ennen ja jälkeen visio opetusmateriaaleissa (kuva: Käymäläseura Huussi ry) 



Sari Laurila

Projektipäällikkö/ Käymäläseura Huussi ry. 


Kirjoittaja on toiminut yhdistyksen kehitysmaahankkeiden vetäjänä yli 15 vuotta ja on asunut ja vieraillut elämänsä aikana kymmenissä eri afrikkalaisissa kylissä viidessä eri Afrikan maassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti