Martti, one of our Malawi Children Association members, has gone to Malawi to help to start the school building...

This is where it started ...  
When reading this, please keep in mind that I am not educated in English, so there may be some surprises. Pirkko said to me that i should write in English, even shortly, but how could you write shortly about a country like Malawi. 

1.9. 2016 at 6:33am Kajaani, Finland 

Until to Rome things were rolling western civilized manner, exactly on schedule, but then ... 
It was supposed to be less than an hour stopover, but one passenger claimed to have lost his suitcase: he does not find it in the plane. The air hostesses look for all the places, after all, all the passengers were forced to take their things off the shelves and the air hostesses checked, whether any extra was left there. After all, no bag was found. People’s calmness surprised: the plane was full, the Boeing 747 can fit a lot of people, 9 seats in a row. No one was nervous. An hour became a little more than two. 
Landing at Addis-Ababa began brightly, full moon and just a moment before landing in the sun came out. The airport was reached by luck and skill, mist covered everything on the ground. Due to the two-hour delay in Rome, a fast visit to the toilet and quickly to the gate. The crowd there was about the size of of Kajaani’s population!

Check-managed for Lilongwe, well, almost. It turned towards the gate to roll, but got instructions to come back ...  it was reported that a passenger was to blame for the return, but judging by the fact that a large part of the field staff visited the cockpit, I thought there could have been a technical fault. 
Two times we had the boarding ladder pulled off the plane, and another official came – then steps were pulled back. A little more than two hours late we’re ready to take off. This situation had caused some passengers become nervous. 

Desert dunes seem like small waves, the main colour of Kenya’s plains is brown already, on top of Kilimantsaro there’s still a few snowdrifts, in the southern part of Tanzania looks like someone is in love with geometry; a huge large triangle, there at the middle a small square, colours merging with other browns. Whoever is responsible for the accomplishment of Malawi Lake, it’s incredibly bright blue. 

It took me nearly an hour to get through at the Lilongwe Airport, over 20 people looking for visas, four officials worked in pairs. Both probably knew how to write, but only the one how to count, because she was taking money for fees. (In Finland we say, that the two policemen are always needed, one to read, one to write).

 
At the Airport a young man was meeting me, he introduced himself as a driver at Regina’s school. A visit to the local member of our team, Regina, in her home, then watching her school advertising movie, arrival at my B&B on 2 Sept. at 6 pm. I experienced a good example of Malawian hospitability first hand, the lady at the Reception deserves a full hundred points. The previous night’s couple of hours sleep guaranteed sweet dreams that night.  
****** 
3.9. 
Morning, waking up by birdsong concert, not bad. Day for rest after the travelling. Sim card had been brought in the afternoon, but it turned out to be a wrong size, and there were no possibilities for Nano-Sim so it’s going for exchange. Hotel’s WiFi is mainly a publicity stunt. You can imagine how it feels for the person, who is used to having hundreds of megabits speed, falling down to a couple of hundred kilobit speed, or into complete inoperability…  

4.9. 
A crow can be recognized by its voice here, too. At breakfast opposite me were three priests, one from Zimbabwe, one from Canada, one from Blantyre, staying in Lilongwe, ... fluency to speak English accrues best in emergencies:) WiFi in the morning dumped a mailbox full of messages and passed out ... You may forget using Facebook here. In the afternoon having a meeting with the local members of our association. 
The afternoon went by, after all, half past six, a two-hour meeting,   full of matters.

 
 Back in the lodgings the porter offered (I asked) a local food tasting, corn porridge eaten by fingers… let’s see what the stomach likes about it. Sliced potatoes, tea and toast for dinner and then sleep. 

5.9. 
Morning, birdsong and the coolness of the night ... 
That means the coolness of approximately plus ten. Hot air, smoke and exhaust-filled, stagnant air, temperature at up to thirty, until by noon it began to accumulate clouds and the wind ensued. 
Sitting in a taxi dating from 1992, the traffic is like from all the Kajaani congestions in past ten years at time, crowds of people walking, packed up, a visit to the centre of Lilongwe, for a right SIM card, a visit to an office and a visit to a bookstore. An educational trip. 
First of all, the city is really wide, long distances. Second; four-hour taxi ride, by the driver at the same time acting as a guide and interpreter, paid thirteen thousand kwachas (× 0.008), the third: Anja in Finland provided details of her taxi driver in Lilongwe which was infinitely great. With a reliable and familiar man knowing the city, it is much safer to move around. Great thanks to Anja. 
The afternoon was spent visiting the private school built by Regina. Great place, an impressive experience was, when I asked a seven year old boy in English, do you know where Finland is located, the answer came immediately, "I know." At his hand he had a  Chitsewan textbook, which I did not understand a word. The importance of education shook me. 
At the end of the day we went to see a Regina’s car, stolen and damaged, parts missing, totally written off, no good. The return trip through the centre of Lilongwe ... everyone who complains about traffic jams, should come to experience this. Approximately a five kilometres long journey takes a surprisingly long time, when the car jerk forward half a meter every now and then, people buzzing around, the air filled with smoke from campfires, temperature about +30 C. Lilongwe is not otherwise taken the trouble to offer much traffic safety. I have not yet seen any pedestrian signs. Pedestrians are warned shortly by horn (and no one will show his middle finger:) 
In the evening I pile all the goods for tomorrow, the taxi comes at 6 am.  

6.9. 
In the morning fog the sun, a red ball, rises. The fog is smoke, thousands of campfires at night. It’s a little bit hard to imagine being in the capital city .... 
On the way to the airport I asked Anja’s taxi driver, if he might know a reliable taxi driver in Blantyre. After some calls, there should be a man waiting for me at the Blantyre Airport. Great.  
Everything worked fine at the airport, A ticket to Blantyre only required payment, a receipt will come to my mail. 45 minutes of the flight, not enough time  even to the seat belt warning light to go out. 
There was the taxi man, with a sign in hand my first name on it. Great. During the trip I received information about the places through which we drove. We used the old route, because of the new road to Blantyre is in poor condition. By roadside you can see  fashionable colonial houses. The Livingstone Institute stretches up to one kilometre of this road. Signs of wealth, green, established, colonial trees and gardens, the owners can afford to hire people to look after their gardens and money to water them. Shining flowers, flowering trees. 
Blantyre surprised me, I think it is almost the opposite of Lilongwe, a clean, well maintained, and not crowded. Reasons for the difference are quite crude: after the Independence (1964), it was decided that the capital city is Lilongwe, not Blantyre which was a colonial capital. All functions of the state were forced to move to Lilongwe. Blantyre taxi driver feels it is a dying city. Really a shame, if I had to choose, the scale would be definitely  for Blantyre’s advantage.

 
ATMs have restrictions, one can withdraw only 40 000 Malawi kwacha at one time. The cash machine spits out only thousands, smaller notes are not available. My Finnish wallet is not big enough here, I’d need at least a shoulder bag. 
Do I tell  about my accommodation. I do not. However, I'll go in the morning for a swim in that pool ... 
In the afternoon we met with the local actors, architects and Grace's "I'm just driver" - George. An unanimous decision was that we leave as soon as possible, perhaps as early as Friday, ie, to visit the construction site of the school in the village of Muona. We want to have some understanding of the construction site, shape and state of the plot and structure of the soil. The distance to the village is about 170 kilometres. The first 70 km of good roads, the rest not so good, that is, the trip takes 45 minutes and 2.5 hours. 

Electricity is cut off at about 13:30, the battery of the tablet is empty - "We have become accustomed to this" - the owner of the place comment. He tried to start the aggregate in the evening, but  it didn’t work either. As a result, a candlelit dinner, followed by the only sensible way to exploit the situation; in a horizontal position and eyes closed. Woke up at 23:42,  from the charging rate of the tablet I was able to conclude that the electricity had returned about 9 pm. Now it is 3:02am. Writing-hand is a little numb. 

7.9. 
Today I go to the city. Need to find a hardware store, access to the product range, to find the goods. Here I dare to go to the city, Lilongwe made me think twice ... 
Of course it was hot, a taxi driver said “Blantyre is much hotter than Limbe, because there are the trees are cut down”. Fewer people here than in Lilongwe, the city is in every way cooler, even trash bins are available. But why on earth did they transfer the capital into Lilongwe...

The town market place, the square, is an indescribable place. Probably India's urban bazaars are of the same type. Everything possible is sold here, plus an extensive vegetables market to enjoy.

Electricity came back finally at 4 pm, blackouts can last a long time. Electricity markets are reportedly opening up, hopefully companies bring solar power and wind power here. After a hot day it was great to take a dip in the swimming pool. And the aggregate is repaired, electricity guaranteed. 
I have just tried to get a Skype session with Pirkko. The connection was not good. Some things were communicated though. 
Tomorrow morning we start towards the village Muona. 

8.9.   
One more thing about yesterday’s visit to town. Imagine the situation that you wander around in a have quite  an unfamiliar place, you walk down the street, all of a sudden you meet a guy, "Good morning, how are you". Completely strangers. Men and women. And there were many. Overwhelmed me the first time, but I succeeded to respond. If I sat down on the bench, the situation was the same. I wondered, what they are talking about when they say  Malawi is Africa’s  warm heart?. Try that sometimes in Finland:)  :) 
On the other hand the situation when some shopkeeper is trying to attract your attention, they call "Boss". Reflects the deep inequalities in society; the white man is always the boss. 
****** 
Today finally came after all the travel down to Nsanje, as a result of a lot of confusion. Car hire was successful, the architect was released from teaching and work duties, the surveyor as well, Regina behind the wheel of a car and let’s go. And I can tell you that the Finnish rally drivers would have been satisfied.  
The road climbed up early on the way unobtrusively, and when it started to wriggle down the hillside, the view was breathtakingly beautiful, even though at the same time spooky. A good time to be here would be in April and May, after the rainy season. I believe that you rush here to the mountain top, the river valley and surrounding mountains, all are well worth seeing. 
The spookiness is due to the fact that those slopes covered by trees are cut down by major foreign companies, beaten, gains exported to foreign countries. Many of you have bought hardwood surfaced furniture. There is nothing in harvesting, here too the law obliges plants to be replaced for the felled trees, no less than three new ones for the felled one. This is about how the planting is made: seedlings in the ground, the official to check that the matter has been taken care of, and as good, although the middle of the dry season. And no one taking care of them in the future. As a result, the full destruction, 99 seedlings per hundred died ... .the landscape is inconsolable. 
The rest of the road was not in a good condition. Top speed was sixty kilometres per hour – I hardly believe that anywhere in Finland you can be found even a forest road in that poor condition. The bottom of the car bumping into the stones and rocks for dozens of times, a few times we had to reverse. The culprit is the poor condition of the rainy season. The road runs on level ground, mountains brought an avalanche of stones in the flood waters along the river bed, the largest of them a beach ball size. 
After many small villages and one punctured tire we arrived in Muona. The heat was not surprising, after all, I had been warned. It was surprising that the rise in a few tens of meters into the mountainside temperature fell probably about ten degrees. A small house, a few small annex buildings, a lot of trees, friendly people, greetings. 
After a short stop, we headed to the promised construction area. When we stopped the car and started up the gentle slope up, crowds of people started gathering there, from children to grandparents. The building area is a hilly terrain, on the riverbank are the cliffs that are not given in and flood the field. Rise to the highest point accumulates the beginning of a dozen or so meters, very sparse trees, dried up bushes. 
After walk about and a group picture of our plot, the people put  up a  dance, Regina involved, after all, it was question about people in his home village. The sun fell down, the last images in rather dim light, then to a dinner offered by the Regina's mother, on the way there we picked car the mended tire, which during our dining was put back on. Rice, corn porridge, fried chicken, fried vegetables. Good local food.   
The trip home went almost without mishaps, when crossing river beds voices of loud frogs, encouraged the youth forces gathered weekend dances getting started, and then this "almost": apparently a drug gang, the men in their twenties, saw the driver's cell phone and started chasing, suddenly the gas to the bottom, luckily on the flat road section, the windows closed, we got away. The driver told after a mile she had trembling legs even more. 
I was left at the B&B at a quarter to midnight. When I switched on cell phone, I found a message: "If you can, let us know you are okay." I had not noticed, I have to thank the lady ....In the early morning there was another outage. 
Today's pictures, images, information about the place; we’ll get to work. Next week next visit, soil and sand samples to the state laboratory for examination, I hope they can be used for making bricks. The surveyor shall draw up a map of the area, the architect calculates the preliminary cost estimates, which are, after all, informing us, when we are able to start building work. 
9.9. 
Day off from everything but writing;) The day  starts with a quarter of an hour in the sun, wondering if I may get a little colour to the surface! City trips, sleeveless t-shirt on, I have used a sunscreen with SPF 50, skin colour has not changed at all. Good substance, even water resistant. 
In the afternoon, we went with the innkeeper to support local small entrepreneurs. Carlsberg, half a litre 1120K, ie EUR 1.4, not bad. Half of it remained, not too much sweetness at once. In the evening, the landlord took the whole gang to city to eat, the cook got a free evening. 
From our trip yesterday came to mind bushfires. When we got back up to the mountains, there were fires in two places. Someone had thrown a cigarette from a car window, onto the parched grass.  No one is worried about that, it will burn down in the end or not. Also in the evening while driving towards the city, we see on the top of a big mountain bush fires, they had to be large, because that mountain was far away. 
10.9. 
After going to bed early, you wake up early, this morning at two fifty. The electricity has remained on throughout the morning, apparently it is off during the day to the needs of companies and. 
One Englishman waiting at the airport, he had spent here three weeks on vacation, visiting relatives. The flight from Blantyre to Nairobi, from there straight to London, to work on Monday. Others take the place. 
This B & B place I can recommend. Quiet, peaceful, reportedly over a 3-acre area. The purpose of the proprietor is to make this a functionally ecologically principled place, small huts over there under the trees etc. September is here, in his opinion, the hottest month, in October can already get rain, in November even more likely. If they happen to come, too, they have learned to African track of time. I have already learned that the taxi quarter of an hour is about 50 minutes, on the other hand, when you get busy, he has been here in a quarter of an hour, 10 kilometers distance. 
11.9 
Sunday, writing this, sunshine and rest. An English speaking, elder couple came late yesterday from South Africa, they had been living in rough places like Malaysia, Borneo, Sumatra. 
Tomorrow I’ll go to Blantyre city early in the morning.

Martti etsii työkaluja koulumme työmaalle

20,9,

Pikainen kaupunkireissu, isännän kyydillä, muutama työkalu, vasara, peltisakset, porakone, rullamitta. Teippiä ja tussi, soranäytepullojen merkintään, yllätys odotti majapaikassa; Virtanen oli töissä koko päivän, pystyin kaivamaan netin syövereistä osoitteita valmiiksi, hintoja työkaluille; betonimyllyä, aggrikaattia, muurarin välineitä, …. 

Tiilentekokoneen olemme päättäneet hankkia: pieni laite, jolla sellainenkin henkilö, joka ei ole betonitöitä tehnyt, pystyy tekemään hyviä tiiliä, kun huolehtii siitä, että varsinainen betonimassa on sekoitettu täsmälleen oikeilla suhteilla. 

Lisäksi tuolla koneella voidaan työllistää paikallisia ihmisiä. Neljä miestä voi perustaa yrityksen: yksi tekee massaa, toinen kärrää sitä tiilikoneelle, kolmas hoitaa tiilenteon, neljäs siirtää edellisenä päivänä tehdyt pois uusien tieltä, hoitaa tiilenteossa ehkä tärkeimmän vaiheen, tiilien kastelun muutaman päivän ajan. Betonitiili ei saa kuivua liian nopeasti. 

Virtainen päivä päättyi kynttiläillalliseen, pasta carbonata, mukaeltuna, vihanneksilla höystettynä, hyvää… Nelihenkinen perhe Walesista, Englannista, sukulaissuhteita Malawiin, tuumasivat tyynesti ”This is Africa”. Loppujen lopuksi Virtanen oli vain iltalomalla, tuli töihin kahdeksan maissa. 

21.9. 

Puhelin muistuttaa aamulla malarialääkkeen ottamisesta. Tuosta lääkkeestä, meflokiinista, on melko rajua tekstiä lääkkeen varoituslistalla: älä syö, jos kärsit, tai olet kärsinyt mielenterveysongelmista. Älä syö, jos joskus olet harkinnut itsemurhaa. Pitkä lista: lääkkeen käyttö voi pistää sinut toteuttamaan itsemurhan, vaivuttaa psykoosiin. 

Minulle tuon lääkkeen käyttäminen toi vapauttavan tunteen; en taidakaan olla hullu, vaikka olen tällaiseen asian ryhtynyt;)  lääkkeellä ei ole, tietääkseni, ollut minuun mitään sivuvaikutuksia, mutta joissain asioissa täytyy varmistus saada ulkopuoliselta tarkkailijalta  

Päivän työ: puhelin Georgen toimistolta ( puolen tunnin pikapalaveri kiireisen liikemiehen toimistolla), simm-kortin hankinta paikalisesta puhelinyhtiötä…ei tapahtunutkaan hetkessä. Virkailijan kanssa emme meinanneet päästä yhteisymmärrykseen,  koska entinen numero piti saada uuteen simmiin: missä vanha sim, mikä tämä puhelin on, pyysi pomon paikalle, selityksen kertaus, ei mene perille, toinen selitys: puhelinnumero on käytössä maanviljelijällä noin sadan seitsemänkymmenen kilometrin päässä täältä etelään, vien hänelle uuden puhelimen, jonka ostimme Suomesta (Suomesta, missä se on, selitys), tarvitsen simmin, johon on kytketty tuo vanhan puhelimen numero, laitan puhelimen toimintakuntoon. Nyt pomolla välähti, selitti virkailijalle mitä haluan, hymyjä, kysymyksiä: onko henkilötodistusta; on, passi, tarvitsetteko puheaikaa; kyllä, maksaa 270 K, tässä kuitti, tässä puheaikaa (pieniä pahvinpaloja, joilla määrätty rahallinen arvo) 10000, tässä puhelin, sim tarkistettu, toimii, tässä passinne, kiitos, puhelin on käytettävissä parin tunnin kuluttua, kun kortti ja sim on kytketty toisiinsa, kiitos,  näkemiin, tervetuloa uudelleen, parin tunnin päästä tarkistussoitto: toimiiko puhelin, kyllä, hyvää päivänjatkoa, kiitos…Kärsivällisyyttä poikaseni, kärsivällisyyttä 

Pihalle päästyäni mikään ei toiminut, puhelimet mykkänä, ystävällinen vartija kävi lankapuhelimella soittamassa taksin. Majapaikassa sähköt poikki, viestit ei kulje, sitten tupsahtaa viesti: huomenaamulla lähtö Muonaan…mutta eihän se onnistu… odottelua, puhelin tuntikausia mykkänä, tiedän, että taustalla, Suomessa ja Lilongwessa käydään viestinvaihtoa, kello seitsemän maissa illalla tieto, kyllä, lähtö aamulla kello 6. Varmistussoitto kyydistä, aamiaisen tilaaminen, tavarat kasaan, muovipullot narulla nippuun, valmista..? muovipullot.? Viiden litran tyhjiä muovipulloja, vesipulloja, 15 kappaletta. 

22.9. 

Herätyskello soi: mustarastaan laulu alkaa, kun yö on vaihtunut aamuhämärään. Viimeinen tarkistus, kaikki tarvittava mukana. Tuhti aamupala, kyyti tuli sovittuun aikaan, eli myöhästyi vain kymmenen minuuttia. Matka vuoristoon, nousu sujuu huomaamatta, laskeutuminen alkaa, huikeat näkymät alas Shirejoen laaksoon. Tapaaminen tienristeyksessä toisesta suunnasta tulleen lantmaakarin kanssa, matka jatkuu, kuoppaista soratietä 75 kilsaa, vauhdikasta menoa, ratissa nuori mies, joka tuntee tien. 
Erillä muutamia yllätyksiä, puhelinsoittoja, sekaannuksia. Lopputulos: käymme  tontilla, syömme sen jälkeen lounaspäivällisen, jään kylään yöksi, lntamaakari tulee huomenna töihin. Ok. 

Lounaan jälkeen töihin. Keskustelua rakennussuunnitelmista paikallisen toimijan, Maclean Santun kanssa, piirroksia, selityksiä: millainen rakennus, millaiset perustukset, millainen katto, miten tiiliä tehdään: tiilentekokone, mistä saamme varastotilaa, sen on oltava vartioitavissa. Nuori mies, Reginan äidin ”taksikuski” Frank seuraa sivusta, kyselee kiinnostuneena Macleanilta, chitzewan kielellä. Macleanille ei tarvitse selitellä kahteen kertaan, kyselee asioista, jotka hänelle ovat uusia, kiinnostuneena. 

Pari tuntia vierähti. Sovimme seuraavan päivän ohjelmasta, Frank tulee aamulla kuskaamaan meidät tontille, Maclean merkkaa siellä alueen kulmat, lantmaakarit ryhtyvät työhön. 

Teetä tarjolla, teenlehdet päässeet loppumaan ( nuoria miehiä kokkeina). 

Juttelua Macleanin kanssa, kyselen nälänhädästä, hän lupasi tehdä listan perheistä huomiseksi. Eli osa täällä näkee nälkää, edellisen kauden sato ei riitä seuraavaan asti. Pirkon kassa olemme keskustelleet asiasta, täytyy auttaa heitä. 

Tarvitsemme uuden tuotteen nettikauppaan: nälkä. Miten tilanteessa voi auttaa. Tarvitsemme ihmisiä, jotka luopuvat omastaan lasten hyväksi. 

Iltapesu, ei suihkua, lämmintä vettä. Tautisen huonot nettiyhteydet, ja virtanen lähti taaaaaas lomille, mutta tuli takaisin jo kahdeksalta. Unta ei tarvinnut houkutella. 

23.9. 

Erilainen herätyskello, talon leghorn-kukko, sitä moniväristä rotua, aloitti bassoäänellä kello 3:15 varovaisen kyselyn…joko ois aika herätä, ulkona joku lakaisee pihaa, mustarastas aloittaa aamunkajossa, viiden maissa. Edessä kuuma, suomalaisittain erittäin kuuma työpäivä, eilenkin reippaasti yli +30 . Ei täällä mittareita ole, on vain yksinkertaisesti kuuma, mitäs mittarista ois apua? Juo vettä, muista juoda, muistitko juoda vettä, laita siihen ripaus suolaa, ei tule suoraan ulos. 

Nuotio tuoksuu ulkona, kohta aamupalalle, aurinko pomppaa näkyville, kiertää päivän mittaan zeniitin kautta

21 Sept 2016

Today a surveyor, some village men and I are going to strike down the first boundary markers for our school plot to show that we're really in the business.

Remember, we'll need a lot more support as we go on, at the same time I want to thank all of you who have helped us to get this far.

At Holvi shop (koulumalawinlapsille.blogspot.fi) you can now buy individual tools which we're going to need when working at our school building site.

Thank you for you support!

 With warm regards, Martti in Muona, Malawi.

Tänään lyödään Muonan kylässä ensimmäiset paalut maahan, osoittamaan että tästä todella tulee jotakin.

Muistakaa, että tarvitsemme vielä valtavasti tukea, samalla sydämelliset kiitokset niille, joiden ansiota tämä on.

Holvi-kaupassa tilanne todentuu: voitte lahjoittaa yksittäisiä työkaluja, joita rakentamisessa tarvitaan.

Kiitos tuestanne.


**************************
Martti turistina Malawissa


16.9.

Kaupunkireissu, tällä kertaa majatalon isännän matkassa, hänelläkin oli asioita.
Minun asiat liittyi yhdetykseen, muutaman laskun maksaminen tililtä. Pankki toimii täällä moitteitta, laskunmaksuun ei tarvitse ottaa vuorolappua, kunhan kävelee kassalle 1.  Kommunikointivaikeuksia tuli paksun suojalasin ja engelskan kanssa, mutta asiat saatiin hoidettua.

Pankin jälkeen paikalliseen supermarkettiin….sama tilanne täällä on kuin Suomessakin, hehtaarimyymälällä riittää asiakkaita. Blantyressa niitä on kuitenkin vain yksi, suunnilleen Kajaanin Prisman kokoinen. Pikkuliikkeitä sisällä, rautaosasto, elektroniikkaa. Esimerkkinä rautapuolelta pieni iskuporakone 28800, hitsauskone 88800 ( n. 111 €) , 30 metrin rullamitta 26700 (n. 35 €).

Majataloon tuli uusia asukkaita kolmeksi päiväksi, englannista, aviopari ja vaimon sisar. Avioparin tytär on tulossa illalla, hän on töissä maan pohjoisosassa, humanitääristä toimintaa.

Näille englantilaisille piti selittää tarkoin, missä Suomi on! ja kahteen kertaan, Ruotsin ja Venäjän välissä; ei auttanut, Englannista itään, Tanskasta pohjoiseen….sisarella välähti. Tässä vaiheessa tuli mieleen: tällaiset ihmiset taisivat äänestää brexitissä Englannin ulos. Tämä oli jo toinen samantapainen esimerkki tästä majapaikasta, edellisen selitykset erosta olivat vielä suurempi osoitus suoranaisesta tietämättömyydestä. Sääli.

Yhdistyksen paikalliset jäsenet, varsinkin George, ovat puurtaneet päivällä toisen maanmittarin etsimisen kimpussa, saataisiin toinen tarjous vertailukohdaksi. Arkkitehdin kanssa olemme vaihtaneet tietoja ja ajatuksia pariin otteeseen, pääosin loppupäivä kului päiväkirjan kirjoittamisessa, päättyi kynttiläillalliseen, pasta bolognese, noin kahdeksan aikaan virtanen tuli töihin.
Sain hienon mahdollisuuden tutustua Malawiin: majatalon isäntä lähtee käymään pohjoisessa, Mzuzusa, hänellä on bisneksiä siellä. Matkataan Malawinjärven rantaa seuraten, lähtö huomenaamulla, päivä perillä, takaisin maanantaina.

17.9.

Pohjoisen, Blantyren kautta, tienvarsi lähellä kaupunkia täynnä majoja, kojuja, myynnissä kaikkea mahdollista, yllättävän monta ruumisarkkujen ja hautakivien valmistajaa, puutavaraa kaikissa muodoissa, riukuina, lautana, lankkuna, polttopuuna, puuhiilenä; näistä maaseudun ihmiset hankkivat elantonsa. Ja puun käytön seurausta on seuraavien seutujen ankeus, ei isoja puita, kasvun alkuvaiheessa jonkin verran, ei uutta istutettu tilalle, pensaikkoa, puuttomiksi hakattua vuoristoa, kukkuloita, jyrkimpien harjalle ei ole päästy, siellä näkyy vielä vanhoja puita, metsiköitä...
Pieniä kyliä, peltikattoisia majoja, osa savitiilestä, osa savesta, valtavasti ihmisiä.
Noin 400 kilometriä tuollaista ankeutta.

Tie hiipii koko ajan lähemmäksi järveä, puut pitenevät, niitä on enemmän. Aina, kun tien ylle kurkottuu säilyneen ison puun varjo, tulvahtaa autoon viileys, sekunnin väläys siitä, kuinka valtava merkitys noilla varjopuilla on, samalla osaselitys sille, miksi tässä maassa on kuuma, lämpötila hiipi päivän mittaan noin kolmeenkymmeneen. ”Ei siinä ole kaasua”, kuljettajan vastaus kysyessäni auton ilmastointilaitteesta, ikkunaa auki, pienelle tai isolle, vauhdin mukaan.

Söimme yhdistetyn lounas-päivällisen puoli neljän maissa, tie siirtynyt järven rannan lähettyville. Paistettua kalaa, perunoita. Uskokaa tai älkää, mutta täällä näin Lilongwesta lähdön jälkeen TOISEN hyttysen, ensimmäisen näin majapaikassani. Kärpäsiä on ollut muutama. Sadekausi muuttaa tilanteen

Kävin järven rannalla kalan paistumista odotellessa. Hiekkaa. Sitä täällä riittää, kirkasta vettä, muutama ihminen kahlaamassa, kallioita, autereinen järvi, kamera poimi kuitenkin pohjoisempaa vuoriston sinen, itse en sitä nähnyt.  Kuulemma sadekauden aluksi kaikki tuo maisemassa leijuva utu ja pöly putoaa maahan… voi vai kuvitella kuinka huikaisevat näkymät, tuoltakin paikalta vastarannan vuoristoon.

Uskomaton muutos ympäristössä seuraavan sadan kilometrin matkalla. Ja kaikki Malawinjärven ansiota. Ihmisten ei tarvitse myydä puuta, he saavat elantonsa järvestä, sokeriplantaaseilta, tupakkaviljelmiltä. Ero edellisten kilometrien ankeuteen on uskomaton. Täällä näkee, millainen tämä maa on ollut, ennen kuin ulkomaiset yhtiöt tulivat ryöstämään puut, tai ennekuin kaupungissa asuvat ihmiset huomasivat, että puuhiili on edullisempaa ja palaa paremmin kuin kivihiili; siitä hetkestä alkoi maaseudun hävitys.

Tie sukeltaa vihreyteen, puiden varjoon, vuoret ja kukkulat täynnä puita, banaanipuita heti kun on kosteampi paikka, palmulehtoja, viuhkapalmuja, sokeriruokoa, kasteltuja peltoja. Talot parempia, ihmiset hymyilevät, lapsille täytyy vastata huiskutukseen. Ja ihmisiä on paljon, nuorisoa varsinkin, lauantain ilta tulossa, musiikki pauhaa. Kaksi jalkapallo-ottelua käynnissä eri kylissä,  molemmissa varmasti enemmän katsojia kuin Hakan peleissä, pujottelimme tungoksen läpi, tie toimi katsomona.

Mzuzu on melko korkealla vuoristossa, ilma viileni18 asteeseen, tie kapeni, mutkan merkkeihin laitettu vaikutusaluetta heti reilusti, kymmenen kilometriä. Ilta pimeni. Yö kaupungissa, aamulla matka jatkuu pieneen kylään. Ette usko, kuinka hyvältä lasillinen olutta maistuu, kun on istunut 600 kilometriä lämpimässä autossa. Suihkuun, eikä unta tarvitse houkutella.



18.9.

Täälläkin herätyskellona linnunlaulu, noin viiden maissa. Mzuzu Lodge, suosittelen. Matka jatkuu, edessä ”työpäivä”.

*****

Eipä langennut isosti töitä tehtäväksi, vaikka kyllä tuollaisen maiseman katselu käy työstä, on sen verran raskasta. Ei sitä vehreyttä nimittäin riittänyt kuin Mzuzuun asti, mutta onneksi edes sinne, melko korkealle vuoristoon.  Aamulla jatkoimme matkaa pohjoiseen, 40 kilometriä asfalttia sitten sivistys tien osalta päättyi rajusti. Hiekkaa, teräviä kallionkielekkeitä törröttää tiestä, ajaminen vaatii kärsivällisyyttä. Tuli mieleen, että tuo alkumatka on tahallaan jätetty tuollaiseksi, pelottamaan arkajalat takaisin. Ei se ollutkaan noin paha kuin ensimmäiset pari sataa metriä. Mutta sitä riitti, noin 40 kilometriä pölyä, soraa, taas pölyä, kiviä. Ja niitä ankeita maisemia.

Tuohon mainittuun ankeuteen eivät kaikilta osin olekaan syyllisinä ulkomaiset, suuryhtiöt, vaan ihan tavalliset ihmiset, kaupunkilaiset, pienet ravintolat, joiden takapihalla käryää hiiligrilli. Niihin täältä on hakattu kaikki suuret puut, puuhiileksi, sahatavaraksi.

Perillä pieni talo, lapsia, monen sukupolven ihmisiä, ujoja tervehdyksiä, lasten silmät levällään; taisin olla ensimmäinen valkoihoinen, jonka he näkivät. Lapsille oman kuvan näkeminen tabletista oli riemukas ihme. Paahtava helle, hienoinen tuulenvire teki olosta inhimillisen. Iso keksipaketti tyhjeni lasten suihin, keskustelua. Täällä majapaikkani isäntä on syntynyt vuonna 1955.

Sisar autoon, paluumatkalla pari täpärää tilannetta kivien kanssa, pölyä suut silmät korvat täyteen. Mzuzussa siivosivat lentokenttää, eli polttivat pensaita ja ruohoa. Chicken tikka, grillattua kanaa, hyvää. Kaksi siivua tomaattia, yksi haarukallinen lehtisalaattia; näitä sain seuraavana päivänä katua ripulin muodossa.

Paluumatka pimeitä teitä pitkin, vuoristossa rekka nurin, kolme muuta hyytynyt, täysikuun valaisemaa maisemaa. Pistäydyimme järven rantaan, yhden ihmislihan grillaamiseen rakennetun lodgen pihassa. Mutta sinnepä ei mennäkään noin vain.

Etelä-Afrikasta kotoisin oleva isäntä on aidannut alueen (täällä kaikki on aidattu, kaksi metriä korkeutta, betonia tai tiiltä), portilla kaveri on vaatimassa rahaa:  kyltissä lukee ”Daily visitors 2500 K /person”. Siitäpä kuljettaja nosti älämölön, eikä tuo kyllä ainakaan asiakkaita houkuttele. Loppujen lopuksi, kahden vartijan ja parin puhelun jälkeen keksittiin asiaan loistava, kaikkia tyydyttävä ratkaisu ”Because You are coming at night…” .

19.9.

Monen tunnin päästä, muutaman pysähdyksen jälkeen, auringon noustessa, olimme takaisin Limbessä, sopivasti suihkun kautta aamupalalle. Uneton yö vaati palautumisen, parin tunnin tirsat. Kuljettaja kertoi puolen päivän maissa herätessään, ettei muista mitään muuta kuin kaatuneensa sänkyyn

Tuosta matkasta minulle jäi päällimmäiseksi surullinen olo. Ympäristöä tuhoamalla luotu kaupunkilaisille mahdollisuuksia elää parempaa elämää, valtio ei ole huolehtinut omaisuudestaan, metsät nimittäin ovat olleet pääosin valtion omistamia. Ja sivistys näkyy maaseudulla noiden maassa lojuvien sinisten pienten muovipussien merkkaamana, roskakasoina, jätteinä…pari päivää piti sulatella, miten tuosta kirjottais.

20.9.

Päätöksiä odotellessa Blantyren kaupunkiin, aika tehdä työkaluostoksia.

Martti menee kokoukseen 14.9.2016

Olihan ne auki. Monta tavaroiden hintaa on nyt päivitetty paikalliselle tasolle. Osa on ihan Suomen tasolla, joidenkin hinta pistää kysymään kahdesti;  onko se tosiaan noin halpa.
Sain myös kaipaamani kuitit, jotka Regina oli jättänyt enonsa valokuvausliikkeeseen. Sekin asia on kunnossa.
Paikallinen taksini yllätti taas;) Varauduin siihen, että hän mahdollisesti myöhästyy, eli sovimme hänen tulevan poimimaan minut keskustasta puoli neljältä. Sanoin että minun on oltava Limbessä kello neljä. Palaveri oli määrä alkaa kello viisi. Ja taksimies vääntyy paikalle kymmenen yli neljä. Hyvä selitys kyllä oli, hän oli juuttunut pankin tiskille, rahansiirto oli epäonnistunut. Näyttelin harmistunutta, tai olinkin, koska tarkoitukseni oli  kierrellä Limbessä tuo varaamani tunti. Tuon oikaisun kerroin hänelle vasta seuraavana päivänä.

Tiivis kaksituntinen palaveri, paikalla George, arkkitehtimme Grace ja lantmaakari, maanmittari, suvayer. Hän esitti tarjouksen koulun alueen pakollisten mittausten ja merkitsemisen kustannuksista, piirustusten laatimisesta ja kaikesta paperityöstä.
Sovittiin, että jos yhdistyksen hallitus hyväksyy tarjouksen, lähdemme jo torstaiaamuna Muonaan. (Minä samalla kyydillä, koska mulle on varattu mahdollisten soraesiintymien kartoitus ja näytteenotto. Sora testataan, onko se kelvollista betonin tekoon.)
Gracen kanssa puimme seuraavaksi rakentamiseen liittyviä kysymyksiä, tässä muutamia vastauksia;
- kattotuolit tullaan tekemään raudasta, koska se on täällä erittäin halpaa, jos verrokkina on painekyllästetty puu, joka olis ainoa sopiva puulaatu. Eli hitsaria tarvitaan
- Fransis Keren piirustuksissa saman katon alla on kolme luokkaa, eli yksi pudotetaan pois
- kahden luokkahuoneen väliseen katettuun tilaan,  7,5 x7,5 m, tehdään opettajainhuone ja varasto, molemmat 3,5x3,5, jonne opettajat pääsevät luokkatilasta suoraan, niiden välillä on myös ovi
- tilat voidaan tehdä paikalla jo olevista poltetuista savitiilistä, tarvittaessa lisätä ulkopuolelle betonirappaus sateensuojaksi
- luokkatiloista ei mennä suoraan ulos, ovet aukeavat tuohon katettuun välitilaan
- välikattoa ei aleta tekemään tiilestä, niin kuin se Keren piirustuksissa on. Sen rakenteessa täytyy ottaa huomioon monta asiaa, mm. sadeveden pääsy, luokkahuoneen tuuletus
- rakennusten kivijalan alle laitetaan antura, ei tarvitse miettiä, vajoaako joku maan kohta, tai jos sadevesi vie maata rakennuksen alta, niin se voi silti säilyä ehyenä
- luokkahuoneet Malawissa ovat yleensä 7 x 7 metriä, venytetään tuota hieman, eli huone on 7,5 x 10
- lattiat tehdään ns kivibetonista, eli hiekan päälle laitetaan kerros seosta, jossa on vain kiviä, sementtiä ja vettä. Tuo rakenne kuivuu nopeasti, sen päälle valetaan sitten betonilaatta. Tuollainen lattia on ”lämmin” … jopa täällä betoni voi tuntua kylmältä… lisäksi rakenne on edullinen tehdä
- rakenteiden alle jäävän maan tiivistämiseen riittää junttapölkyn käyttö
Tiivis kaksituntinen. Ja todella paljon saimme aikaan.
Matkalla Georgen kyydillä majapaikkaani ehdimme jutella Suomesta, pakolaistilanteesta ja rauhallisesta maasta, että sain Georgen myöntämään, että hänkään ei täällä osaa tarpeeksi arvostaa rauhan merkitystä, että oikeastaan nykytilanteesta täällä pitäisi osata olla onnellinen.
Majapaikassa vielä kuppi teetä, pari paahtoleipää.  Sen verran tuon engelskan ymmärtäminen ja puhuminen ottaa voimille, ettei unta tarvinnut houkutella. Ilokseni huomaan, että ensimmäinen osa onnistuu, toinen vaatii rutkasti lisää harjoitusta
14.9.
Kaupunkiin aamulla, päätösten odottamista. Kävin töissä, valokuvaamon tietokone oli heittäytynyt hitaaksi, teran kiintolevy näytti olevan täynnä, mutta ei se voinut olla. Pari kansiot, joihin ei päässyt näkemään, ei koskemaan, näyttivät vievän levytilaa yli 900 megaa…töitä linux-gurulle, minun taidot ei riitä. Lounas tuli korvattua kahdella  kupillisella ihan oikeaa suodatinkahvia ja suurella suklaakakkuviipaleella. Kun ei kahteen viikkoon ole maistanutkaan kahvia, niin olipa hyvää. Eihän noita murukahveja voi edes ajatella juovansa.

Päivällinen majapaikassa, pihvi lisukkeineen, 3500, ei paha. Illalla ajatustenvaihtoa porukan kesken kokouksen antimista.

15.9.

Lähtö Muonaan siirtyi. Viestien vaihtoa Suomeen ja paikallisten kanssa, tämän tekstin kirjoittamista: inspiraatio tuli kotimaasta.

Yritän saada yhteyden Amerikkaan, josko saisin sieltä liikkeelle aurinkokerääjän, eivät pahuksen insinöörit osaa laskea kuljetuksen hintaa sieltä tänne. Onneksi tiedän siellä yhden, joka saa asioihin vauhtia, jos haluaa.

Jatkuu huomenna

Martin ensimmäiset kuvat koulutontiltamme Muonasta.

Martin 1. viikonloppu Malawissa

9.10. 
Vapaapäivä kaikesta muusta paitsi kirjoittamisesta;) Päivällä varovainen varttitunti auringossa, josko sais vähän väriä pintaan. Kaupunkireissuilla, hihaton paita päällä, olen käyttänyt aurinkovoidetta, suojakerroin 50, ihonväri ei ole muuttunut yhtään. Hyvää ainetta, jopa vedenkestävää. 
Iltapäivällä kävimme majatalon isännän kanssa tukemassa paikallista pienyrittäjää. Calsbergia puoli litraa 1120K, eli 1,4 euroa, ei paha. Puoleen se jäikin, ei makeaa mahamäärin. Illalla isäntä kuskasi koko porukan kaupungille syömään, kokki sai vapaaillan. 
Tuosta eilisestä kyläreissusta tuli mieleen pensaspalot. Kun palatessa nousimme vuorenrinnettä ylöspäin, niitä oli roihuamassa kahdessa kohtaa. Joku oli heittänyt tupakantumpin autonikkunasta, ei rutikuiva ruohikko muuta tarvitse. Ei niistä kukaan huolestu, palakoon loppuun, sammuvat jos sammuvat. Myös illalla kaupunkiin päin ajaessa näkyi kaukaisen vuoren huipulla pensaspaloja, niiden täytyi olla laajoja, koska tuolle vuorelle on matkaa. 
10.9. 
Kun menee ajoissa nukkumaan, herää hyvissä ajoin, tänä aamuna kello kaksi viisikymmentä. Virtanen on pysynyt töissä koko aamun, ilmeisesti se katkaistaan työpäivän ajaksi jonkin laitoksen tarpeisiin, keitelköön ihmiset sumppinsa ja soppansa miten tahtoo.

11.9. 
Lepoa, aurinkoa, kirjoittamista… voisin antaa neuvon; jos lähdette lomalle Afrikkaan, niin kiire kannattaa jättää pois jo lähtiessä. Ihan sen vuoksi, että täällä asiat eivät kertakaikkiaan toimi niin kuin sivistyneissä maissa, tai toimivat jos teillä on varaa maksaa matkasta tuhansia euroja. Hulluinta on, että tämänkin maan turismi on rakennettu rikkaita varten, hintatason perusteella. 

12.9. 
Kaupungille, Blantyreen heti aamulla. Ja yllätys, yllätys, kaupoista suurin osa kiinni. Löysin silti osan etsimistäni, eli hintoja tarvikkeille, joita tarvitsemme rakennustyömaalla. Hinnat ovat jotain Tokmannin tasoa, koska on kyse tuontitavaroista. Vesipulloa ostaessa kiertelin myös ruokakaupan hyllyjä, hintataso on noin kymmenesosa kotimaisesta. Tuoreet hedelmät näyttävät olevan tähän vuodenaikaan osin tuontitavaraa, vihannekset samoin. Sen ymmärtää, kun tietää veden hinnan ja saatavuuden.

Kuvitelkaapa tilannetta sähkön osalta. Tässä maassa tuotetaan vain osa tarpeesta, eikä tuoda ulkomailta. Esimerkiksi täällä 10 kilsaa kaupungista etelään asia kuulemma hoidetaan sulletänään, mullehuomenna -systeemillä, tai sinäsaitillalla-minäsaanhuomenillalla;) Hulluinta sähkössä on, että ei käytetä aurinkoa, ei tuulta, jota täällä kyllä riittäis, eikä vesivoimaa. Hiiltä.
Ja sitäkin kuulemma huonolla tekniikalla, eli savukaasuja riittää.

Pizza maistui, oikeastaan ihan sama missä sitä syö, samalta maistuu. Halvoissa ravintoloissa käryää takapihalla hiiligrilli. Paistettua kanaa, pihvejä, joku yrittää tarjota salaattia, joka on lojunut kupissaan aamusta asti, ei kiitos. Hintataso noissa ravintoloissa, no, siirtäkää pilkkua yks pykälä vasemmalle;) 
13.9. 
Tänään palaveri illalla, sitä ennen kaupungille, josko nyt ois kaupat auki. 

Martti  menee Muonaan 9.9.2016

9.9.
Yksi juttu vielä eilisestä kaupunkivisiitistä. Kuvitelkaapa tilannetta, että menette ihan outoon paikkaan, kävelette kadulla, yhtäkkiä vastaantulija huikkaa ”Good morning, how are You”. Täysin tuntemattomat ihmiset. Miehet ja naiset. Ja heitä oli paljon. Ensimmäinen kerta häkellytti, mutta ehdin vastaamaan. Jos istahdin jollekin penkille, tilanne oli sama. Tuosta taidetaan puhua silloin kun Malawia  sanotaan Afrikan lämpimäksi sydämeksi. Kokeilkaapa joskus Suomessa;)

Toisaalta tilanne, kun joku kauppias yrittää herättää huomiota, kuuluu huuto ”Boss”. Kuvastaa syvällä yhteiskunnassa olevaa epätasa-arvoa; valkoinen mies on aina pomo.

Eilisestä tuli lopulta sittenkin matkapäivä, erinäisten sekaannusten seurauksena. Auton vuokraus onnistui, arkkitehtimme vapautui sopivasti opettajan toimestaan, maanmittari samoin, Regina auton rattiin ja menoksi. Ja voin kertoa, että suomalaiset rallikuskit olisivat olleet kyytiin tyytyväisiä.

Tie kiipesi alkumatkalla huomaamattomasti ja kun se lähti kiemurtelemaan alas vuorenrinnettä, oli näkymä huikaisevan kaunis, vaikka samalla karmea. Tuota tietä kannattaa ajaa huhti- toukokuussa, sadekauden jälkeen. Uskon että kiire jäis tuonne vuorenhuipulle, Shirejoen laakso ja ympäröivät vuoret ovat näkemisen arvoisia.

Karmeus johtuu siitä, että noita rinteitä peittänyt puusto on ulkomaisten suuryhtiöiden toimesta hakattu, voitot viety ulkomaille. Moni teistäkin on ostanut jalopuupintaisia huonekaluja. Ei hakkuissa mitään, täälläkin laki velvoittaa istuttamaan kaadetun puun tilalle, peräti kolme uutta. Kyse on siitä, miten istutukset tehtiin: taimet maahan, virkamies tarkistamaan että asia on hoidettu, ja sillä hyvä, vaikka keskellä kuivaa kautta. Eikä kukaan huolehtinut niistä jatkossa. Seurauksena täystuho, 99 tainta sadasta kuoli….näky on lohduton.

Loppuosa tiestä oli kuljettajan mukaan hyvässä kunnossa. Huippunopeutemme oli kuuskymppiä tunnissa -enpä usko että Suomesta löytyy yhtä huonokuntoista metsäautotietä. Pohjakosketuksia tuli matkalla kymmeniä, muutaman kerran jouduttiin peruuttamaan. Syyllinen huonoon kuntoon on sadekausi. Tie kulkee tasaisella maalla, vuoristosta vyöryvien tulvavesien tuomat kivet täyttävät uoman, suurimmat niistä rantapallon kokoisia.

Monen pienen kylän, ihmisjoukkojen, kotieläinten ja yhden rengasrikon jälkeen oli vuorossa Muona. Kuumuus siellä ei yllättänyt, olihan siitä ollut puhetta. Se yllätti, että nouseminen muutama kymmenen metriä vuorenrinnettä aski lämpötilaa varmaan kymmenisen astetta. Pieni talo, muutama pieni lisärakennus, paljon puita, ystävällisiä ihmisiä, tervehdyksiä.

Hyvin lyhyen pysähdyksen jälkeen lähdimme luvatulle rakennusalueelle. Kun pysäytimme auton ja lähdimme nousemaan loivaa rinnettä ylös, kertyi seurueeseen koko ajan lisää ihmisiä, lapsista vaariin. Rakennusalue on kumpuilevaa maastoa joen rannassa on kallioita, jotka eivät ole antaneet periksi tulvavesille. Nousua korkeimmalle kohtaa kertyy alun toistakymmentä metriä, hyvin harvaa puustoa,  kuivia pensaita.

Alueen kiertämisen ja ryhmäkuvan jälkeen tulostamme iloitsevat ihmiset pistivät tanssiksi, Regina mukana, olihan kyse hänen kotikylänsä ihmisistä. Aurinko putosi alas, viimeiset kuvat melko hämärässä, siirtyminen Reginan äidin tarjoaman päivällisen ääreen, matkalla sinne poimittiin kyytiin paikattu auton rengas ja paikkaaja, joka ruokailumme aikana vaihtoi renkaan. Riisiä, maissipuuroa, paistettua kanaa, paistettuja vihanneksia. Hyvää paikallista ruokaa.

Kotimatka sujui melkein ilman kommelluksia, joenuomien ylitys valtavan sammakoiden kurnutuksen kannustamana, nuorisojoukkoja kokoontuneena viikonlopun tansseja aloittelemaan ja sitten se ”melkein”: ilmeisesti huumejengi, parikymppisiä miehiä, huomasivat kuskin kännykän ja lähtivät perään, äkkiä kaasu pohjaan, onneksi sattui tasainen tienkohta, ikkunat kiinni, karkuun. Kuljettaja kertoi kilometrin päästä vapisevansa vieläkin.

Minut jätettiin pajapaikkaani varttia vaille kaksitoista. Kun käynnistin kännykän, huomasin viestin majapaikan isännältä: ” If you can, let us know you are okay.” En ollut huomannut, täytyy kiittää huolehtimisesta…. Aamuyöllä oli taas sähköt katkenneet, akusta päätellen neljän viiden maissa.

Päivän saaliina kuvia, mielikuvia, tietoa paikasta; pääsemme töihin. Ensi viikolla seuraava vierailu, soranäytteitä valtion laboratorioon tutkittavaksi, toivottavasti kelpaavat tiilien tekoon, maanmittari laatii alueesta kartan, arkkitehti laskee alustavat kustannusarviot, jotka loppujen lopuksi kertovat, päästänkö rakentamaan. 

Best Regards
Terveisin

Martti