Hei kaikki,
oheisena on kolme Anja Luoman kirjettä Malawista. Anja on ollut koko huhtikuun Malawissa eli kirjeistä saa varsin ajankohtaista tietoa/kuvaa siitä, millainen tilanne Malawissa on tällä hetkellä, jos ajatellaan malawilaisten elämäntilannetta ja/tai koulun rakentamista Malawiin. Anja toimii Porvoossa ja Porvoon seudulla - joitakin kummeja hänellä on ympäri Suomea.
Olen ollut Anjan yhdistyksen kautta kummina 3 vuotta yhdelle Samuel-pojalle, joka pääsi aloittamaan koulunkäyntinsä vasta 11 vuotiaana. Kummi maksaa kummilapsensa koulunkäyntiä 15 e/kk ja 180 e/vuosi. Tällä rahalla kummilapsi saa koulutarvikkeet, koulupuvun ja kouluruuan. Joskus Anja myös auttaa hätään joutuneita, tarkoituksena turvata lasten kulunkäynti. Meillä meidän Malawin lasten ja nuorten avuksi ry - yhdistyksessämmehän kummitoiminta käynnistyy suunnitteluvaiheella vuoden 2017 alussa siten, että syksyllä 2017, jolloin koulun toiminta alkaa (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan), meillä olisi riittävästi kummeja lapsille. Anjalla kummeja on toista sataa.
Taustaksi vielä sen verran, että Anja on aloittanut koulurakennushommansa Malawissa 9 vuotta sitten. Nyt hän on aloittamassa 3:tta rakennusvaihetta. Alun alkaen hänen Malawi-hommansa käynnistyi jopa yllätyksenä hänelle itselleenkin. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Anja matkusti malawilaisen ystävänsä kanssa 1. kerran Malawiin hankkiakseen syntymäpäivälahjakseen saamillaan rahoilla malawilaisille naisille jotain sellaista, mitä nämä naiset itse kokivat tarvitsevansa/ haluavansa.
Kylän naiset halusivat maissimyllyn ja niinpä Anja hankki synttärilahjarahoillaan myllyn kylän naisille. Mutta Anja tuli myös siihen tulokseen, että koulunhan nuo ihmiset tarvitsivat ja niinpä Anja tempautui koulun rakennushommiin.
Anjan koulun oppilaan kummina on ollut todella mielenkiintoista lukea Anjan Malawista lähettämiä kirjeitä, joissa hän kuvaa kouluhommien etenemistä, malawilaisten ihmisten elämää sekä omia hommiaan ja sattumuksia, joita on myös ollut yllin kyllin. Kun meidän yhdistys on nyt tosi toimin ryhtymässä koulun rakentamiseen, niin ajattelin, että ehkäpä meidän jäsenemme ja mesenaattimme olisivat kiinnostuneita kuulemaan siitä, miltä ruohonjuuritasolla tekeminen ja oleminen Malawissa näyttää. Kysyin Anjalta lupaa, että saanko laittaa hänen kirjeitään blogiimme. Suurisydämisenä ihmisenä Anja antoi luvan. Joten kiitos Anja tästä!
Jospa nämä kirjeet myös innostaisivat meitä kaikkia Malawin lasten ja nuorten (ja samalla heidän perheidensä) auttamistyöhön.
Ja tässä ovat Anjan kirjeet suorana sitaattina:
---------
7.4.2016 Bangula
Kävimme tänään torilla laihoin
tuloksin. Meinasin ostaa lihaa, mutta ei siellä ollut. Taas näkyy
nälänhädän aika olevan käsillä, kun siellä myytiin joesta
nostettuja liljankukan sipuleita . Joessa on myös krokotiilejä ja
silti nämä ihmiset uskaltautuvat sipuleita nostamaan. Olen
edellisen nälän aikana niitä maistanut keitettynä. Niissä on
paljon tärkkelystä kuin perunassa, mutta vähän kitkerä maku jää
suuhun.
Polkupyöriä oli tytöille kolme
kappaletta ja ne kaikki huomenna ostan niiden kummitytöille, jotka
sitä ovat pyytäneet. Tilaamalla saimme elävän kanan toimitettuna
syötäväksi. Ei nämä kanat mitään broilereita ole, mutta pari
suullista kullekin ja sehän riittää. Pyysin asiamieheltä ostaa
neljästä helmikanasta yhtä. Nämä matkakaverit kun eivät ole
sitä ikinä syöneet. Mikäli aamulla isäntä saa niiden
ulosrynnätessä yhden kiinni, niin huomenna onkin herkkuateria
tiedossa.
Tänään olemme Lettucen kanssa
diskuteeranneet oikein olan takaa. Olen kuullut kummilasten tarinoita
mitä erilaisimpia. Kaksi viime vuonna naimisiin mennyttä ja lapsen
saanutta yläkoulutyttöä, on nyt sitten menetetty. Eivät ole
palanneet kouluun. Kaksi secundarischoolilaistyttöä, jotka asuvat
Bangulassa vuokralla olivat pyytäneet kotikylästä maissia ruuaksi.
Maissia sieltä ei ollut antaa ja olivat sanoneet tytölle, että
tule takaisin kotiin ja lopeta koulu. Onneksi tytöt tulivat mun
asiamieheltä pyytämään maissia ja jatkoivat koulunkäyntiä.
Emelie, jolla yllättäin oli viime vuonna kahden viikon vanha tytär,
oli mennyt takaisin kouluun ja pikkusisko hoitaa nyt lasta. Emelien
kohdalla kaikki hyvin saa suoritettua koulun loppuun, mutta
pikkusisko ei pääse tänä aikana kouluun. Tämmöistä tämä on.
Em. kana on syöty, samoin tuo
helmikana. Oli kyllä harvinaisen sitkeä, mutta syöty on. Todettiin
Irmelin ja Helinän kanssa, että nyt lopetetaan lihan syönti täällä
etelässä, muuten kylään ei jää enää lihaa kun mzungut
(neekerin vastakohta) syö kaiken. Ensimmäisen kerran näiden
kymmenen käynnin aikana Malawissa näin, että nyt on tosi
kysymyksessä. Olin jo matkakavereille kertonut, että sitten
ostetaan Bangulassa kärpästen keskeltä juuri teurastettua vuohta.
Tiskillä on vuohi paloina, sorkat ristissä ja pääkin esillä.
Paikallinen markkinapaikka mistä aina olen ostanut lihaa oli lihan
osalta totaalisen tyhjä, ei yhtään myyjää. Viime vuoden ennen
kokemattomat tulvat veidät ihmisten talot mennessään ja eläimet
krokotiilien ruoaksi. Kaksisataatuhatta menetti kotinsa ja tuhansia
ihmisiä hukkui. Tämä kaikki on pohjalla ja nyt vielä katovuosi
kuivuuden takia.
Kolme kummityttöä on saanut
lottovoiton. Olivat pyytäneet kummilta pyörän ja nyt on
onnellisista tytöistä valokuvia kummeille näytettäväksi.
Toissapäivänä oli muutaman tunnin neuvottelu rakennettavasta
koulurakennuksesta. Yksi timpuri ja kaksi muuraria alkavat rakentaa
uutta kaksiluokkaista koulua periferian kylään Nanchiriin. Siellä
kun vielä on neljä luokkaa puun alla. Varmaan valtio sitten taas
antaa koulutetut opettajat kunhan me rakennamme koulun ja myöhemmin
opettaja-asunnot. Kyläläisillä on jo tiilet valmiina ja saavat
alkaa kantaa niitä ja hiekkaa koululle. Palkaksi lupaan maissinjyviä
pienen pesuvadillisen päivän työstä. Teimme kontrahdin
rakentajien kanssa: Rakennusaika 2 kk, 1,8 miljoonaa Malawinkwachaa
(n. 2500 € ) yhteensä kolmelle miehelle. Urakkahinta maksetaan
kolmessa erässä sitä mukaa kun valmistuu ja loput kun on valmiina.
Kunhan palaan viemästä naisia pääkaupungin lentokentälle, alkaa
metsästys, sementtiä 400 sk, puutavara n 220 jalkaa, 46 kpl
kattopeltiä, nauloja kymmeniä kiloja (täällä ei ole
peltikattonauloja), maalitarvikkeita (ei ole valmista maalia) ym.
Sitten kun koulu on valmis, alamme myydä taas pulpetteja netissä,
niitä tarvitaan 60 kpl kahden istuttavaa, mutta käytännössä
neljän istuttavia.
Tänään aamulla menimme African
Evankeliseen kirkkoon asiamies Lettucen kanssa. Siellä Helinä kuvas
messua. Taas mietin, että kyllä me Suomessa vähällä pääsemmekin
kun messu on vain runsaan tunnin. Täällä menimme kirkkoon kello
kahdeksaksi ja messu loppui kello kaksitoista. Paljon laulua ja
tanssia ja vieraat huomioitiin mainitsemalla meidät ja pieni
esittely pyydettiin. Iltapäivällä kävimme vielä kylällä
amerikkalaisen naisen aviomiehen luona. Tämä mies on nuori pappi ja
vaimo on Amerikasta tullut valkoinen nainen. Muutaman vuoden vuoden
on vaimo asunut täällä. Viime kesänä tuli mitta täyteen tästä
kuumuudesta, ja nyt hän mulle facebookissa kertoi, että aikoo olla
täällä vain kerran vuodessa kuten minä.
Kesä-heinäkuun ajan
täällä olisi ilma kuin meidän kesällä (täällä talvi). Mulle
vain se aika ei passaa kun sinä aikana pitää tienata rahat mitkä
tämä Malawi-harrastus multa vie.
Tämä mun mokkula ei toiminutkaan
täällä Bangulassa. Onneksi tuolla papilla oli ns kansainvälinen
mokkula mikä toimii täälläkin silloin tällöin parhaiten yöllä
kun on vähän liikennettä. Lähin antenni on
viidenkymmenenkilometrin päässä. Hän lainasi mulle mokkulaansa
pariksi päiväksi. Sairaanhoitajat Irmeli ja Helinä lupasivat tälle
papille (nuori, komea ja erittäin miellyttävä) kehittää hänelle
jonkinlaista ensiapuasemaa. Antoivat alkutarvikkeet ja ostetaan vielä
vähän lääkkeitä ym. samoin kuin periferian koululle. Papilla on
neljä orpoa ottolasta ja 67 orpoa käy päivittäin heillä koulussa
ja ruokailemassa ja sitten menevät kotiin.
Huomenna menemme tutustumaan
paikalliseen terveysasemaan, missä mun asiamiehen tytär on työssä
tekemässä AIDS-testejä. Se kun on näiden kehitysmaiden yksi
suurista ongelmista.
Suunnittelen kouluruokailua kun
nälänhätä on suuri. Yritän päästä valtion ruokaohjelmaan ja
saada sieltä ostaa maissia. Toinen vaihtoehto on että tämän talon
tytär Omega lähtee Mozambikiin ostamaan mulle maissia mikä on
siellä paljon halvempaa kun ovat saaneet sadetta. Töitä riittää.
Ompelukurssin naiset olivat mulle
ommelleet neljäkymmentä kassia ja hattua. Vähän naisten kanssa
korjailimme kasseja ja annan ne pääkaupungin kummilapsille kunhan
sinne asti pääsemme. Lähetin kotoa pääkaupungin taksikuskille
2,5 miljoonaa rahaa ettei tartte ”turistireissulla” niitä
kuljettaa mukana ja mitkä annan palatessa siellä lapsille. Nyt kun
laskin paljonko pitää rahaa varata tuolle reissulle ja että vielä
pääsen takaisin tänne etelään, niin kumminkin pitää ottaa
pankista taas runsas miljoona paikallista rahaa mukaan. Tuhat
kwachaa on suurin raha ja se on n 1,3 euroa.
Kuten olen ennenkin sanonut, tämä
kirjoittaminen on mulle terapiaa täällä toisessa maailmassa.
Puhumattakaan siitä ajasta kun Irmeli ja Helinä lähtevät Suomeen
ja jään tänne kuukaudeksi yksin. Kenenkään kanssa ei voi
kunnolla vaihtaa ajatuksia, kun eivät tiedä mistä puhun. On tämä
niin totaalisen toinen maailma!
Koittakaa kestää mun vuodatuksia
terveisin Mamaa Anja
ja kumppanit Helinä ja Irmeli
Aamu Pholomben laaksossa (kuva Anja Luoma)
12.4.2016 Bangula
Tiistai kului
periferian kylässä. Aamulla varhain lähdimme Toyota-maastoautolla
Nanchirin kylään. Onneksi tie oli siinä kunnossa, että
perille päästiin. Kolmekymmentäkolme kilometriä meni aika
sukkelaan vain puolitoistatuntia ja olimme perillä. Minä en näitä
rotkoja enää kauhistele, mutta ensikertalaiset eivät
uskaltautuneet etupenkille.
Koululla meidät
otettiin iloisesti vastaan. Miksipä ei? Aina on paljon hyvää
tulossa kun meikäläinen kerran vuodessa on paikalla. Koulu sai 500
työvihkoa ja kynää, opettajat laatikollisia liituja. Porvoon
Futuran jalkapallopoikien lahjoittamat pikkusen käytetyt peliasut ja
minulta pallon. Niin vain teki vaatteet taas miehen ja oli komeata
mustaa porukkaa valkoisissa peliasuissa. Koulukomitean ja
kyläpäälliköiden kanssa pidimme kokouksen. Kerroin, että olemme
tehneet parin muurarin ja yhden timpurin kanssa diilin ja kolmas
koulurakennus alkaa ilmestymään heti kun materiaalit saamme
ostettua. Samoin lupasin kouluruoan koululle. Pari isoa alumiini,
lähinnä pönttöä pitää ostaa maissipuuron valmistukseen.
Ruokavastuuopettaja näytti, miten entiset kaksi olivat palaneet
pohjasta puhki.
Taputuksia ja
alkuasukashuutoja riitti joka väliin. Yritin heille takoa sitä,
että tämä on yhteinen projekti saada kylän oloja paremmaksi. Raha
ei yksin auta vaan siihen liittyy paljon muuta. No kyllä he ovat
tehneet tiilet tuleviin rakennuksiin ja kantavat ne kolmesta
kylästään koululle ja samoin kärräävät hiekan rakentajille.
Sanoin, miten pahan mielen se aiheuttaa minullekin kun kuulen, että
suurin toivein secundaryshooliin lähetetyt tytöt joutuvat
naimisiin. Irmeli oli kyllä löytänyt koulun ohjelmasta
sukupuolivalistusta ja se jo kuulostaa lupaavalta. Mutta, mutta
ajaako luonto tikanpojan puuhun ilman sen kummempia ajatuksia?
Kohtuullisessa
ajassa saatiin meetinki vietyä läpi. Olin tehnyt meille eväitä
matkaksi, mutta emme siellä kehdanneet niitä syödä kun muilla ei
ollut mitään syötävää. Sovimme, että pysähdytään matkalla
sopivaan paikkaan murkinalle. Sen syömisen esti se, kun saimme
kuulla saavamme matkaamme vuohivarkaan. Nuori mies kylästä oli
varastanut neljä vuohta ja jäänyt kiinni. Meitä pyydettiin
ottamaan varas mukaan Bangulan poliisille. Niinpä miehet lähtivät
hakemaan varasta ja hänet tuotiin kädet sidottuna ja tuojilla oli
raippa kädessä. Vieläpä eräs mies kantoi sitä todisteena olevaa
vuohtansa sidottuna paikalle. Onneksi meidän ei tarvinnut ahtaa
autoon sentään vuohta, vain varas ja hänen isänsä. Mun viiden
hengen autossa oli kaikkiaan 10 henkilöä. Näihin täällä tottuu.
Ei sitä tyhjinpäin ajella.
Varas jätettiin
poliisin haltuun ja isänsä tuli tähän taloon yöksi. Huomenna
tulee tuomio miten pitkä ”aresti” pojalle tulee elikkä
vankilatuomio. Samalla tuli mun neljän viikon lisäviisumi ostettua
poliisilta ja 9.5. on poistuttava maasta. Me kolme naista kyllä
tippa silmässä kuunneltiin, kun nälkä oli ajanut pojan
vuohivarkaisiin. Mutta rikos on rikos täälläkin. Tuon näytelmän
kattominen kylläkin toi mieleen Isoontalon Antin ja Rannanjärven
ajat.
Aamulla ennen
lähtöä meidän lihansyöntiboikotti kumottiin. Huhu on kulkenut,
että täällä asustaa rikkaita mzunguja ja nuori mies tuli kaupalle
ämpäri täynnä vuohen lihaa. Ostin meille maksaa ja muille lihaa
illaksi. Nyt on nautittu sweetpotatos maksakastikkeella. Hyvää oli.
Naisilla on viimeinen ilta täällä etelän helteessä ja huomen
aamuna alkaa turistimatka kohti pohjoisempia osia maata.
13.4. Aamulla
kymmeneltä lähdimme Low-Shire joen laaksosta. Meillä on ollut
kylläkin hyvä onni, että lähes joka päivä on ollut pilvistä ja
välillä muutama pisarakin tullut ja näin lämpö ei noussut paljoa
yli kolmenkymmenen. Otimme matkaan myös asiamies Lettucen Chaloon
ja yhdessäsä siellä kyselimme parista paikasta
koulurakennustarpeiden hintoja. Muutama miljoona siihen suttaantuu
rakentajien 1,5 miljoonan palkkion lisäksi. Viikon päästä kun
palailen etelään, aletaan hankintahommiin.
Nyt olemme vuorella
Blantyren kaupungissa Lodgessa yötä. Täällä on jo huomattavasti
viileämpää, melkein kuin Suomen kesä. Meidän taksikuski Felton
saapui pääkaupungista meitä täältä Blantyrestä kuljettamaan
eteenpäin. Aamupäivällä käymme Mulanjen vuoristossa
ihmettelemässä vihreitä teeplantaaseja. Britithän ne omistavat,
mutta saahan paikalliset työtä muutaman kympin kuukausipalkkaa
vastaan.
Sieltä lähdemme
taas vuorelle Zompan kaupunkiin. Siellä on tosikaunis
Sunbird-hotelli ja kuvaamisen arvoinen ympäristö. Tuon jälkeen
lähdemme suistoalueelle Liwonden luonnon- puistoon. Tiedän sen
olevan kallis paikka, mutta voinhan sen itselle kerran suoda kymmenes
Malawin matka kun on menossa. Yövymme Liwondessa ja sieltä
matkaamme Malawijärvelle porvoolaisen Liinun bambutaloon pariksi
päiväksi.
Sunnuntaina ani
varhain lähdemme kohti pääkaupunkia tapaamaan kummilapsia. Etelän
ompelukurssin naiset olivat ommelleet 40 kassia. Täytimme kassit
kontissa tulleilla vaatteilla ja rahakirjeet jaamme lapsille. Tänä
vuonna varmaan suurin osa koulutarvikerahoista menee maissinostoon.
Eihän sitä kouluakaan jaksa käydä jos ei ole mitään mahassa.
Kokeilen jos vaikka
netti toimisikin ja saisin tämän kirjeen lennätettyä sinne
Koto-Suomeen.
Öitä!
Mamaa Anjai
Kuudes kirje alkaa Blantyresssa ti
19.4.2016
Naiset ovat varmaan jo onnellisesti
kotona huokailemassa. Ten points heille voi antaa, kun selvisivät
hyvin tästä kehitysmaashokista. Tämä ei todellakaan ole mitään
viidentähden hotellin rantaelämää lasi kädessä.
Kaksi
viikkoa on maksimi minkä ensikertalaisen tarttee kestää.
Mulla tämä on lähes
suorittamisvaihetta. Just mitään en enää hätkähdä. Kylläkin
yllätyksiä aina tulee kuten tunti sitten, kun olin nuorten miesten
kanssa ostoksilla. Sanoin Chifuniro Chikafumbwa-kummipojalle, joka
käy Poly-tecnikiä ja opiskelee journalistiksi, että vietkö nämä
naisten kortit viereiseen postiin. Hän kysyi, että eikö posti
vaadi rahaa. Korteissa oli merkit jo ostettuna ja siten maksettu. Sit
tajusin, että eihän hän ole eläissään vielä mitään
lähettänyt. Täällä ei postia edes kanneta, kenellekään ei tule
lehtiä tai muuta postia. Joillakin harvoilla on yhteinen postilokero
toisten kanssa. Mun asiamies Lettucen posti menee entisen
työpaikkansa postilokeroon. Chifuniro tuli hakemaan ja sai käytetyn
läppärin ja saa multa turhaan ostetun mokkulan, mutta mistä hän
saa rahat käyttää nettiä?
Taksi haki aamulla kuudelta ja rohkenin
kysyä mitä vuosimallia hänen Toyotansa on? Oli kuulemma 1992
vuodelta. No täällähän ei mikään ruostu kun suolaa ei tarvitse
käyttää. Bussimatka pääkaupungista sujui muuten hyvin, mutta
musiikkivideota esitettiin koko matkan ja kovaan ääneen. Pyysin
puolivälissä vähän hiljentämään ääntä, mutta ei sitä
viittä minuuttia kauempaa suotu. Olin sopinut Goljatin kanssa, että
on vastassa 11.30. Kun ei ruvennut kuulumaan istahdin avoimeen
kirkkoon. Hetikös sieltä pappi tuli kyselemään kuulumisia. Oli
Gideonin kirkko ja on kuulemma Suomeen yhteyksiä. Tunnin kerkisin
messua kuunnella ja ainut mitä mesomisesta ymmärsin oli, että
kaikki vain tavoittelevat rahaa. Sen mukana yhteisöllisyys ja
lähimmäisestä huolehtiminen katoavat (täälläkin). Kahden tunnin
odottamisen jälkeen tuli noutaja. Oli kuulemma saanut akun ladattua
autoon ja sitä asensi. Nämä on niitä Afrikan aikoja, mitä yritän
Porvoossa kitkeä kongolais-ystäväperheeltä.
Ostin terassin toisen pään aukkoon
sementtikuvioita ja tilasin yhden rautakehikon ikkunaan ja toisen
hellapään aukkoon. Saan ne hakea huomenna klo 12. Kolmasosan piti
kottia antaa, että voivat materiaalia ostaa ja aloittaa työn.
Täällä on kaikki monikerroksista. Samassa paikassa on materiaalin
myyjä ja tekijät. Kenelläkään ei ole varaa mitään varastoja
pitää. Nämä kaikki maksavat mittojen mukaan tehtynä ja
maalattuna 50 €. Täällä saa tuntea olevansa rikas, kun pitää
terassia koristella niin ettei kanat pääse sisään. Kun hain
ostoksiani, miehet olivat kaikki pistelemässä maissupuuroa sormin
suuhunsa. Ei ole ihme, ettei tuo työntekoi ole kovin pakkotahtista.
Mitä itse kukin jaksais tehdä kun ruoka on pelkkää puuroa.
Yritin kysellä tukusta Sibusisoa isoja
määriä ja siihen alennusta. Kävin jopa tehtaalla, mutta sieltä
ei myyty. Olen päättänyt ostaa kaikille etelän kummilapsille
tuota vitamiinirikasta ainetta ja samoin kouluruoan mukana voi antaa
lusikallisen kaikille niin kauan kuin riittää. Näyttää tulevan
pahin nälänhätä näiden yhdeksän vuoden aikana mitä täällä
olen ollut. Taistellaan.
Pääkaupungin Felton taksin lisäksi
mulla on onni olla tämän Goljat (muslimi, joka voi käydä
meidänkin kanssa kirkossa) kuskin ystävä. Kun tulimme maalta,
maksoin hänelle sovitun palkan ja totesin, että tarvitsen sua kyllä
uudelleen maalle, mutta en tiedä voinko koko ajaksi palkata. Hän
sanoi, että dont worry mamaa, sinä olet minulle kuin äiti, ei
sinun tarvitse enempää maksaa, tulen silti. Arvaatte että mamaan
silmät kyyneltyi.
Yö täällä Blantyressä Lodgessa,
meni kuin voi odottaa. Kello puoli yksi koputtelin jonkun intialaisen
oveen ja sanoin maksaneeni nukkumapaikasta. Jos hän pitää niin
kovaa meteliä telkkarilla, hän saa maksaa huoneeni. Tulihan
hiljaisuus. No sama täällä kuin maalla viimeistään puoli viisi
alkaa tämä vinkuintiaanien ja kiljuhanhien risteytysten huutaminen.
On hyvä olla suomalainen kaikessa hiljaisuudessa ja umpimieli-
syydessä mistä meitä aina syytetään. Ainakin naapurit tulee
huomioitua paremmin.
Pääsimme vasta iltapimeällä
Bangulaan. Täällä taas tämä helle syöksyi vastaan. Ei
tuulenhenkäystäkään, mutta onneksi on sähkö ja tuuletin
sisällä. Eihän se jäähdytä, mutta ainakin ilma kiertää.
Saimme kaikki ostokset tehtyä, paitsi olisin ostanut Sibusisoa 200
purkkia, mutta sain tukusta vain 78. Talon emäntä on lähtenyt
minibussilla kauas maapalstalle istuttamaan maissia. Heillä on
kahdessa paikassa veden äärellä mahdollista viljellä. Heillä
ainakin on sitten toiveita vielä saada satoa, vaikka muualta on jo
ohi. Kysyin missä emäntä sitten nukkuu. Kyllä hän varmaan jonkun
talon löytää, oli vastaus.
Tuli mieleen kun olin hoitsuja viemässä
pääkaupungin lentokentälle. Kuului kova paloauton valitus
kentältä. Mun ylivilkas mielikuvitus jo ehti maalata piruja
seinälle ja ajattelin, että joku palava kone on tekemässä
pakkolaskua. Pian kuitenkin selvisi, että kentällä juoksenteli
irtokoira ja paloautolla sitä metelin kans häädettiin pois. Tuokin
on täällä mahdollista, kun kenttää ei ole aidattu.
Toinen kumma juttu oli tänä aamuna,
kun Goljat tuli mua hakemaan lodgesta. Autossa oli joku tuntematon
poika, joka aina vain kaupungissa oli mukana. Kun kysyin kuka hän
on, niin sain yllättävän vastauksen. Goljat oli joutunut
tankkaamaan auton, eikä hänellä tietty ollut rahaa. Poika oli
autossa vakuutena, että varmasti luvattu mamaa löytyy joka maksaa
naftan. No kyllähän mamaa löytyi ja poika lähti
viiskymmentätuhatta taskussa takaisin työpaikalleen. Täällä kun
aika ei ole rahaa niin voi näinkin olla vakuutena.
Tämän kuuman päivän iltana saimme
lisätietoja Mozambikin sodasta. Tuonne Nanchiriin, missä
koulurakentaminen on aloitettu, on saapunut vuorten takaa
Mozambikista ihmisiä sotaa pakoon lehmät ja vuohet mukanaan. En
ymmärrä, että sinnekään voisivat jäädä kun paikallisillakaan
ei ole ruokaa. Tietty karjaa voi syödä jonkin aikaa, mutta
tarvitaan edes sitä maissipuuroa=nzimaa lisäksi. Onko Suomessa
puhuttu mitään Mozambikissa olevasta sisällissodasta?
Huomen aamulla rakentajat tulevat
isontamaan ikkunaani klo 6. Me Goljatin kanssa aletaan hioa ruostetta
kontin sivulta ja maalaamme sen. Nanchirista tulee puuseppä
Maclorenz tekemään mulle muutaman kaapin. Täällä kenelläkään
ei ole kaappeja – mitä he sinne panisivatkaan. Olen antanut
naisille noita kontissa tulleita vanhoja matkalaukkuja
säilytyspaikaksi.
Sain taas papilta dongon lainaksi,
koska mulle ystävä myi menneen ajan Air-Tel dongon ja se ei enää
toimi.
Tulee tarkistus ollaanko vielä ystäviä? Jos ei osta sitä
yhdeksällä tonnilla takaisin, minkä maksoin siitä, yya-sopimus
irtisanotaan. Tämä huijausyritys kun ei ollut ensimmäinen eikä
vielä toinenkaan. Kuorma-autoa ei ole vielä löytynyt, että
saisimme ostaa ja kuljettaa koulunrakennustarpeet kylään. Täällä
niitä ei voi vain tilata.
Nyt torstaina ei millään dongolla
pääse nettiin. Ootellaan jospa yöllä jaksaisin kokeilla, usein
silloin on vähemmän ruuhkaa ja onnistuu.
Tämä tällä kertaa Mamaa Anja
------
Innosta myös perheesi ja sukusi jäseniä, työ- ja harrastuskavereitasi, naapureitasi sekä työnantajaasi ja muita yhteisöjä/organiaatioita lahjoittamaan.
Helena