18.11.
Long time you see… Muonasta paluun jälkeen on ollut niin hiljaista, että kynäilyyn ei oikein ole löytynyt motivaatiota, ei se aina onnistu.
Toista viikkua meni paskatin kynsissä, menin onneton syömhän viis mansikkaa. Net tarjos täälä viikon asunu ruottalainen pariskunta, poika ja tyär olit völjysä. Mies oli Kirunasta, eli samalta levveysastheelta ko minun syntymäkoti. Raatathin vähäsen meän kielelä, vaikkenmie sitä kunnola ossaakhan, son sitä Penkti Pohjasen kieltä.
Soli käyny monta kertaa Kolarisa, ja se poika oli spelannu lätkää Suomen puolela, seki puhu jotaki suomea. Enimhäkshen kuiteski väännethin ruottin kieltä…kummasti se muistu mielhen vaikken ole sitä raatannu monhen kymmenhen vuothen. Johtuukhan se siittä, ette se keskikoulun pakkopulla ei mulle ollu ylenannattavvaa. Emmie tätä murrettakhan ossaa kunnola, ko met olima junantuomia, Torniosta tulhet, muori ja vaari puhhuit kirjakieltä.
Perhhen vaimo oli täältä Malavista lähtösin, se solkkas chitsewwaa, ruottia ja enklantia. Vähäsen jäi kaivelemhan, ku koko perhe läträs viinan kans… no son heän assiansa. Lähtivä jatkhan matkaa, heilon talo tuola sata kilometriä pohjoshen päin.
Salveijareilta saatiin vihdoin ja viimein paperit, tärkeimpänä niistä koulun tontin topografinen kartta, eli korkeuskäyrät näkyvissä. Siitä pääsee hyvään käsitykseen alueesta. Viikko sitten perjantaina yritimme arkkitehdin kanssa pitää palaveria, mutta yliopistolla ei ollutkaan sähköä, ja läppärin akku oli tyhjä. Viime maanataina aloitettiin jo aamulla, silloinkin piti mennä yliopiston kirjastolle, jossa kuulemma on yliopiston ainoa aggregaatti. Sen verran tuli puhetta, että kirjaston kirjoista ainakin kolmannes on häipynyt, lähtiessä kyllä tarkastetaan laukut, mutta povitaskuissa ja housun liitingissä kulkee huomaamatta parikin kirjaa. Pikkuisen isompi kuin Kajjaanin kirjasto.
Parin tunnin aherrus tuotti tuloksen: kaksi eri karttaa piti saada Autocad-ohjelmaan päällekkäin ja samaan mittakaavaan, eikä se ollut helppo homma.
Seuraavaksi lähdettiin minibussilla Blantyreen, tulostamaan karttoja A3-koossa paperille. Se onnistui mainiosti, Xeroxilla on kopiopalvelu ja myymälä.
Sovimme, että ensi maanantaina käymme päivämutkin Muonan kylällä. Saamme sijoitettua rakennukset suunnilleen oikeille paikoille karttaan, saamme merkattua isot puut, joita ei haluta yhtäkään kaataa. Vien samalla toisen polkupyrän, jonka olen hankkinut, sekä kymmenen hedelmäpuun tainta, papaijaa ja mangoa. Ne on tarkoitus istuttaa heti, kun tiedetään, missä ne saavat kasvaa, eli eivät joudu maansiirtotöiden uhreiksi. Maclean hoitaa niiden istutuksen ja kyläläiset kastelun ja vartioinnin: täällä tuollaiset taimet lähtee hyvin nätisti muualle, jos ei niistä huolehdita. Papaija muuten voi antaa ensimmäisen sadon jo kymmenen kuukauden kuluttua.
Löysin Blantyresta pakettiauton matkaa varten, takakontissa kulkee pyörä ja taimet, paluumatkalla iso matkalaukku, jonka jätin viime reissulla.
Kävimme arkkitehtimme Gracen kanssa myös sementtitehtaalla, tarkoitus oli päästä tutustumaan tiilentekolaitteisiin. Olimme kuulleet, että sieltä voisi niitä löytyä. Ensin tuntui, että meidät käännytetään takaisin, osaston johtaja oli käymässä Lilongwessa, mutta kun Grace paljasti olevansa Polytekniseltä, muuttui kohtelu, olikin kyseessä iso asiakas.
Siellä oli muurattu koeseinä ulos SSB-tiilistä jo useita vuosia sitten. Kyseessä on tiili, jossa perusraaka-aineena on savi tai muta, johon on lisätty vähän sementtiä ja hiekkaa. Seinä oli vielä hyvässä kunnossa. Noiden tiilien tekoon tarkoitetun manuaalisen puristimen pääsimme näkemään. Yksinkettainen laite, johon nakataan massa sisään ja pitkällä kammella puristetaan siitä mehut ja ilmat pois. Olin tutustunut tuon laitteen käyttöön jo Gracen valvomalla koulutyömaalla.
Sementtitehdas vuokraa tuota laitetta, oikeastaan lainaa sitä. Ja tiilien laadusta huolehditaan: tehtaalle täytyy tuoda savesta näyte, tutkimus on ilmainen, tehtaalla selvitetään oikea sekoitussuhde savelle ja oikeanlaatuiselle sementille ja lopuksi puristimen käyttö opetetaan kädestä pitäen. Koko homma sen vuoksi, että jotkut tiilet ovat rapautuneet muutamassa viikossa, kun ne on tehty väärin, tai vääristä aineista. Hienoa laadunvalvontaa. Puristimia myös tehdään Blantyressa, ei tarvi Kiinasta tilata. Noille tiilille voi povata hyvää tulevaisuutta, valtio nimittäin aikoo lopettaa kylissä tapahtuvan tiilenpolton, koska se tuhoaa loputkin tämän maan puuvarat.
Paluulentoni varauksesta tuli melkoinen sirkus. Alunperin minun piti tulla reittiä Lilongve-Addis Ababa-Tukholma-Helsinki. Jo pari kuukautta sitten sain tiedon muutoksesta: Addis Ababa-Delhi-Helsinki. Viime viikon keskiviikkona tuli uusi muutos: Lilongwe-Blantyre-Addis Ababa-Delhi-Helsinki. Onneksi luin tuon muutoksen kunnolla: Delhissä koneiden vaihtoon aikaa 10 minuuttia. Kysyin Finnairilta: ei tule onnistumaan, yhteys Travellinkiin, ohjattiin Etiophian Aarlinesin toimistoon, siellä sanottiin, että ehei, Travellinkin pitää muutos hoitaa, yhteys taas Travellinkiin, päivän odotus, tuli viesti, että EAL tarjoaa vain rahoja takaisin väliltä Lilongwe-Delhi….siis ainoa maasta ulos lentävä yhtiö tarjoaa vain rahoja takaisin....viime maanantaina uudelleen EALn toimistoon, näytin tulosteen ensimmäisestä muutoksesta, väittivät että se on Trawellinkin tekemä, puhelin kuumana jonnekin, selvisi että syynä ensimmäiseen muutokseen onkin ollut lennon peruutus välillä Addis Ababa-Tukholma, toinen muutos oli jonkun huolimattomuutta, ei ollut tarkistanut koneen vaihtoa, joustin omasta aikataulustani, muutetaan lentoni seuraavalle päivälle, alkuperäiselle reitille, juuri kun virkailija on painamassa enteriä vahvistaakseen uudet lennot, sammuu toimistosta sähköt, virkailija lupasi soittaa…kaksi päivää kulunut, check my trip näyttää jo lennot Blantyre-Addis Ababa ja Tukholma-Helsinki, mutta joudun vissiin juoksemaan ja uimaan välin Addis Ababa-Tukholma….tiistaina taas toimistolle, jos tuo matka ei ilmesty.
-----------
Otin yhteyttä Trawellinkiin, tuli varmistusviesti, jossa nyt näkyy koko matka. Viikon päästä tietenkin tulee viesti, että Westmannayerjökulilla on purkautunut tulivuori…. Tai Hekla