Malawin matka 26.4. - 16.5.2023. VAIKUTELMIA, OSA 1

Arja Tuurala

MATKA MUONAAN 

Sunnuntaina huhtikuun 30. päivänä John Alimoni tuli hakemaan meitä majapaikastamme Blantyressä, lähdettiin ostamaan matkaevästä ja tankkaamaan autoa ennen kuin starttaisimme kohti Muonaa. Kävi ilmi, että bensa-asemille oli jo syntynyt jonoja, koska alkavasta bensapulasta oli jo lähtenyt tieto liikkeelle.
No, saatiin hyvät eväät, tankki täyteen - ja menoksi.  Bensan hinta oli vielä noin 1,4 euroa, mikä on paikallisille ihmisille huikea hinta.
Matka Muonaan vie kolmisen tuntia, eikä perillä ole huoltoasemia. Polttoainetta tuovat yksityiset ihmiset kanistereissa ja myyvät sitä pulloissa kalliimmalla hinnalla.

Hyvin kuvaava nimi ”Afrikan vihreät kunnaat” tuli mieleen kun ajeltiin vihreiden kukkuloiden ja teeviljelmien vaihtelevissa maisemissa kiemurtelevaa tietä, joka laskeutui kohti Shirejoen laaksoa. Ilta-aurinko vahvisti vihreän ja punaisen sävyjä, ja kauempana siinsivät Mulanjen vuoret. Ihmisiä kulki teiden varsilla, kuka palaamassa kotikyläänsä torilta, kuka jalkapallo-ottelusta, kyläilemästä tai muusta ajanvietosta tai työstä. Tie oli jo hyvin mutkainen kun tuli pimeä. Onneksi se oli hyväkuntoinen ja liikennettä vähän, ja pääsimme hyvin Muonaan. Siellä kylätie muuttui välittömästi kuoppaiseksi ja haarautui myöhemmin kapeaksi kivikkoiseksi metsätieksi, joka lähti nousemaan rinnettä kohti majapaikkaamme metsän keskellä. Meiltä pääsi kiljahduksia ja pidäteltiin välillä henkeä, eikä oltaisi uskottu, että auto ja kuljettaja selviäisivät moisesta etapista, mutta niin vain kävi! Alimoni oli hyvä kuljettaja ja hänellä riitti huumorintajua siihenkin tilanteeseen, että eihän tämä nyt mitään. Ja sama koitos toistui sitten päivittäin seuraavan kahdeksan päivän aikana. 

Majapaikka Forest Lodge osoittautui - lievästi sanottuna - olevan hieman rappiolla. Amerikanenglantia puhuva eläkkeellä oleva emäntä poikansa kanssa pitivät paikkaa. Talo oli emännän isän, 1990 -luvulla presidentinvaaleissa täpärästi hävinneen ehdokkaan, aikoinaan rakennuttama ja hänet oli myös haudattu tilalle (mausoleumiin!). Majapaikassa perusasiat ja ruokailu kuitenkin toimivat, ja taloa ympäröivä rehevä luonto ja metsän hiljaisuus korvasivat paljon. Musta kissanpentu Mouse piti ötököitä ja hiiriä loitolla, vain pari gekkoa kipitti avaran hämärän huoneemme seinillä. Hyttysverkoin varustetut isot ikkunat olivat aina auki, ja yöt olivat miellyttävän viileitä. Öisin kuului sirkkojen siritystä ja täysikuu paistoi. Peseytyminen hoitui pesuhuoneessa, johon palvelustyttö toi aamuin illoin isot ämpärilliset kylmää ja kuumaa vettä. Paikallisten naisten voimia tulisimme ihmettelemään vielä monet kerrat!
Sähkökatkoja ei sattunut matkan aikana kertaakaan, ja internetkin toimi melko hyvin paikallisella sim-kortilla. 

KOULULLE

Toukokuun ensimmäinen päivä on Malawissakin vapaapäivä, mutta Nyaudzudzun koululle oli kokoontunut heti aamusta hyvissä ajoin oppilaita, opettajat, kyläpäälliköt, koulutoimen viranomainen ja koulukomitean ihmisiä. Olimme kuulleet, että meitä odotetaan jo kovasti, ja jännitystä oli varmasti ilmassa niin siellä kuin meilläkin, kun lähestyimme koulua. Koulun portin edustalla näkyi iso joukko oppilaita ja opettajia. Alimoni pysäköi kauemmaksi ja kehotti meitä lähtemään kävelemään lapsia kohti. Lapset alkoivat laulaa ja taputtaa rytmiä “Welcome, welcome, we are happy, we are happy to see you happy to be with you!” Se oli todella koskettava hetki! Lasten keskellä heidän laulaessaan kävelimme sisään koulun portista, lapset pitelivät kylttejä  ”Welcome Paula”, ”Welcome Arja”, “Welcome  Alimoni”, ”Thank you for clean water”, “Thank you for likuni phala”, ”Thank you for school blocks”. Oli se uskomaton tunne olla siinä heidän keskellään, nähdä heidän iloiset hymynsä ja tuntea sitä samaa riemua kuin he, nähdä lasten tanssi- ja lauluesitykset, myös perinteinen naamiotanssi – tapaamisen juhlaa, tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. 

Kun koululla viettämäämme aikaa muistelee ja sitä arvostusta ja ystävällisyyttä, mitä koettiin lasten, opettajien, vanhempien ja kyläpäälliköiden taholta - tuntuu että leijuisi vieläkin vähän jalat irti maasta sen vaikutuksesta! Erityisen jäljen jättivät ne kaikki upeat lapset joita tavattiin. He tuntuivat pursuavan energiaa, intoa ja uteliaisuutta, eikä heitä pelottanut lähestyä välitunneilla meitä ulkomaan eläviä, jotka yritimme jututtaa heitä ja pyytää heitä kirjoittamaan nimiään hiekkaan. Liikuttavaa oli, miten pienimmät kantoivat ruttuisia muistiinpanovihkojaan käsissään tai metallisten ruokakuppiensa päällä. Maasta ne pienetkin ponnistaa!

Koulun ympäristö näytti vihreältä tähän aikaan vuodesta, kun sadekausi oli juuri loppunut. Maasto ei ollut kovin tasaista, vaan eri suuntiin viettävää ja nousevaa rinnettä, punaista hiekkamaata, jolla kasvoi pensaikkoa ja puita, jotka tarjosivat vehreyttä ja varjoa sekä purtavaa lähistön vuohille kileneen, lehmille ja vasikoille, joita kuljeskeli siellä täällä koulun alueella. 

Päivisin lämpötila nousi lähemmäs 30 astetta ja aurinko paahtoi suoraa pään päältä, onneksi pientä tuulenvirettä tuntui, kun koulu on kukkulan laella. Opettajien toimiston vieressä kasvoi isoja akaasiapuita joiden varjossa oli miellyttävää istua ja leppoisa tunnelma jutella opettajien kanssa, katsella maisemia ja seurailla koululaisten touhuja. Koulupäivän jälkeen toiset lähtivät kävelemään kotia kohti, toiset jäivät koulun alueelle leikkimään. Monet lapsista kulkivat paljasjaloin. Olisi ollut mielenkiintoista kulkea lasten mukana matka heidän kyläänsä, esimerkiksi Adamin kylään lähikukkuloilla, mutta ajatus rupesi tuntumaan siinä auringonpaahteessa läkähdyttävältä!

Paula Fisk jatkaa

Matka Malawiin oli mielenkiintoinen ja intensiivinen. Näimme ja koimme paljon. Yleisesti  ottaen kaikki sujui hyvin ja pysyimme terveinä, lukuunottamatta pientä vatsatautia. Matka Malawiin on pitkä, kotoa Oulusta lähdin klo 6 lennolla ja perillä, kahden välilaskun  jälkeen, olimme Blantyressä klo 13 seuraavana päivänä. Lennot sujuivat hyvin ja olivat  ajassaan, eikä kommelluksia ollut.  

Blantyren kenttä on pieni, siellä anoimme viisumit ja siellä pystyi vaihtamaan valuuttaa, eli  Malawin kwachoja. Tullessa virkailijat tarkistivat koronarokotustodistuksemme.  

Ephraim, Raijan ja Paulin kummipoika, tuli hakemaan meitä kentältä. Hän on iloinen ja  mukava nuori mies. Majapaikkaan oli noin puolen tunnin ajomatka. 

Sadekauden jälkeen puut viheriöivät, osa oli kukassakin. Joka puolella oli vuoria/vuoristoa  näkyvillä. Kaunis maa!  

Matkan ajankohta huhti-toukokuussa oli juuri sopiva lämpötilansakin puolesta. 

Parin seuraavan päivän aikana katselimme kaupunkia, nähtävyyksiä ja ympäristöä  Ephraimin ja Sungenin, hänen tyttöystävänsä, kanssa. Kaupungilla oli paljon ihmisiä, ja  ostoksia tehtiin paljon kadulla, tavaraa oli monenlaista myynnissä. 

Arja osti viemisiksi kankaita, oikeasta kangaskaupasta. Kankaat olivat edullisia  suomalaiselle. Paikallisen rahaan oli vaikea tottua, koska eurolla sai 1000-1500 kwachaa,  ja hinnat olivat suomalaisen korvaan tähtitieteellisiä. Eli 10 euron hintainen tuote oli siellä  15 000 kwachaa. Laskin oli ahkerassa käytössä kun yritimme olla kartalla hinnoista! 

Kävimme ajelemassa maaseudulla, jossa oli isot teeviljelmät. Viljelmiä oli  silmänkantamattomiin, ja upean vihreitä. 

Mandala-talo ja Malawi-museo olivat kiintoisia paikkoja käydä. Opimme mm. että Malawi  on itsenäistynyt 6.7.1964. 

Kävimme syömässä hienon hotelli Amarylliksen kattotasanteella, josta avautui upea  näkymä kaupunkiin. 

John Alimoni tuli hakemaan meitä Muonaan, ja samaisena päivänä alkoi näkyä  polttoainepula asemilla. Malawissa bensapula on kuulemma tavallista, valtiolla ei ole  ulkomaan valuuttaa, jolla ostaa ulkomailta polttoainetta. Bensan mittarihinta oli 1762  kwachaa/l. Myöhemmin Muonassa sitä jouduttiin ostamaan mustan pörssin hinnalla, eli  nelinkertaisella hinnalla. Bensapulan yllättäessä ihmiset joutuvat keksimään erilaisia keinoja saadakseen polttoainetta. Siinä menee aikaa ja vaivaa, sekä rahaa.  Muonassa ollessamme John soitti kaverilleen Blantyreen, joka lupasi mennä ostamaan bensaa kanistereihin ja toimittaa ne jonkun toisen henkilön muassa Muonaan. Hän lähetti rahat  bensaa ja kanistereita varten kaverille, joka ei kuitenkaan ollut saanut ostettua bensaa Johnia varten. Sitten uusi yritys bensan hankkimiseksi! Bensaa oli Muonassa myynnissä pulloissa, huoltoasemia siellä ei ollut. No, autosta ei loppunut bensa vaikka pulaa kesti yli viikon. 

Liikenne ja tiet ovat aikamoisia Malawissa! Blantyrestä Muonaan on n. 130 km ja matkaan  meni kolmisen tuntia. Päällystettyjä teitä ovat vain maan pääreitit. Tiestössä on kuoppia,  syviäkin, joita autoilijat taitavasti väistävät. Paljon ajeltiin päällystämättömillä teillä, jotka olivat kuoppaisia, osin tosi kapeita ja tiellä liikkui paljon ihmisiä kävellen, pyöräillen,  mopoilla, sekä eläimiä, vuohia, lehmiä, kanoja. Muonassa ajoimme kapeilla ja kuoppaisilla  teillä, joihin suomalaisena ei olisi uskonut autoilla voivan edes mennä! Autot ovat kovilla noilla teillä. John olisi tosi taitava rallikuski, koska on ajanut ikänsä noissa olosuhteissa.

Muonaan päästyämme menimme seuraavana päivänä koululle. Meillä oli mukana Johnin opettajille hankkimat polkupyörät. 

Koululle tultuamme saimme lämpimän vastaanoton lapsilta, opettajilta, kyläläisiltä. Lapset  lauloivat ”welcome, welcome to you. We are happy, we are happy to be with you and to see you”. Kyllä oli koskettavan lämmin hetki! Lapset esittivät myös kuorolaulua ja runoja.  Eräs kyläläinen esitti perinteisen tanssiesityksen. 

Arjan kanssa esittelimme tuliaiset eli erilaisia pelejä, ja jaoimme karkkia lapsille. Tuli polkupyörien jaon hetki, huusin vuorollaan jokaisen opettajan etunimen tulla vastaanottamaan pyörä. Opettajat olivat onnellisia pyöristään. Myöhemmin, kun olimme jo  pois Muonasta, John kertoi että tuossa tilaisuudessa oppilaat kuulivat ensi kerran heidän opettajiensa etunimet. Malawissa on tapana puhutella opettajaa Mr tai Mrs/Ms se ja se.  Meillä tuli pieni etikettivirhe, mutta tuo ei tuntunut heitä häiritsevän, oli kuulemma ollut vain  hauskaa. Jälkeenpäin meitäkin nauratti tuo tilanne! 

Seuraavien kahdeksan päivänä aikana vierailimme koulussa päivittäin, kävimme läpi tontilla olevat rakennukset, kaivon ja puutarhan. Kyselimme menossa olevista sisäkattoremontista ja toisen koulurakennuksen loppusilauksista. 

Eko-vessojen tilanne puhutti, ovat olleet käyttämättöminä. Lähinnä johtuen ennakkoluuloista eko-vessoja kohtaan ja ei ole löytynyt henkilöä huolehtimaan vessoista.  Nyt ongelma ratkaistiin laajentamalla yövartijan työn kuvaa eko-vessan huoltajaksi.  

Keskiviikkoisin on koululla liikunta-iltapäivä, johon menimme käymään. Oppilaat ja opettajat Benson ja Maria olivat kylän kentällä. Siellä kokeiltiin tuomiamme pelejä sekä  twisti-ja narulla hyppäämistä. Pojat pelasivat jalkapalloa ja tytöt lento-koripallon tapaista  peliä. Hauskaa oli, kun kylän lehmätkin kerääntyivät samalle kentälle katsomaan lasten urheilua. Yleensäkin Malawissa näki eläimiä kulkemassa vapaana, oli lehmiä, vuohia,  kanoja, possuja ja koiria. 

Opettajat toivoivat liikuntakenttää koulun piha-alueelle. Pihaa joutuisi tasoittamaan pienen  korkeuseron takia. Mutta kylän kenttäkään ei ollut kaukana, joten uskoisin että ei ole liian hankalaa käyttää sitä. 

Puutarhan tilanne näytti masentavalta, osin syklooni Freddyn takia, mutta osin myös mielenkiinnon puuttumisesta kasvattaa kasveja siellä. Siellä kasvoi pieniä appelsiinipuiden sekä banaanipuiden taimia. Kasvimaalle oli istutettu sykloonin jälkeen kassavaa ja okraa. Tuntuu uskomattomalta, että maassa, jossa saadaan satoa kolmekin kertaa vuodessa, ei  kouluruokailuun saada omasta puutarhasta tuotteita. Yksi ongelma on kastelu, kuka sen tekee iltaisin tai aikaisin aamulla? Keskustelimme asiasta Johnin, opettajien ja  koulukomitean jäsenten kanssa, ja kuulimme että kun ilta tulee vesipumppu ei pumppaa  vettä. On aurinkoenergialla toimiva mutta siinä ei ole akkuja, joten ei varastoi sähköä.  Tämä oli uutta tietoa meille. Ratkaisuksi päädyttiin palkkaamaan vartija neljäksi  kuukaudeksi huolehtimaan puutarhan kastelusta aamulla aikaisin. Myöhemmin puutarha olisi oppilaiden ja opettajien vastuulla. 

Vihanneksia kasvattamassa

Vartija sai Suomesta tuliaisiksi aurinkoenergialla toimivan taskulampun sekä kosteutta pitävän ulkoilupuvun. Puku oli hänelle kuin tehty! Hän vaikutti tyytyväiseltä tuliaisiin. Pulpetteja oli koululla n. 34 kpl ja osa lapsista istui lattialla, osa lautakasan päällä ja osa kottikärryissä. Tuo huolestutti ja kyselimme pulpettien tilanteesta. Jo maksettujen  pulpettien valmistaminen oli tyssännyt pari vuotta sitten, kun kirvesmies oli lähtenyt pois.  Metallirungot olivat kylän kauppiaalla tallessa, ja myös osa pulpettipöydistä oli varastossa.  Kävimme ne katsomassa paikan päällä. 

Majoituspaikan pihalla oli käytettyjä puupulpeteita. Niitä siinä ihastelimme ja ihmettelimme,  päätettiin kysyä, olisivatko myynnissä, tai peräti lahjoittaisivatko ne koululle. John  neuvotteli hinnasta, ja ne toimitettiin koululle vielä ollessamme Malawissa.

Vierailimme kylällä toisessa, valtion ylläpitämässä koulussa. Tämä oli yli 1000 oppilaan  koulu, joka oli ruoka-ohjelmassa sekä toteutti kestävän kehityksen mukaista toimintaa.  Olivat istuttaneet yli sata puuntainta kasvamaan koulun tontille. Vanhimmat oppilaat  huolehtivat kastelusta aamuisin. Taimet oli suojattu risuista ja oksista tehdyillä suoja aidoilla. 

Tässä koulussa oltiin tiukkoja koulupukujen käytöstä, jos oppilaalla ei ollut pukua, hän ei saanut tulla kouluun. Vanhemmat kustantavat koulupuvut, paitsi kaikkein heikommassa asemassa olevia avustetaan koulupukujen hankinnassa. 

Oli hienoa käydä tutustumassa toiseen kouluun ja kuulla heidän käytänteistään. Näistä  keskusteltiin myöhemmin Nyaudzudzun koulun kokouksessa. 

Ennenkuin jätimme koulun ja Muonan, laitoimme kaksi avokadon siementä itämään vesipulloon, ja veimme ne kouluun. Pyysimme heitä huolehtimaan niistä ja istuttamaan ne  koulun alueelle. Mielenkiintoista kuulla aikanaan, miten siinä kävi! 

Käydessämme kouluilla lapset tulivat innokkaasti lähelle tarkastelemaan meitä, katsoivat  hyvin tarkkaan, ja osa uskaltautui joskus hipaisemaan. He ilahtuivat kovin kun vilkutimme  ja puhuttelimme heitä, nauroivat ja vilkuttivat takaisin. Mielellään näyttivät vihkojaan, joihin olivat tehneet tehtäviä. Arja oli opetellut hieman chichewan kieltä ja se oli lapsista hauskaa. Osa lapsista osasi hieman englantia. 

Yleensäkin kun olimme liikkeellä lapset olivat kiinnostuneita, ja tulivat lähelle, sekä  ilahtuivat kovin kun vilkutimme tervehdykseksi. Aikuiset myös ilahtuivat kun vilkutimme ohi ajaessamme. Mieleen on jäänyt iloisten kasvojen suuri määrä, ja se kuinka pienestä se ilo tuli. Toki mieleen on jäänyt myös köyhyys, likaiset ja rikkinäiset vaatteet, pölyiset tiet, pimeät illat ja iso joukko ihmisiä kokoontumassa tien varsilla. Sekä taitavasti kuormatut  pyörät, joilla kuljetettiin mitä vain, esim. vuohia, kanoja, korituoleja, raskaita säkkejä, leveitä kuormia ja tietenkin ihmisiä, useasti kolme henkilöä pyörän päällä. Pyörä on Malawissa tosi monipuolinen ja tärkeä kulkuväline! 

Mieleen on myös jäänyt kuinka paljon oli lapsia ja nuoria ihmisiä, joilla on tulevaisuus  epävarmana edessä. Työttömyys on iso ongelma maassa, sekä tyttöjen jääminen pois  koulusta primary schoolin jälkeen. Tytöt jäävät kotikylään, ja menevät naimisiin sekä tekevät lapsia kun muutakaan ei ole, näin kertoi eräs Zombassa asuva nuori nainen  entisistä koulukavereistaan.  

Sydäntä riipaisevaa oli myös kun kolme nuorta ihmistä, eri paikkakunnilla, pyysivät meiltä,  että ottaisimme heidät mukaamme Suomeen. He halusivat paremman elämän, koska nykyinen työ oli raskasta, tai työtä ei ollut lainkaan. Toivon todella että nämä nuoret saavat työtä ja toimeentuloa omassa maassaan. Johnin kertomasta jäi tunne että valtio vähät välittää nuoristaan tai kansalaisistaan, oma etu on lähimpänä. 

Ruoka on aina kiinnostava asia kun menee uuteen maahan…Muonassa ruokatarjonta oli pitkälti samanlaista päivittäin, eli nsimaa (maissijauhopuuro) tai riisiä ja lisukkeena vuohta,  kanaa tai papuja. Nsimaa malawilaiset syövät useita kertoja päivässä ja se on heille yhtä  tärkeä kuin peruna on, tai on ollut, suomalaisille.  

Vihanneksia(greens) tarjottiin paistettuna tai keitettynä, esim. kurpitsan  lehtiä+pähkinäjauhoa. Saimme myös maukasta kaalisalaattia majapaikassamme. Tykästyin papuihin, ja ihme että eivät aiheuttaneet vatsavaivoja. Jäin kaipaamaan  hedelmiä, tomaatteja ja avokadoja ruokatarjonnasta. Toki niitä saattoi ostaa tienvarsien  myyjiltä. 

Malawissa näytti olevan tapana majoituspaikoissa(lodge) että voit tilata haluamaasi ruokaa  päivälliseksi. Annat rahan tarvikkeiden ostoon, tai ostat itse, niin majapaikan keittäjä valmistaa sen sinulle. Kätevää!

Muualla Malawissa oli tarjolla erilaista, ja hyvää ruokaa. Hyvää kahvia saatiin myös. Hintataso oli tietenkin edullisempaa kuin Suomessa, mutta vaihteli paikasta ja paikkakunnasta riippuen.

Nyaudzudzu Story by John Alimoni

Yhteyshenkilömme kyläkoulun asioissa Malawissa, John Alimoni, kuvasi lasten koulunkäyntiä Muonan alueella ja yhdistyksemme kouluprojektia kertomuksessaan alla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

GOING TO SCHOOL ON BARE FEET AND ON AN EMPTY STOMACH               

by John Alimoni 2020

 

Due to extremes in poverty even till this publication a lot of kids and people in my area Muona in Nsanje Southern Malawi still live below the poverty line and with income less than one dollar per day. This makes it even harder for parents to provide 3 meals per day and instead they only afford one meal or 2 meals if they are lucky. Kids go to school on empty stomachs and completely on bare feet while very few might have access to slip ons and shoes. This situation is not different from that of my own time we afforded to go to school with bottles of roasted dry corn which we soaked in water and added some sugar if available at times, that provided for a breakfast at school and a lot of kids will follow the one carrying that for a share, life has never been easy.

 

SCHOOL FEEDING PROGRAM

This program has proven to help but not eradicating the hunger among kids, it provides soya mix (likuni phala) which is maize and soya flour plus beans fortified with micronutrients plus sugar for energy. This is made as porridge and shared once a day to pupils at school, thanks to everybody supporting this program. According to my observation not all schools benefitted from this. Others don’t have funders and donors to provide them with these meals and they are still struggling with hunger during classes and even at home 

MUONA

An area in Nsanje Southern Malawi, Malawi being listed among the poorest countries of the world and Nsanje and Muona in Malawi is one of the remote areas with little access to good roads and networks. The environment is so very hot and Nsanje registers the highest temperatures in Malawi, it reaches above 46 degrees Celsius during this time (summer) making it extremely dangerous for kids walking long distances to schools and on bare feet. During this time and even after there is great demand for clean water for drinking to keep hydrated.

During rainy season the area suffered a lot of flush flooding each year which were recorded worse in 2015 but not just that year, kids and parents have reportedly been washed away and gone missing while attempting to cross’s rivers, school blocked have been submerged and washed away including teachers houses and people’s fields and livestock. There has been great demand to build schools uplands and provide them with clean water, access to electricity and medical services so that they become attractive and friendly for use. We thank everyone in Finland (Helplines RY, and Malawi Children and Youth Support Organisation) for our beautiful and strategically located Nyaudzudzu Primary school.

 

CO-WORK AND AIM OF FUNDRAISING AND MY BACKGROUND

I would like to continue to say that I dedicated my time and energy supporting this project by managing all finances and overseeing the project and even working directly with the builders and all workers plus the community to bring out the desired and most beautiful results. Thank you Finland for believing and trusting me. I have my own things to do but I always find time for this project as I am writing this I have taken my annual leave and dedicate all this time to work for this project. I would like to urge more support from well wishers to help the African poor children - you never know you are raising the next leader and teacher and even next well wisher.. 

I struggled a lot with school in a family of ten and father was just but a small scale farmer - a years harvest was what we relied on to eat and he sold some farm products to buy the family needs up until the next growing season, which was not enough. I had a chance to wear a first covered shoe in secondary school but my whole eight years in primary it was not possible due to lack of money. 
Dad (may his soul rest in eternal peace) couldn’t make it, we were more children and the family had a lot desired than a pair of shoes for me. I had a chance thrice or more my school fees in secondary was paid by world vision international donors when Dad was not able to.

I managed to go to college and studied certificate in clinical medicine fully sponsored by the government then and I graduated in 2009, and because of my passion in Muona I went to work at a government health centre as an I charge in Muona it is called Sankhulani health centre. I served my people for three years and proceeded to Nsanje district hospital for 6 years and now I am at Salima district hospital central Malawi but I still visit Muona at least every fortnight or one a month. 

As we write we managed to hand over the school to government of Malawi but we struggled a lot, and we will continue to build structures and provide other needs under my supervision to meet our demands, hence I humbly request you to continue supporting the project, I won’t talk about the corruption and bad management of public funds here in Malawi by public officers, hence need to supervise closely. I can’t finish without a big thank you to Pauli Ross and Laija they visited me and introduced me to the rest of the people in Finland. I have worked so nicely with Pirkko Carpenter a very humble and encouraging woman who has always inspired me till now, thank as well to all people of Finland, may the almighty God be praised for ever as we continue to achieve greatly together.

 

NYAUDZUDZU PRIMARY STORY 

Chikondi Valo is the headboy for the whole school as of now, in an interview with John Alimoni he mentioned that he was so thankful to the people of Finland due to the tireless efforts shown in building Nyaudzudzu Primary school. He saluted the site choosers as he mentioned that the school is far from main and busy road which will protect pupils and teachers from road traffic accidents. He also said because it is located up hill they are safe from floods.

He has a dream of becoming a lawyer and really feels like defending victims and protecting the laws of his country and everyone else.

The headgirl is Funny Joseph she shares the same feelings and appreciate the development happening at Nyaudzudzu and she dreams to become a Police lady, this is the story of Nyaudzudzu Primary.

There is a lot of potential to develop and empower the pupils and people of Alumenda village group village headman Nyaikha in Muona-Malawi, the elderly have lots of skills in this village and a lot of income generating activities including producing local knives, weaving mats etc, if these skills plus many more could come and be taught to the children at this school it means they will benefit a lot and help themselves even after school to earn a living.

Toisen koulurakennuksen rakennustyöt etenevät vihdoin!

Alun perin Helplines ry:n tuella aloitettiin toisen koulurakennuksen rakentaminen Nyaudzudzun kouluun joulukuussa 2020. Valmistumisen tiellä on ollut monta mutkaa: raaka-aineiden hinta on noussut rajusti ja muun muassa kattopeltien hinta ehti kohota huomattavasti alkuperäistä arviota korkeammaksi. Nyt yhdistyksemme on kuitenkin saanut kerättyä varat katon rakentamiseen ja toisen koulurakennuksen viimeistelyyn. Yhteyshenkilömme John Alimoni on Muonassa valvomassa rakennustöitä ja on lähettänyt oheiset kuvat ja videot paikan päältä.

Puutavaraa sahataan...

Ikkunaritilöitä valetaan...

...ja ikkuna muurataan ritilöistä.

Koulun puutarhan valmistumisen myötä on voitu myös hankkia puuntaimia: mangoa, guavaa, palmupuita, sitrushedelmiä... Koululaiset ovat olleet innokkaasti mukana istutustöissä.

Lisää viimeaikaisista tapahtumista voit lukea jäsenuutiskirjeestä, jonka Pirkko lähettää lähiaikoina!

Vuosi vierähtänyt työn merkeissä

 Niin paljon on tapahtunut sitten viime vuoden toukokuun! 

Marraskuun alussa päästiin aloittamaan kouluruokailu, mikä ei olekaan mikään jokapäiväinen asia malawilaisessa kyläkoulussa. Useimmiten päivän ainoa lämmin ateria syödään kotona päivän päätteeksi ja aamulla sitten tullaan kouluun ja opiskellaan tyhjin vatsoin. Nyt koulussa tarjotaan päivittäin Likuni phala -maissipuuroa, jossa lisänä myös soijaa, ja vähän suolaa ja sokeria. Kyllä lapset olivat innoissaan, kun ruokailu aloitettiin! Kyselivät toisiltaan: 'Joko sinäkin sait ruokaa?' ja nauraa kihersivät iloisina.

Puuron keittämiseen tarvitaan tietenkin myös vettä ja sitä varten koululle hankittiin porakaivo. Välillä oli toivo jo hiipua, mutta lopulta vettä löytyi 27,5 m syvyydestä, ja nyt aurinkovoimalla toimiva pumppu nostaa puhdasta vettä koulun tarpeisiin.

Toinen lukukausi alkoi tammikuun alussa ja nyt koulussa on jo 419 oppilasta. 

Alkuvuoden aikana alaluokkalaisille on saatu hankituksi englannin ja chewankielen oppikirjat ja nyt Nyaudzudzu Junior Primary School on alueen ainoita alakouluja, jossa jokaisella oppilaalla on oma koulukirja!

Myös koulun kasvimaa ja hedelmätarha on saatu alulle. Alue on nyt tukevasti aidattu, ettei vapaasti laiduntava karja tai villieläimet pääsisi tuhoamaan istutuksia. Seuraavaksi vuorossa on kasvipenkkien tekeminen ja kylvö- sekä istutuspuuhat.

Paljon on vuoden aikana saatu aikaan. Suurimpia haasteita juuri nyt on ruokahuollon rahoituksen jatkuvuuden turvaaminen! Tavoitteena on saada koulumme mukaan johonkin Malawissa toimivaan kouluruokaprojektiin, mutta siihen saakka keräämme varoja kouluruokailuun kampanjoimalla.

Lähtisitkö sinäkin mukaan Ruokakummiksi maksamalla kuukausittaisen 24 Euron maksun, jolla turvataan 11 koululaisen päivittäinen Likuni Phala -maissipuuroannos? 

Lisää tietoa yhdistyksen Facebook -sivuilta.

Ruokajonossa

Ensimmäinen ruokahetki

Uudet oppikirjat

Aurinkopaneelin ja vesipumpun testausta

Vesitorni ja vesisäiliö

Koulun vesipiste pidetään lukossa, kun sitä ei käytetä

Sari Laurila Käymäläseura Huussi ry:stä on kirjoittanut alla olevan tekstin pyynnöstämme saada lisää tietoa afrikkalaisesta kylä-elämästä maaseudulla. Näkymät on aika samanlaisia Malawissa, Muonassa, jossa meidän Nyaudzudzu Junior Primary School-koulumme sijaitsee. Käymäläseura Huussista saimme myös paljon apua ja rohkaisua rakentaessamme huusseja koulumme tarpeisiin.  

 ELÄMÄÄ AFRIKKALAISESSA KYLÄSSÄ

Sähköpostiini saapui taannoin pyyntö kirjoittaa Afrikan arjesta maaseudulla. Samassa minulle tuli heti mieleen, että tämän pitäisi olla kirjoittanut joku paikallinen henkilö, jolla ei olisi ”länsimaalaisia laseja”, kuten minulla. Ehkä jossain kohti toteutammekin sellaisen, että pyydämme paikallisia kirjoittamaan. Kirjoitus voisi olla hyvin toisenlaisenlainen, kuin millainen tästä tulee. Mutta tässä minun näkemykseni asiasta, yli 20 vuotta afrikkalaisia kyliä nähneenä ja niissä myös jonkin verran aikaa viettäneenä. 

Meillä kaikilla on varmaan jonkunlaisia stereotyyppisiä ajatuksia afrikkalaisesta kylästä. Tulee mieleen näkymät savimajoista ja ruohokatoista. Naiset keittelemässä päivän ruokia pihoissa nuotiolla tai hiilipannulla, monesti pieni vauva selkään kangaspalalla sidottuna ja isommat lapset kirmailemassa siellä seassa omine leikkeineen. Hyvin usein siinä näkymässä kotieläimet kuten kanat ja vuohet juoksentelevat vapaasti ja syövät pieniä ruohotuppoja tai mitä nyt milloinkin sattuu olemaan tarjolla. Joskus pihassa on myös koira. Joku voi kuvitella sinne jopa norsuja ja kirahveja, toki Afrikassa käyneet tietävät, että niitä valitettavasti enää harvoin näkee muualla kuin puistoissa. Usein näemme mielessämme myös pään päällä vettä kantavia naisia ja tyttöjä sekä pellolla uurastavia miehiä. Aamulla herätään auringon noustessa veden kantoon ja muihin kodin askareisiin ja illalla pimeän tullen mennään nukkumaan tai vietetään iltaa nuotion ja kynttilän äärellä tarinoita kertoen. Tällaista näkymää usein ajattelemme, kun puhutaan afrikkalaisesta kylästä. 

Tyypillinen kylänäkymä Sambialaisesta kylästä (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)

Afrikka on monimuotoinen 

Täytyy kuitenkin muistaa, että Afrikka ei ole vain tämä yksi näkymä. Afrikka on maailman toiseksi suurin mantere, siellä on 54 maata ja 1,2 miljardia ihmistä. Ja satoja tuhansia kyliä, jotka ovat kaikki omanlaisiaan, vaikka osittain niissä on myös yhtäläisyyksiä. Monilla päässä on ajatus, että Afrikka ei ole kehittynyt lainkaan viimeisten vuosikymmenien aikana, ehkä johtuen siitä kuvastosta, mitä mediasta usein edelleen saamme. Usein tämä kuvasto on kuitenkin vääristynyt. Erityisesti kaupungit ovat pääosin jotain ihan muuta, kuin esimerkiksi 20 tai 30 vuotta sitten. Talouskasvu on ollut monissa maissa kovaa viimeisen kymmenen vuoden aikana (ainakin ennen koronaa) ja esimerkiksi monen afrikkalaisen kaupungin ostoskeskuksessa on ihan sama meininki kuin minkä tahansa länsimaisen kaupungin ostoskeskuksessa. Eli jos sinut sinne tiputettaisiin, olisi sinun varmasti vaikea sanoa, missä maassa olet, jos et nyt sitten ihmisten ulkonäöstä jotain pystyisi päättelemään. Toivoisin, että kuvastomme Afrikasta jossain vaiheessa alkaisi muuttumaan ja voisimme katsoa myös niiden stereotypioiden taakse. Kyllä Afrikka kehittyy, vaikka valitettavasti edelleen näemme pääosin niitä järkyttäviä kuvia luurankolaihoista tai mahat pullottavista lapsista tai kaupunkien pahamaineisista slummeista. Se on todellisuutta paikoin, mutta on myös se toinen todellisuus, jossa lapset ovat hyvinvoivia ja leikkivät pihalla onnellisena nauraen. 

Afrikka voi olla myös tämän näköinen. Kuvat Sambian pääkaupungin Lusakan yhdestä ostoskeskuksesta (kuvat: line.17qq.com)

Sairauksien pitkä varjo väistymässä myös Afrikasta, vaikkakin hitaasti 

Lapsikuolleisuus on yksi keskeinen tekijä, millä ns. ”kehitystä” voi mitata ja se on mukana esimerkiksi valtioiden kehitystasoa vertailevassa inhimillisen kehityksen indeksissä. Vuodesta 2015 lähtien maailmanlaajuisesti toteutetuissa Kestävän kehityksen tavoitteissa (Sustainable Development Goals, SDG) yhtenä tavoitteena on lopettaa kaikkien ehkäistävissä olevien vastasyntyneiden ja alle 5-vuotiaiden lasten kuolemat vuoteen 2030 mennessä. Kun mietitään viimeisen kolmenkymmenen vuoden kehitystä, huikea uutinen on esimerkiksi se, että maailmassa alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on pystytty laskemaan vuoden 1990 tasosta huimasti, 93 kuolemasta 38 kuolemaan/1000 syntynyttä lasta kohden vuonna 2019. Valitettavasti Afrikan luku on edelleen huonoin (74 kuolemaa /1000 syntynyttä), kun vertailuna on esimerkiksi Suomen luku (2,1/1000 syntynyttä kohti), niin onhan ero vielä järkyttävä. Palataan siis niihin syihin ja sinne afrikkalaiseen kylään.  

Kun katsotaan lasten kuolleisuutta tarkemmin, niin päästään juurisyihin, miksi niin monia lapsia (ja aikuisia) edelleen kuolee ennenaikaisesti Afrikassa. Suurimmat lasten tappajat ovat keuhkokuume ja muut hengitystieinfektiot, ennenaikaiset syntymät/ vastasyntyneiden kuolemat sekä ripulitaudit. Tämän jälkeen tulevat mm. malaria ja monet muut infektiotaudit. Infektiotaudit vastaavat noin 45 % lapsikuolemien syistä ja ovat siinä kategoriassa, joita kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään ehkäisemään. 

Puhdas vesi on terveen elämän elinehto (kuva: Käymäläseura Huussi ry)

Monia tauteja onkin ripeästi saatu alas mm. rokotuksilla. Esimerkiksi ennen niin tappavaa tuhkarokkoa sairastavien määrä on pudonnut 86 % vuoteen 1990 verrattuna ja WHO:n arvion mukaan vuosina 2000-2017 tuhkarokkorokotukset estivät yli 21 miljoonaa kuolemaa pelkästään Afrikassa. Valitettavasti infektiokuolemia on kuitenkin edelleen liikaa ja esimerkiksi keuhkokuumeeseen ja hengitystieinfektioihin liittyvät kuolemat ovat usein välillisiä seurauksia köyhyydestä ja siitä, että perheellä ei ole pääsyä kunnolliseen sairaanhoitoon ja/tai lääkityksen piiriin. Keuhkokuumetta onkin kutsuttu sairaudeksi, joka ilmentää äärimmäistä köyhyyttä. Keuhkokuumeen ilmaantuvuuden ja maan köyhyyden välillä on tutkittu olevan selvä yhteys ja esimerkiksi aliravitsemus altistaa juuri lapsia sen seurauksille. Myös ilmansaasteet ja muu saastuminen ovat keskeisiä vaikuttajia hengitystieinfektiokuolemissa. Tässäkin juurisyynä on usein köyhyys, huonot asumisolot (esim. ruoanlaitto puilla tai puuhiilellä jne.) ja huono hygienia. Sama köyhyyden noidankehä on usein syynä myös ripulitautikuolleisuuteen. 

Huono sanitaatio ja siitä aiheutuvat ripulitaudit olisivat helposti ehkäistävissä 

Ripulitaudit ovat allekirjoittaneelle tietenkin se tutuin asia ja niitä vastaan olemme myös Käymäläseura Huussi ry:n hankkeissa taistelleet. Ripulitauteihin kuolee edelleen yli puoli miljoonaa lasta vuosittain, mikä on noin 1500 alle 5- vuotiasta lasta päivittäin. Vuosittain ripulitaudit tappavat yhteensä noin 1,6 miljoonaa ihmistä, joten alle 5- vuotiaiden lasten osuus on tästä noin kolmasosa. Lasku ripulitaudeissakin on ollut huimaa, vuonna 1990 lasten kuolemia oli vielä noin 1,7 miljoonaa vuosittain. Kehitystä on siis tapahtunut, mutta tässä suhteessa jokainen kuolema on liikaa, sillä ripulitaudit olisivat suhteellisen helposti estettävissä. Niitä vastaan taistellaan niinkin helpoilla keinoilla kuin käsienpesulla, asianmukaisilla käymälöillä ja vesilähteillä. Esimerkiksi yhdistyksen ensimmäisessä Sambia-hankkeessa klinikalle tulleet ripulitapaukset vähentyivät hankeaikana jopa 80 %, kun samaan aikaan alueelle tehtiin myös muiden toimijoiden toimesta porakaivoja. Paitsi tautien vähentämisen kannalta, hyvällä sanitaatiolla on monia muita välittömiä ja välillisiä seurauksia. 

Ripulitautien vähenemisessä avainasemassa on monenlainen koulutus ja tiedonvälitys ja esimerkiksi neuvola/ terveyden-huoltopalvelujensaatavuus, joissa ko. tietoa voidaan levittää, ja jakaa tarvittavaa lääkitystä ja rokotuksia (esimerkiksi rotavirusrokotus on yleistymässä ja antibiootteja voidaan käyttää mm. koleran, shigellan ja salmonellan hoitoon). Jo sairastuneiden lasten tilannetta voidaan helpottaa kuivumisen ehkäisyyn tarkoitetulla ORS-liuoksella, joka pystytään helposti tekemään myös kotona (suola-sokeri-liuos), mikäli tietoisuutta on lisätty. Valitettavasti köyhyydestä johtuva puhtaan veden, hygienian ja sanitaation puute on edelleen yleistä, vaikka maailmassa on tässäkin kattavuudessa edistytty huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Erityisesti vesihuollon osalta on päästy monessa maassa merkittävästi eteenpäin, mutta sanitaatiossa ja hygieniassa on vielä paljon kehittämistä. Vain noin 45%:lla on maailmassa asianmukainen käymälä, jonka tuotokset on käsitelty turvallisesti. Lähes 700 miljoonaa ihmistä tekee tarpeensa maastoon ilman minkäänlaista käymälää. Saharan eteläpuoleinen Afrikka ja Aasia ovat pahimpia alueita sanitaation suhteen, esimerkiksi vain 18 %:lla Afrikassa oli turvallisesti käsitelty sanitaatiomenetelmä käytössä. Tilanne sanitaation ja hygienian suhteen on maaseudulla huonompi kuin kaupungeissa ja valitettavasti köyhyys näkyy tässä myös merkittävästi maiden sisällä eli köyhimmillä on yleensä todella huono sanitaatiotilanne, kun maan rikkaimmilla voi olla kaikilla hyvä sanitaatio. Erot tässä suhteessa ovat valtavat. Eli jos satut olemaan maaseudun köyhä, joka kuuluu vielä esimerkiksi vammaisten erityisryhmään, joilla tilanne sanitaation osalta usein on vielä paljon huonompi kuin valtaväestöllä, niin melko varmasti sairastut enemmin tai myöhemmin ripulitauteihin. Tästä syystä myös sanitaation osalta ollaan viime vuosina kiinnitetty suurempaa huomiota erityisryhmien sanitaation piiriin pääsemiseksi ja on huomioitu esimerkiksi tyttöjen ja naisten erityistarpeet sanitaatiossa. ”Leaving no-one behind” eli ”ketään ei jätetä” on viime vuosina kaikunut useilla kansainvälisillä areenoilla ja näkynyt paljon myös käytännön työssä eli kaikista haavoittuvammassa asemassa pyritään saamaan asianmukaisen vesi- ja sanitaatiohuollon piiriin.  

Tällaiset voivat olla kylän vesilähde tai koulun käymälä huonoimmillaan (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)

Koulutus avainasemassa kehitykseen 

Jos sairauksien ilmaantuvuudelle ja leviämiselle on useimpia syitä, on myös monia keinoja, millä tilannetta on parannettu ja voidaan edelleen parantaa. Paitsi edellä mainituilla keinoilla (esimerkiksi asianmukaiset vesilähteet ja vessat), koulutus on avainasemassa kaikkeen. Erityisesti naisten ja tyttöjen kouluttamisella päästään pureutumaan moniin tekijöihin, jotka vaikuttavat lapsikuolleisuuteen sekä yhteisöjen hyvinvointiin ja kehittymiseen monella tavalla. Kouluverkon kehittäminen ja tyttöjen koulun pääsyllä varmistetaan, että mahdollisesti tulevilla äideillä on paras mahdollinen tieto paitsi akateemisista asioista, myös perustiedot elämässä selviytymiseen. Mitä enemmän tietoa on, sitä paremmin tauteja pystytään ehkäisemään ja toisaalta osataan toimia silloin, kun tauti osuu kohdalle. Klinikoiden ja neuvolapalveluiden kattavuus sekä lääkkeiden ja pätevän henkilökunnan saaminen kyliin on myös tärkeätä. Terveet lapset pääsevät kouluun ja terveet aikuiset ovat tuottavia ja pystyvät hankkimaan perheellensä elannon, eivätkä kuluta vähiä varojaan sairauksien hoitamiseen ja lääkkeisiin. Tällöin positiivinen noidankehä ruokkii itse itseään. 

Koulutus ja tiedon levittäminen on erittäin tärkeätä. Niin myös koulujen asianmukainen sanitaatio, jotta oppilaille taataan puhdas ja turvallinen opiskeluympäristö. Tässä koleran leviämisen vaistaista työtä ja rakentamamme käymälä sambialaisessa koulussa (kuvat: Käymäläseura Huussi ry)

Kohti kestävää kehitystä

Afrikkalainen kylä kulkee osittain samoja kehityspolkuja kuin mitä länsimaissa on kuljettu. Optimaalisessa tilanteessa kehityspolku on kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen, jolloin ympäristön kuormitus jäisi kestävälle tasolle mutta silti kehitystä voisi tapahtua ja terveydelle ja ympäristölle haitallisista toimintamalleista päästään eroon. Osittain teknologiassa on jo otettu huimia loikkauksia ja joitain kehitysaskelia on Afrikassa jäänyt väliin kokonaan. Esimerkiksi monin paikoin on siirrytty suoraan mobilipuhelimiin ja lankapuhelimia ei ole ollut välissä laisinkaan. Kun ensimmäisen kerran asuin sambialaisessa kylässä yli 20 vuotta sitten, silloin kylässä oli keskuksessa yksi satelliittipuhelin ja lopulta sekin hajosi. Ainoa vaihtoehto oli silloin ajaa 60 km:n päähän kaupunkiin, jossa oli lankalinjat. Nyt samassa kylässä lähes jokaisessa perheessä on jo kännykät ja moni asia, kuten pankkitoiminta tai rahanlähetys käy niiden kautta. Moni käyttää myös erilaisia nettipalveluita matkapuhelimien kautta, kun verkkojen toiminta varmenee ja nettidatan hinta ei ole enää päätähuimaava. Maanviljelijät saattavat saada säätiedot suoraan kännyköihin maanviljelyapplikaatioiden avulla ja kauppaa viljelytuotteesta voidaan myös käydä saman applikaation kautta. Monessa afrikkalaisessa kylässä on jo nyt aurinkosähköjärjestelmiä, joilla pyörii perheen televisio ja valaisimet. Aurinkosähköverkot tulevat lähivuosina yleistymään, kun niidenkin hinnat ovat menneet alaspäin. Talot eivät ole enää tehty savesta vaan tiilestä ja betonista ja kattoina on pelti heinäkaton sijaan. Erilaiset ympäristöystävälliset keittoliedet yleistyvät, joka vähentää puunhakkuuta ja hiilen polttoa ja täten hidastaa ilmastonmuutosta. 

Kylissä saattaa olla myös aurinkosähköllä toimiva porakaivo, joka tuottaa puhdasta vettä kylän asukkaille ja naisten ja tyttöjen ei näin ollen tarvitsekaan enää lähteä auringon noustessa vedenhakureissulle. Josko nähtäisiin myös vuoteen 2030 mennessä se aika, kun kaikilla perheillä on asianmukainen käymälä kotipihassaan ja kaikki käymälöistä saatava tuotos pääsisi ravinteiden hyötykäyttöön viljelyssä. Toivoisin myös näkeväni ajan, jolloin koulujen määrä on myös edelleen kasvussa ja yhä useampi myös tytöistä pääsee sinne. Jo nyt, erityisesti tyttöjen koulutuksen ansiosta, lapsiluvun määrä on vähenemässä ja yhä useampi lapsi pysyy hengissä ja pääsee myös aloittamaan koulunkäynnin. Afrikassa maissa, joissa on hyvä hallinto, koulutus ja terveydenhuolto, lapsiluvun kasvu on taittunut eniten. Kokonaisuudessaan lapsiluvun määrä naista kohden on tippunut vuoden 1990 6,3:sta 4,6:n mutta joissakin maissa se on jo 3:n lapsen tasolla (Esim. Botswana 3,1). 

Aurinkopaneeleilla toimiva porakaivo säiliöineen ja vesikioskeineen on nykypäivää ja tuo vettä kylän vesipulaan joka päivä ilman generaattorin kuluja ja päästöjä. Kuvassa Käymäläseura Huussi ry:n rakentama porakaivo Sambian Livingstonessa (kuva: Käymäläseura Huussi ry).  

Tulevaisuudessa afrikkalaisen kylän profiili voi olla siis toisenlainen. Toivon kuitenkin, että jotain vanhaa Afrikasta säilyy. Ihmisten iloisuus, auttavaisuus ja sellainen käsin kosketeltavissa oleva kylän henki, jota itsekin olen päässyt niin moneen kertaan kokemaan ei toivottavasti katoa mihinkään. Uskon, että joskus tulevaisuudessa joku Afrikan maa voikin olla maailman onnellisin maa, kunhan tämä köyhyyden kierre saadaan katkaistua. Monella meillä suomalaisilla on heiltä onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä paljon opittavaa.  

Ennen ja jälkeen visio opetusmateriaaleissa (kuva: Käymäläseura Huussi ry) 

Sari Laurila

Projektipäällikkö/ Käymäläseura Huussi ry. 

Kirjoittaja on toiminut yhdistyksen kehitysmaahankkeiden vetäjänä yli 15 vuotta ja on asunut ja vieraillut elämänsä aikana kymmenissä eri afrikkalaisissa kylissä viidessä eri Afrikan maassa.