Tutustumassa Anjan kouluun Nandilimbessä

Tiistai 2.5.

Anja Luoma soitti, torstaina olis tarkoitus vierailla Nandilimben kylässä. Tarkoittaa sitä, että minun täytyy keskiviikkona mennä Bangulaan, josta matka kylän alkaa.

Keskiviikko 3.5.

Aamulla kahdeksan maissa lähdin liikkeelle, ensin Limbeen, free market-alueelta lähti minibussi kohti Bangulaa noin puoli yhdeksän maissa. Auto oli suhteellisen hyväkuntoinen ja kuski tunsi tien, eli matka vuoristotietä alas Shirejokilaaksoon taittui ihailtavan nopeasti. Tuo tien osuus on yhtä serpentiiniä, näkymät alas jokilaaksoon ovat huikaisevia. Sadekauden jäljiltä vuoret ovat muuttuneet vihreiksi, uutta metsää kasvaa pikkuhiljaa.

Matka jatkui Thabwasta eteenpäin öljysoratietä pitkin. Tie on valmistunut neljä vuotta sitten, eli se on vielä hyväkuntoinen. Maisema on täydellinen vastakohta vuoristolle, koko matkalla on vain yksi mäki, eli kun laskeudutaan Shirejoen ylittävälle sillalle ja noustaan takaisin. Tasaista maastoa, Mosambikin puolella oleva vuoristo näkyy hyvin, samoin Thabwasta Muonaan johtavaa tietä reunustava vuoristo. Maissipellot, sokeriplantaasit, pitkät suorat tienpätkät seuraavat toisiaan, välillä pieniä kyliä, joka paikassa ihmisiä, lämpö nousi yli kolmenkymmenen.

Perillä Bangulassa kahden maissa, soitto Anjalle, auto tuli hakemaan tien varresta. Anja Luomalla on oma talo noin puolen kilometrin päässä valtatieltä. Tyypillinen malawilainen talo, erona se, että kuistilla on ompelukone ja kymmeniä laatikoita täynnä tavaraa. Pihalla seisoo merikontti, jossa kuulemma vielä on kaikenlaista kyläläisille jaettavaa. Ompelukoneelle on käyttöä: Suomesta lahjoituksina saadut vaatteet ovat pääosin liian lihaville tehtyjä, niitä täytyy kaventaa täkäläisille sopiviksi. Ihmisten liikalihavuus näkyy täällä kirpputoreilla ja vaatemarkkinoilla, joilta paikalliset pääasiassa hakevat vaatteensa. Tavaraan tuodaan länsimaista. Anja oli keittänyt suomalaistyylistä lihakeittoa. Liha oli kuulemma taatusti tuoretta, vuohi oli teurastettu heidän silmiensä edessä. Täällä ei tunneta tuollaista keittoa, lihaa kyllä keitetään, mutta keitinvesi nakataan pois… olis kotitalousopettajille työnsarkaa.

4.5. Torstai

Herääminen vähän ennen viittä, eli tavalliseen aikaan, aamiaiselle kuudelta, ennen seitsemään oltiin jo liikkeellä täpötäyteen lastatulla autolla. Matkaa edessä 32 kilometriä. Kyydissä kuljettajana Goljat, Anja ja hänen mukanaan Suomesta tullut apulainen, Anjan luottomies Lettuce, joka on toiminut kaikkien rakennusurakoiden valvojana, sekä yhteyshenkilönä kylän ja Anjan välillä, eli viisi henkilöä.  Ensimmäiset kilometrit ajettiin yhden auton levyisellä soratiellä, josta sadekausi oli huuhtonut pätkiä pois, maa oli siirtynyt jonnekin.

Anjan rakentama koulu sijaitsee luonnonsuojelualueella, josta aikoinaan kun se perustettiin, ajettiin kaikki ihmiset pois, mutta jonne myöhemmin on saanut palata asumaan. Alueen portit avataan kuuden aikaan aamulla ja suljetaan kuuden aikaan illalla. Alueelta ei saa hakata yhtään pystyssä olevaa puuta, eli se on luonnontilassa. Ihmiset keräävät polttopuiksi risuja. Kylissä ei ole sähköjä, jollkin kuulemma on aggregaatti.

Tuota tietä pitkin olisi päässyt Mozambikin puolelle, mutta käännyimme noin puolimatkassa pienemmälle ”tielle”.  Lainausmerkit sen vuoksi, että tie oli vain ajoura, josta ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä tavallisella henkilöautolla. Onneksi olimme liikkeellä isolla nelivetomaasturilla, muuten matka olisi katkennut monta kertaa. Huippunopeus nousi jopa neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa, tie putosi monesti sateen uurtamaan joenuomaan,  vastarannalle nousu vaati nelivedon ja kaikki tehot koneesta, pyörät sutivat tyhjää. Kuljettaja kehui tien olevan hyvässä kunnossa. Viimeiset kilometrit tie oli vain polku, yhden kulkijan levyinen, auto kulki toiset rattaat heinikossa.

Tien päästä löytyi ensimmäisenä koulun alue. Kaksi Anjan rakennuttamaa kahden luokkahuoneen rakennusta, yksi valtion rakentama yhdelle luokalle, yksi valtion rakennuttama opettajan talo ja yksi Anjan rakennuttama opettajien paritalo.  Keittiö, porakaivo, varastorakennus, yksi paikallisella tyylillä rakennettu pikkuruinen talo, jossa kuulemma asuu yksi opettajista. Ei ikkunoita, eihan talossa olla päiväsaikaan, ja kuka tarvitsee ikkunoita yöllä...

Valtio on innostunut rakennuttamaan omilla varoillaan rakennuksia, kun se on huomannut, että kylää kehitetään. Koululla on äärimmäisen suuri merkitys kylän elinvoimaisena pysymisen kannalta. Ilman sitä ainakin nuorten olisi lähdettävä pois.

Pihalla oli kahden varjopuun alla opetus käynnissä. Kaikki oppilaat eivät mahdu koulurakennuksiin, on siirryttävä puiden varjoon. Opettajia on viisi koulutettua, joista yksi on nainen, kolme apuopettajaa, paikallisia secondary schoolin käyneitä nuoria miehiä, oppilaita yli kolmesataa.

Anjan päivä jatkui apuopettajien palkanmaksulla. Hän maksaa kaikkien opettajien palkat, mutta apuopettajat eivät vielä olleet palkkaa saaneet. Seuraavan oli edessä palaveri, jossa oli mukana kyläneuvosto, kuusi miestä (esittelyn jälkeen seurasivat hitaalla tahdilla taputukset), kouluneuvosto (taputukset nopeammalla tahdilla), sunnilleen saman verran miehiä, koulun opettajat (taputukset normaalirytmillä) ja apuopettajat, sekä kymmenkunta naista (ei esittelyä, ei taputuksia), jotka eivät saaneet kokouksessa puheenvuoroa. Anja (taputukset normaalitahdilla), Anjan apulainen ja minä saimme taputukset normaalitahdilla.

Koulun johtajaopettaja kertoi koulun tilanteesta, otti puheeksi maissin loppumisen ja uuden maissikuorman ongelman: jos kylältä lähtee joku rahan kanssa hakemaan maissikuormaa Bangulasta, niin ennen kuin kuorma ehtii kylään asti, siitä on ainakin kolmannes siirtynyt väärille omistajille. Näin on tapahtunut useita kertoja.  Samasta aiheesta kyläpäällikkö piti pitkän puheen, josta huomasi, miksi hän on kyläpäällikkö. Sanotaan, että malawilaiset rakastavat draamaa, ja se tuli kyllä tämänkin henkilön puheessa esiin. Anja käytti puheenvuoron, samoin Lettuce.

Kokouksen päätyttyä oli vuorossa auton lastin jakaminen kummioppilaille. Mukana oli 40 huopaa, saman verran kangaskasseja, joiden sisältönä vihkoja, kyniä ja kumeja.  Anja kirjasi kaikkien nimet ylös, otti kuvat jokaisesta lähetettäväksi kummeille.

Oli paluumatkan aika, kello oli noin yksi iltapäivällä. Auton perään oli kannettu kolme maissisäkkiä, kyläläiset lähettivät vähistään Bangulassa asuville sukulaisille. Kylältä käveli vielä iäkäs mies kysymään, josko hänen säkkinsä saisi kyydin Bangulaan. Hän sai luvan tuoda säkkinsä, joka loppujen lopuksi oli noin kolmen kilon painoinen pieni pussi…. Hänen joku sukulaislapsensa sai siinä terveiset ja muutaman päivän ruokatarpeet.

Paluumatkalla pysähdyttiin syömään eväät, matka taittui yllättävän nopeasti, kun kuljettaja jo tiesi ja muisti tien kunnon.  Perillä Bangulassa oltiin puoli neljän maissa. Jätin paluumatkani seuraavaan päivään, koska se muuten olisi venynyt aamuyölle.

Anjalla on maanantaina 8.5. suuri päivä, hän luovuttaa koulun valtion edustajille. Juhlaan kuulemma tulee satamäärin ihmisiä, ruoaksi tarjotaan kutsuvieraille sunnuntaina teurastettua lehmää, silmäätekeville hän joutuu viemään Bangulasta CocaColaa ja Fantaa. Tavallinen kansa saa nuolla sormiaan.

Sain saaliiksi kuvia rakennuksista, tietoa niiden rakenteesta.  Tiilien ja sementin määrät täytyy tarkistaa Lettucelta, hän on ne tilannut.

Uutisia Malawista pitkästä aikaa!

12.4.2017

Todella pitkä tauko tuli blogin teksteihin. Hiljaisuuteen on montakin syytä, tässä niistä suurimmat.

Pyysimme arkkitehtiämme laskemaan kustannusarvion koulun ensimmäisen vaiheen rakennuksille, eli yhdelle koulurakennukselle, jossa olis kaksi luokkaa ja opettajien työtilat, opettajien asunnolle, keittiö- ruokailurakennukselle sekä yhdelle wc-kokonaisuudelle.

Arkkitehtimme antoi meille hieman ennen joulua ensimmäiset kustannusarviot koulun rakentamisesta. Ne oli laatinut valtion palveluksessa työskentelevä rakennusalan ammattilainen.  Hän kertoi meille, kuinka paljon paikalliset rakennusliikkeet pyytäisivät, jos joku niistä rakentaisi nuo rakennukset. Ja summat olivat karmeita. Hinnoista voisi päätellä, että rakennusliikkeet ostavat tarvikkeet paikallisilla hinnoilla, sekä palkkaavat työntekijät paikallisella palkkatasolla ja käärivät taskuunsa vähimmässä laskussa 80 – 90 prosentin voiton.

Pyysimme arkkitehtia laskettamaan uudestaan, hinnat suoraan tarvikkeiden kauppahinnoilla. Tämä sen vuoksi, että varsinainen rakennustyöhän on tarkoitus tehdä kylästä löytyvien rakennusalan ammattilaisten ja kyläläisten voimin. Palkattuna ulkopuolelta ei tarvita muita kuin valvojana toimiva rakennusmestari, joka hänkin löytyy kylän alueelta.

Nuo toisen kierroksen laskelmat saimme vasta viime viikon keskiviikkona. Niitä on nyt sulateltu muutama päivä.

Toisella kierroksella oli edelleen mukana ensimmäiset laskelmat toimittanut työntekijä, hän teki töitä kaksi kuukautta, saamatta aikaan yhtään mitään. Sen vuosi hänet lomautettiin noin kuukausi sitten -ilman kultaista kädenpuristusta - ja hänen tilalleen tuli nuori mies. Hänkin antoi lupauksen, jota ei pystynyt pitämään, hän lupasi laskelmat seuraavan viikon perjantaina, eli viikon kuluttua palaverista. Tuo viikko venyi neljäksi, vasta Pirkon puhelu arkkitehdille pani asiat rullaamaan.

Nuokin laskelmat tuottavat pettymyksen, kerätyt varat eivät riitä töiden aloittamiseen.  Seuraavassa taulukossa on laskelmien loppusummat  (EUR on 1,03 USD ).

CLASSROOM BLOCK - TIMBER ROOF Luokkahuone, puiset kattotuolit	KITCHEN & DINING HALL Keittiö / ruokailutila		STAFF HOUSE - TIMBER ROOF Opettajain asunto, puiset kattotuolit		ABLUTION BLOCK MALE & FEMALE STUDENT Oppilaiden wc-tilat
$36,285.64		$48,665.56		$31,855.02		$16,590.48

Mutta Pirkko ei ole heittämässä pyyhettä kehään, päinvastoin.

Tunnemme suomalaisen, Porvoossa asuvat naisen, joka sai oman koulunsa täällä Malawissa, lähellä Nsanjen kaupunkia, valmiiksi viime lokakuussa. Hän on rakennuttanut kaksi luokkaa sisältävän koulurakennuksen ja parhaillaan on työn alla opettajien paritalo.

Tämä nainen, Anja Luoma, on luvannut omat ‘piirustuksensa’ meidän käyttöömme. Niiden perusteella rakennettaessa jouduttaisiin luopumaan koulun kattorakenteesta, jonka tarkoitus oli pudottaa sisätilojen lämpötilaa 10 – 15 astetta. Samoin opettajien asuntojen tasoa jouduttaisiin laskemaan. Noissa piirustuksissa on vain yksi mutta; niitä ei ole paperilla eikä tietokoneilla, ne ovat kahden rakentajan korvien välissä…. Eli miehet on saatava työmaalle, muuten homma ei edisty J

Tarkoituksena olis rakentaa koulun ensimmäinen vaihe mahdollisimman edullisesti, tavoitteena saada kahden luokkahuoneen koulurakennus ja yksi opettajien asunto tehtyä.  Pääsiäisen aikana ja seuraavassa kokouksessa on päätettävä, miten homma jatkuu. Anjalla on vielä muutaman laskun vaje, sen jälkeen hän pystyy kertomaan, kuinka edullisesti hän on koulun rakentanut.

Malawin toimintaryhmän, trustin, rekisteröinnissä tuli vielä pieni vastoinkäyminen viime metreillä: sanaa Malawi ei voi käyttää nimissä, se on lailla suojattu vain presidentin ja hallituksen luvalla ja erityispainavista syistä. Eli trustin nimeen muutettiin sana Muona ( Muona Children And Youth Support), hakupaperit uudestaan tulosteeksi ja asianajaja viemään niitä oikeaan osoitteeseen.

Minun olemisesta on kuulemma jotkut kyselleet. Asun omakotitalossa, melko tilavassa, vuokraa maksan… hyvin vähän. Talo on tiilimuurin ympäröimä, kalterit kaikissa ikkunoissa ja ovissa, kuten suurimmassa osassa kaupunkitaloja. Rikollisuus on täällä vielä niin rajua, että tuollaiset suojatoimet ovat tarpeen. Koirat hoitavat vartioinnin yöllä, joissakin taloissa kiertää tai on oma yövartija.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella rasittavia, mikään ei rasita enemmän kuin odottaminen, paitsi tyhjät lupaukset, joita on valitettavasti tullut aivan liikaa. Yhtä asiaa ei varmaan kukaan teistä pysty kuvittelemaan, eli sitä, miltä tuntuu mennä tuonne Muonan kylään selittämään, miksi ei mitään ole tapahtunut.  Ihmiset ovat siellä niin innostuneita, että sinne meneminen ilman konkreettista asiaa on ainakin mulle mahdotonta. Viimeisestä käynnistä Muonassa on kohta kolme kuukautta.

Toivon, että Pirkon innostus ja peräänantamattomuus auttaa teitä kaikkia tekemään töitä koulun rakentamisen hyväksi.

Rauhallista Pääsiäisen aikaa sinne Suomeen. Täällä alkaa sadekausi hiljalleen päättyä, ukkoskuuroja tulee vielä pari kertaa viikossa. Sää vastaa suunnilleen hyvää, oikeastaan helteistä suomalaista kesää, kello on 18, ulkona +28, aurinko laskee juuri, yöllä noin 15 – 18 astetta. Ja turhaa on pelätä malariahyttysiä, ohvi puree niihin erinomaisesti.

Terveisin,

Martti.

Ystävänpäivän konsertti Oulujoen kirkossa

14.2.2017 klo 18.00-19.00

Tule ja tuo ystäväsi kauniiseen Oulujoen puujugend-kirkkoon viettämään musiikillista ystävänpäivän iltaa.

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat - tulevat musiikkialan ammattilaiset - esittävät Johann Sebastian Bachin urkumusiikkia, Edvard Griegin ja Richard Straussin teoksia sekä rakkaiden suomalaisten säveltäjien – Toivo Kuulan, Taneli Kuusiston, Oskar Merikannon, Heino Kasken ja Ilmari Hannikaisen – lauluja.

Ystävänpäivän tekona lahjoitamme konsertin tuoton (vapaaehtoinen käsiohjelma, 10 €) lasten ja nuorten koulunkäynnin ja lukemaan oppimisen tukemiseen rakentamalla peruskoulun Afrikassa sijaitsevan Malawin Muonan kylään.

Malawin Lasten ja Nuorten Avuksi ry

Yhteistyössä

Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulujoen seurakunnan kanssa

Lounaalla Macleanilla

16.1.2017

Maclean tarjosi eilen lounaan, hänen taloonsa on vajaan tunnin kävelymatka. Tavallista kotiruokaa, shimaa, kanaa, vihanneksia, jälkiruoaksi mango…..ette usko kuinka herkullisia tuoreet luomumangot ovat.

Paluumatka Muonasta alkoi aamuyöllä kello kaksi. Minibussi tuli noutamaan Lodgen portilta täsmälleen sovittuun aikaan. Puolentoista tunnin kiertoajelu ympäri Muonan kylää, käynti kahdessa muussa kylässä, auto täyttyi pikkuhiljaa. Vasta puoli neljän aikaan keula kääntyi kohti Thabwaa.

Tie oli kurjassa kunnossa. Vaikka tuolla jokilaaksossa ei ole paljoa satanut, niin silti tiessä olevat kivet olivat tulleet esiin, raskaat autot olivat tehneet paikoin syvät ajourat. Jokilaaksoissa näki, että vuoristossa on satanut: satojen kilojen painoisia kivenjärkäleitä oli tullut tien viereen, paikoin oli vain auton mentävä aukko kivikasojen välissä. Joenuomissa lirui vain vähän vettä merkkinä siitä, että joskus on satanut.

Kuljettaja ei pahemmin autoa säälinyt, eli matkasta tuli järjetöntä tärinää, kiihdytyksiä ja jarrutuksia, mutaisissa paikoissa täytyi kaasua käyttää tosissaan, ettei olis jäänyt kiinni. Kolme ja puoli tuntia, 75 kilometriä, vielä vajaa tunti öljysoratietä, nousu vuoristoon otti aikaa. Perillä Limbessä kello 7.

Arkkitehdiltä on tuossa kustannuslaskelmia, odotetaan.  Täällä päivät ovat muuttuneet märemmiksi, sadekuuroja päivällä,  ukkosta iltapäivisin, yölläkin jytisee. Lämpötilan aleneminen panee hakemaan vaatetta päälle. Virtanen oli lomalla poikkeuksellisen pitkään, laiitteiden akut tyhjenivät, puhelinyhteydet lähellä nollatasoa.

Jälleen Muonassa

13.1.2017 Muona, Malawi.

Palaveri aamukahdeksalta koulun tontilla, paikalla suurin osa toimikunnasta. Näytin piirustuksia, selitin mitä missäkin näkyy. Selvitin, että kustannuslaskenta on käynnissä, odotan viestiä tänään.

Kerroin seuraavista vaiheista, eli maansiirtotöistä, urakoitsijan hankkimisesta. Kyläpäällikkö toi esiin kyläläisten huolen tontin läpi kulkevasta tiestä. Heidän mielestään se tule häiritsemään koulun toimintaa, ja siinä he ovat oikeassa. Annoin heille vapaat kädet neuvotella, josko tie saatais siirrettyä kiertämään tontti kylältä katsoen oikealta puolelta. 

Täällä Shirejoen laaksossa ei ole ollut voimakkaita ukkosmyrskyjä, vain paikalisia, hiljaisia kuuroja. Viime yönäkin tuli hiljalleen vettä, samoin tänään iltapäivällä. 

Maissi on täällä vasta noin puolimetristä, kun se esimerkiki Limben seudulla (Blantyren vieressä) on reilusti yli metrin mittaista. Vettä täällä kyllä on nähty. Vuoriston ukkoskuuro saattaa täyttää joenuoman hetkessä, mutta parin-kolmen tunnin päästä vettä on taas vain muutama lätäkkö joen pohjalla. Maclean kertoi, että hänen puutarhassaan oleva vesiallas on tyhjä, ei ole satanut sen vertaa.

Terveisin Martti.

11.1.2017


Jokin tauti on iskenyt kaikkeen matkustamiseeni…. Tulin eilen Limbestä Muonaan, matka kesti 8,5 tuntia, kun se normaalisti vie 2,5-3 tuntia. Tie oli melko huono. Auto hajosi Thabwan ja Muonan puolivälissä, soitin Macleanille, hän lupasi lähettää moottoripyörätaksin. Odotin yli kaksi tuntia, ei tullut.  Hajonnut auto saatiin korjattua, se kääntyi takaisin Thabwaan. Nousin lopulta kuorma-auton lavalle, se kiersi jakamassa lastiaan. Perillä kello 19:30

Uusi majapaikka on vain 3 kilometrin päässä koulun tontilta, paikallinen lodge, turistipaikka. Hintataso on kohtuullinen, aamupala, päivällinen ja huone 6500 Ķ, eli 8,5 euroa.

Iltapäivällä menemme Macleanin kanssa koulutontille, mulla on piirustuksia näytettäväksi, eli jotain konkreettista.

6.1.2017

Loppiainen. Muessinin huuto kymmentä vaille viisi, alivuokralainen kotiutui samaan aikaan. Aurinko nousi vähän jälken viiden, muutama pilvenhattara, heinäsirkkojen, sammakoiden, lintujen, koirien, kukkojen äänten taukoamaton solina, haikaratkin liittivät äänensä kuoroon. Muutama auto liikkui jo valtatiellä.

Yhdeksän maissa taivas repesi, kaatosateen lähestyvän jyrinän saattoi kuulla satojen metrien päästä, peltikatot toimivat rumpuina, vettä tuli välillä tuulen myötä vaakasuoraankin. Tunnin kuluttua auringonpaiste, mutta taivaanrannan tumma pilvikerros ennusti lisää vettä.

Tuo alivuokralainen, se asustaa välikatolla. Se lähtee joka ilta hämärän tultua liikkeelle. Pääsin siitä selville jo pari kuukautta sitten, kuuntelin monena iltana kummallista kolahdusta vesikatolta. Yhtenä iltana onnistuin näkemään vikkelän eläimen laskeutuvan katolta puuhun ja sen oksia pitkin maahan, muutamaa iltaa myöhemmin sain pyydystettyä sen otsalampun valokeilaan: sivettikissa. Kolahdus kuuluu, kun se siirtyy peltikatolta parvekkeen valokatteelle.
Sivettikissahan kuuluu Afrikan luontoon, se elää villieläimenä, eikä taida asustaa ihan jokaisen talon välikatolla. Kissan löytyminen tuli talonväellekin yllätyksenä, kukaan ei sitä ollut nähnyt. Joskus oli ihmetelty välikatolta aamuyöllä kuuluvaa liikettä, epäilty siellä asuvan rottia. Toisaalta ei rottia ollut havaittu missään talon alueella. Kissahan tietysti on pitänyt rotat poissa, eli se saa mielellään pysyä alivuokralaisena.

Pari iltaa sitten kissa tarjosi yllätyksen; se on kaikessa hiljaisuudessa hoitanut ainakin yhden pennun maailmalle, ne lähtivät molemmat peräkkäin liikkeelle ja onnistuin ne näkemään. Kissa kotiutuu retkiltään suunnilleen samoihin aikoihin joka aamu, sen liikkumisen kuulee puoli viiden – viiden maissa, jos sattuu olemaan hereillä, se liikkuu niin varovasti, että kotiintulo ei herätä.

Vuoden viimeinen kirje Malawista

22.12.2016

Täällä ei Joulun odotus näy muualla kuin kaupoissa. Niissä on käynnissä samanlaisen ostohysterian lietsonta kuin Suomessa, mutta ostajia tästä maasta löytyy ehkä yksi miljoona. 9 miljoonalla on täysi tekeminen jokapäiväisen leivän hankkimisessa, mutta eivät näe suoranaisesti nälkää. Ja edelleen virallinen nälkää näkevien luku on yli 6,5 miljoonaa. 

Sadekausi näkyy Limben seudulla, vettä tulee enemmän tai vähemmän joka päivä, vihreä väri on vallannut joka paikan, maissi kasvaa ihan silmissä. Sateen ja kuumuuden yhdistelmä on melkoinen kokemus, kaikki alkaa olla kosteaa, vaatteet nihkeitä, eivät kuivu millään. Muonan kylälläkin on saatu ensimmäisiä sateita, joet ovat pikkuhiljaa täyttymässä. Shirejoen laakson pääväri oli vielä ruskea lentokoneesta nähtynä, eli vettä siellä tarvitaan. Sääskiäkin ilmestyy heti kun ilta hämärtyy, mutta kyllä olen Lapissa eläessäni törmännyt ainakin miljoonakertaiseen määrään noita inisijöitä joka kesä.

Kiitokset kaikille tukijoillemme. Toivotan rauhallista Joulun aikaa ja onnea tulevalle vuodelle,

terveisin, 

Martti.

Paluu Malawiin

18.12.2016  

Uusi luku päiväkirjassa

Lähtö Helsingistä iltapäivällä, jatko Frakfurthista Johannesburgiin kello 20:45 paikallista aikaa, kymmenen tuntia ilmassa. Isolla nelimoottorisella koneella, vois sanoa onneksi. Afrikan puolella alkoi turbulenssin, ilmakuoppien viidettä tuntia kestänyt rumba. Tuntui vähän hurjalta, että noinkin isoa konetta ravisteltiin todella rajusti. Matkustajia oli yli kuusisataa, nukkuminen meni pätkiksi, koko ajan ravisteltiin hereille. Samanlaisen kyydin vois saada ajamalla pikaveneellä metrin korkuisessa ristiaallokossa. 

19.12.2016

Johannesburgissa check-in tiskin virkailija toi  tietoon sen, että mulla pitäisi olla ostettuna paluulippu, vaikka en sitä käyttäisikään pitkään aikaan…vähän höperöä, mutta täytyypä katsoa pitääkö tuo paikkansa. Kylmät ilmat jäivät taakse, lämpötila on päälle kolmenkymmenen.

------

Bantyren kentällä ei taaskaan toiminut kortinlukija, turistivisan maksuun piti käydä ulkoa automaatista käteistä, tällä kertaa virkailijan saattelemana. Kuitinkin sain, käsin kirjoitettuna ;) Eikä sitä paluulippua kukaan kysellyt, joten se siitä. Merkillinen maa, tervetulotoivotukset tuntuivat tulevan sydämestä saakka. Edellisen paluumatkan lipunmyyjä ei tunnistanut, istui tällä kertaa uloskäynnin vartiossa.

Kuumankostea ilma tuli vastaan ulko-ovella, suihku tuntui mukavalta, samoin puhtaat vaatteet. Unta ei illalla tarvinnut houkutella.

Arkkitehti Grace on lähetellyt  piirustuksia whats-upin kautta, muutama kuulemma vielä puuttuu. Hänet täytyy tavata tällä viikolla. Häneltä täytyy kysyä muun muassa matalaperustuksesta, hän on piirtänyt taloihin sokkelit, kaivuu 90 sentin syvyyteen, vaikka maa on kovaa kuin teräs, palan saa irti vain hakulla. Sokkelikaivannosta tulee vain sadevesihautoja..